Oppitunti 2

Kommunikoikaa Rakastaen

”Aviomiehellä ja vaimolla on vakava velvollisuus rakastaa toinen toistaan ja huolehtia toisistaan sekä rakastaa lapsiaan ja huolehtia heistä.”

”Perhe – Julistus Maailmalle”

Oppitunnin tavoitteet

Auta tämän oppitunnin aikana kurssille osallistuvia

ymmärtämään, että kun heistä tulee enemmän Kristuksen kaltaisia ja he kokevat sydämenmuutoksen, he saavat suuremman halun ja kyvyn kommuni-koida hyvin ja soveliaalla tavalla
oppimaan kommunikointitaitoja, jotka lisäävät heidän kykyään ymmärtää ja jakaa kipeitä tunteita
ymmärtämään, että Kristuksen kaltainen käyttäytyminen ja hyvä kommuni-kointi lujittavat avioliittoa.

Rakkaus ja hyvä kommunikointi

Myöhempien aikojen profeetat ja apostolit ovat opettaneet, että vanhempien tulee rakastaa toinen toistaan ja lapsiaan: ”Aviomiehellä ja vaimolla on vakava velvollisuus rakastaa toinen toistaan ja huolehtia toisistaan.”¹

Kommunikointi avioliitossa kattaa jokaisen ajatuksen, tunteen, teon tai halun, joka miehen ja vaimon välillä ilmaistaan sanoin tai ilman sanoja. Hyvä kommunikointi on rakkauden ilmaus. Hyvä kommunikointi edistää keskinäistä ymmärtämystä ja kunnioitusta, vähentää ristiriitoja ja lisää rakkautta avaten väylän inhimillisen läheisyyden korkeimmille tasoille. Jokainen aviopari voi oppia hyviä kommunikointitaitoja.

Presidentti Spencer W. Kimball on opettanut hyvän kommunikoinnin arvoa:

”Oikein käytetyissä sanoissa on taikaa. Jotkut käyttävät niitä täsmällisesti, kun taas toiset huolimattomasti.

Sanat ovat kommunikoinnin välineitä, ja virheelliset viestit antavat vääriä vaikutelmia. Seurauksena on hämmennystä ja väärinkäsityksiä. Sanat antavat pohjan koko elämällemme – ne ovat liiketoimintamme työkaluja, tunteidemme ilmaisumuotoja sekä edistymisemme asiakirjoja. Sanat saavat sydämen pamppailemaan ja myötätunnon kyyneleet vuotamaan. Sanat voivat olla vilpittömiä tai tekopyhiä. Moni meistä ei löydä sopivia sanoja ja niin muodoin kokee itsensä puheissaan kömpelöksi.”²

Kommunikointiongelmien laajuus

Valtakunnallisessa tutkimuksessa, johon osallistui 21 501 avioparia, psykologi David H. Olson Minnesotan yliopistosta ja hänen kollegansa Amy K. Olson saivat selville, että huono kommunikointi oli yksi 10:stä yleisimmästä syystä tyytymättömyyteen avioliitossa. 82 prosenttia aviopareista toivoi, että puoliso kertoisi tunteistaan useammin. Muitakin syitä, jotka liittyivät kommunikointiin vaikkeivät olleetkaan 10 yleisimmän joukossa, pidettiin merkittävinä: 75 prosentilla oli vaikeuksia pyytää puolisoltaan haluamaansa, 72 prosenttia ei tuntenut tulevansa ymmärretyksi, 71 prosenttia sanoi, ettei puoliso halua keskustella asioista tai ongelmista hänen kanssaan, ja 67 prosenttia sanoi, että puoliso teki väheksyviä huomautuksia.³ Tutkimus osoitti myös, että ”tyydyttävä kommunikointi” on onnellisen avioliiton merkittävin ennustaja.⁴

Sydämen hellyttäminen

Puolisot pystyvät parhaiten parantamaan kommunikointitaitojaan, kun heillä kummallakin on murtunut sydän sekä halu antaa anteeksi ja pyytää anteeksi. Mies tai vaimo voi hellyttää sydämensä riippumatta siitä, mitä hänen puolisonsa päättää tehdä.

Victor Cline, joka on psykologi ja kirkon jäsen, on huomauttanut: ”Olen 30 vuoden avioliittoneuvonnan pohjalta huomannut, että uusien kommunikointitapojen oppiminen, suhdetaitoseminaareihin osallistuminen tai parhaiden aiheesta kirjoitettujen kirjojen lukeminen ei oikeastaan auta parantamaan avioliitossa olevia haavoja, ellei kummassakin puolisossa synny murtunut mieli tai elleivät he koe sydämensä heltyvän. Tätä sydämen heltymistä tulee yleensä tapahtua kummassakin puolisossa, vaikka toinen saattaakin olla pääasiallisena syynä ongelmiin. Vaikket koskaan voikaan pakottaa puolisoasi muuttumaan, niin sinä voit muuttua. Sinä voit päättää rakastaa ja antaa anteeksi riippumatta siitä, mitä muuta tapahtuu. Tuloksena on yleensä muutos myös puolisosi asenteessa ja käytöksessä.”⁵

