”Auki olevat kengännauhat ja Vapahtajan rakkaus”, Liahona, helmikuu 2023.
Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Auki olevat kengännauhat ja Vapahtajan rakkaus
Kun kärsimättömänä polvistuin solmimaan jälleen yhden kenkäparin, Herra antoi minulle nöyräksi tekevän opetuksen rakkaudestaan meitä kohtaan.
Olen työskennellyt useita vuosia 5–8-vuotiaiden lasten erityisopettajana. Oppilaani kamppailevat monenlaisen vammaisuuden kanssa – traumaattisista aivovammoista ja autismista oppimisvaikeuksiin.
Monilta oppilaistani puuttuu hienomotorisia taitoja, eivätkä he pysty solmimaan omia kengännauhojaan. Ylistän vanhempia, jotka ostavat lapsilleen tarranauhakengät, mutta purnaan niistä, jotka ostavat lapsilleen nauhakengät.
Se, että kengännauhat on solmittu asianmukaisesti, on tärkeää lasten turvallisuuden kannalta. Niinpä monta kertaa päivässä minä olen maahan polvistuneena solmimassa pienten oppilaideni kengännauhoja. Koulupäivän aikana tämä on sekä aikaa vievää että hankalaa.
Hiljattain kun polvistuin kärsimättömänä leikkikentälle solmimaan jälleen yhdet kengännauhat, mieleeni tuli kaunis ajatus. Kuvittelin mielessäni Vapahtajan polvistuneena opetuslastensa viereen palvellen ystävällisesti pitämällä huolta heidän jaloistaan. Sitten mieleeni tulivat Vapahtajan sanat: ”Kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle” (Matt. 25:40).
Tunsin Vapahtajan rakkauden sitä pientä lasta kohtaan, jonka viereen polvistuin palvelemaan. Tunsin myös Herran rakkauden minua kohtaan. Tunsin, että Hän näki minut ja arvosti minua niiden väsymättömien tuntien vuoksi, joita käytän joka viikko yrittäessäni palvella Hänen haavoittuvimpia pienokaisiaan.
Tämä suloinen kokemus antoi minulle kipeästi kaipaamaani rauhaa, voimaa ja varmuutta siitä, että olen siellä, missä minun pitääkin olla, tehden sitä, mitä minun pitääkin tehdä. Olen kiitollinen Herrasta ja Hänen lempeistä armoteoistaan elämässäni. Ja nyt olen kiitollinen päivittäisistä tilaisuuksista polvistua solmimaan kengännauhoja.