Oppitunti 6

Rikastakaa Avioliittoa

”Avioliiton rikastamisessa pienet seikat ovat suuria asioita. – – Avioliitto on yhteistä hyvän, kauniin ja jumalallisen etsintää.”

Presidentti James E. Faust

Oppitunnin tavoitteet

Auta tämän oppitunnin aikana osallistujia

ymmärtämään, että huomion puute ja jatkuvan rikastamisen puute vaikuttavat osaltaan avioliiton epäonnistumiseen
oppimaan tärkeitä periaatteita ja toimintoja, jotka rikastavat avioliittoa
laatimaan suunnitelma avioliittonsa rikastamiseksi.

Rakastakaa toinen toistanne ja huolehtikaa toisistanne

Ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin koorumi ovat vahvistaneet avioliiton ja perhe-elämän keskeisen tärkeyden taivaallisen Isän suunnitelmassa lapsiaan varten. He ovat julistaneet: ”Aviomiehellä ja vaimolla on vakava velvollisuus rakastaa toinen toistaan ja huolehtia toisistaan.”¹ Presidentti Boyd K. Packer kahdentoista koorumista on opettanut: ”Mikään suhde ei anna miehelle ja naiselle suurempia mahdollisuuksia saavuttaa korotusta kuin avioliitto. Mikään velvoitus yhteiskunnassa tai kirkossa ei ole sitä tärkeämpi.”²

Miehellä ja vaimolla ei ole varaa laiminlyödä aviosuhdettaan. Valitettavasti monet tekevät niin. Kuuluessaan seitsemänkymmenen koorumiin presidentti James E. Faust ensimmäisestä presidenttikunnasta käsitteli avioeron syitä keskittyen eritoten yhteen:

”Näiden joukossa on – – itsekkyys, epäkypsyys, omistautumisen puute, riittämätön kommunikaatio, uskottomuus ja kaikki muu, mikä on ilmeistä ja hyvin tunnettua.

Minun kokemukseni mukaan on olemassa eräs toinenkin syy, mikä ei näytä yhtä ilmeiseltä, mutta mikä edeltää ja myötäilee kaikkia muita. Se on jatkuvan rikastamisen puute avioliitossa. Se on sen jonkin ylimääräisen puuttuminen, mikä tekee avioliitosta kallisarvoisen, erikoisen ja ihmeellisen silloinkin, kun se on myös raadantaa, vaikeuksia ja harmautta.”³

Seurustelun aikana pari viettää usein paljon aikaa yhdessä. He keskittyvät suhteeseensa ja pyrkivät täyttämään toistensa tarpeita. He ilmaisevat usein rakkautta osoittamalla ystävällisyyttä ja kunnioitusta, olemalla anteliaita, pyrkimällä samoihin tavoitteisiin ja arvoihin, viettämällä aikaa yhdessä, lausumalla kohteliaisuuksia, puhumalla ja kuuntelemalla, antamalla lahjoja, muistamalla erityiset tapaukset ja lähettelemällä rakkausviestejä, -kirjeitä ja -kortteja.

Kun pari on solminut avioliiton, heidän elämänsä alkaa kuitenkin täyttyä opiskelusta, uran luomisesta, lapsista ja palvelemisesta. Heidän aikaansa kohdistuu monia vaatimuksia, mukaan lukien työ, perhe, henkilökohtaiset harrastukset sekä palveleminen kirkossa ja yhteiskunnassa. Kun puolisoiden tehtävät lisääntyvät, jotkut heistä ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa yhä harvemmin. Aika kuluu, ja mies ja vaimo alkavat olla liian paljon mukana muissa riennoissa, avioliitto lakkaa olemasta yhtä tärkeä kuin se ennen oli, ja aviosuhde kärsii. Ystävällisyyden osoitukset vähenevät tai lakkaavat tyystin, kommunikointi harvenee ja arkipäiväistyy ja hellyyden ja rakkauden osoitukset vähenevät. Aviopuolisot käyvät piittaamattomiksi puheissaan ja käytöksessään. Romantiikka kuihtuu ja aviosuhde alkaa näivettyä.

