”Keltaisista kuorma-autoista ja leskien rovoista”, Liahona, helmikuu 2023.
Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Keltaisista kuorma-autoista ja leskien rovoista
Se, että poikani lahjoitti sellaista, mikä oli hänelle kallisarvoista, opetti minulle, kuinka arvokkaita ovat omat antini Vapahtajalle.
Valokuva kirjoittajan pojasta muistomerkillä Okinawassa kirjoittajan luvalla
Katselin mustia marmorikiviä, joita oli rivikaupalla Okinawan rauhanmuistopuiston kauniin puutarhan ahdistavassa hiljaisuudessa Itomanissa Okinawassa Japanissa. Näihin kiviin on kaiverrettu yli 200 000 nimeä niiden muistoksi, jotka menettivät henkensä Okinawan taistelussa toisen maailmansodan aikana.
Kävellessämme käyntimme päätteeksi parkkipaikalle vaimoni ja minä huomasimme, ettei taaperollamme ollut enää keltaista lempikuormuriaan. Kun kysyimme häneltä, missä se oli, hän johdatti meidät takaisin päämuistomerkin luo. Hän oli huolellisesti asettanut kuormurinsa kukkakimpun viereen, jonka toiset vierailijat olivat jättäneet. Säteilevin silmin ja leveä hymy kasvoillaan poikamme näytti meille oman osuutensa muistomerkkiin.
Ajaessamme kotiin pohdimme hänen epäitsekästä valintaansa. Huomasiko hän tuon paikan erityisen hengen ja tunsiko hän pakottavaa tarvetta antaa sellaista, mikä oli hänelle kallisarvoisinta? Millä tavoin muovikuormuri voisi lisätä niiden kunniaa ja muistoa, jotka olivat menettäneet täällä henkensä?
Ajatukseni kääntyivät Vapahtajan sovitusuhriin. Toisessa yhtä kauniissa puutarhassa Hän uhrasi henkensä, jotta me voisimme vapautua synnistä ja kuolemasta sekä palata kotiin taivaallisen Isämme luo. Mitä sellaista voisin mitenkään antaa Vapahtajalle tai veljilleni ja sisarilleni, mikä riittäisi osoittamaan kiitollisuuteni? Mitä arvoa omilla panoksillani olisi verrattuna Hänen uhriinsa?
Sinä iltana luin Markuksen evankeliumista naisesta, joka uhrasi kaksi lanttia samalla kun rikkaat hänen ympärillään antoivat paljon enemmän. Vapahtajan sanat koskettivat sydäntäni:
”Tämä köyhä leski pani uhriarkkuun enemmän kuin yksikään toinen.
– – Hän antoi vähästään, kaiken mitä hänellä oli.” (Mark. 12:43–44.)
Uskon, että Herra välittää vähemmän siitä, mitä me annamme, ja välittää enemmän toiveistamme ja vilpittömyydestämme. Suuri osa siitä, mitä minä voin antaa, saattaa tuntua merkityksettömältä verrattuna kauniin muistomerkin kaltaisiin anteihin, joita muut antavat. Mutta ”Herra näkee sydämeen” (1. Sam. 16:7), joten yksinkertainen, vilpitön rakkauden, kiitollisuuden tai palvelemisen ilmaus voi merkitä paljon, sillä se ylistää Jeesusta Kristusta ja Hänen lunastavaa uhriaan.
Aivan kuin keltaiset kuorma-autot ja leskien rovot.