Oppitunti 3
Edistäkää Tasa-Arvoa ja Ykseyttä
“Herran suunnitelmassa aviomiehen ja vaimon kesken ei voi olla mitään alemmuutta tai ylemmyyttä.”
Presidentti Gordon B. Hinckley
Oppitunnin tavoitteet
Auta tämän oppitunnin aikana pariskuntia
-
ymmärtämään, että miehen ja vaimon tulee rakastaa toinen toistaan ja huolehtia toisistaan tasavertaisina avioliiton osapuolina
-
korjaamaan asenteita ja käyttäytymistapoja, jotka suosivat epätasa-arvoa ja epävanhurskasta vallankäyttöä
-
ymmärtämään, että he voivat löytää suurimman onnen, kun heidän pyrkimyksensä täydentävät toisiaan ja kun he kohtaavat ja voittavat haasteet yhdessä.
Parhaaseensa yltäminen
Ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin koorumi ovat opettaneet, että miehen ja vaimon tulee ”rakastaa toinen toistaan ja huolehtia toisistaan” sekä ”auttaa toisiaan tasavertaisina kumppaneina”1.
Presidentti Gordon B. Hinckley on tähdentänyt tarvetta ykseyteen ja tasa-arvoon miehen ja vaimon välillä: ”Avioliiton kumppanuudessa ei ole alempiarvoisuutta eikä ylempiarvoisuutta. Nainen ei kulje miehen edellä, eikä mies kulje naisen edellä. He kulkevat rinta rinnan Jumalan poikana ja tyttärenä iankaikkisella matkalla.”
Presidentti Hinckley opetti, että mies ja vaimo ovat tilivelvollisia Herralle siitä, kuinka he kohtelevat toisiaan: ”Olen varma, että kun me seisomme Jumalan tuomioistuimen edessä, siellä ei juurikaan mainita, miten paljon rikkauksia keräsimme elämässä tai kuinka monia kunnianosoituksia saimme. Mutta siellä esitetään syvällisiä kysymyksiä perhesuhteistamme. Ja olen vakuuttunut siitä, että vain ne, jotka ovat vaeltaneet halki elämän rakastaen ja kunnioittaen ja arvostaen puolisoaan ja lapsiaan, saavat kuulla iankaikkiselta tuomariltamme sanat: ’Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. – – Tule Herrasi ilojuhlaan!’ (Matt. 25:21.)”2
Jeesus Kristus antoi mallin ykseydestä esirukouksessa, jonka Hän lausui ennen ristiinnaulitsemistaan. ”Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme.” (Joh. 17:21.)
Vanhin Henry B. Eyring kahdentoista apostolin koorumista opetti, että tämä ykseyden ihanne on käsky ja välttämättömyys: ”Maailman Vapahtaja, Jeesus Kristus, sanoi niille, jotka kuuluisivat Hänen kirkkoonsa: ’Olkaa yhtä; ja ellette te ole yhtä, te ette ole minun’ (OL 38:27). Ja miestä ja naista luotaessa heidän ykseyttään avioliitossa ei esitetty vain toiveena vaan käskynä! ’Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi’ (1. Moos. 2:24). Taivaallinen Isämme haluaa sydäntemme olevan yhteen liittyneitä. Tämä yhteen liittyminen rakkaudessa ei ole pelkästään ihanne. Se on välttämättömyys.”3
Palvellessaan Apuyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa sisar Sheri Dew opetti, että ykseys on välttämätön osa Herran mallia aviopareille: ”Isämme tiesi täsmälleen, mitä Hän teki luodessaan meidät. Hän loi meidät kyllin samanlaisiksi rakastaaksemme toisiamme, mutta kyllin erilaisiksi, niin että meidän olisi yhdistettävä vahvuutemme ja tehtävämme luodaksemme kokonaisuuden. Ei mies eikä nainen ole täydellinen tai kokonainen ilman toista. Näin ollen yksikään avioliitto – – tuskin yltää parhaaseensa ennen kuin aviomies ja vaimo – – yhdessä tekevät työtä määrätietoisesti, kunnioittaen toistensa vahvuuksia ja luottaen niihin.”4
Epätasa-arvon ongelma
Tutkimuksessaan, johon osallistui yli 20 000 avioparia, David Olson ja Amy Olson havaitsivat, että suurimpana esteenä tyytyväisyydelle avioliitossa oli vaikeus johtajuuden jakamisessa tasapuolisesti. Toisaalta he huomasivat, että onnellisten avioparien kohdalla kymmenen yleisimmän vahvuuden joukossa oli kolme sellaista, jotka liittyivät heidän kykyynsä jakaa johtajuus.
