”Johdatetaan turvallisesti sinne, missä meidän pitää olla”, Liahona, maaliskuu 2024.
Tule ja seuraa minua
Johdatetaan turvallisesti sinne, missä meidän pitää olla
Vapahtaja auttaa meitä jatkuvasti matkallamme merkittävin tavoin.
Kun olin 12-vuotias, perheeni muutti subtrooppisesta Hongkongista paikkaan, jossa oli kylmiä, vieraita talvia. Pian minut kutsuttiin ensimmäiselle talvivaellukselleni seurakuntamme nuorten miesten kanssa.
Patikointipäivänämme pukeuduin niin lämpimästi kuin osasin. Kun nousimme mutkittelevaa vuoristopolkua, olin innoissani nähdessäni lumisateen peittävän maan. Olin kuitenkin puutteellisesti pukeutunut tuohon maastoon ja säähän nähden, ja minun oli vaikea pysyä ryhmäni perässä. Kehotin heitä jatkamaan eteenpäin, ja minä liittyisin niiden joukkoon, joiden uskoin seuraavan meitä.
Kun jatkoin omaan tahtiini, kenkäni ja vaatteeni kastuivat läpimäriksi ja käteni, jalkani ja kasvoni kohmettuivat. Sitten alkoi sataa lunta niin voimakkaasti, etten enää nähnyt reittiä. Harhailtuani jonkin aikaa tajusin, että olin eksyksissä ja yksin enkä ollut varma, tiesikö kukaan, että olin kadoksissa.
Toisinaan elämän matkalla tunnemme olevamme valmistautumattomia, eksyksissä tai jälkeen jätettyjä. Saatamme menettää suuntavaistomme ja näkyvyyden edessämme olevaan polkuun. Voi tuntua siltä, että mitä lujemmin yritämme kulkea eteenpäin, sitä kauemmas määränpäästämme joudumme. Saatamme tuntea pettymystä, ja kiusaus luopua alkaa houkutella.
Vapahtajalla Jeesuksella Kristuksella on onneksi voima ohjata askeliamme, kohottaa meitä, kun kompastumme (ks. Ps. 37:23–24), ja antaa meille lepoa (ks. Matt. 11:28), parantumista (ks. Jes. 53:5; Alma 15:8; OL 42:48), luottamusta (ks. OL 121:45) ja rauhaa (ks. Moosia 4:3; Alma 38:8; OL 19:23). ”Lähestykää minua”, Hän on sanonut, ”niin minä lähestyn teitä; etsikää minua uutterasti, niin te löydätte minut” (OL 88:63). Välittömästi edessä oleva polku ei ehkä aina ole selkeä, mutta me voimme seurata Vapahtajaa uskoen siihen, että matkamme päättyy hienosti ja voitokkaasti, koska Hän johdattaa meidät turvallisesti sinne, missä meidän pitää olla.
Voimme aina katsoa Jeesukseen Kristukseen, koska Jeesus Kristus on ”tie, totuus ja elämä” (Joh. 14:6).
Oikea suunta matkallemme
Tutkiessamme tänä vuonna Mormonin kirjaa olemme seuranneet Lehiä ja hänen perhettään heidän matkallaan luvattuun maahan. Mieti, mitä Lehin perhe kesti matkansa aikana:
-
pilkkaa profeettoihin uskomisesta ja heidän seuraamisestaan
-
tuttujen mukavuuksien vaihtumisen tuntemattomaan erämaahan
-
matkaamisen ilman selkeää tietoa etäisyydestä, määränpäästä tai kestosta
-
nälkää, murhetta, sairautta ja kuolemaa
-
vaikeita tehtäviä, toisinaan ymmärtämättä niiden syitä tai sitä, kuinka ne toteutetaan
-
vastoinkäymisiä, viivästymisiä, erimielisyyksiä ja pettymyksiä
-
vaikeat olosuhteet nuorten perheiden kasvattamiseen.
Matkan varrella panimme myös merkille, kuinka Herra auttoi heitä jatkuvasti. Hän antoi
-
profeetallista johtoa ja henkilökohtaista ilmoitusta
-
pyhät kirjoitukset, jotka sisältävät luvattuja siunauksia ja liittoja
-
sukututkimustietoja ja sukuhistoriaa
-
uusia työkaluja ja menetelmiä tarpeiden täyttämiseksi
-
lisää kyvykkyyttä kestää vaikeuksia
-
viisautta ja ohjausta tuntemattomien tehtävien suorittamiseen
-
Liahonan (työkalun, joka auttoi heitä suunnistamaan matkallaan) ja
-
turvaa ja varjelusta heidän perheilleen.
Aivan kuten Lehin perheen kohdalla, meidänkään matkamme eivät ole vailla haasteita ja uhrauksia. Samalla lailla Vapahtaja auttaa meitä jatkuvasti merkittävin tavoin. Nefi opetti: ”Oikea tie on uskoa Kristukseen – –. koko väkevyydestänne, mielestänne ja voimastanne ja koko sielustanne” (2. Nefi 25:29). Jos valitsemme uskon Jeesukseen Kristukseen, otamme nöyrästi vastaan Hänen sanansa ja meillä on rohkeutta toimia, niin me löydämme iloa ja siunauksia kohtaamiemme vaikeuksien keskellä. Matkan varrella voimme luottaa siihen, että voimme saavuttaa sen, mitä Hän haluaa meidän tekevän (ks. 1. Nefi 3:7).
Seuraavat ovat muutamia niistä monista tavoista, joilla Vapahtaja jatkuvasti auttaa meitä.