Vanhin Marlin K. Jensen seitsemänkymmenen koorumista on varoittanut, että perkeleellä on osansa siinä, että tärkeimmät asiat sysätään syrjään avioliitosta: ”Houkuttelevat äänet kertovat meille maailmallisista saavutuksista ja omaisuudesta, jotka saattavat johtaa meidät vaarallisille sivupoluille, joilta pystymme palaamaan vain suurin ponnistuksin. Pienillä, näennäisen merkityksettömillä valinnoilla matkan varrella voi olla laajat seuraukset, jotka määräävät lopullisen kohtalomme.”⁴ Liian usein ihmiset vaihtavat lupaukset rauhasta, onnesta ja iankaikkisesta elämästä katoavaisen maineen, vallan ja ylpeyden mahdollisuuteen. Pienet valinnat kasautuvat, kunnes jotkut havahtuvat huomaamaan, että ovat menettäneet sen, mikä oli heille kallisarvoisinta.

Voimme vaikuttaa

Presidentti Spencer W. Kimball kuvaili tätä ongelmaa: ”On – – monia ihmisiä, jotka – – antavat avioliittonsa väljähtyä ja heiketä ja huonontua. – – Nämä ihmiset tekisivät viisaasti, jos arvioisivat tilanteensa uudelleen, uudistaisivat seurustelunsa, ilmaisisivat kiintymyksensä, kiittäisivät ystävällisyydestä ja ottaisivat toisen enemmän huomioon, niin että heidän avioliitostaan voisi jälleen tulla kaunis, suloinen ja kehittyvä.”⁵ Vastauksena tälle avioliiton väljähtymiselle hän neuvoi aviopareja jatkamaan työtään rakkautensa kehittämiseksi: ”Rakkaudenkaan ei voi odottaa kestävän ikuisesti, ellei sitä ravita jatkuvasti rakkauden, arvostuksen ja ihailun osoituksilla, kiitollisuuden ilmauksilla ja epäitsekkäällä huomaavaisuudella.”⁶

Ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin koorumi ovat vahvistaneet, että ”perhe on keskeisellä sijalla Luojan suunnitelmassa Hänen lastensa iankaikkiseksi päämääräksi”⁷. Pyhät kirjoitukset vahvistavat: ”Mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa” (Moos. 3:24). Koska perhe on keskeisellä sijalla Luojan suunnitelmassa, niin ne, jotka haluavat totella Häntä, asettavat avioliittonsa ja perheensä keskeiselle sijalle omassa elämässään. Vaikka monet muutkin toiminnat elämässä ovat kannatettavia, niiden ei pitäisi muodostua niin tärkeiksi, että ne estävät avioparia sijoittamasta tarvittavaa aikaa ja energiaa suhteensa rikastamiseen. Kun mies ja vaimo asettavat toinen toisensa ja avioliittonsa tärkeysjärjestyksessä ensimmäiseksi, he kokevat onnea ja rauhaa ja pääsevät lopulta nauttimaan iankaikkisesta aviosuhteesta.

Jeesuksen Kristuksen evankeliumi auttaa ihmisiä asettamaan avioliittonsa tärkeälle sijalle. Tärkeysjärjestyksessä avioliiton edelle menee vain rakkaus Jumalaa kohtaan. Sisar Marjorie P. Hinkcley muisteli, millainen tärkeysjärjestys oli miehellä, jonka kanssa hän meni naimisiin: ”Kun hääpäivä läheni, tunsin täydellistä luottamusta siihen, että Gordon rakasti minua. Mutta jotenkin tiesin myös, etten olisi koskaan ensimmäisenä hänen tärkeysjärjestyksessään. Tiesin, että olisin hänen elämässään toisella sijalla ja että Herra olisi ensimmäisellä sijalla. Ja niin oli hyvä.”⁸