Tässä tutkimuksessa 21 501 avioparista 93 prosenttia yhtyi lauseeseen: ”Meillä on ongelmia johtajuuden jakamisessa tasapuolisesti.” Avio-onnen kymmenen yleisimmän esteen joukossa oli lisäksi kolme, jotka myös liittyivät epätasa-arvoon ja ykseyden puutteeseen: ”Puolisoni on liian kielteinen tai arvosteleva” (83 prosenttia), ”Loppujen lopuksi minä tunnen aina olevani vastuussa ongelmasta” (81 prosenttia) ja ”Tuntuu siltä, ettei mielipide-erojamme saada koskaan ratkaistua” (78 prosenttia).
Avioliittotyytyväisyyden asteikolla avioparit luokiteltiin tutkimuksessa onnellisiin (5 153 avioparia) tai onnettomiin (5 127 avioparia). Tutkimus osoitti, että onnellisilla aviopareilla kymmenen yleisimmän vahvuuden joukossa oli vähintään kolme sellaista, jotka liittyivät johtajuuden jakamiseen: ”Käsittelemme mielipide-erojamme luovasti” (78 prosenttia), ”Puolisoni on harvoin liian määräilevä” (78 prosenttia) ja ”Olemme samaa mieltä rahojen käytöstä” (89 prosenttia).5
Valitettavasti jotkut käyttävät valtaa väärin ja yrittävät hallita puolisoa ja lapsia. Libertyn vankilassa ollessaan profeetta Joseph Smith kirjoitti: ”Olemme oppineet murheellisesta kokemuksesta, että melkein kaikkien ihmisten luonnon ja taipumuksen mukaista on, että niin pian kuin he saavat vähän valtaa, kuten he kuvittelevat, he alkavat heti käyttää valtaa väärin” (OL 121:39).
Kirkon jäsenten keskuudessa yleisempiä epävanhurskaita hallitsemistapoja ovat ne, kun mies tai vaimo yrittää hallita päätöksentekoa, ongelmanratkaisua, rahankäyttöä sekä lasten opettamista ja kurinpitoa eikä anna puolisolle mahdollisuutta osallistua samalla tavoin. Pahinta epävanhurskasta hallitsemista on puolisoon ja lapsiin kohdistuva väkivalta.
Presidentti Hinckley tuomitsi puolison pahoinpitelyn ja muut halventavat tai loukkaavat käyttäytymistavat, varsinkin jos tekijänä on pappeudenhaltija:
”Kuinka traaginen ja kertakaikkisen vastenmielinen ilmiö vaimon pahoinpitely onkaan. Jokainen tämän kirkon mies, joka pahoinpitelee vaimoaan, joka kohtelee häntä halveksien, joka loukkaa häntä, joka vallitsee häntä vääryydellä, on kelvoton pappeuteen. Vaikka hänet on kenties asetettu, taivaat vetäytyvät pois, Herran Henki tulee murheelliseksi, ja siihen päättyy tämän miehen pappeuden valtuus. – –
Veljeni, jos ääneni kuuluvilla on yksikin, joka on syyllistynyt tällaiseen käytökseen, kehotan häntä tekemään parannuksen. Polvistu pyytämään, että Herraa antaa sinulle anteeksi. Rukoile Häneltä voimaa hillitä kielesi ja raskas kätesi. Pyydä anteeksi vaimoltasi ja lapsiltasi.”6
Edistäkää tasa-arvoa
Saavuttaakseen tasa-arvon avioliitossa miehen ja vaimon täytyy ehkä muuttaa vanhoja ajattelu- ja käyttäytymismalleja sekä muistaa, että ykseyden ilot maksavat monin verroin sen vaivan, jota vanhoista tavoista pääsemiseksi joutuu näkemään. Elämällä Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaan mies ja vaimo voivat nauttia onnellisesta ja rakastavasta suhteesta. Apostoli Paavali on opettanut, että jokaisen miehen ”tulee rakastaa vaimoaan niin kuin itseään” ja että jokaisen vaimon ”tulee kunnioittaa miestään” (Ef. 5:33). Jeesus julisti opetuslapsilleen: ”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne.” (Joh. 13:34.) Hän on myös käskenyt: ”Olkaa yhtä; ja ellette te ole yhtä, te ette ole minun” (OL 38:27). Seuraavat periaatteet auttavat miestä ja vaimoa saavuttamaan avioliitossaan tämän tasa-arvon ja ykseyden.
