Myöhempien aikojen pyhien kertomaa

Lempeä armoteko 25 vuotta myöhemmin

Mike Collins, Kalifornia, USA

Olen kiitollinen siitä, että Jumala käytti unohdettua kirjettä saadakseen aikaan yhden lempeistä armoteoistaan.

Valokuva kirjoittajan luvalla

Kun olin opettamassa aamuseminaaria Eurekassa Kaliforniassa Yhdysvalloissa, pyysin oppilaitani kuvittelemaan itsensä tulevaisuudessa kymmenen vuoden kuluttua. Sitten pyysin heitä kirjoittamaan kirjeen, jossa on heidän todistuksensa evankeliumista ja mitä tahansa muuta, mistä he sitten haluaisivatkin kertoa vanhemmille versioille itsestään. Sanoin heille, että lähettäisin kirjeet kymmenen vuoden kuluttua.

Aikaa kului, enkä koskaan saanut aikaiseksi postittaa niitä kirjeitä. Eräänä päivänä 25 vuotta myöhemmin tyttäreni Heidi löysi kirjeet ja kysyi niistä. Selitettyäni, mitä olin suunnitellut, hän etsi aiempien oppilaideni osoitteet käyttämällä sosiaalisen median työkaluja.

Kuvitus Alex Nabaum

Kun hän oli lähettänyt kirjeet, saimme hienoja vastauksia. Yksi aiemmista seminaarioppilaistani kirjoitti:

”Haluan isäsi tietävän, että hän löysi nuo kirjeet juuri nyt tietystä syystä. 18-vuotias tyttäreni on kamppaillut todistuksensa kanssa ja tuntenut, ettei hän halua olla ’täydellinen myöhempien aikojen pyhiin kuuluva tyttö’. Hän ei kerro meille tuntemuksistaan. Se on ollut vaikeaa.”

Entinen oppilaani, joka oli järkyttynyt joistakin asioista, joita hänen tyttärensä oli äskettäin kirjoittanut blogiin, lisäsi:

”Tiesin, että minun oli puhuttava asiasta hänelle. Kuten tavallista, kun käymme näitä keskusteluja, hänen kasvonsa olivat kuin kivestä tehdyt ja uhmakkaat, eikä hän sanonut mitään. Ojensin hänelle kirjeeni ja sanoin hänelle, että halusin hänen lukevan sen.

Näin hänen lukevan ensimmäisen kappaleen uudelleen useita kertoja. Olin kirjoittanut, etten tiennyt, oliko minulla todistus, että täydellisenä myöhempien aikojen pyhänä oleminen oli vaativaa eikä kenties minua varten.

Tyttäreni alkoi itkeä. Halusin hänen tietävän, että todella ymmärrän hänen kamppailunsa. Hän ei olisi koskaan uskonut sitä ilman tuota kirjettä! Osa hänen muuristaan on murtunut, ja minusta todella tuntuu, että tämän kirjeen ajoitus oli lempeä armoteko. Jos olisin saanut sen kymmenen vuotta sitten, olisin saattanut heittää sen pois tai kadottaa sen! Kiitäthän isääsi siitä, että hän pyysi meitä kirjoittamaan nuo kirjeet ja ettei hän hukannut niitä kaikkina näinä vuosina! Mikään ei ole sattumaa.”

Rakastava taivaallinen Isämme varjelee kaikkia lampaitaan, ja ihmeellisellä ajoituksellaan Hän voi tehdä lempeitä armotekoja ja ihmeitä meidän jokaisen avulla tuodakseen takaisin laumaan ne, jotka ovat kulkeneet harhaan.