Kun mies ja vaimo rakastavat Jumalaa ja pitävät Hänen käskynsä, he rakastavat myös toisiaan ja kohtelevat toisiaan kunnioittavasti. He pitävät tekemänsä liitot. Jumalan rakastaminen ja palveleminen on heille tärkeintä. Puolison rakastaminen ja palveleminen on heti seuraavana tai jopa osana tärkeimmän etusijan toteuttamista. Ja vielä, kun he rakastavat Jumalaa, heidän kykynsä rakastaa toinen toistaan kasvaa ja heidän sitoumuksestaan olla uskollisia avioliitossa tulee luja.

Samoin kuin pienet valinnat voivat johdattaa yksilön pois avioliitostaan, niin pienet ja näennäisen vähäpätöiset ystävällisyyden ja rakkauden osoitukset voivat parantaa emotionaalisia haavoja ja luoda lujan pohjan terveelle ja tyydyttävälle suhteelle.

Presidentti Faust neuvoi: ”Avioliiton rikastamisessa pienet seikat ovat suuria asioita. Se on jatkuvaa toisen arvostamista ja huomaavaista kiitollisuuden osoittamista. Se on toinen toisensa rohkaisemista ja auttamista kasvamaan. Avioliitto on hyvän, kauniin ja jumalallisen etsimistä yhdessä.”⁹

Mies ja vaimo rikastavat avioliittoaan, kun he asettavat suhteensa keskipisteeksi evankeliumin, antavat aikaa toisilleen, pitävät hauskaa yhdessä, puhuvat usein ja myönteisellä tavalla sekä osoittavat ystävällisyyttä.

Oppimistoiminta: Rikastakaa Avioliittoanne

Pyydä luokan jäseniä miettimään, mitä hyötyä on siitä, että panostaa enemmän avioliittoonsa. Pyydä heitä kirjoittamaan hyödyt muistiin sitä mukaan kuin niistä keskustellaan luokassa. (Mahdollisia hyötyjä voisivat olla onnellisuuden lisääntyminen, tarkoituksen ja täyttymyksen tunne, parempi fyysinen, emotionaalinen ja hengellinen terveys, rakkauden lisääntyminen, suurempi läheisyys, kommunikoinnin koheneminen ja mielenrauha.)

Pyydä jokaista avioparia laatimaan luettelo pienistä asioista, joita he voivat tehdä parantaakseen avioliittoaan, kuten osoittaa säännöllisesti kiinnostusta, arvostusta ja kiitollisuutta, rohkaista ja auttaa toisiaan läpi vaikeuksien ja haasteiden. Pyydä luokan jäseniä neuvottelemaan puolisonsa kanssa, kun he esittävät tehtäväksi annettuja asioita, ja olemaan seikkaperäisiä.

Pyydä luokan jäseniä sitoutumaan siihen, että he alkavat tehdä mainitsemiaan asioita. Ehdota, että he yllättävät puolisonsa hellillä sanoilla ja teoilla – osoittaen hyväksyntää, arvostusta ja rakkautta tietoisena puolisonsa tarpeista.

Keskittäkää avioliittonne Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin

Presidentti Faust on huomauttanut: ”On yksi erityinen rikastava tekijä, joka ennen kaikkea muuta auttaa liittämään miehen ja naisen yhteen hyvin todellisessa, pyhässä, hengellisessä mielessä. Se on jumalallisuuden läsnäolo avioliitossa.”¹⁰

Presidentti Spencer W. Kimball on opettanut, että aviopuolisot saavuttavat suurta onnea, kun he rakastavat Herraa ja toinen toistaan enemmän kuin itseään ja kun he käyvät temppelissä usein, rukoilevat yhdessä, käyvät kirkon kokouksissaan, pitävät elämänsä täysin puhtaana ja työskentelevät yhdessä Jumalan valtakunnan rakentamiseksi.¹¹

Kun vaimo ja mies keskittävät suhteensa Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin, heidän avioliittonsa ja henkilökohtainen elämänsä muuttuvat parempaan suuntaan. Avioparin tulee rukoilla yhdessä aamuin ja illoin, tutkia pyhiä kirjoituksia ja pitää perheilta viikoittain.

