Seurakuntatason tehtävät
Suru ja menetys

”Suru ja menetys”, Resursseja neuvontaan, 2020.

”Suru ja menetys”, Resursseja neuvontaan.

Suru ja menetys

Suru voi olla musertava tunne. Miltei jokainen kokee sen jossakin vaiheessa elämäänsä. Kuolema on osa Jumalan onnensuunnitelmaa, mutta vaikka sen ymmärtääkin, monen on vaikeaa käsitellä tunteita, joita liittyy jonkun rakkaan menettämiseen. Kuolema ei myöskään ole ainoa syy suruun. Muunlaisetkin menetykset herättävät surun tunteita kuten työpaikan, ihmissuhteen, terveyden tai muun sellaisen menettäminen. Suru on normaali reaktio menetykseen ja emotionaalinen siirtymä tiellä, joka kulkee kohti iloa – ei ilmaus heikkoudesta tai uskon puutteesta Jumalaan tai Hänen rakkauteensa.

Ne, jotka surevat, tarvitsevat aikaa surra menetystään, ja he tarvitsevat kannustavia ystäviä ja perhettä olemaan kanssaan läpi tuon kokemuksen. Se, miten paljon aikaa tarvitaan luonnolliseen, terveeseen surutyöhön, vaihtelee henkilöstä toiseen ja riippuu useista eri tekijöistä. Oliko menetys äkillinen vai tuskaa tuntien odotettu? Kun on kyse kuolemasta, kuinka emotionaalisesti läheinen vainaja oli surijalle? Kuinka paljon henkilö oli riippuvainen menetetystä henkilöstä tai asiasta? Nämä ja muut osatekijät lisäävät ymmärrystämme siitä, kuinka auttaa surevaa.

Joidenkin saattaa olla tarpeen välttää asioita, jotka muistuttavat heitä heidän menetyksestään, kun taas toisia muistot saattavat lohduttaa. Jotkut saattavat tarvita aikaa, ennen kuin he tuntevat pystyvänsä tapaamaan muita tai käymään kirkon kokouksissa ja toiminnoissa, kun taas toiset saattavat heti kaivata sosiaalista yhteyttä. Jokainen on erilainen, ja yksilöiden polut kulkevat eri tavalla eteenpäin.

Kun palvelet jotakuta murheen kanssa kamppailevaa, osoita ennen kaikkea rakkautta. Seuraavanlaiset ilmaukset voivat auttaa sinua välittämään myötätuntoa:

  • ”En tiedä, mitä sanoa, mutta haluan kertoa, että välitän sinusta.”

  • ”Sinun ei tarvitse puhua, ellet halua, mutta jos haluat puhua, olen valmis kuuntelemaan.”

  • ”On ymmärrettävää, että meillä on päivän mittaan ja hetkestä toiseen erilaisia tunteita. Ei ole mitään yhtä ainoaa oikeaa tapaa tuntea. Anna vain itsesi kokea tunteita sitä mukaa kuin niitä tulee.”

  • ”Olen todella pahoillani, että sinun täytyy kokea tällaista.”

Ymmärrä tilanne

Kun palvelet jotakuta murheen kanssa kamppailevaa, voisit esittää seuraavanlaisia kysymyksiä ystävällisesti ja rakastavasti, jotta sinun on helpompi ymmärtää henkilön huolenaiheita, tarpeita ja olosuhteita.

  • Kuinka pärjäät?

  • Kun sinulla on hyvä päivä, mikä tuntuu saavan aikaan tuon myönteisen vaikutuksen?

  • Mistä saat emotionaalista tukea?

  • Mitä erityisiä asioita ihmiset ovat sanoneet tai tehneet, mikä on auttanut sinua? Mistä ei ole ollut apua?

