Avioeron kokevien jäsenten tukeminen

Brittany Beattie

kirkon lehdet

Taivaallinen Isä auttaa meitä tietämään, kuinka voimme parhaiten tarjota turvallisen ja lämminhenkisen ympäristön seurakunnassamme niille, jotka ovat eronneet tai eroamassa puolisostaan.

Seurakunnassa kaksi miestä jäivät yksin suunnilleen samaan aikaan. Kumpikin oli ollut vuosia naimisissa vaimonsa kanssa. Kun ensimmäinen mies jäi yksin, seurakunta auttoi usein, vei aterioita ja keksi keinoja varmistua siitä, ettei hän tuntenut olevansa niin yksin. Toisen miehen kohdalla tätä palvelemista ei tapahtunut, vaan hän tunsi olevansa eristetty ja eriarvoinen.

Mitä eroa näillä kahdella miehellä oli? Ensimmäinen jäi leskeksi, ja toinen erosi puolisostaan. Kun eronnut mies kertoi minulle tästä kokemuksesta, hänen pyyntönsä oli yksinkertainen: voimmeko auttaa kirkon jäseniä ymmärtämään paremmin, kuinka palvella eronneita ja käsittää, että heillä on yhä yhtäläinen, arvostettu paikka seurakunnassamme?

Monet seurakunnat tekevät hienoa työtä palvellessaan niitä, jotka kärsivät avioeron seurauksista, ja silti tämän miehen pyyntö voi saada meidät kaikki kysymään, voimmeko tehdä jotakin entistä paremmin. Tämä tarve tuntea itsensä tervetulleeksi ja saavansa tukea liittyy kirkon johtajien jatkuvaan kutsuun – että rakastamme kaikkia Jumalan laumassa olevia ja autamme heitä tuntemaan, että he ovat tervetulleita ja turvassa Siionin vaarnoissamme.¹

”Aina kun me kohotamme jotakuta toista, me itse asiassa luomme hänelle turvapaikan.”² Seurakuntiemme tulisi olla sellaisia paikkoja, kun pyrimme pitämään kaksi suurta käskyä rakastaa Jumalaa ja rakastaa muita niin kuin itseämme (ks. Matt. 22:37–39). Seuraavat periaatteet voivat auttaa meitä tietämään, kuinka voimme tukea paremmin seurakunnassamme niitä, jotka ovat eronneet tai eroamassa puolisostaan.

Muista, että avioeroon liittyy monia tunteita

Koska tunnemme iankaikkista avioliittoa koskevan perusopin ja sinetöimisliiton voiman Jumalan pelastussuunnitelmassa, avioero voi olla sydäntä särkevä. Kaikki eivät ehkä kuitenkaan suhtaudu avioeroonsa samalla tavalla. Presidentti Dallin H. Oaks, ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, on opettanut, että avioero ”on herkkä aihe, koska se herättää niin voimakkaita tunteita ihmisissä, joita se on koskettanut eri tavoin. Jotkut pitävät itseään tai rakkaitaan avioeron uhreina. Toiset pitävät itseään sen edunsaajina. Jotkut pitävät avioeroa epäonnistumisen osoituksena. Toiset pitävät sitä välttämättömänä varapoistumistienä avioliitosta.”³

Sen sijaan että oletat, miten avioeron kokeva henkilö suhtautuu tilanteeseensa, kuuntele häntä aina, milloin ja miten hän siihen onkin valmis. Voisit yksinkertaisesti kysyä: ”Kuinka voin olla tukena tällä hetkellä?” tai ”Millä tavoin voimme tukea sinua avioerosi aikana ja myös sen jälkeen?”

Kysymyksiä pohdittavaksi:

Kuinka ihmiset saattavat kokea monia erilaisia tunteita eri tilanteissa joka päivä, viikko tai kuukausi? Kuinka voin olla huomaavainen ja kannustava kunkin tunteen vallitessa?
Kuinka voin pysyä vastaanottavaisena ilmoitukselle siitä, kuinka auttaa eri aikoina?
Mitä sellaisia olettamuksia teen, joista minun pitäisi ehkä päästää irti, jotta voin paremmin tavoitella ilmoitusta ja toimia sen mukaan siinä, miten auttaa?

Keskity tuomitsemisen sijaan rakastamiseen

Mitä tulee avioeroon, me tiedämme harvoin, jos koskaan, kaikkia yksityiskohtia, jotka johtivat avioparin eroamiseen – eikä meidän tarvitsekaan tietää. ”Kun avioero tapahtuu, yksilöillä on velvollisuus ennemminkin antaa anteeksi, nostaa ja auttaa kuin tuomita.”⁴ Tämä pätee sekä aviopariin että heidän lähipiiriinsä. Meidän täytyy toimia varoen ja keskittyä rakastamaan muita eikä meidän pidä tuomita heitä riippumatta siitä, kumpi puoliso on meille läheisempi.