Pyhissä kirjoituksissa muistutetaan, että se, kuinka ihmiset kommunikoivat, on yhteydessä siihen, millaisia he ovat. Jeesus opetti: ”Se, mikä tulee suusta ulos, on lähtöisin sydämestä” (Matt. 15:18). Jaakob julisti kirjeessään: ”Täydellinen on se, joka ei hairahdu puheissaan: hän kykenee hallitsemaan koko ruumiinsa” (Jaak. 3:2). Kommunikoinnin parantaminen saattaa edellyttää perinpohjaisia muutoksia perusluonteessa – siinä, kuinka ihminen ajattelee, tuntee ja käyttäytyy. Kristuksen seuraajina me pyrimme tulemaan Hänen kaltaisikseen, kuten Hän käski opettaessaan nefiläisiä opetuslapsia: ”Millaisia miehiä teidän siis tulee olla? Totisesti minä sanon teille: Sellaisia kuin minä olen.” (3. Nefi 27:27.)

Kuinka parantaa kommunikointia

Seuraavat suositukset auttavat aviopareja parantamaan kommunikointia avioliitossaan.

Karsikaa vahingolliset tavat puhua toisillenne

Tutkiessaan yli 20 vuotta avioparien vuorovaikutusta psykologi John Gottman on tunnistanut neljä kommunikointimallia, jotka usein tuhoavat avioliiton:

Arvostelu: ”Hyökkää toisen persoonallisuutta tai luonnetta vastaan – – tavallisesti syytellen.”
Halveksunta: Loukkaa tai väheksyy puolisoa, ilmaisee sanoin tai teoin ajattelevansa, että puoliso on ”tyhmä, vastenmielinen, taitamaton typerys”.
Puolustelu: Reagoi valituksiin, arvosteluun tai halveksuntaan puolustautuvasti selittelemällä, kieltämällä, väittelemällä, valittamalla tai esittämällä vastasyytöksiä sen sijaan että pyrkisi ratkaisemaan ongelman.
Välttely: Vetäytyy suhteesta fyysisesti tai emotionaalisesti, kun erimielisyyttä ilmenee, kivettyy kuin muuriksi.⁶

Jotkut aviomiehet ja vaimot sanovat ja tekevät ajattelemattomuuttaan asioita, jotka ovat esteenä puhumiselle ja kuuntelemiselle. Vuosien mittaan tapahtuvan toiston ja vahvistumisen myötä huonot tavat juurtuvat syvälle. Toisinaan ongelmat ovat laajempia – puolisot estävät tahallaan kommunikointia vihalla, kielteisellä ajattelulla, henkilökohtaisella turhautumisella, ilkeydellä tai välinpitämättömyydellä. Nämä avioparit saattavat tarvita ongelmien ratkaisemiseen kirkon edustajan ja ammattiauttajan apua. Jos puolisoilla on avioliitossaan kommunikoinnin kompastuskiviä, heidän tulee tarkastella sitä, kuinka he puhuvat toisilleen ja miksi he puhuvat toisilleen sillä tavoin, ratkaistakseen mahdolliset taustalla olevat ongelmat.

Vahingollisten kommunikointimallien karsimisen lisäksi avioparin tulee lisätä myönteistä kommunikointia. ”Maaginen suhde on 5:1”, sanoo Gottman. Kun myönteisiä tuntemuksia ja kanssakäymistä tapahtui viisi kertaa useammin kuin kielteisiä tuntemuksia ja kanssakäymistä, ”avioliitto pysyi todennäköisesti vakaana”.⁷

Tutkimuksessaan Gottman huomasi, että tyytyväiset, onnelliset aviopuolisot suhtautuvat toisiinsa paljon myönteisemmin. Nämä puolisot toimivat myönteisellä tavalla, kun he

osoittavat kiinnostusta siihen, mitä heidän puolisollaan on sanottavaa
osoittavat hellyyttä, pitävät toisiaan kädestä ja ilmaisevat rakkautta
osoittavat välittämistä pienin huomaavaisin teoin, satunnaisin lahjoin ja puheluin
osoittavat arvostusta kiittämällä, lausumalla kohteliaisuuksia ja ilmaisemalla ylpeyttä puolisostaan
osoittavat huolenpitoa, kun puoliso on huolissaan
ovat empaattisia, osoittavat ymmärtävänsä ja tuntevansa, miltä heidän puolisostaan tuntuu
osoittavat hyväksymistä, ilmaisevat puolisolleen, että he hyväksyvät sen, mitä puoliso on sanonut, ja arvostavat sitä, vaikkeivät itse olisikaan samaa mieltä
vitsailevat ja pitävät hauskaa yhdessä olematta loukkaavia
jakavat ilon tunteen ollessaan innostuneita tai riemuissaan.⁸

Vaikka lopullisena tavoitteena onkin karsia kielteisyys kokonaan pois, avioparien tulee sillä välin lisätä myönteistä kanssakäymistään ja vähentää kielteistä.

