Terveiset Ranskasta!
Palvelen tätä kirjoittaessani Besançonin seurakunnassa Ranskan Lyonin lähetyskentällä lähellä Sveitsin rajaa. Olen ollut kentällä nyt viisitoista kuukautta, täällä niistä neljä.
Parasta lähetystyössä on nähdä, kuinka evankeliumi on oikeasti siunauksena elämässämme. Kirkossa kasvaneena evankeliumin näkökulma tuntuu usein itsestään selvyydeltä. Nyt sitten on aitiopaikka nähdä ihmisten kääntymys ja se, kuinka evankeliumi auttaa heitä.
Tähän seurakuntaan tullessani meillä oli mielenkiintoinen siirto. Minä ja toverini, joka oli juuri tullut Amerikasta koronarajoitusten hellitettyä, saimme kunnian olla ensimmäiset lähetyssaarnaajat seurakunnassamme moneen kuukauteen.
Entinen lähetyssaarnaajien asunto oli laitettu myyntiin. Siksi asuimme täkäläisten veljien kanssa Dijonissa, noin sadan kilometrin päässä omalta alueeltamme. Toinen heistä oli vasta lähetystyönsä aloittanut amerikkalainen, joka ei puhunut kuin muutaman sanan ranskaa, toinen puolestaan pariisilainen, joka ei puhunut sanaakaan englantia. Sanotaanko näin, että Herra tarjosi minulle ainutlaatuisen tilaisuuden palvella, koska olin ainut, joka puhui sujuvasti molempia kieliä. Pääsinkin toimimaan tulkkina monta kertaa. Ja kyllähän Herra muutenkin siunasi, sillä välimatkasta huolimatta työ meni meilläkin hyvin eteenpäin ja saimme jopa yhden kasteen sinä aikana.