Hengen kehotukset johtivat meidät kehittämään taitojamme ja pyrkimään suurempaan omavaraisuuteen
Olen aina tuntenut vetoa maalaiselämään ja omavaraisuuteen. Lapsuudenkodissani äidilläni oli kasvimaa, josta saimme ruokaa perheelle. Hän myös opetti meille lapsille järkevää taloudenhoitoa ja taitoja, joita tarvitaan omavaraisessa elämässä. Solmittuani avioliiton sain alkuun unohtaa haaveeni, kun aloimme luoda molemmille sopivaa elämäntapaa. Vuosien mittaan olen kyllä kasvattanut kasvimaalla kesäksi ruokaa ja haaveillut, että jonakin päivänä saisimme siitä jopa puolen vuoden ravintomme. Syynä tähän on ollut yksinkertaisesti se ilo, jonka siitä saan.
Kevään 2020 koittaessa meillä oli alle vuoden ikäinen vauva ja päätin, että sinä keväänä kasvimaa jää pienemmäksi. Koronan suljettua meidät kotiin minulle tuli tunne, että pitää sittenkin kylvää enemmän. Niinpä supistamisen sijaan aloimme rakentaa kasvatuslaatikoita olemassa olevan kasvimaan lisäksi. Sitä mukaa kuin saimme töitä tehdyksi minulle tuli uusi ajatus siitä, mitä tuli tehdä seuraavaksi. Korona oli myös saanut vanhempani vapaalle, ja isäni tuli rakentamaan meille kasvihuoneen. Kaikki tämä vaati perheeltämme kovasti työtä ja aikaa, eikä mieheni ollut ihan varma, riittävätkö meillä voimavarat. Minusta kuitenkin tuntui todella vahvasti siltä, että tämä on se, mitä meidän tulee tehdä.
Kun kasvimaa oli valmis ja kylvetty, aioimme viettää rentoa kesälomaa. Ajatuksia tuli kuitenkin koko ajan lisää. Aloin miettiä, että voisimme rakentaa kanalan ja alkaa kasvattaa kanoja. Olin myös kuullut perheistä, jotka kasvattavat kaneja lihaksi. Pitkään asiasta keskusteltuamme mieheni suostui tähän, mutta vasta seuraavana vuonna. Hyväksyin sen, ja asia jäi hautumaan. Hyvin pian kuitenkin koin, että meidän ei pitäisi odottaa asian kanssa. Niinpä aloimme suunnitella ja rakentaa kanalaa ja kanitarhoja. Jossakin vaiheessa tämän kaiken keskellä ei enää ollut kyse siitä, että mieheni olisi ollut mukana minua miellyttääkseen, vaan hänkin sai oman todistuksen siitä, että Herra kehottaa meitä tähän.
Kanojen ja kanien muutettua meille siirryimme seuraavaan projektiin. Tajusimme, että vuosien varrella kotivarastomme oli jäänyt täysin unohduksiin. Siivosimme ja järjestimme kotiamme, jotta saisimme tilaa ruokavarastolle. Teimme luetteloa siitä, mitä kulutamme jatkuvasti ja kuinka paljon. Sitten aloimme hankkia ruokaa ja työskennellä kohti yhden vuoden ruokavarastoa. Kävimme läpi myös elämän muita osa-alueita ja mietimme, mitä kaikkea voisimme tehdä ollaksemme muillakin tavoin omavaraisia.
Noudatettuamme näin Herran kehotuksia koimme suurta iloa huomatessamme, miten meille annetaan ohjeita rivi rivin päälle. Tunsimme olevamme lähempänä Herraa kuin vuosiin. Kun lokakuun yleiskonferenssissa puhuttiin valmistautumisesta, ruokavarastosta ja haastavista ajoista edessämme, tunsimme Herran rakkauden ja olimme kiitollisia siitä, että olimme oikealla tiellä.
Talven tullessa ja kasvatuskauden loppuessa mietimme paljon tuota kulunutta vuotta. Mistä syystä meillä tuntui olevan kova kiire? Olemme tulleet siihen tulokseen, että kaikki omavaraisuuspyrkimykset vaativat ennen kaikkea tietoa ja taitoa. Koska aloitimme ajoissa, voimme pikkuhiljaa laajentaa kasvimaata edelleen ja oppia kasvattamaan uusia lajikkeita ja näin laajentaa ruokavarastoamme. Eläinten kasvattaminen ja hoito vaatii jatkuvaa sinnikkyyttä, ja koko ajan oppii parempia tapoja saada asiat pyörimään. Jos jonakin päivänä tulee hetki, että olemme ruokavarastomme varassa ja kaiken sen varassa, mitä osaamme itse tuottaa, emme enää joudu harjoittelemaan vaan tiedämme jo osaavamme.
Nyt kun uskomme isojen projektien olevan tehty, jatkamme koko ajan valmistautumista. Joka päivä hoidamme eläimet. Viikoittaisten ruokaostosten yhteydessä lisäämme aina jotakin ruokavarastoon. Opettelen uusia taitoja kuten hapanjuurileivontaa ja vaatteiden neulomista. Olemme kartuttaneet rakennustaitojamme kovasti ja saimme muurattua meille myös maakellarin. Tunnemme rauhaa ja iloa lupauksista, joita meille on annettu. Jakeessa Oppi ja liitot 38:30 sanotaan: ”Jos te olette valmiita, te ette pelkää.” Presidentti Nelson sanoi puheessaan lokakuun 2020 yleiskonferenssissa näin: ”En sano, että tulevat päivät olisivat helppoja, mutta lupaan teille, että tulevaisuus tulee olemaan loistava niille, jotka ovat valmiita ja jotka jatkavat valmistautumista ollakseen välineitä Herran käsissä.”
Olen kiitollinen siitä, että Herran kutsuessa me kuulimme. Minulla on vahva todistus siitä, että meidän kaikkien tulee valmistautua. On tärkeää neuvotella Herran kanssa siitä, mitä se tarkoittaa itse kunkin kohdalla. Herra pitää meistä huolta, kun me kuulemme Häntä ja annamme Hänen vallita elämässämme. Hän on lähettänyt maan päälle profeetan, jota seuraamalla emme joudu harhaan.