”Totuuden sanoja”, Liahona, maaliskuu 2024.
Henkilökuvia uskosta
Totuuden sanoja
Minulla oli monia kysymyksiä, mutta sulhaseni ja kirkko auttoivat minua löytämään vastauksia.
Valokuvat kirjoittajan luvalla
Varttuessani ei-kristillisessä kulttuurissa Taiwanissa minua ei kasvatettu uskonnolliseksi. Uskoin Jumalaan, mutta en tiennyt mitään Jeesuksesta Kristuksesta. Minun uskontonani oli urani ja se kiireinen sosiaalinen elämä, jonka se toi mukanaan. Siihen sisältyi paljon juomista ja tupakointia. Olin myös suuri kahvin- ja teenjuoja. Tämä kaikki kuuluu liike-elämän kulttuuriimme.
Tutustuin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon sulhaseni ja hänen perheensä välityksellä. Chase oli amerikkalainen. Hän varttui kirkossa ja oli palvellut lähetystyössä, mutta hän ei ollut siihen aikaan aktiivinen. Chasen vanhin poika kuitenkin valmistautui palvelemaan lähetystyössä, ja Chase tuki poikansa päätöstä.
Koronaviruspandemian tuomien rajoitusten aikana osallistuimme Chasen vanhempien kotona sakramenttikokoukseen katsellen heidän seurakuntakeskuksestaan lähetettyjä lähetyksiä. Kun puheet päättyivät, Chasen kaksi poikaa siunasivat leivän ja veden ja jakoivat ne.
Minulla oli monia kysymyksiä. Sulhaseni vastasi jokaiseen kärsivällisesti. Kuka oli Jeesus? Mikä oli tämä tunne sydämessäni joka kerta kun kokoonnuimme kirkon kokouksiin? Se oli tunne, jota en ollut kokenut koskaan aiemmin. Mitä sakramenttileipä ja -vesi kuvaavat? Miksi kyynelehdin nauttiessani sakramentin? Mikä oli tämä rauha, jota tunsin?
Eräänä iltana löysin äidinkielelläni olevan verkkosivuston, jossa selitettiin, kuka Jeesus on, ja siinä kerrottiin Hänen elämästään. Seuraavana päivänä sanoin sulhaseni äidille, että ymmärsin, kuka Jeesus on, ja että uskoin Häneen.
Eräänä sunnuntaina piispa tuli käymään, koska Chasen vanhemman pojan oli määrä asettaa nuorempi veljensä papiksi. Kun vanhempi poika pani kätensä veljensä pään päälle, en voinut lakata itkemästä. Tunsin sydämessäni niin suuren tunteen, etten pystynyt pidättämään kyyneliä. Myöhemmin sulhaseni selitti, että olin tuntenut Pyhän Hengen vaikutuksen ja että hänkin oli tuntenut sen.
Näin, että sulhaseni rakkaus kirkkoaan kohtaan oli palaamassa. Jotenkin tiesin, että kaikki, mitä tunsin, liittyi Jumalaan ja johonkin, mikä on totta. Tunsin rakkautta tavalla, jota en ollut tuntenut koskaan aiemmin.
”Minä huusin Jumalaa”
Turistiviisumini päättyi, ja minun oli palattava Taiwaniin. Ollessani seuraavien kuukausien ajan yksin kaipasin sitä, mitä olin tuntenut. Jonkin aikaa olin täynnä epätoivoa ja pimeyttä. Nuo tunteet olivat niin musertavia, että halusin luovuttaa. En oikeastaan osannut rukoilla, mutta huusin Jumalaa ja kerroin Hänelle kaiken, mitä tunsin ja ajattelin. Koin rauhan tunteen – saman tunteen, jonka olin kokenut osallistuessani kotikirkkoomme. Tiedän, että se oli Pyhä Henki. Hän rauhoitti minut.
Tämän jälkeen sulhaseni lähetti lähetyssaarnaajat opettamaan minua. Kerroin heille, että tiesin jo palautetun evankeliumin olevan totta ja että ymmärsin, miltä Pyhä Henki tuntuu. Mutta olin huolissani siitä, että minun olisi vaikea lopettaa tupakointi ja kahvin ja teen juominen.
Aloin käydä kirkossa, lukea Mormonin kirjaa ja tavata lähetyssaarnaajasisaria kolme tai neljä kertaa viikossa. Lopulta Pyhä Henki auttoi minua lopettamaan tupakoimisen ja kahvin ja teen juomisen.
Lapsuudenystäväni alkoi nähdä muutoksia minussa viikko viikolta. Kutsuin hänet tapaamisiini lähetyssaarnaajien kanssa. Kuunnellessaan hänkin tunsi Pyhän Hengen ja sai todistuksen. Kun koronaviruksen aiheuttama kriisi hellitti, sulhaseni, joka oli nyt aktiivinen kirkossa, pystyi viimein tulemaan Taiwaniin. Menimme naimisiin, ja hän kastoi minut. Tunsin itseni uudeksi ihmiseksi.
Sisar Weiling Chen Canfield (Winnie) sekä lähetyssaarnaajasisaret ja seurakunnan jäseniä, jotka opettivat ja perehdyttivät häntä. ”Me juttelemme yhä joka viikko ja työskentelemme yhdessä uudessa kirkon tehtävässäni Apuyhdistyksessä”, hän sanoo.
Elinikäiset ystäväni ja liikekumppanini, mukaan lukien muutamat pankkiirit ja pörssimeklarit, sanoivat näkevänsä, että olin erilainen ja onnellisempi. Kutsuin heidät kastetilaisuuteeni, ja he tulivat. Jälkeenpäin he kertoivat minulle tunteneensa jotakin, mitä he eivät olleet koskaan aiemmin tunteneet.
En pelkää kertoa muille, mitä tiedän Jeesuksesta Kristuksesta ja mitä tunnen Häntä kohtaan – että se, mitä tiedän, on totta. Tiedän, että todistukseni on virkeä. Muut, jotka ovat tunteneet minut koko elämäni ajan, näkevät sen. Heidän kunnioituksensa uskoani kohtaan on jopa pidättänyt heitä tupakoimasta ja juomasta työkokouksissa ja illallisilla. Se on jotakin ainutlaatuista meidän liike-elämän kulttuurissamme.
Sisar Canfield ja Jin Hua, elinikäinen ystävä, joka kiinnostui kirkosta sisar Canfieldin kääntymyksen myötä.
En pelkää antaa muiden nähdä, kuulla ja tuntea todistustani. Uskon, että monet ihmiset, jotka eivät tiedä, kuinka löytää Jumala ja Jeesus Kristus, tuntevat samoja asioita kuin minä, kun he kuulevat totuuden sanat. Olen aina valmis kertomaan sanoista, jotka muuttivat elämäni.