Lisäksi voi olla hyödyllistä tiedostaa surun vaiheet. Useimmat ihmiset käyvät läpi suruprosessin aikana viisi emotionaalista vaihetta: kieltäminen, viha, kaupankäynti, masennus ja sopeutuminen. Nämä voivat tulla missä järjestyksessä tahansa, ja jotkin vaiheet saattavat jäädä pois tai saattavat toistua useammin kuin kerran. Suruprosessin jokainen vaihe saattaa vaatia palvelevalta henkilöltä erilaisen suhtautumistavan. Tässä on peruskuvaus kustakin vaiheesta:

  • Kieltäminen: Kieltäminen on tavallisesti surun ensimmäinen vaihe. Ihmiset, jotka kokevat sitä, saattavat kieltää sen, mitä on tapahtunut, mennä tunnottomiksi tai olla sokissa. Kun ihminen käy läpi tätä vaihetta, on usein parasta puhua myötätuntoisesti tai viettää aikaa vain istumalla hiljaa yhdessä.

  • Viha: Tässä vaiheessa ihminen saattaa kohdistaa vihaa Jumalaa, itseään tai muita ympärillään olevia ihmisiä kohtaan. Voisit kannustaa häntä pitämään päiväkirjaa niistä vihan tuntemuksista. Hän voi päättää tuhota päiväkirjan sen jälkeen kun hän on päässyt tämän vaiheen yli, mutta sillä hetkellä se voi antaa turvallisen keinon purkaa vihaa.

  • Kaupankäynti: Kaupankäyntivaiheessa henkilö saattaa yrittää neuvotella Jumalan kanssa ja kysyä ”entä jos” -kysymyksiä (kuten ”Entä jos lupaan kohdella sitä ihmistä paremmin?” tai ”Entä jos käyn temppelissä joka viikko?”). Ihminen tuntee usein syyllisyyttä siitä, ettei hän kyennyt suojelemaan henkilöä, joka on kuollut, tai estämään tapahtunutta epäonnea. Kun joku käy läpi tätä vaihetta liittyen kuolemaan, voi olla hyödyllistä kysyä, millä tavoin hän uskoo, että edesmennyt henkilö haluaisi hänen kulkevan eteenpäin elämässä.

  • Masennus: Tässä vaiheessa ihminen saattaa tuntea tyhjyyttä, avuttomuutta, toivottomuutta ja menettää mahdollisesti mielenkiinnon päivittäiseen elämään. Hän saattaa alkaa vetäytyä muiden luota. Jos joku jää tähän vaiheeseen pitkäksi aikaa (4–6 viikkoa), hänet pitää ehkä ohjata sopivaan vertaistukiryhmään tai mielenterveyden ammattilaisen luo.

  • Sopeutuminen: Tässä vaiheessa ihminen vähitellen sopeutuu uuteen normaaliinsa. Hänen tunteensa vakautuvat, ja hän oppii tulemaan toimeen surun kanssa. Voi olla avuksi vakuuttaa hänelle, ettei sopeutumisessa ole mitään pahaa ja että kuolemantapauksen kohdalla edesmennyt omainen haluaisi hänen pyrkivän olemaan onnellinen.

Auta yksilöä

Kun pyrit auttamaan henkilöä, mieti seuraavia asioita:

  • Auta henkilöä ymmärtämään, että on ihan ymmärrettävää surra. Jotkut saattavat pitää surua heikkenevän uskon osoituksena, mutta on tärkeää, että henkilö antaa itselleen luvan surra. Keskusteleminen siitä, että myös Jeesus tunsi surua, voi auttaa jäsentä ymmärtämään, että sureminen ei tarkoita uskon puutetta (ks. Joh. 11:32–36).

  • Auta henkilöä ymmärtämään, että jokainen suree omalla tavallaan. Ei ole mitään yhtä ainoaa tapaa käsitellä menetystä, ja jokainen reagoi eri tavalla. Henkilön ei pidä tuntea syyllisyyttä siitä, että hän tuntee tai ei tunne jollakin tietyllä tavalla.

  • Ilmaise myötätuntoa (ja jatka sitä kauan menetyksen jälkeen).

    • Rukoile johdatusta siihen, mitä sanoa. Henkilön lohduttaminen voi olla pelottavaa, mutta useimmiten on parempi mennä hänen luokseen ja sanoa jotakin kuin olla sanomatta mitään. On tärkeää, että sureva ihminen tietää, että välität ja haluat tukea häntä.