Se aamu suuri, kaunoinen, Simon Dewey
Hän antaa meille oppinsa
Jeesus Kristus tuntee ”lopun alusta asti” (Abr. 2:8). Ja ”Hän meille polun viitoitti.”1 Hänen oppinsa, joka pyhissä kirjoituksissa tunnetaan Kristuksen oppina, on se polku, jota meidän kaikkien täytyy kulkea pelastuaksemme.
Meidän täytyy jatkuvasti osoittaa uskoa Jeesukseen Kristukseen, tehdä säännöllisesti parannusta, mennä kasteelle, ottaa vastaan Pyhän Hengen lahja, solmia liittoja ja yrittää parhaamme mukaan kestää. Vastineeksi meille luvataan anteeksianto, toivo ja iankaikkinen elämä. (Ks. 2. Nefi 31:2–20.)
Eri polkujen ja ristiriitaisten teiden maailmassa Kristuksen oppi antaa selkeää ja toteutettavissa olevaa ohjausta, jota voimme noudattaa pitääksemme itsemme oikeassa suunnassa (ks. 2. Nefi 31:21).
Hän tuo meille lohtua
Sovitusuhrinsa ansiosta Vapahtaja tietää, miltä tuntuu olla todella yksin ja hylätty. Hän osaa täydellisesti myös tuoda meille lohtua. Hän on sanonut: ”Älköön sydämenne olko levoton” (Joh. 14:1) ja ”en minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne” (Joh. 14:18).
Vapahtaja on luvannut lahjana Lohduttajan eli Pyhän Hengen niille, jotka uskovat Häneen. Jeesus sanoi, että Pyhä Henki ”opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken” (Joh. 14:26).
Hän antaa meille Jumalan sanan
Jeesuksen Kristuksen evankeliumin palautuksen ansiosta meidän aikanamme Herra on antanut meille muinaiset ja myöhempien aikojen pyhät kirjoitukset, jotka sisältävät Jumalan sanan. Nefi opetti, ettei kukaan, ”joka kuulisi Jumalan sanaa ja pitäisi siitä kiinni, koskaan hukkuisi” (1. Nefi 15:24).
Päivittäinen itsemme kestitseminen Jumalan sanalla tuo varjelusta ja johtaa meidät kokemaan Jumalan rakkautta yltäkylläisemmin. Hänen sanansa valaisee polkumme (ks. Ps. 119:105) ja kertoo meille ”kaiken, mitä [meidän] tulee tehdä” (2. Nefi 32:3).
Hän opastaa meitä palvelijoidensa – profeettojen ja apostolien – välityksellä
Jeesus Kristus on kutsunut profeettoja ja apostoleja auttamaan meitä. Heidän neuvonsa ja opetuksensa ovat meitä ja meidän aikaamme varten. Jos huomaat olevasi eksyksissä tai harhautunut matkallasi, saatat huomata hyödylliseksi pohtia seuraavia kolmea kysymystä:
-
Kuinka Herra on valmistanut minua profeettojen ja apostolien sanojen avulla koettelemuksiin, joita olen kokenut?
-
Mitä profeetat ja apostolit kutsuvat minua tekemään tänään valmistautuakseni edessä oleviin haasteisiin?
-
Mitä teen nyt toimiakseni profeetallisten kutsujen mukaan?
Pohtimalla näitä kysymyksiä me voimme ymmärtää profeettojen ja apostolien ohjauksen tärkeyden. Voimme kuulla paremmin Herran äänen ja huomata, kuinka Hän auttaa meitä jatkuvasti. Jos haluamme, me voimme kuunnella profeettoja ja apostoleja sekä löytää johdatusta, vaurautta ja varjelusta polulta, joka johtaa takaisin taivaallisen Isän ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen luo.
Vanhin Tai Sierra Nevadan alueella Kaliforniassa noin vuonna 1988. Kertomus, jonka hän kertoo, tapahtui Mount Baden Powellilla San Gabrielin vuorilla Kaliforniassa vuonna 1984.
Valokuva kirjoittajan luvalla
Uskoa kulkea eteenpäin
Eksyksissä, kylmissäni ja yksin sillä lumisella vuorella nuo monet vuodet sitten tulin epätoivoiseksi. Koska en tiennyt, mitä muuta voisin tehdä, polvistuin juuri sataneeseen lumeen ja rukoilin apua taivaalliselta Isältäni. Kerroin Hänelle ahdingostani ja peloistani ja pyysin, että minut löydettäisiin ja pelastettaisiin.
Kun nousin polviltani, lunta satoi kaikkialla ympärilläni, ja puut täytti kaunis, tyyni hiljaisuus. Tämä tyyneys keskeytyi, kun kuulin kahinaa lähellä olevista pensaista. Esiin tuli kaksi vanhempaa poikaa. He olivat jo päässeet huipulle, ja sen sijaan että olisivat seuranneet polkua, he päättivät liukua alas vuorta. Kaikista paikoista he liukuivat suoraan siihen, missä minä olin!
Kun he kysyivät minulta, mitä olin tekemässä siellä, kerroin heille olevani eksyksissä. He kutsuivat minut mukaan, ja yhdessä me liu’uimme turvallisesti alas vuorelta polun alkamispaikkaan. Lopulta olimme jälleen yhdessä muun ryhmämme kanssa.
Kun kuljemme eteenpäin henkilökohtaisilla matkoillamme osoittaen uskoa, omistautumista ja kestävyyttä, toivon meidän huomaavan, kuinka Vapahtaja kulkee kanssamme ja auttaa meitä aktiivisesti. Jeesus Kristus on tie, totuus ja elämä. Tuokoon uskomme Häneen rauhaa mieleemme ja iloa matkaamme.