Myöntäkää ja hyväksykää eroavuudet

Jotkut käyttäytyvät aivan kuin he uskoisivat, että heidän puolisonsa pitäisi ajatella ja toimia samoin kuin he itse. Kun puolisot myöntävät keskinäiset eroavuutensa, hyväksyvät ne ja arvostavat niitä, he voivat paremmin ymmärtää ja huomata toistensa tarpeita ja tapoja toimia.

Miesten ja naisten välisistä eroista – etenkin eroista kommunikointityyleissä ja-tavoissa – on kirjoitettu monia yleistajuisia ja tieteellisiä kirjoja ja artikkeleita. Todellisuudessa ketkä tahansa kaksi ihmistä saattavat olla merkittävin tavoin keskenään erilaisia. Jotkut kirjoittajat ja luennoitsijat esittävät, että naiset arvostavat enemmän keskinäistä riippuvuutta, yhteyttä toisiin sekä yhteistyötä ja että he käsittelevät ongelmia yhteisymmärryksessä, kuuntelemalla, esittämällä kysymyksiä, kertomalla tunteistaan ja omista ongelmistaan. Samat henkilöt väittävät myös, että miehet arvostavat yleensä enemmän itsenäisyyttä, vapautta, asemaa ja arvovaltaa ja että he käsittelevät ongelmia toimimalla, antamalla neuvoja, vakuuttamalla muita ja etsimällä ratkaisuja.

Vaikka nämä kirjat ja artikkelit ovat mielenkiintoisia ja yleensä suosittuja, niissä kuvatut erot vaihtelevat ihmisestä toiseen ja kulttuurista toiseen. Yhteiskunnalliset suuntaukset, kotikasvatus ja ammatilliset tavoitteet vaikuttavat siihen, kuinka ihminen ajattelee ja kuinka hän kommunikoi ja tulee toimeen muiden kanssa. Aviomiehen ja vaimon tulee ymmärtää, että heidän puolisonsa on yksilö, jolla on erilaiset kommunikointitavat. Näiden erojen ei tarvitse olla esteenä; eroavuus kommunikoinnissa tai erilainen tapa suhtautua johonkin tilanteeseen voi avioliitossa muodostua vahvuudeksi.

Oppimistoiminta: Ymmärtäkää Erilaisia Kommunikointityylejä

Auttaaksesi aviopareja ymmärtämään paremmin erilaisia kommunikointityylejä pyydä heitä keskustelemaan pari minuuttia yksinomaan tunteita ilmaisevalla, suhdetta vahvistavalla tavalla (käsitellen ongelmia yhteisymmärryksessä, kuunnellen, esittäen kysymyksiä, kertoen omista tunteista ja ongelmista). Sen jälkeen pyydä heitä keskustelemaan pari minuuttia ratkaisuhakuisella tavalla (antaen neuvoja, vakuuttaen, etsien ratkaisuja, toimien). Puheenaiheena voi olla jokin todellinen tai kuviteltu turvallinen aihe – ei sellainen, joka laukaisee ristiriidan puolisoiden välillä.

Keskustelkaa osallistujien kesken siitä, oliko heistä vaikeata omaksua jompikumpi tapa kommunikoida. Pyydä heitä kirjoittamaan kuvaus sekä omasta että puolisonsa kommunikointityylistä. Pyydä heitä sitten kertomaan ja keskustelemaan kommunikointityylejä koskevista huomioistaan ja katsomaan, ovatko he puolisonsa kanssa samaa mieltä.

Tarkastelkaa vahingollisia ajatusmalleja

Ihmisen on vaikea kommunikoida myönteisellä tavalla, jos hänellä on kielteisiä ajatuksia puolisostaan. Kielteiset ajatukset ovat usein vääristyneitä – asianomainen saattaa suurennella omia vahvoja puoliaan keskittyen samalla puolison heikkouksiin. Osallistujat voivat alkaa oikaista mahdollisia vääristyneitä ajatuksiaan asettamalla ne kyseenalaisiksi – etsimällä todisteita niiden virheellisyydestä, tarkastelemalla epämiellyttävää käytöstä uudessa valossa ja ajattelemalla, että puolison käyttäytymisen taustalla saattaa olla hyviä aikomuksia. He voivat myös rukoilla, että Herra auttaisi heitä näkemään puolisonsa siten kuin Herra hänet näkee. Toisinaan jos toinen puolisoista puhuu toiselle ystävällisesti, kummassakin herää myönteisiä ajatuksia ja tuntemuksia.