    • Muista olla hienotunteinen. Jotkin hyvää tarkoittavat lausahdukset eivät ehkä tunnu myötätuntoisilta niistä, jotka surevat. Seuraavat esimerkit voivat olla enemmän loukkaavia kuin hyödyllisiä:

      • ”Se on osa Jumalan suunnitelmaa.”

      • ”Ainakin…” (”Ainakaan hän ei kärsi”, ”Ainakin sinä voit nyt seurustella muiden kanssa”, ”Ainakin voit nyt etsiä työpaikan, josta todella pidät” jne.)

      • ”Olen kokenut samaa.”

      • ”Palvele enemmän.”

      • ”Asiat paranevat ajan myötä.”

      • ”Sinun pitäisi…” tai ”Sinä kyllä…”

      • ”Hän on paremmassa paikassa.”

    • Sen sijaan voisit

      • sanoa: ”En osaa sanoa muuta kuin että monet rakastavat sinua, myös minä.”

      • sanoa: ”Minä rukoilen puolestasi.”

      • ilmaista surevalle henkilölle sanoillasi ja teoillasi, että ajattelet häntä. Auttaminen voi olla niinkin yksinkertaista kuin että lähetät tekstiviestin.

      • viettää aikaa surevan henkilön kanssa.

  • Kuuntele. Neuvojen antaminen tai henkilön kanssa puhuminen ei ole ainoa tapa auttaa. Kuunteleminen ja se, että antaa toisen ilmaista tuntemuksiaan, otetaan usein hyvin vastaan ja on hyödyllistä. Pelkkä henkilön vieressä istuminen on sanaton tapa ilmaista tukea. Pelkkä kuunteleminen voi olla vaikeaa, koska sinusta saattaa tuntua, ettet tee riittävästi tuskan tyynnyttämiseksi, mutta kuunteleminen itsessään on hyödyllinen ja tukea osoittava teko.

  • Älä reagoi. Kun yksilö käy läpi surun emotionaalisia vaiheita, hän saattaa sanoa tai tehdä jotakin, mikä ei ole hänelle luonteenomaista. Ole kärsivällinen ja ymmärrä, että sellainen käyttäytyminen viittaa usein siihen, että henkilö käy läpi tiettyä suruprosessin vaihetta.

  • Anna tukea menetyksen jälkeen. Kannusta kirkon johtohenkilöitä, palvelutyöveljiä ja -sisaria, seurakuntalaisia ja ystäviä jatkamaan pyrkimyksiään olla emotionaalisena tukena kauan tapahtuman jälkeen. Suru on prosessi, joka voi kestää kuukausia ja jopa vuosia.

  • Ole varuillasi itsetuhoisten puheiden ja käytöksen suhteen. Jos sureva henkilö puhuu itsemurhasta, ota se aina vakavasti. Katso Resursseja neuvontaan -aineiston kohtaa Itsemurha. Jos olet huolissasi jonkun turvallisuudesta, ota heti yhteys paikalliseen ensiapuvastaanottoon tai perhepalvelutoimistoonne (mikäli saatavana). Kirkon johtohenkilöt voivat myös ottaa yhteyttä kirkon palvelupuhelimeen ja saada apua tähän ongelmaan. Mene sivustolle suicide.churchofjesuschrist.org tai Evankeliumiaiheinen kirjasto -sovelluksen kohtaan Itsemurha, niin löydät maksuttomia palvelupuhelimia eri puolilla maailmaa ja aineistoa siihen, kuinka auttaa henkilöä, joka kamppailee itsemurhaan liittyvän kriisin kanssa.