Rakastakaa ja kunnioittakaa toisianne tasavertaisina kumppaneina
Presidentti Gordon B. Hinckley on opettanut, että avioparin tulee ”kulkea rinnakkain toinen toistaan kunnioittaen, arvostaen ja rakastaen. Herran suunnitelmassa aviomiehen ja vaimon kesken ei voi olla mitään alemmuutta tai ylemmyyttä.”7 Presidentti Howard W. Hunter on selittänyt: ”Mies, jolla on pappeus, hyväksyy vaimonsa kumppanikseen kodin ja perheen johtamisessa ja kertoo hänelle kaikista siihen liittyvistä pää- töksistä ja antaa hänen täysin osallistua niihin. – – Herra halusi, että vaimo olisi miehelle avuksi – eli kumppani, joka on yhdenvertainen ja välttämätön ja täysivaltainen.”8
Presidentti Hinckley on opettanut, että kun ihminen ymmärtää Jumalan suhteen lapsiinsa, se auttaa häntä toimimaan sopivalla tavalla: ”Kun aviomiehen ja vaimon välinen tasa-arvo tunnustetaan, kun tiedostetaan, että jokainen maailmaan syntynyt lapsi on Jumalan lapsi, silloin seuraa suurempi velvollisuudentunne vaalia, auttaa ja rakastaa pysyvällä rakkaudella niitä, joista olemme vastuussa.”9
Presidentti Spencer W. Kimball on tähdentänyt epäitsekkyyden merkitystä: ”Täydellinen epäitsekkyys on varmasti yksi onnistuneen avioliiton osatekijä. Jos puolisot etsivät alati toinen toisensa etua, iloa ja onnea, niin se rakkaus, joka heidän välilleen seurustellessa syntyi ja joka avioliiton solmimisessa lujittui, on kasvava valtaviin mittasuhteisiin. – – Varmasti kaikkein tärkeimpiä ravinteita rakkaudelle ovat hienotunteisuus, ystävällisyys, huomaavaisuus, huolenpito, hellyydenosoitukset, arvonantoa ja kiitollisuutta osoittavat syleilyt, ihailu, ylpeys, kumppanuus, luottamus, usko, toveruus, tasa-arvo ja keskinäinen riippuvuus.”10
Johtakaa vanhurskaasti
Sivun 24 lainauksessa presidentti Hinckley tuomitsi ankarasti pahoinpitelyn avioliitossa. Hän julisti, että jokainen, ”joka vallitsee [vaimoaan] vääryydellä, on kelvoton pappeuteen”11. Herra on opettanut, että ihmissuhteita tulee ohjata vanhurskaudella, taivuttelemalla, pitkämielisyydellä, lempeydellä, sävyisyydellä, rakkaudella ja ystävällisyydellä (ks. OL 121:41–42).
Ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista koorumi ovat kuvailleet isän roolia kodissa: ”Jumalallisen suunnitelman mukaan isän on määrä johtaa perhettään rakkaudessa ja vanhurskaudessa, ja hän on velvollinen suojelemaan perhettään ja huolehtimaan sen toimeentulosta.”12 Vanhin L. Tom Perry kahdentoista koorumista on selittänyt, että vanhurskas johtaminen merkitsee ykseyttä ja yhdenvertaisuutta aviopuolisoiden kesken: ”Muistakaa, veljet, että roolissanne perheen johtajana vaimonne on kumppaninne. – – Jumala on alusta asti opettanut ihmiskunnalle, että avioliiton tulee liittää aviomies ja vaimo yhteen yhdeksi (ks. 1. Moos. 2:24). Sen tähden perheessä ei ole presidenttiä tai varapresidenttiä. Pari tekee työtä yhdessä iankaikkisesti perheen hyväksi. He ovat yhtä sanoissa, teoissa ja toimissa, kun he johtavat, opastavat ja ohjaavat perheyksikköään. He ovat tasa-arvoisia. He suunnittelevat ja järjestävät perheen asiat yhdessä ja yksimielisesti kulkiessaan eteenpäin.”13
Havaitkaa määräilevä käyttäytyminen ja kanavoikaa se uudelleen
Muiden määräileminen voi tuntua tehokkaalta, mutta se herättää usein kaunaa ja vastustusta, etenkin perheenjäsenten keskuudessa. Mikäli miehellä ja vaimolla on vähänkin taipumusta toisten hallitsemiseen, he voivat kanavoida sen uudelleen ja oppia hallitsemaan itseään hallitsemalla sitä, mitä ajattelevat, kuinka toimivat ja mitä sanovat. Opin ja liittojen kohdassa 121:41–42 opetettujen käyttäytymistapojen harjoitteleminen auttaa heitä voittamaan nämä taipumukset.