Gottman huomasi, että vahingollisiin ajatuksiin liittyy usein syyttömäksi uhriksi joutumisen tai omahyväisen suuttumuksen tunteita. Näitä ajatuksia voi ilmetä joko erikseen tai molempia yhdessä.⁹ Ihminen, joka tuntee olevansa syytön uhri, pelkää usein puolisoaan. Hän tuntee itsensä epäoikeudenmukaisesti syytetyksi, väärinkohdelluksi tai väheksytyksi. Joku alkaa tuntea niin suurta pelkoa, ettei uskalla puolustautua. Hän tuntee oikeudekseen olla uhri, ja hän käyttää uhrina olemistaan verukkeena välttääkseen vastuuta avioliittonsa pelastamisesta.¹⁰

Omahyväisesti suuttunut ihminen tuntee vihamielisyyttä ja halveksuntaa puolisoaan kohtaan, koska tämä on loukannut häntä. Hänestä tuntuu, että hänen vihansa on perusteltua, ja toisinaan hän haluaa kostaa. Ihminen, joka tuntee itsensä loukatuksi tai vihaiseksi, ei useinkaan halua käyttää hyviä kommunikointitaitoja. Hän ei välitä kuunnella eikä yritä ymmärtää.¹¹

On hyväksyttävää, että ihmiset ottavat avioliitossa huomioon omiakin tarpeitaan, mutta jotkut aviomiehet ja vaimot ovat itsekeskeisiä ja keskittävät ajatuksensa omien tarpeidensa tyydyttämiseen. He saattavat syyttää toisia sen sijaan että ottaisivat vastuun ongelmista, tai he saattavat valehdella omista toimistaan tai kieltää ne. He saattavat ylenkatsoa tai väheksyä aviopuolisoaan, koska tämä ei täytä heidän itsekkäitä odotuksiaan.

Joskus ihminen kokee oman tai puolisonsa kielteisyyden niin lannistavana, että hänestä tulee vihamielinen tai puolusteleva tai sitten sulkeutunut ja hän alkaa vältellä tai vetäytyä. Silloin rakentavasta kommunikoinnista tulee miltei mahdotonta.

Oppimistoiminta: Tunnistakaa Vahingolliset Ajatusmallit

Pyydä pareja miettimään, onko heillä kielteisiä ajatuksia ja tuntemuksia, jotka vähentävät heidän haluaan ja kykyään tehdä työtä avioliittonsa parantamiseksi. Jos heillä on tämänkaltaisia ajatuksia, pyydä heitä tekemään suunnitelma niiden selvittämiseksi käyttäen tarvittaessa yllä olevia ehdotuksia. Joidenkin puolisoiden pitää ehkä keskustella tunteistaan päästäkseen niistä eroon. Jos he uskovat pystyvänsä keskustelemaan tunteistaan ilman että heistä tulee riidanhaluisia tai uhmakkaita, ehdota, että he sopivat, milloin ja missä he viikon aikana tekevät niin. Muussa tapauksessa heidän täytyy ehkä odottaa, kunnes he ovat oppineet parempia kommunikointi- ja ongelmanratkaisutaitoja. Kehota pareja harkitsemaan avioliittoneuvontaa, mikäli kielteiset ajatukset tuntuvat musertavilta ja mikäli näihin ajatuksiin liittyy vakavia parisuhdeongelmia.

Käyttäkää hyviä kommunikointitaitoja

Vaimo ja mies voivat harjoitella ja vahvistaa taitoja, jotka auttavat heitä kommunikoimaan paremmin. Kun he korvaavat vanhat vahingolliset kommunikoinnin mallit uusilla ja paremmilla, he luovat paremmat olosuhteet mahdolliselle sydämen muutokselle, jota kuvattiin aiemmin tämän oppitunnin aikana. Taitavaan kommunikointiin liittyy kuitenkin riskin ottamista. Kun mies ja vaimo avaavat kommunikoinnin kanavat, heistä alkaa tuntua turvallisemmalta kertoa kipeistäkin tunteista, joista he aiemmin pelkäsivät puhua. Erimielisyyksiä saattaa esiintyä, ristiriitoja saattaa syntyä. Tästä aiheutuva murhe on kuitenkin tavallisesti tilapäistä. Kun aviopari kykenee ymmärtämään ja hyväksymään toinen toisensa tunteita, suhteeseen tulleet haavat alkavat parantua. Kun puolisot kykenevät keskustelemaan taustalla olevista asioista taidolla ja herkkyydellä, ongelmat voidaan ratkaista.

Seuraavat taidot auttavat avioparia parantamaan kommunikointia.

Ole kiinnostunut ja tarkkaavainen, kun puoliso puhuu. Ihminen voi ilmaista kiinnostusta kehonkielellä ylläpitämällä katsekontaktia kuitenkaan tuijottamatta ja kiinnittämällä huomionsa toiseen sen sijaan että näyttäisi etäiseltä tai vaivautuneelta.