Sen sijaan että keskittyisimme tuomitsemiseen, voimme keskittyä rakkauteen ja ykseyteen, kuten sisar J. Anette Dennis, ensimmäinen neuvonantaja Apuyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa, on opettanut:

”Kuinka usein me tuomitsemme muita heidän ulkoisen olemuksensa ja tekojensa tai tekemättä jättämistensä perusteella, kun – jos ymmärtäisimme kaiken täysin – me sen sijaan suhtautuisimme heihin myötätuntoisesti haluten auttaa emmekä lisätä heidän kuormiaan omalla tuomiollamme? – –

Meitä käsketään rakastamaan muita ja olemaan tuomitsematta heitä. Laskekaamme alas tuo raskas kuorma, sillä se ei ole meidän kannettavissamme. Sen sijaan voimme tarttua Vapahtajan rakkauden ja myötätunnon ikeeseen. – –

Jokaisen pitää voida tuntea, että hän todella kuuluu joukkoon ja että häntä todella tarvitaan osana Kristuksen ruumista.”⁵

Kysymyksiä pohdittavaksi:

Mitä voin tehdä, jotta keskityn enemmän rakastamaan muita kuten Jeesus Kristus?
Onko minulla tapana tuomita ihmisiä – kuten etsiä tai osoittaa vikoja – mikä saattaa estää minua antamasta tarvittavaa tukea?
Mitä voin tehdä tunteakseni paremmin Jumalan rakkautta muita kohtaan?

Keksi tapoja saada heidät mukaan

Avioeron myötä ihmiset menettävät usein ystävyyssuhteita, jotka ovat syntyneet ex-puolison ystävien tai perheen kautta. Entä mitä tapahtuu, kun ystävyyssuhteet ovat syntyneet avioliiton aikana eivätkä ystävät ehkä enää voi kutsua kumpaakin ex-puolisoa tapahtumiin yhtä aikaa?

Eräs sisar kertoi, että hän ja hänen miehensä olivat osallistuneet usein viikoittaiseen peli-iltaan seurakuntaansa kuuluvien ystävien kanssa. Avioeron jälkeen sisarta suretti, kun kutsuja peli-iltaan ei enää tullutkaan, koska niihin olivat osallistuneet vain pariskunnat. Eräs toinen sisar kertoi, että monet seurakunnan jäsenet olettivat, että koska hän oli nyt yksinhuoltajaäiti, hänellä ei olisi aikaa osallistua asioihin ystävien kanssa kuten aiemmin. Sen vuoksi häntä ei kutsuttu, jotta hän ei olisi surullinen siksi, ettei voisi tulla. Tämä sai hänet kuitenkin vain tuntemaan itsensä entistä eristyneemmäksi ja yksinäisemmäksi. Tämä sisar kertoi, että olisi tuntunut mukavalta vain saada edelleen kutsuja (vaikka hän ei voisikaan osallistua) – jotta hän tietäisi, että muut halusivat hänet mukaan.

Jokainen tilanne on erilainen, mutta ”meillä kaikilla on tarve tuntea ystävyyden lämmin käsi ja kuulla uskon vakaa julistus”⁶.

Kysymyksiä pohdittavaksi:

Millaisia muutoksia voin tehdä toimintoihin, jotta naimattomat jäsenet voivat tuntea olonsa yhtä mukavaksi kuin avioparitkin?
Kuinka seurakuntamme voi tarjota lisää mahdollisuuksia mukaan ottamiseen toiminnoilla, jotka sopivat eronneiden jäsenten tarpeisiin?
Mitkä toiminnat voisivat auttaa ystävääni palvelemaan tai antamaan oman panoksensa, etenkin jos hänen täytyy saada uudelleen itseluottamusta vaikean suhteen jälkeen?

”Ensin huomaa, sitten palvele.”⁷

Ne, jotka kokevat avioeron, joutuvat sopeutumaan muutoksiin raha-asioissa, aikatauluissa, tunteissa, päivittäisissä ja vuosittaisissa tavoissa ja perinteissä, asumisjärjestelyissä ja niin edelleen. Tämä pätee sekä aikuisiin että heidän lapsiinsa, jotka saattavat myös ottaa lisää vastuuta kodissaan.

Seurakuntaneuvostot voivat pohtia, kuinka tukea kutakin perheenjäsentä, myös lapsia. Yksilöinä meillä on myös monia tilaisuuksia nähdä tarpeita ja sitten rukoillen toimia henkilökohtaisen ilmoituksen mukaan niiden täyttämiseksi.

Yhtä sisarta siunattiin, kun eräs naapuri tajusi, että tämän sisaren ex-mies oli tavallisesti siivonnut pihan vuosittain syksyllä, mukaan lukien pannut sprinklerit talvikuntoon, ja tarjoutui tekemään sen hänen puolestaan tai näyttämään hänelle, mitä pitää tehdä. Yksinhuoltajaisää siunattiin, kun naapurit antoivat ehdotuksia luotettavista lastenvahdeista hänen uudella asuinalueellaan.