Evankeliumi opettaa meitä rakastamaan ja palvelemaan toisiamme sekä kantamaan toistemme kuormia (ks. Moosia 18:8). Kun otamme päällemme Kristuksen nimen, teemme liiton rakastaa toisia tällä tavoin. Kun aviopari pitää liittonsa, heidän aviosuhdettaan ravitsevat ja lujittavat Kristuksen kaltaiset ominaisuudet ja teot.

Presidentti Faust mainitsi, että yksi suurimpia onnen lähteitä on se, kun ”aviopuolisoilla on kumppaninaan pyhä ja jumalallinen olento ja että he saavat nauttia tämän kumppanuuden hedelmistä. – – Hengellinen ykseys on ankkuri.” Hän huomautti: ”Avioerot lisääntyvät, koska monissa tapauksissa liitosta puuttuu se rikastaminen, minkä saa aikaan Jumalan käskyjen pitämisestä koituva pyhittävä siunaus. Se on hengellisen ravinnon puuttumista.”¹²

Antakaa toisillenne aikaa

Miehen ja vaimon tulee alituiseen etsiä keinoja ravita suhdettaan. Varsin usein toiminnat, jotka vievät aikaa ja voimavaroja, ovat hyviä. Opiskelun suorittaminen loppuun, menestyminen uralla, lasten kasvattaminen, kirkon tehtävistä huolehtiminen ja yhteiskunnallisten velvoitteiden täyttäminen kilpailevat kaikki avioliitolle ja perheelle varatun ajan kanssa.

Puhuessaan kirkon johtajille presidentti Gordon B. Hinckley on varoittanut: ”On ehdottoman tärkeää, ettette laiminlyö perhettänne. Teillä ei ole mitään kallisarvoisempaa. – – Loppujen lopuksi juuri tämän perhesuhteen me viemme mukanamme tuonpuoleiseen.”¹³

Toisinaan on tehtävä vaikeita valintoja. Kun avioliiton onni ja jatkuvuus ovat vaarassa, puolisoiden pitää ehkä uhrata tuottoisat, aikaa vievät työpaikkansa ja lykätä taloudellisia ja henkilökohtaisia tavoitteita. Heidän täytyy ehkä vähentää jopa sitä aikaa, jonka he käyttävät muiden palvelemiseen, suodakseen aikaa tälle kaikkein pyhimmälle ihmissuhteelle.

Presidentti Hinckley on neuvonut: ”Päättäkää yhdessä perheenne kanssa, kuinka paljon aikaa vietätte yhdessä ja milloin. Ja pitäkää siitä sitten kiinni. Pyrkikää siihen, ettette anna minkään olla esteenä. Pitäkää tuota aikaa pyhänä. Pitäkää sitä sitovana. Pitäkää sitä ansaittuna hyvänolon aikana.

Pitäkää maanantai-ilta pyhitettynä perheiltaa varten. Varatkaa yksi ilta ollaksenne vaimonne kanssa kahden. Varatkaa aikaa koko perheen lomanviettoa varten.”¹⁴

Oppimistoiminta: Asettakaa Asiat Tärkeysjärjestykseen ja Suunnitelkaa Avioliiton Parantamista

Miehen ja vaimon on ehkä hyödyllistä nähdä, ovatko heidän tärkeysjärjestyksensä samanlaisia. Kirjoita taululle seuraavat seitsemän asiaa. Pyydä luokan jäseniä asettamaan nämä seitsemän asiaa tärkeysjärjestykseen. Pyydä heitä sitten arvioimaan, mikä on asioiden tärkeysjärjestys heidän puolisonsa mielestä.