Kun puoliso on huolissaan tai kaipaa puhumista, henkilökohtaiset mielenkiinnon kohteet tulee siirtää sivuun ja kuunnella. Mikäli muut sitoumukset ovat esteenä kuuntelemiselle, avioparin pitäisi järjestää niin, että keskustelua voidaan jatkaa mahdollisimman pian. Kuunnellessaan toinen toistaan puolisoiden tulee olla tietoisia omasta kehonkielestään ja heidän tulee osoittaa, että he kuuntelevat, nyökyttämällä päätään tai sanomalla: ”Vai niin”, ”Aivan” ja niin edelleen. Vanhin Russell M. Nelson kahdentoista koorumista on neuvonut: ”Kuunteleminen on välttämätöntä kommunikaatiolinjojen pitämiseksi kunnossa. Jos avioliitto on elämän paras suhde, se ansaitsee parhaan ajan!”¹²

Esitä kysymyksiä. Puolisoa voi houkutella puhumaan esittämällä kysymyksiä kuten: ”Jokin näyttää huolestuttavan sinua. Haluatko jutella siitä?”

Jotkut miehet ja vaimot välttävät ristiriitaa ja epäröivät sanoa, mitä ajattelevat ja tuntevat, peläten aiheuttavansa epäsopua. Tästä syystä he eivät ehkä kerro hienotunteisuutta vaativia asioita toisilleen. Tunteet tuskin kuitenkaan muuttuvat, ellei niistä keskustella. Puolisoa voi auttaa keskustelemaan näistä aroista asioista kysymällä hänen ajatuksistaan ja tunteistaan osoittaen aitoa halua ymmärtää hänen näkökantaansa. Kun kumpikin ymmärtää toinen toisensa näkemyksen, he voivat alkaa etsiä ratkaisua.

Kuuntele aktiivisesti. Hyvä kuuntelija ilmaisee kuulemansa silloin tällöin toisin sanoin. Niin tehdessään hän osoittaa kiinnostusta ja halua ymmärtää puhujan sanoman. Ellei hän kuullut tarkasti, puhuja voi selvittää asiaa.

Mies tai vaimo voi sanoa: ”Haluaisin varmistaa, että ymmärsin oikein sen, mitä luulen sinun sanoneen. (Esimerkiksi: ”Sinua loukkasi se, etten puhunut kanssasi ennen sohvan ostamista. Tunsit, että jätin sinut syrjään ja huomiotta. Niinkö asia on?” tai ”Sinusta tuntuu, että kun ostin sen sohvan, rikoin kirjoittamatonta lakia siitä, että isot päätökset tehdään yhdessä, ja se loukkasi sinua. Onko näin?”) Kuuntelija voi toistaa saamansa käsityksen, kunnes toinen henkilö on sitä mieltä, että kuuntelija on ymmärtänyt sanoman. Kuuntelijan ei pidä heittää väliin omia ennakkoluulojaan osoittaakseen oman näkemyksensä. Hänen tulee ottaa vastaan toisen henkilön ajatukset ja tuntemukset eikä arvostella tai tuomita niitä.

Kerro tarkoituksesi. Kun vaikeaa aihetta lähestytään, mies tai vaimo voi ensin kertoa tarkoituksensa – mitä haluaa parisuhteelta, puolisoltaan ja itseltään. Jos hänen tarkoituksensa on hyvä, puoliso ymmärtää, että hän haluaa selvittää asian eikä arvostella tai valittaa.

Toisinaan kun avioliitossa syntyy ongelmia, poissa tolaltaan oleva puoliso vain purkaa kielteisiä tuntemuksiaan tai ryhtyy käyttämään vahingollisia kommuni-kointitapoja, kuten arvostelua, halveksuntaa, puolustelua tai välttelyä. Kun tällaista ilmenee, se tavallisesti vahingoittaa suhdetta ja saa aikaan sen, ettei puoliso tunne itseään hyväksytyksi vaan torjutuksi, nöyryytetyksi, surulliseksi, loukatuksi, turhautuneeksi tai vihaiseksi. On parempi, jos mies ja vaimo lähestyvät ongelmaa aikoen ratkaista sen eikä ainoastaan valittaa siitä. Sen vuoksi he voivat aloittaa kertomalla toisilleen aikomuksensa ratkaista ongelma. Esimerkiksi: ”Haluan sinun tietävän, että rakastan sinua ja että arvostan suhdettamme. On ongelma, josta meidän täytyy keskustella. Haluan, että ratkaisemme ongelman, jotta pysymme edelleen läheisinä toisillemme ja olemme tyytyväisiä suhteeseemme.”

Käytä minä-viestejä. Kun jostakin asiasta on huolissaan, asia pitäisi esittää mieluummin minä-muodossa kuin sinä-muodossa.

Minä-viestit kertovat henkilökohtaisista tuntemuksista ja niiden syistä (esim. ”minua turhauttaa, kun laskuja ei makseta ajoissa eikä pankkikorttimaksuista pidetä kirjaa”) sen sijaan että syytökset kohdistetaan puolisoon. Lisäksi minä-viestit ilmaisevat henkilökohtaista vastuuta tunteista (esim. ”minä olen vihainen” eikä ”sinä teet minut vihaiseksi”).

Sinä-viestit välittävät tuomitsevaa, kielteistä ja usein vääristynyttä tietoa puolisosta (esim. ”sinä olet laiska” tai ”sinä et koskaan siivoa jälkiäsi”). Sinä-viestit herättävät kaunaa, puolustautumista ja kostonhalua.

