Milloin harkita ammattiapua

Kirkon johtohenkilöiden ei odoteta olevan eikä heitä kannusteta olemaan mielenterveyden ammattilaisia. Silti henkilöt, jotka kärsivät sellaisista vaikeuksista, kääntyvät usein johtohenkilöidensä puoleen saadakseen apua siihen, mitä tehdä.

Vaikka miltei jokainen kokee jonkinlaisia mielenterveyden haasteita eri aikoina elämässään, haasteet voivat olla heikentäviä. Henkilöt, joilla on lieviä muotoja joistakin haasteista, saavat usein apua ehdotuksista, joita on esitetty julkaisussa Sopeutuminen lähetyssaarnaajan elämään (kirjanen, 2013). Vaikka tämä julkaisu on laadittu lähetyssaarnaajille, se auttaa tunnistamaan tapoja, joilla kuka tahansa voi reagoida haasteisiin. Lisäksi myötätuntoinen tuki sinulta, perheenjäseniltä ja muilta voi auttaa henkilöä selviytymään mielenterveyden haasteesta.

Mikäli henkilö ei kuitenkaan saa apua näistä keinoista, on ehkä tarpeen, että mielenterveyden ammattilainen antaa täsmällisen diagnoosin.

Seuraavassa luetellaan muutamia mielenterveyteen liittyviä ongelmia, jotka saattavat edellyttää mielenterveyden ammattilaisen arviota ja joita kirkon johtohenkilöt saattavat kohdata jäsenillä seurakunnissaan:

• itsemurha-ajatukset tai -yritykset

• pitkällinen masentuneisuus

• kyvyttömyys toimia jokapäiväisissä tehtävissä

• epätoivo, toivottomuus, itseinho

• viiltely, silpominen, itsensä vahingoittaminen

• liiallinen lihomisen pelko, voimakas tai äärimmäinen painonpudotus tai painonnousu

• hallitsematon pakonomainen tai toistuva käytös tai puhe

• pakkomielteiset tai toistuvat ajatukset tai mielijohteet

• vähäisten asioiden toistuva tunnustaminen

• hallitsemattomat pelot, paniikki tai ahdistuneet ajatukset

• eristäytyminen

• äärimmäiset mielialan tai persoonallisuuden vaihtelut

• vainoharhaisuus, harhakuvitelmat, äänten kuuleminen

• arveluttava seksuaalinen käyttäytyminen

• ailahteleva käyttäytyminen (vihainen, väkivaltainen, riitaisa)

Näissä ja muissa huolta herättävissä tilanteissa harkitse ammattiapua mahdollisena vaihtoehtona (ks. ”Ammattiapu ja terapia”, Yleiskäsikirja, 31.2.6). Kirkon johtohenkilöt voivat pyytää neuvoa perhepalveluilta (mikäli saatavana) tai vyöhyketoimistosta, jotta he osaavat auttaa yksilöitä ja löytää resursseja.