Oppimistoiminta: Asettakaa Asiat Tärkeysjärjestykseen ja Suunnitelkaa Avioliiton Parantamista

saavuttaa tavoitteet työelämässä
pitää kunniassa kirkon tehtävä
palvella yhteiskunnassa
kasvattaa rakkautta ja uskoa taivaalliseen Isään ja Jeesukseen Kristukseen
onnistua avioliitossa
luoda hyvät suhteet lapsiin
kehittää lahjoja

Pyydä osallistujia vertailemaan luettelojaan puolisonsa kanssa ja keskustelemaan siitä, missä asioissa mielipiteet yhtenevät ja missä eroavat. Kysy, ovatko mitkään mielipideeroista niin suuria, että ne heijastavat suhteeseen ongelmia.

Kehota pariskuntia laatimaan suunnitelma antaa avioliitolleen ylimääräistä aikaa ja huomiota. Pyydä heitä etsimään ideoita, kuten sisällyttämään viikoittaisen perheneuvoston kokoukseen esityslistalle kohta ”varatkaa yhteistä aikaa”, harventamaan vähemmän tärkeitä toimintoja, juttelemaan muutama hetki työpäivän päätyttyä ja sovittamaan aikatauluun yhteisiä retkiä, vaikka ne olisivatkin vain lyhyitä kävelyretkiä puistossa tai naapuristossa.

Pitäkää hauskaa yhdessä

Kirkon johtajat ovat opettaneet, että virkistys vahvistaa perhe-elämää. Ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista koorumi sisällyttivät ”tervehenkisen virkistystoiminnan” yhdeksi onnistuneiden avioliittojen ja perheiden periaatteeksi.¹⁵

Psykologit Howard Markman, Scott Stanley ja Susan Blumberg ovat panneet merkille, ettei vaikeuksissa oleva aviopari ihan yhtäkkiä huomaa toinen toistaan epämieluisaksi. Sen sijaan suurin syy mieltymyksen kuihtumiseen “on kaiken sellaisen laiminlyöminen, joka on alun perin pannut suhteen alulle ja rakentanut sitä” – toveruuden ja huvittelun.¹⁶ He suosittelevat, että avioparit varaavat aikaa hauskanpitoon eivätkä yritä sinä aikana ratkaista ongelmia.¹⁷

Kirjailija Susan Page on huomauttanut: ”Vapaa-aikaa tutkineet yhteiskuntatieteilijät ovat vahvistaneet saman asian, johon olen päätynyt haastatteluissani [niiden avioparien kanssa, joiden suhde kukoistaa]: miehet ja vaimot, jotka viettävät vapaa-aikaa yhdessä, ovat yleensä tyytyväisempiä avioliittoonsa kuin ne, jotka eivät vietä.”¹⁸

Page kertoo, että hänen haastattelemansa avioparit tekevät monia asioita yhdessä: ”He tanssivat, juoksevat tai kuntoilevat, patikoivat, hiihtävät, pelaavat lentopalloa, – – käyvät syömässä ulkona, käyvät elokuvissa, teatterissa tai konserteissa, kutsuvat ystäviä kylään, pelaavat seurapelejä ja niin edelleen.” Hän lisäsi, että ”useimpien näiden avioparien kohdalla television katsomista ei laskettu yhdessä vietetyksi ajaksi, elleivät he katsoneet yhdessä jotakin erityistä ohjelmaa”¹⁹.

Markman, Stanley ja Blumberg mainitsivat harrastuksia ja ajanviettotapoja, kuten liikunta, uinti, patikoiminen, jooga, hippaleikki, ruoanlaitto, näkinkenkien keräily, elokuvien katsominen, limsan juominen ja jutteleminen (kummankin tavoitteista, unelmista, suunnitelmista ja toiveista) ja kohteliaisuuksien lausuminen.²⁰ Toiminta itsessään ei ole niinkään tärkeää kuin sitä tekevän avioparin asenne. Kotitöiden tekeminen voi olla hauskaa. Usein kaikkein hauskimmat puuhat maksavat vähiten.