Oppimistoiminta: Käyttäkää Kuuntelutaitoja ja Minä-Viestejä

Tämä toiminta opettaa roolileikin avulla kuuntelutaitoja ja minä-viestien käyttämistä. Pyydä jokaista avioparia kirjoittamaan paperiin sana puheenvuoro ja päättämään, kumpi on puhuja ja kumpi kuuntelija. Puhujalla on kädessään paperi eli hänellä on puheenvuoro. Käyttäkää alla kuvailtua tilannetta tai keksikää tähän harjoitukseen oma tilanne. Opasta aviopareja säästämään henkilökohtaiset aiheet myöhemmäksi, kunnes heillä on enemmän aikaa ja paremmat taidot.

Puhujalla on puheenvuoro, ja hänen on määrä aiheesta puhuessaan käyttää sinä-viestien sijaan minä-viestejä. Hänen tulee esittää verrattain lyhyitä kommentteja, jotta kuuntelija voi toistaa ne omin sanoin. Kuuntelija ei saa keskeyttää puhujaa tai ilmaista olevansa eri mieltä niin kauan kuin puhujalla on puheenvuoro.

Tavoitteena on ymmärtää täysin puhujan näkökanta. Ellei kuuntelija ymmärrä, mitä puhuja sanoo, hänen tulee hankkia lisätietoja esittämällä kysymyksiä. Kun puhuja on ilmaissut tunteensa ja kuuntelija on esittänyt ne oikein omin sanoin, pyydä kutakin avioparia vaihtamaan rooleja. Sitten he toimivat jälleen yllä kuvatulla tavalla. Kuuntelijasta tulee puhuja, ja hän voi nyt esittää oman näkemyksensä.

Kun mies ja vaimo ovat kokeilleet kumpaakin roolia, pyydä heitä keskustelemaan kokemuksistaan.

Tilanne

Aviopari on huolissaan siitä, etteivät heidän lapsensa opi toimimaan vastuuntuntoisesti. Vaikka kotitöitä onkin määrätty, astiat jäävät usein pesemättä, huoneet järjestelemättä, sängyt sijaamatta, pihatyöt tekemättä ja niin edelleen. Vaimo haluaisi aviomiehen ottavan enemmän vastuuta lasten kanssa toimimisesta, niin että kotityöt tulisivat tehdyiksi. Mies on töissä joka viikko 50–70 tuntia, ja hänestä tuntuu, ettei hänen vaimonsa pitäisi vaatia häneltä niin paljon vaan käyttää itse enemmän aikaa lasten kanssa. Vaimo on enemmän kotona kuin mies, mutta hänellä on osa-aikainen ansiotyö ja vaativa kirkon tehtävä.

Puhu avoimesti ja myönnä se, mikä on totta. Kun ihmistä arvostellaan tai syytetään, hänen tulisi myöntää se, mikä on totta. Kun hän ottaa vastuun virheistään, hän voi saada kiistan rauhoittumaan ja lisätä uskottavuuttaan. Jos hän kieltää sen, mikä on totta, hän usein pahentaa ongelmia ja vaikuttaa heikkoluonteiselta ja syylliseltä.

Gottman kuvailee, että vahingollisista kommunikointimuodoista puolustelu on yksi vaarallisimmista. Hän huomauttaa, että ”se voi johtaa loputtomiin kielteisyyden kierteisiin”. Puolustelua on vastuun kieltäminen, puolustelujen esittäminen, eri mieltä oleminen, arvosteleminen, hyökkääminen, kyynisyys tai sarkastisuus sekä valittaminen.

Puolustelun vastakohta avoimuus on puolestaan vastuun kantamista, virheiden myöntämistä, ratkaisujen etsimistä ongelmiin, vilpitöntä suostumista muutoksiin ja arvostavaa reagoimista puolison tunteisiin. Gottman huomauttaa, että aviopari, joka oppii olemaan avoin, miltei varmasti parantaa avioliittoaan: ”Tärkein yksittäinen keino tehdä tyhjäksi puolusteleva kommunikointi on päättää valita myönteinen suhtautuminen puolisoon sekä palauttaa suhteeseen kiitos ja ihailu.”¹³

Kun ihminen yhtyy totuuteen ja oppii puhumaan avoimesti, hän pystyy muistamaan, kuinka tehokasta on sanoa yksinkertaisesti: ”Olen pahoillani.” Vilpitön anteeksipyyntö auttaa pääsemään ristiriidan yli ja tyynnyttää vihan ja kiistan.