Johdon ja vastuun ottaminen on hyödyllistä joissakin olosuhteissa, kuten työpaikalla. Opettajien, liikeyritysten johtajien, päiväkotien johtajien, poliisien ja muiden täytyy ottaa johto ja vastuu käsiinsä luodakseen järjestystä tai saavuttaakseen työhön liittyviä tavoitteita. Mutta johdon ja vastuun ottaminen ei ole samaa kuin muiden hallitseminen. Yritykset hallita muita aiheuttavat ongelmia, joiden ratkaiseminen saattaa vaatia paljon enemmän kuin hyvien suhteiden luominen heti alun perin. Kirkon jäsenillä – jotka ovat sitoutuneet seuraamaan Jeesusta Kristusta – on velvollisuus tehdä niin kuin Hän teki. Vapahtaja opetti muita. Hän oli taivutteleva ja pitkämielinen, ei manipuloiva eikä hallitseva.
Tunnistakaa ja oikaiskaa määräilyä koskevat ajatukset ja näkemykset
Ajatukset ovat käytännössä kaikkien tunteiden ja käyttäytymisen pohjalla. Määräilevä aviomies saattaa ajatella tietoisesti tai tiedostamatta: ”Vaimoni ei pitäisi tehdä mitään ilman minun lupaani, ja se tarkoittaa myös rahankäyttöä. Hän ei ole kovinkaan hyvä talousarvion laatimisessa.” Määräilevä vaimo saattaa ajatella: ”Jos asiat pitää tehdä oikein, minun pitää valvoa sitä. En osaa luottaa siihen, että kukaan muu tekisi sen oikein.”
Kun tämäntyyppinen ajattelu kyseenalaistetaan ja oikaistaan, se johtaa todennäköisesti asianmukaiseen käytökseen. Yksi tapa, jolla vaistomaisia ajatuksia voi tunnistaa, on esittää itselleen miksi-kysymyksiä. Esimerkiksi vaimo voi kysyä: ”Miksen halua mieheni auttavan minua pitämään kirjaa pankkikorttiostoistani?” Hänen mieleensä saattaa putkahtaa vaistomainen ajatus: ”Jos hän katsoo, mitä pankkikorttiostoja olen tehnyt, hän arvostelee minua siitä, miten käytän rahaa.” Tai hän saattaa ajatella: ”Hän tekee aina virheitä, eikä meillä ole varaa tehdä raha-asioissamme yhtäkään virhettä.” Joissakin tapauksissa sellaiset ajatukset saattavat pitää paikkansa, mutta monissa tapauksissa niin ei ole. Jos vaimo puhuu peloistaan miehelleen, hän saattaa huomata, että pelot ovat liioiteltuja ja että hänen puolisonsa voi olla suurena apuna heidän rahatilanteensa hallinnassa.
Jakakaa päätöksentekoa
Terveessä avioliitossa mies ja vaimo tekevät joitakin päätöksiä itsenäisesti ja joitakin päätöksiä yhdessä. Silloin kun päätösten seuraukset vaikuttavat heihin kumpaankin tai muihin perheenjäseniin, heidän tulee tehdä päätökset yhdessä. Joidenkuiden mielestä päätöksenteossa on kysymys voittamisesta ja häviämisestä. Pieni vaivannäkö ja halukkuus puhua auttaa puolisoita tekemään päätöksiä, jotka tyydyttävät heitä kumpaakin, niin ettei kumpikaan häviä.