Tässä on muita tapoja, joilla seurakuntalaiset ovat auttaneet perheitä:

Seurakunnan, nuorten ja Alkeisyhdistyksen johtohenkilöt ovat tilanteen mukaan hyvänä esimerkkinä isän tai äidin vaikutuksesta lasten elämässä.
Joululahjoja on lahjoitettu, samoin rahaa avuksi lähetystyökustannuksiin.
Nuorten konferensseista tai toiminnoista yli jäänyttä ruokaa on lähetetty kotiin perheelle.
Seurakunnan jäsenet ovat olleet mukana lasten urheiluharrastuksissa.
Opettajaneuvostoissa on keskusteltu siitä, kuinka huomioida avioerokotien lapsia erityisesti niiden oppiaiheiden yhteydessä, jolloin puhutaan perheistä, tai silloin, kun lapset osallistuvat seurakunnan kokouksiin vain joka toinen viikko tietyn vanhemman kanssa.
Eräs vanhempi pariskunta on ottanut yksinhuoltajaperheen siipiensä suojaan.

Voimme myös pitää mielessä, että yksilöt ja perheet tarvitsevat aikaa sopeutua uuteen tilanteeseensa. Ole aulis ja anna heidän parantua ja edistyä Jumalan ja heidän oman aikataulunsa mukaisesti, ei meidän.

Kysymyksiä pohdittavaksi:

Kuinka voin vahvistaa jatkuvaa ystävyyttä, jotta niistä, jotka kokevat avioeron, tuntuu luontevalta vastaanottaa apua, kun he tarvitsevat sitä, vaikka se ei olisikaan juuri nyt?
Mitkä ”ensimmäiset kerrat” saattavat olla erityisen vaikeita perheelle, kuten ensimmäinen kerta, kun lapset eivät ole juhlapyhänä yhdessä isän tai äidin kanssa? Kuinka voin niinä hetkinä tarjota erityistä ystävyyttä?
Mitä sellaisia palveluja perhe saattaa tarvita, joissa voin auttaa, tai kuinka voisin edistää yhteyttä muihin, jotka osaavat auttaa?

Kun pyrimme rukoillen ymmärtämään ja palvelemaan paremmin niitä, jotka ovat eronneet, sekä heidän perhettään, me voimme tuntea ja osoittaa Jumalan rakkautta kaikkia Hänen lapsiaan kohtaan.

Niille, jotka ovat eronneet puolisostaan

Vaikka on siunaus, kun muut kääntyvät meidän puoleemme, on monia asioita, joita tekemällä voimme luoda yhteyksiä muihin itse. Tässä on muutamia ideoita, joiden avulla voit saada myönteisen kokemuksen seurakunnassasi:

Kerro johtohenkilöille, mitä tarpeita sinulla on ja millainen apu olisi hyödyllisintä.
Luo itse tilaisuuksia yhteydenpitoon. Kutsu muita sosiaalisiin tilaisuuksiin – jopa niinkin yksinkertaisiin kuin kävelylle yhdessä tai istumaan vierekkäin kirkossa. Kuten Herra on opettanut jakeissa OL 58:27–28: ”Ihmisten tulisi tehdä innokkaasti työtä hyvän asian puolesta ja tehdä paljon omasta vapaasta tahdostaan ja saada aikaan paljon vanhurskautta; sillä heissä on voima, jonka tähden he ovat vapaita toimimaan tahtonsa mukaan.”
Saattaa olla hetkiä, jolloin ihmiset sanovat jotakin väärää tai eivät tiedä, mitä tehdä. Ole ystävällinen niitä kohtaan, jotka yrittävät tukea sinua mutta eivät ehkä osaa tehdä sitä. Vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista on opettanut: ”Olkaa siis ystävällisiä inhimillisiä heikkouksia kohdatessanne – niin omianne kuin niiden, joiden kanssa palvelette kirkossa, jota johtavat vapaaehtoiset, kuolevaiset miehet ja naiset. Ainosyntyistä täydellistä Poikaansa lukuun ottamatta Jumala on joutunut aina työskentelemään yksinomaan epätäydellisten ihmisten kanssa. – – Ja kun te näette epätäydellisyyttä, muistakaa, että vajavuudet eivät liity tämän työn jumalallisuuteen.”⁸

Eräs sisar antoi näitä ideoita, jotka ovat auttaneet häntä rakentamaan elämänsä uudelleen avioeron jälkeen:

Pysy aktiivisena evankeliumissa.
Lue pyhiä kirjoituksia.
Pidä käskyt.
Ota vastaan kirkon tehtävä.
Kysy neuvoa piispalta.
Käy temppelissä.
Turvaudu palvelutyöveljiin ja -sisariin.
Arvosta seurakunnan jäseniä.
Solmi uusia ystävyyssuhteita.
Ympäröi itsesi kauneudella.
Koe elämän tarjoamia iloja.⁹

Kun pyrit saamaan myönteisiä kokemuksia seurakunnassasi, tunnet voimaa, jota tulee Herran kautta, joka voi ”[keventää] ne kuormat, jotka on pantu teidän harteillenne, niin että te ette voi edes tuntea niitä selässänne, – – jotta te tietäisitte varmasti, että minä, Herra Jumala, muistan kansaani sen ahdingoissa” (Moosia 24:14).