Oppimistoiminta: Puhukaa Avoimesti ja Myöntäkää se, Mikä on Totta

Tämä toiminta opettaa roolileikin avulla taitoa puhua avoimesti ja myöntää se, mikä on totta. Pyydä aviopareja käyttämään yhtä alla mainituista tilanteista tai keksimään oma. Tilanne ei saa koskea heidän avioliitossaan olevaa riitakysymystä. He voivat roolileikissään päättää, kumpi lähettää viestin ja kumpi vastaanottaa sen. Viestin lähettäjän pitää sanoa jotakin hieman arvostelevaa tai uhmakasta, kuten ”Tunnen itseni petetyksi, kun sinä livahdat salaa pelaamaan golfia.” Vastaanottaja harjoittelee vastaamaan avoimesti ilman puolusteluja ja myöntämään kaikki mahdolliset tosiasiat siinä, mitä sanottiin. Muutaman minuutin kuluttua puolisot vaihtavat rooleja. Viestin lähettäjän on määrä panna merkille, miltä tuntuu, kun toinen ottaa vastuun, ja viestin vastaanottajan on määrä panna merkille, miltä tuntuu myöntää olevansa epätäydellinen ja tehneensä väärin. Pyydä aviopareja sen jälkeen keskustelemaan kokemastaan.

Tilanne A

Vaimo on juuri saanut kuulla ystävältä, että mies on ollut iltaisin pelaamassa golfia, vaikka on kertonut vaimolleen tekevänsä ylitöitä. Vaimo on huomannut miehen pitävän golfkassiaan auton tavaratilassa. Vaimo tuntee itsensä petetyksi, koska mies on valehdellut hänelle. Miehen asenne on: ”Miksi tämä huolestuttaa tai loukkaa häntä? Minähän olen ollut vastuuntuntoinen aviomies.”

Tilanne B

Mies on loukkaantunut, koska hänen kosmetiikkaa myyvä vaimonsa käyttää tuntikausia asiakaskäynteihin. Kotona ollessaan vaimo jatkaa työtään puhelimessa. Mies tuntee itsensä hylätyksi ja yksinäiseksi. Hän syyttää vaimoa siitä, että tämä välittää enemmän työstään kuin miehestään. Vaimon mielestä tämä sosiaalinen kanssakäyminen on hyvin tärkeätä hänelle itselleen ja liiketoiminnalle.

Anna rehellistä kiitosta. Rehellinen kiitos tehostaa kommunikointia ja auttaa osapuolia tuntemaan tyytyväisyyttä toinen toistaan kohtaan. Kuten Gottman ehdottaa: ”Kun muistuttaa puolisolleen (ja itselleen!), että todella ihailee tätä, sillä on todennäköisesti voimakas, myönteinen vaikutus koko muuhun keskusteluun.”¹⁴ Sellainen kiitos lujittaa suhdetta.

Kerro mieltymyksistä selkeästi. Kirjailija Susan Page on havainnut, että jotkut avioparit elävät vuosia kertomatta mieltymyksistään tai odotuksistaan.¹⁵ Jotkin odotuksista ovat yksinkertaisia, kuten pyyntö viedä roskat tai viedä lautanen aterian jälkeen tiskipöydälle. Toiset eivät ole yhtä tavanomaisia. Page esittää, että lausumattomat odotukset voivat vaikeuttaa suhdetta vuosikaudet. Kun odotuksia ei täytetä, osapuolet tuntevat usein pettymystä, turhautumista ja suuttumusta, vaikka he eivät olisikaan ilmaisseet toiveitaan tai odotuksiaan. Lopulta he saattavat pettyä suhteeseen.

Tavallisia syitä sille, ettei kerro toiveista ja odotuksista, ovat seuraavankaltaiset ajatukset: ”Hänen pitäisi tietää, mitä haluan”, ”Hän luulee, että arvostelen”, ”Minun pitäisi tyytyä siihen, mitä minulla on” tai ”En kuitenkaan saa sitä, joten miksi pyytää?” Pyytämällä sitä, mitä haluaa, ihminen kuitenkin osoittaa ottavansa vastuun suhteesta. Pyytäminen yleensä lujittaa suhdetta. Vaikka pyyntöön ei suostuttaisikaan tai se aiheuttaisi ristiriitaa, pyyntö tuo silti asian toisen osapuolen tietoon. Kun asia on kerran ilmaistu ääneen, sitä voi käsitellä ja lopulta sen voi ratkaista.¹⁶

Miehen tai vaimon tulee osoittaa hyvää arvostelukykyä pyytäessään haluamaansa ja muistaa, etteivät kaikki pyynnöt ole sopivia. Hänen tulee

tehdä mielessään selväksi ennen pyytämistä, mitä hän haluaa.
valita pyynnön esittämiselle sopiva hetki. Puoliso ei todennäköisesti ole vastaanottavainen, mikäli hänen mielessään pyörii muita asioita.
olla täsmällinen. Hän voisi sanoa esim. ”Voisitko viedä roskat ulos?” eikä ”Voi, kun sinä auttaisit enemmän.”
esittää pyyntö lyhyesti vesittämättä sitä perusteluilla. Hän voi sanoa esim. ”Haluaisin, että antaisit minulle lähtösuukon, ennen kuin lähden töihin” eikä ”Tiedän, että se on paljon pyydetty ja että joskus et ole aivan täysin hereillä, mutta minusta tuntuisi paremmalta, jos…”
pyytää eikä vaatia. ”Voisitko…” on hyvä aloitustapa. Tulee myös ymmärtää, että puolisolla on oikeus kieltäytyä, varsinkin jos pyyntö on sopimaton.¹⁷