Kun kyse on omaisen kuolemasta, suruprosessiin voi sisältyä perheen auttamista hautajaisjärjestelyissä. Hautajaisten suunnitteleminen ja niihin osallistuminen voi surevasta henkilöstä olla vaikeaa. On tärkeää olla hienotunteinen hänen tarpeitaan kohtaan samalla kun annat tukea ja lohtua. Tietoa hautajaisten järjestämisestä ja muista asiaankuuluvista järjestelyistä on julkaisun Yleiskäsikirja: Palveleminen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa kohdassa 29.6 (churchofjesuschrist.org). Seuraavassa on muutamia lisäohjeita, jotka on hyvä pitää mielessä:

  • Hautajaisten tarkoituksena on kunnioittaa vainajan elämää ja auttaa surevia saamaan lohtua ja rauhaa. Hautajaistilaisuus on usein olennainen osa siirtymistä eteenpäin suruprosessissa. Siksi on tärkeää suhtautua hienotunteisesti surevan henkilön tai perheenjäsenten tarpeisiin ja toiveisiin. Voi olla hyödyllistä puhua pelastussuunnitelmasta sekä Jeesuksen Kristuksen voimasta antaa lohtua. On myös tärkeää käyttää riittävästi aikaa vainajan kunnioittamiseen ja hänen kanssakäymistensä ja myönteisten luonteenpiirteidensä muistelemiseen.

  • Surevat henkilöt voivat osallistua tilaisuuteen ja puhua siinä tai päättää olla tekemättä sitä. Tämä on henkilökohtainen valinta, jonka he voivat tehdä.

  • Muista ilmaista myötätuntoa kaikessa, mitä sanot hautajaisissa. Kannusta myös muita, jotka puhuvat (kirkon johtohenkilöt, palvelutyöveljet ja -sisaret, naapurit jne.), olemaan puheissaan hienotunteisia.

Raha-asiat voivat olla huolenaiheena hautajaisten osalta ja niiden jälkeen. Jos henkilö tai perhe on menettänyt elättäjänsä, hän tai he saattavat kantaa huolta raha-asioista jatkossa. Tavoittele hengellistä ohjausta, kun mietit, kuinka kirkon antama apu tai ohjelmat voisivat vastata joihinkin näistä huolenaiheista.

Tue perhettä

Tilanteesta riippuen myös perheenjäsenet, sukulaiset ja muut läheiset ystävät voivat kamppailla surun kanssa, etenkin jos suru liittyy rakkaan ihmisen menettämiseen. Ota huomioon kunkin perheenjäsenen, sukulaisen ja läheisen ystävän kohdalla ohjeet kohdassa ”Auta yksilöä”.

Vaikka suru koskettaisi vain yhtä perheenjäsentä, voisit silti tarkistaa, miten muut perheessä voivat. He saattavat tarvita tukea auttaessaan kamppailevaa perheenjäsentä.

Hyödynnä seurakunnan ja vaarnan resursseja

Tilanteen mukaan voisit pyytää seurakunnan johtohenkilöitä tai muita luotettavia henkilöitä antamaan jatkuvaa tukea. Pyydä henkilöltä lupa, ennen kuin keskustelet tilanteesta muiden kanssa.

  • Kannusta henkilön sukulaisia ja palvelutyöveljiä tai -sisaria olemaan huomaavaisia. Suruprosessi voi kestää kauan, ja henkilö voi tarvita lisätukea jonkin aikaa. Tämän tuen täytyy jatkua kauan hautajaisten jälkeen.

  • Joillekin voi olla hyödyksi osallistua tukiryhmään. Ryhmät voivat olla erityisen hyödyllisiä niille, joista tuntuu, ettei kukaan ymmärrä heidän tilannettaan tai sitä, miltä heistä tuntuu. Joihinkin ryhmiin voi osallistua sosiaalisessa mediassa. Tuttu lääkäri, hautaustoimisto ja hoitolaitos voivat myös osata auttaa löytämään tukiryhmän omalta alueeltanne. Perhepalvelut ei tarjoa tukiryhmiä sureville, mutta voisit neuvotella paikallisen perhepalvelutoimiston kanssa (mikäli saatavana) saadaksesi vinkkejä tai suosituksia.

  • Auta henkilöä tarvittaessa saamaan ammattiapua. Suru voi olla monimutkainen tunne, ja jotkut surevat voivat tarvita ammattiapua. Katso Resursseja neuvontaan -aineiston kohtaa Mielenterveys.