Kun avioparit miettivät, mitä he voivat tehdä yhdessä, muistuta, ettei heidän pidä miettiä vain sellaista toimintaa, josta molemmat pitävät. Jos puolisot valitsevat toimintoja ja kertovat harrastuksista vuorotellen, he voivat oppia paremmin ymmärtämään toisiaan, ja kenties he löytävät uusia harrastuksia. Heidän halukkuutensa kokeilla uusia harrastuksia ja heidän tukensa toisilleen rikastaa heidän avioliittoaan. Miehen ja vaimon ei tarvitse luopua hyvistä harrastuksistaan. He voivat tehdä monista niistä yhteisiä ja alkaa osallistua niihin yhdessä.

Presidentti Ezra Taft Benson on huomauttanut, että perheillat ovat hyvää aikaa perheen yhteiseen hauskanpitoon: ”Jokaviikkoisen perheillan tulee olla virkistäytymisen, työnteon, leikinlaskun, pianon ympärillä laulettujen laulujen, leikkien, erikoisherkkujen ja perherukouksen aikaa. Tällä tavoin perhe liittyy yhteen teräsketjun lenkkien tavoin rakkaudessa, keskinäisessä kunnioituksessa, perinteissä, voimassa ja uskollisuudessa.”²¹

Puhukaa toisillenne usein ja myönteisesti

Vanhin Russell M. Nelson kahdentoista koorumista on tähdentänyt usein tapahtuvan kommunikoinnin merkitystä: ”Puolisot eivät aina tunnu kuuntelevan toisiaan. Kuunteleminen on välttämätöntä kommunikaatiolinjojen pitämiseksi kunnossa. Jos avioliitto on elämän paras suhde, se ansaitsee parhaan ajan! Kuitenkin etusija annetaan usein vähemmän tärkeille sopimuksille, niin että rakkaan puolison kuuntelemiseen jää vain ajan rippeitä.”²²

Presidentti Faust on vahvistanut: ”Aviosuhdetta voidaan rikastaa paremman kommunikoinnin avulla. – – Me kommunikoimme tuhansilla eri tavoilla, kuten hymyilemällä, silittämällä hiuksia, koskettamalla hellästi ja muistamalla sanoa joka päivä ’Minä rakastan sinua’ ja aviomies sanomalla ’Sinä olet kaunis’. Muutamia muita tärkeitä ilmaisuja sopivissa tilanteissa ovat ’Anteeksi’ ja ’Olen pahoillani’. Kuunteleminen on erinomaista kommunikointia.”²³

Oppitunnilla 2 viitattiin John Gottmanin tutkimukseen, jossa todetaan, että onnelliset avioparit ovat myönteisessä vuorovaikutuksessa keskenään osoittamalla kiinnostusta puolisoa kohtaan, olemalla helliä, toimimalla huomaavaisesti, arvostamalla puolisoa, välittämällä ja osoittamalla empatiaa, hyväksymällä puolison eriävän mielipiteen, olemalla leikkisiä ja jakamalla kokemansa ilon.²⁴

Menestyviä ja onnellisia avioliittoja koskevassa tutkimuksessaan myös Susan Page huomasi tehokkaan kommunikoinnin olevan välttämätöntä. Aviopareilla, joiden avioliitto kukoisti, ”oli suhteellisen vähän ongelmia kommunikoinnissaan. He pystyivät helposti puhumaan vaikeista aiheista. He tunsivat ymmärtävänsä toisiaan. He jättivät hyvin vähän kertomatta toisilleen. Ja he luottivat kykyynsä ratkaista ristiriitoja.” Page huomasi, että joillekin aviopareille ei ollut koskaan opetettu kommunikoinnin sääntöjä, mutta he näyttivät noudattavan niitä intuitiivisesti. Toiset puolestaan oppivat taitoja kirjoista, artikkeleista, keskusteluryhmistä, puheista tai ohjaajilta.²⁵

Oppimistoiminta: Parantakaa Kommunikointia

Pyydä jokaista avioparia kertaamaan hyvän kommunikoinnin piirteet. Pyydä heitä miettimään, mitä he tekevät hyvin kommunikoidessaan puolisonsa kanssa, ja kuinka he ovat ehkä edistyneet oppitunnin 2 jälkeen. Anna heille sitten seuraava tehtävä.

