”Jokainen tarvitsee evankeliumia”, Liahona, heinäkuu 2023.
Jokainen tarvitsee evankeliumia
Olin suunnitellut palvelevani lähetystyössä, mutta opintojeni jälkeen ajattelin, ettei minun tarvinnut palvella – kunnes sain työpaikan, jossa työskentelin hyväksikäytettyjen tyttöjen parissa. Silloin näin, että jokainen tarvitsee evankeliumia.
Kadonnut hopearaha, Harold Copping © Providence Collection / goodsalt.com-sivuston luvalla
Kun olin Alkeisyhdistyksessä, en muista, kuinka monta kertaa opettajani kysyivät, ketkä meistä aikoivat palvella kokoaikaisessa lähetystyössä. Nuoressa mielessäni sanoin aina, että tekisin niin.
Äitini näytti minulle, kuinka tärkeää Israelin kokoaminen on, auttamalla kokoaikaisia lähetyssaarnaajia opettamaan evankeliumia ja kertomaan siitä muille. Kerran lähdin hänen kanssaan etsimään erään sellaisen seurakuntaan kuuluvan sisaren kotia, joka ei ollut käynyt kirkossa vähään aikaan. Olimme vähällä eksyä, koska emme tienneet tarkalleen, missä hän asui. Äitini ei ärsyyntynyt, vaan etsi tuon sisaren kotia uutterasti. Kuten nainen vertauksessa kadonneesta hopearahasta (ks. Luuk. 15:8–10), hän löysi tämän sisaren ja riemuitsi.
Se, kuinka äitini antoi parhaansa Herran työn hyväksi paitsi kertoessaan evankeliumista myös muissa kirkon tehtävissä, auttoi minua ymmärtämään, että kaikkien tulee palvella Herraa, pienilläkin tavoilla.
Kun vuodet kuluivat, suoritin seminaarin, sain Nuorten Naisten riipukseni, valmistuin korkeakoulusta ja aloin tehdä työtä. Vähitellen tunne kokoaikaiseksi lähetyssaarnaajaksi tulemisesta jäi vähemmän tärkeäksi. Vaikka olin yhä aktiivinen ja pidin kirkon tehtäväni kunniassa, ajattelin: ”On ihan hyväksyttävää olla palvelematta kokoaikaisessa lähetystyössä, koska se ei ole minun velvollisuuteni. Olen sisar ja voin palvella Herraa monella muulla tavalla.”
Mikä muutti mieleni
Kun olin 22-vuotias, minulla oli tilaisuus työskennellä keskuksessa, jossa palvelin hyväksikäyttöä ja laiminlyöntiä kokeneita tyttöjä. Minun kävi heitä sääliksi. Näin, miten väkivalta oli murtanut heidän sydämensä ja tuhonnut heidän rakkautensa itseään kohtaan. Jotkut heistä yrittivät itsemurhaa. Osa ei halunnut luottaa kehenkään. Monella heistä ei ollut lainkaan toivoa elämässä, eikä moni heistä tuntenut Vapahtajan rakkautta.
Kysyin usein itseltäni: ”Olisiko tämä väkivalta voitu estää? Mitä jos tekijät olisivat ottaneet vastaan evankeliumin? Mitä jos näiden tyttöjen vanhemmista olisi tullut kirkon jäseniä ennen tyttöjen syntymää?” Ymmärsin, etteivät nämä tytöt ehkä olisi kokeneet näitä koettelemuksia, jos heidän vanhempansa ja pahantekijänsä olisivat ottaneet vastaan evankeliumin ja eläneet sen mukaan.
Näiden kysymysten pohtiminen ja työskenteleminen keskuksessa auttoivat minua näkemään, että kaikki ihmiset tarvitsevat evankeliumia. Aivan kuten Helamanin sotajoukko Mormonin kirjassa taisteli puolustaakseen uskoaan ja perheitään, Herra tarvitsee kokoaikaisia lähetyssaarnaajia kertomaan evankeliumistaan ja suojelemaan valtakuntaansa.
Kokemukset, joita sain tyttöjen parissa keskuksessa, innoittivat minua kulkemaan sitä polkua, jota Herra halusi minun kulkevan. Päätin, että minun piti liittyä Herran lähetyssaarnaajien armeijaan. Hän näki tämän halun, ja minut kutsuttiin palvelemaan Cauayanin lähetyskentällä Filippiineillä.
Palvelua lähetystyössä
Lähetystyössäni näin ihmisten muuttuvan, kun he oppivat evankeliumia. Opetin ihmisiä, jotka eivät osanneet antaa anteeksi, jotka tupakoivat ja joivat alkoholia, jotka olivat ylpeitä ja jotka eivät osanneet rukoilla. Evankeliumin ansiosta he jättivät vanhat tapansa, jotta he olisivat kelvollisia siihen, mitä Jumala on luvannut: iankaikkiseen elämään.
Vapahtajan sovituksen ansiosta opin, että kuka tahansa voi aloittaa kaidalla ja kapealla polulla tai palata sille, jos hän tekee parannuksen. Jeesuksen Kristuksen evankeliumi auttaa meitä muuttumaan ja etenemään kohti täydellisyyttä ja olemaan kelvollisia suuriin siunauksiin, joita taivaallinen Isä on valmistanut meille. Nämä muutokset voivat tarkoittaa muutosta murheesta onnellisuuteen, sekasorrosta rauhaan, vihasta anteeksiantoon, heikkoudesta voimaan, vihasta rakkauteen.
Tunnen, että minua on siunattu, kun olen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen. Jeesuksen Kristuksen evankeliumi auttaa minua ymmärtämään arvoni taivaallisten vanhempien tyttärenä – jopa hankalissa olosuhteissa. Taivaallinen Isämme lohduttaa minua aina Pyhän Hengen välityksellä. Pyhät kirjoitukset ovat kompassini, kun olen hämmentynyt ja minun pitää tehdä päätöksiä.
Perheeni ja minä pyrimme kestämään uskollisina loppuun asti. Olen kiitollinen siitä, että saan olla naimisissa miehen kanssa, jolla on pappeus ja jolla on luja todistus Jeesuksen Kristuksen palautetusta evankeliumista. Liittoni Herran kanssa ei koske vain itseäni vaan perhettäni ja Hänen valtakuntaansa.
Kirjoittaja asuu Filippiineillä.