Jos pyyntö tuntuu soveliaalta ja pyynnön esittänyt on voimakkaasti sen kannalla mutta puoliso torjuukin sen, hän voi pyytää sitä uudelleen toisella tavalla. Kestää ehkä jonkin aikaa, ennen kuin puoliso ymmärtää, kuinka paljon pyyntö merkitsee.¹⁸

Tarkastelkaa sitä, kuinka puhutte toisillenne (prosessi – sisältö)

Toisinaan aviopuolisot keskittyvät niin paljon itse asioihin, kuten siihen, kuka maksaa laskut tai vie roskat ulos (sisältöasiat), etteivät huomaa, että suurempi ongelma on heidän tapansa kommunikoida (prosessi). He yrittävät korjata kommunikointiongelmia tekemällä jatkuvasti sellaista, mikä ei toimi, kuten huutavat, väittelevät tai saarnaavat. Nämä asiat ovat lisäsyynä kiistan jatkumiseen sen sijaan että auttaisivat ratkaisemaan ongelmia. Mikäli puolisot arvioivat ja muuttavat kommunikointiprosessiaan tehokkaammaksi, he ratkaisevat ristiriidat paremmin ja saavat uutta näkemystä, joka johtaa parempaan vuorovaikutukseen.

Eräs aviopari hakeutui avioliittoneuvontaan, koska vaimo pelkäsi miehensä suuttumista. Mies oli erään kiistan aikana iskenyt nyrkillään makuuhuoneen seinää ja rikkonut seinälevyn. Neuvontatilanteessa mies vakuutti, ettei koskaan satuttaisi ketään, samalla kun vaimo väitti, että esineiden lyöminen voisi johtaa ihmisten lyömiseen (sisältöasioita).

Sen sijaan että olisi antanut avioparin väitellä loputtomasti siitä, löisikö mies jotakuta, terapeutti keskittyikin siihen, kuinka he tavallisesti käsittelivät ristiriitoja, käsillä oleva ristiriita mukaan lukien. Vaimo valitti usein miehelleen ongelmista, jotka vaivasivat häntä. Mies tunsi itsensä syytellyksi ja emotionaalisesti lannistetuksi. Koska hän ei tiennyt, mitä sanoa, hän yleensä lakkasi puhumasta ja käveli tiehensä. Vaimo tulkitsi tämän vetäytymisen omien tunteidensa torjumisena. Sitten vaimo seurasi miestään huoneesta toiseen vaatien miestä puhumaan kanssaan. Lopuksi mies yleensä räjähti.

Kun aviopari tunnisti prosessin, terapeutti auttoi heitä muuttamaan suhtautumistaan ongelman ratkaisuun. Vaimo oppi kertomaan tunteistaan vähemmän tungettelevalla tavalla, ja mies puolestaan oppi kuuntelemaan ja vastaamaan vaimonsa tunteisiin asianmukaisesti.

Oppimistoiminta: Tutkikaa Kommunikointiprosessia

Pyydä aviopareja miettimään, kuinka he keskustelevat aiheista, ratkaisevat ongelmia ja vaikuttavat toistensa ajatteluun ja käytökseen. Käsittelevätkö he aiheita sopusoinnussa? Arvostelevatko he, väittelevätkö he, valittavatko he, moralisoivatko tai sanelevatko he, vetäytyvätkö he vaiteliaisuuteen, alistuvuuteen tai itsepäiseen vastarintaan? Reagoivatko he toistensa puheisiin myönteisellä tavalla vai alkavatko he puolustella? Toimiiko heidän suhtautumistapansa ja auttaako se heitä saavuttamaan molempia tyydyttäviä tuloksia, vai luoko se lisäongelmia? Tuntuuko heistä kummastakin hyvältä se tapa, jolla asioita käsitellään? Pyydä heitä keskustelemaan siitä, kuinka he voivat parantaa tapaa, jolla he puhuvat suhteessaan olevista ongelmista.

Kommunikoikaa tehokkaasti

Vanhin Marvin J. Ashton kahdentoista koorumista osoitti, kuinka ihmiset voivat oppia kommunikoimaan rakastavammin: ”Rukoilen, että taivaallinen Isämme auttaa meitä kommunikoimaan tehokkaammin kotona, niin että olemme halukkaita tekemään uhrauksia, halukkaita kuuntelemaan, halukkaita lausumaan tunteet ääneen, halukkaita olemaan tuomitsematta, halukkaita säilyttämään salaisuuksia ja halukkaita olemaan kärsivällisiä. – – Kommunikointi voi auttaa vahvistamaan perheen yhtenäisyyttä, jos me teemme työtä ja uhraamme sen hyväksi.”¹⁹