Heidän tulee kahden seuraavan viikon aikana keskustella päivittäin (5 minuuttia joka arkipäivä ja 15 minuuttia ainakin kaksi kertaa viikossa) keskinäisistä tunteistaan ja yhteisestä elämästään. Pyydä heitä keskustelemaan siitä, 1) mikä heidän suhteessaan tuotti sinä päivänä tyydytystä, sekä siitä, 2) mistä he sinä päivänä nauttivat suhteessaan eniten. Tätä ajankohtaa ei ole tarkoitettu kielteisille kommenteille tai huolenaiheista keskustelemiseen tai ongelmien ratkaisemiseen. Kummankin puolison tulee sisällyttää keskusteluun joka päivä ainakin yksi myönteinen kommentti toisen hyvistä puolista.

Tämä toiminta auttaa heitä näkemään suhteensa vahvuudet ja jakamaan toisen kanssa omat hyvät tunteensa. Se voi lujittaa heidän avioliittoaan, mutta vain mikäli he ovat sen aikana vilpittömiä.

Osoittakaa ystävällisyyttä teoin

Presidentti Gordon B. Hinckley on tähdentänyt vaimon ja miehen toisilleen osoittaman ystävällisyyden tärkeyttä: ”Jos jokainen aviomies ja jokainen aviovaimo tekisi jatkuvasti kaiken voitavansa taatakseen kumppaninsa hyvinvoinnin ja onnen, avioeroja olisi hyvin vähän, jos ollenkaan. Koskaan ei kuultaisi riitelyä. Kumpikaan ei syyttäisi toista. Ei olisi vihanpurkauksia, vaan rakkaus ja huolenpito astuisivat huonon kohtelun ja ilkeyksien sijaan.”

Presidentti Hinckley kannusti kirkon miehiä auttamaan elämässään olevia naisia ilmaisemaan ja kehittämään kykyjään ja muita taipumuksiaan: ”[Naisille] elämässämme – – on annettu tiettyjä ominaisuuksia, jumalallisia ominaisuuksia, jotka saavat heidät osoittamaan ystävällisyyttä ja rakkautta ympärillään olevia kohtaan. Me voimme rohkaista heitä siinä, jos me annamme heille tilaisuuden ilmaista niitä kykyjä ja taipumuksia, joita heissä on. Vanhalla iällämme rakas kumppanini sanoi minulle eräänä iltana vaivihkaa: ’Sinä olet aina antanut minulle siivet, joilla lentää, ja olen rakastanut sinua sen vuoksi.’”²⁶

Seurustelu, jota tapahtuu ennen avioliiton solmimista, on vielä tärkeämpää avioliiton solmimisen jälkeen. Mies ja vaimo auttavat toisiaan selviytymään elämän haasteista, kun he osoittavat toisiaan kohtaan aitoa kunnioitusta, ystävällisyyttä ja rakkautta. Kun nämä ainekset puuttuvat, aviosuhde kärsii valtavasti. Jatkuvat ystävällisyyden osoitukset ja rakkauden ilmaukset luovat miehen ja vaimon välille vahvat, kestävät siteet.