Miehen ja vaimon täytyy usein lakata ajattelemasta ainoastaan omia henkilökohtaisia tarpeitaan ja toiveitaan ja alkaa ottaa huomioon puolison ja lasten tarpeita. Kummankin puolison tekemät päätökset vaikuttavat miltei aina koko perheeseen. Presidentti Kimball on selittänyt:
”Ennen avioliittoa kumpikin on melko vapaa tulemaan ja menemään mielensä mukaan, järjestämään ja suunnittelemaan elämänsä parhaaksi näkemällään tavalla sekä tekemään kaikki päätöksensä itsekeskeisesti. Rakastavaisten tulee ennen vihkivalan vannomista käsittää, että kummankin täytyy kirjaimellisesti ja täydellisesti hyväksyä se, että uuden pienen perheen hyvän täytyy aina mennä kummankin puolison hyvän edelle. Kummankin osapuolen tulee jättää pois sanat ’minä’ ja ’minun’ ja korvata ne sanoilla ’me’ ja ’meidän’. Jokaisessa päätöksessä täytyy ottaa huomioon se, että tuon päätöksen vaikutus ulottuu kahteen tai useampaan henkilöön. Kun vaimo nyt tekee tärkeitä päätöksiä, hän ottaa huomioon sen vaikutuksen, joka niillä on vanhempiin, lapsiin, kotiin ja heidän hengelliseen elämäänsä. Aviomiehen ammatinvalintaa, seuraelämää, ystäviä ja jokaista harrastusta täytyy nyt harkita siinä valossa, että hän on vain osa perhettä ja että ryhmän kokonaisuus täytyy ottaa huomioon.”14
Aviopuolisot oppivat ykseyttä, kun he seuraavat Herraa. Vanhin Eyring on selittänyt, että Henki yhdistää: ”Kun keskuudessamme on tämä Henki [Pyhä Henki], me voimme odottaa sopusointua. Henki tuo sydämeemme todistuksen totuudesta, ja se yhdistää ne, joilla on sama todistus. Jumalan Henki ei koskaan synnytä riitaa (ks. 3. Nefi 11:29).”15 Kun miehen ja vaimon kanssakäymisessä on kärsivällisyyttä, lempeyttä, sävyisyyttä, rakkautta, ystävällisyyttä ja tietoa, heillä on Pyhän Hengen kumppanuus, joka yhdistää heidät ja tekee heistä yhtä tarkoituksessa ja pyrkimyksissä. Tämä vaikutus auttaa heitä tekemään viisaita ja soveliaita päätöksiä.
Lisäksi kun mies ja vaimo tekevät päätökset yhdessä, he saavat luottamusta siihen, että kun toinen joutuu tekemään joskus päätöksen yksin, päätös todennäköisesti edustaa yhtä lailla puolison näkemyksiä kuin hänen omia näkemyksiään.
Olkaa sinnikkäitä
Vakiintuneita ajattelu- ja käyttäytymistapoja on usein vaikea muuttaa. Vanhoista tavoista on vaikea päästä, mutta niitä voi muuttaa sinnikkäillä pyrkimyksillä.
Muutos on todennäköisempää, kun mies ja vaimo ovat sitoutuneet ponnistelemaan suhteen parantamiseksi. Hyvät aikomukset jäävät usein lyhytikäisiksi, ellei aviopari ponnistele sitkeästi jatkaakseen uutta kanssakäymisen tapaa. Muita tekijöitä, jotka auttavat saamaan aikaan muutosta:
-
Huomaa muutoksen tarve.
-
Ilmaise ääneen puolisolle tai muille haluavasi muuttua.
-
Tee puolisolle ja muille sitoumus tehtävistä muutoksista.
-
Laadi täsmällinen suunnitelma, jossa on välietappeja ja -tavoitteita, toteuttaaksesi myönteisen muutoksen päivittäisessä elämässä.
-
Hanki tukiverkosto (muita, jotka kannustavat sinua muutospyrkimyksissäsi).
-
Tee tiliä, esim. raportoi muutokseen johtavasta edistymisestä puolisolle, piispalle tai ystäville.