Oppimistoiminta: Laatikaa Luettelo ”Ystävällisyyden Osoitukset”

Auta osallistujia osoittamaan suurempaa kiinnostusta ja rakkautta pyytämällä heitä laatimaan luettelo, johon he laittavat vähintään 10 asiaa, joita he haluaisivat puolisonsa tekevän useammin. Pyyntöjen tulee olla mieluummin yksityiskohtaisia (”Kysy minulta, kuinka päiväni sujui”) kuin yleisluonteisia (”Ole kiinnostuneempi minusta”), joita on vaikea arvioida. Pyynnöt eivät saa liittyä parisuhteen minkään ison ristiriidan ydinkysymyksiin. Pyyntöjen tulee myös olla yksinkertaisia eivätkä ne saa olla kalliita. Ehdota, että puolisot miettivät ystävällisyyden osoitusten pyytämistä, kuten kohteliaisuuksia, rakkausviestejä, puheluja ja niin edelleen.

Muita mahdollisia pyyntöjä ovat esimerkiksi pyyntö, että puoliso pesisi pyykin tai tekisi jonkin muun kotityön, että kuljettaisiin käsikkäin tai oltaisiin lähekkäin sohvalla, että toinen osoittaisi kiitollisuutta tai arvostusta, että soitettaisiin toinen toiselle puheluja, että toinen vahtisi lapsia tai kuuntelisi, että käytäisiin yhdessä ystävien tai sukulaisten luona, että toinen vaihtaisi vauvan vaipan tai käytäisiin ostoksilla.

Seuraavan viikon aikana luokan jäsenten pitäisi tehdä joka päivä ainakin kolme asiaa oman puolisonsa toiveluettelosta, vaikka puoliso itse unohtaisikin tehdä saman. Heidän ei pidä ärsyyntyä tai turhautua, mikäli heidän puolisonsa jättää tekemättä heidän pyytämiään asioita.

Pyydä luokan jäseniä panemaan merkille, miltä tuntuu, kun heidän puolisonsa tekee asioita heidän toiveluettelostaan. Neuvo heitä antamaan näille ystävällisyyden osoituksille arvoa ja kiittämään puolisoaan niistä. Heidän tulee myös panna merkille, miltä tuntuu tehdä asioita puolisonsa hyväksi.

Vaikka tämä on suunniteltu harjoitus, se voi auttaa kohottamaan luokan jäsenten aviosuhdetta, varsinkin kun he toteuttavat tämän toiminnan vilpittömänä rakkauden, arvostuksen ja omistautumisen ilmauksena.

Pyydä luokan jäseniä sopimaan kuukauden, puolen vuoden ja vuoden päähän ajankohta, jolloin he tekevät seurantaa siitä, kuinka he avioparina edistyvät tällä oppitunnilla annetun tiedon yhteen sulauttamisessa.

Onnellisuus avioliitossa

Aviosuhde kukoistaa, kun mies ja vaimo osoittavat toisiaan kohtaan rakkautta ja arvostusta. Hellyyden, huomaavaisuuden ja myötätunnon osoitukset ovat välttämättömiä ravinteita. Kun ihminen saa näitä ravinteita, hän tuntee elävänsä ja olevansa motivoitunut pyrkimään parhaaseensa. Miehen ja vaimon ei pidä odottaa, että kaikki sujuu aina hyvin. Mutta jos he rakastavat ja kunnioittavat toisiaan, he saavuttavat avioliitossa suurta tyydytystä. Kuten presidentti Faust on huomauttanut: ”Avioliitossa ja vanhempina koettu onni voi ylittää tuhatkertaisesti kaiken muun onnen.”²⁷

Avioparit kokevat suurta onnea, kun he elävät evankeliumin mukaan, pitävät kiinni kirkon johtajien innoitetuista opetuksista ja noudattavat hyviä ihmissuhdeperiaatteita ja -taitoja. Haasteita tulee. Avioparit voivat kuitenkin saada toivoa presidentti Spencer W. Kimballin vakuutuksesta: ”Haasteiden kohdatessa te epäonnistutte vain, jos lakkaatte yrittämästä!”²⁸ Hellittämättömyys tuo luvatun palkkion suuremmasta onnesta tässä elämässä ja iankaikkisen perhe-elämän tulevassa maailmassa.