Kun mies ja vaimo käyttävät aikaa ja voimia ykseyden ja tasa-arvon edistämiseen, he kehittyvät sekä yksilöinä että avioparina, ja he tuovat uutta eloa avioliittoonsa. He tuntevat myös suurempaa rakkautta ja kunnioitusta toisiaan kohtaan.
Toimikaa ja Iloitkaa Yhdessä
Kun vaimo ja mies työskentelevät yhdessä rakkaudessa ja ykseydessä tasavertaisina kumppaneina, tulokset ovat synergisiä – heidän yhdistetyt ponnistelunsa ovat enemmän kuin henkilökohtaisten ponnistelujen summa. Vanhin Richard G. Scott on kuvaillut voimaa, joka tulee siitä kun miehen ja vaimon toisiaan täydentävät voimavarat yhdistetään Herran tarkoittamalla tavalla: ”Jotta suurin onni ja tuotteliaisuus elämässä olisi mahdollista, tarvitaan sekä aviomies että vaimo. Heidän ponnistelunsa liittyvät toisiinsa ja täydentävät toisiaan. – – Kun noita piirteitä käytetään Herran tarkoittamalla tavalla, ne tekevät mahdolliseksi sen, että aviopari voi ajatella, toimia ja iloita ollessaan yhtä – kohdata haasteet yhdessä ja voittaa ne yhdessä – kasvaa kyvyssä rakastaa ja ymmärtää ja tulla temppelitoimitusten kautta sinetöidyksi yhdeksi kokonaisuudeksi, iankaikkisesti. Tämä on se suunnitelma.”17
Presidentti Ezra Taft Benson opetti, kuinka tärkeää palveleminen on avioliiton onnelle ja henkilökohtaiselle kasvulle: ”Onnellisen avioliiton salaisuus on Jumalan ja toinen toisensa palveleminen. Avioliiton päämäärä on ykseys ja yhteenkuuluvuus sekä itsensä kehittäminen. Paradoksaalista on, että mitä enemmän palvelemme toinen toistamme, sitä syvempää on hengellisyytemme ja tunne-elämän kasvumme.”18
Tasa-arvo aviosuhteessa
Arvioi itseäsi ja sitä, kuinka uskot puolisosi arvioivan sinua, alla olevien suhdetta koskevien väittämien perusteella käyttäen seuraavaa asteikkoa: 1 – ei koskaan 2 – harvoin 3 – joskus 4 – usein 5 – aina
|
Arvioin itseäni |
Suhteet perheessä |
Kuinka uskon puolisoni arvioivan minua | ||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
|
Ei koskaan |
Aina |
Ei koskaan |
Aina | |||||||
|
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
Johdan perheessämme pyhien kirjoitusten periaatteiden mukaan. |
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
|
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
Olen hellä puolisoani ja lapsiani kohtaan, ja he tuntevat rakkauteni heitä kohtaan. |
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
|
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
Kunnioitan perheenjäseniä enkä ole vihainen enkä kohtele heitä huonosti. |
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
|
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
Minulle tärkeintä avioliitossani on kohdella puolisoani rakastaen ja ystävällisesti. |
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
|
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
Elän niin, että puolisoni haluaa olla kanssani iankaikkisesti. |
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
|
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
Kohtelen puolisoani tasavertaisena kumppanina. |
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
|
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
Elän tavalla, joka saa Hengen vaikutuksen kotiimme. |
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
|
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
Pyrin ratkaisemaan ongelmat neuvottelemalla yhdessä. |
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
|
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
Pyrin ymmärtämään ja kunnioittamaan puolisoni ajatuksia ja tunteita. |
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
|
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
Kunnioitan puolisoni tarvetta rauhaan ja yksityisyyteen. |
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
|
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
Päätämme tasavertaisina kumppaneina, kuinka rahaa käytetään. |
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
|
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
Kotona ollessamme jaamme kotityöt. |
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
|
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
Yritän auttaa puolisoani saamaan aikaa ja mahdollisuuksia kehittää kykyjä ja harrastaa. |
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
|
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
Meillä on samat hengelliset tavoitteet ja olemme samalla tavalla sitoutuneita elämään evankeliumin mukaan. |
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
|
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
Osallistumme kumpikin lasten kurinpitoon. |
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
|
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
Olemme kumpikin tyytyväisiä miehen johtavaan rooliin. |
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |