Sydän täynnä rakkautta ja uskoa – profeetan kirjeitä perheelleen

”Muista, että olen tosi ja uskollinen ystävä sinulle ja lapsille ikuisesti. Sydämeni on kietoutunut yhteen sinun sydämesi kanssa aina ja ikuisesti. Jumala siunatkoon teitä kaikkia.”

Joseph Smithin elämänvaiheita

Profeetallisessa kutsumuksessaan Joseph Smith joutui matkustamaan laajalti huolehtiessaan nopeasti kasvavan organisaation tarpeista. Kun hän oli ilmoittanut kesällä 1831 Missourin Independencen olevan paikka, jonne Siion rakennettaisiin, kirkko kasvoi siellä nopeasti samoin kuin se kasvoi Ohion Kirtlandissa. Vuodesta 1831 vuoteen 1838 kirkolla oli kaksi väestökeskittymää, toinen Missourissa ja toinen Kirtlandissa, missä profeetta asui. Tänä aikana profeetta teki viisi kertaa vaivalloisen 1 500 kilometrin matkan Missouriin valvoakseen kirkon kehitystä siellä.

Vuonna 1833 ja jälleen vuonna 1837 Joseph Smith kävi Ontariossa Kanadassa opettaen evankeliumia ja vahvistaen seurakuntia. Vuosina 1834 ja 1835 hän matkusti Michiganiin kirkon jäsenten luo. Vuosien varrella hän saarnasi evankeliumia ja johti kirkon asioita Illinoisin Springfieldissä, Massachusettsin Bostonissa ja Salemissa, Monmouthin piirikunnassa New Jerseyssä, New Yorkin New York Cityssä ja Albanyssa, Ohion Cincinnatissa, Pennsylvanian Philadelphiassa, Washington D.C.:ssä ja useissa muissa paikoissa.

Profeetan matkat ja hänen usein kohtaamansa vaino veivät hänet kerran toisensa jälkeen pois kotoa ja perheen luota. Hänet pidätettiin ja pantiin vankilaan ilman perusteita lukuisia kertoja, ja hän joutui kymmenien perusteettomien oikeusjuttujen uhriksi. Esimerkiksi 27. heinäkuuta 1837 profeetta ja muutamia muita kirkon johtajia lähti Kirtlandista pyhien luo Kanadaan. Kun he saapuivat Ohion Painesvilleen, ”vihamieliset ja harmilliset oikeusjutut viivyttivät” heitä koko päivän. Koska he eivät olleet kaukana Kirtlandista, he lähtivät kotimatkalle saadakseen levätä ja aloittaakseen matkansa uudelleen seuraavana päivänä. ”Auringon laskiessa nousin vaunuihini palatakseni kotiin Kirtlandiin”, profeetta kirjoitti. ”Samalla hetkellä seriffi hyppäsi vaunuihin, tarttui ohjaksiin ja antoi minulle jälleen haasteen.”¹

Profeetan monet poissaolot kotoa olivat ankara koettelemus hänelle ja hänen perheelleen. Hänen kirjeensä Emmalle osoittavat, miten yksinäiseksi hän tunsi itsensä ja miten hän kaipasi vaimoaan ja heidän lapsiaan. Hän kirjoitti jatkuvasti suuresta rakkaudestaan perhettään kohtaan ja uskostaan Jumalaan. Hän esitti perheelleen myös rohkaisevia vakuutteluja ilmaisten myönteisen asenteen tulevaisuuteen heidän kohtaamistaan vastoinkäymisistä huolimatta.

Huhtikuun 1. päivänä 1832 profeetta lähti kotoaan toiselle matkalleen Missouriin vain viikko sen jälkeen kun ilkivallantekijät olivat kieritelleet hänet tervassa ja höyhenissä ja vain kaksi päivää sen jälkeen kun hänen ottopoikansa oli kuollut. Hänen sydämensä on varmasti ollut surusta raskas ja täynnä huolta hänen vaimostaan Emmasta ja ainoasta elossa olevasta lapsestaan Juliasta. Kun hän oli palaamassa kotiin seuraavassa kuussa innokkaana pääsemään taas perheensä luo, hän joutui jäämään muutamaksi viikoksi Indianan Greenvilleen. Piispa Newel K. Whitney, yksi profeetan matkakumppaneista, oli loukannut jalkansa vakavasti postivaunuonnettomuudessa ja tarvitsi toipumisaikaa ennen kuin pystyisi matkustamaan. Tänä aikana profeetta myrkytettiin jollakin tavoin, minkä vuoksi hän oksensi niin rajusti, että hänen leukansa meni sijoiltaan. Joseph meni piispa Whitneyn luo, joka edelleen vuoteenomana antoi hänelle pappeuden siunauksen. Profeetta parani heti.

Pian tämän kokemuksen jälkeen profeetta kirjoitti vaimolleen nämä rivit: ”Veli Martin [Harris] on saapunut tänne ja tuonut mieluisat uutiset, että perheemme voivat hyvin hänen lähtiessään, mikä ilahdutti suuresti sydäntämme ja virkisti henkeämme. Kiitämme taivaallista Isäämme Hänen hyvyydestään meitä ja teitä kaikkia kohtaan. – – Tilanteeni on hyvin epämieluisa, vaikka pyrin olemaan tyytyväinen, Herran avulla – – haluaisin nähdä pikku Julian ja ottaa hänet jälleen kerran polvelleni ja jutella sinun kanssasi. – – Vakuutan uskollisuuttani aviomiehenäsi. Herra siunatkoon sinua, rauha olkoon kanssasi, joten hyvästi siihen asti kunnes palaan.”²

Joseph Smithin opetuksia

Perheenjäsenet rukoilevat toistensa puolesta sekä lohduttavat ja vahvistavat toisiaan.

Emma Smithille 13. lokakuuta 1832 New York Citystä New Yorkin osavaltiosta: ”Tänään olen kävellyt mitä loistavimmalla alueella New Yorkin kaupungissa. Rakennukset ovat todella hienoja ja suurenmoisia ja hämmästyttävät jokaista katsojaa. – – Katseltuani kaikkea, mitä halusin nähdä, palasin huoneeseeni mietiskelemään ja rauhoittamaan mieltäni, ja katso, ajatukset kodista, Emmasta ja Juliasta täyttivät mieleni kuin tulva ja toivoin, että voisin olla hetken heidän kanssaan. Rintani täyttyi kaikista isän ja aviomiehen tunteista ja hellyydestä, ja jos voisin olla kanssasi, kertoisin sinulle monia asioita. – –

Minusta tuntuu kuin haluaisin sanoa sinulle jotakin lohduttaakseni sinua erityisessä koettelemuksessasi ja nykyisessä huolessasi [Emma oli tuolloin raskaana]. Toivon, että Jumala antaa sinulle voimaa, ettet tuntisi heikotusta. Rukoilen Jumalaa pehmittämään ympärilläsi olevien sydämen, että he olisivat sinulle ystävällisiä ja ottaisivat taakkaa harteiltasi mahdollisimman paljon eivätkä vaivaisi sinua. Säälin sinua, sillä tiedän tilasi ja sen, etteivät muut tiedä, mutta lohduttaudu tiedolla, että Jumala on ystäväsi taivaassa ja että sinulla on yksi tosi ja elävä ystävä maan päällä, aviomiehesi.”³

Emma Smithille 12. marraskuuta 1838 Richmondista Missourista, missä Josephia pidettiin vangittuna: ”Sain kirjeesi, jonka luin yhä uudelleen; se oli minulle ihana herkkupala. Oi Jumala, suo, että minulla olisi etuoikeus nähdä vielä kerran rakas perheeni nauttimassa vapauden ja yhdessäolon ihanuuksista. Jos voisin painaa heidät rintaani vasten ja suudella heidän suloisia poskiaan, sydämeni täyttyisi sanomattomalla kiitollisuudella. Kerro lapsille, että olen elossa ja uskon palaavani ennen pitkää katsomaan heitä. Lohduta heidän sydäntään niin paljon kuin voit ja yritä tuntea lohtua itsekin siinä määrin kuin voit. – –

P.S. Kirjoita niin usein kuin voit, ja jos mahdollista, tule katsomaan minua ja tuo lapset, jos mahdollista. Toimi omien tunteidesi ja parhaan arvostelukykysi mukaan ja yritä tuntea lohdutusta, jos mahdollista. Ja minä uskon, että kaikki kääntyy parhain päin.”⁴

Emma Smithille 4. huhtikuuta 1839 Libertyn vankilasta Missourista: ”Rakas Emmani, ajattelen sinua ja lapsia jatkuvasti. – – Haluan nähdä pikku Frederickin, Josephin, Julian ja Alexanderin, Johannan [orpolapsi, joka asui Smithien luona] ja vanhan Majorin [perheen koira]. Ja mitä sinuun itseesi tulee, jos haluat tietää, kuinka kovasti haluan nähdä sinut, tutki omia tunteitasi, kuinka kovasti haluat nähdä minut, ja päättele itse. Kävelisin mieluusti täältä luoksesi paljasjaloin ja paljain päin ja puolipukeissa nähdäkseni sinut ja pitäisin sitä suurena ilona enkä koskaan pitäisi sitä raskaana työnä. – – Kestän rohkeasti kaikki taakkani, kuten tekevät ne, jotka ovat kanssani. Yksikään meistä ei ole vielä peräytynyt.”⁵

Emma Smithille 20. tammikuuta 1840 Chesterin piirikunnasta Pennsylvaniasta: ”Tunnen suurta halua nähdä teidät kaikki vielä kerran tässä maailmassa. Tuntuu kuluneen pitkä aika siitä, kun sain olla teidän seurassanne, mutta Herran avulla se ei kestä enää paljon kauemmin. – – Olen täynnä jatkuvaa levottomuutta ja tulen olemaan, kunnes pääsen kotiin. Rukoilen Jumalaa säästämään teidät kaikki siihen asti, kunnes pääsen kotiin. Rakas Emmani, sydämeni on kietoutunut yhteen sinun sydämesi ja pienokaisten kanssa. Haluan sinun muistavan minua. Kerro kaikille lapsille, että rakastan heitä ja tulen kotiin niin pian kuin voin. Sinun rakkauden sitein, aviomiehesi.”⁶

Meillä on aina vastuu opettaa lapsiamme.

Emma Smithille 12. marraskuuta 1838 Richmondista Missourista, missä profeettaa pidettiin vangittuna: ”Sano pikku Josephille, että hänen täytyy olla hyvä poika; isä rakastaa häntä täydellisellä rakkaudella. Hän on esikoinen eikä hän saa satuttaa niitä, jotka ovat pienempiä kuin hän, vaan lohduttaa heitä. Kerro pikku Frederickille, että isä rakastaa häntä koko sydämestään; hän on suloinen poika. Julia on ihastuttava pieni tyttö. Minä rakastan myös häntä. Hän on lupaava lapsi. Kerro hänelle, että isä haluaa hänen muistavan isäänsä ja olevan kiltti tyttö. Kerro kaikille muille, että ajattelen heitä ja rukoilen heidän kaikkien puolesta. – – Pikku Alexander on mielessäni jatkuvasti. Oi rakastava Emmani, haluan sinun muistavan, että olen tosi ja uskollinen ystävä sinulle ja lapsille ikuisesti. Sydämeni on kietoutunut yhteen teidän sydämenne kanssa aina ja ikuisesti. Jumala siunatkoon teitä kaikkia, aamen. Olen aviomiehesi ja olen siteissä ja kärsimyksessä.”⁷

Emma Smithille 4. huhtikuuta 1839 Libertyn vankilasta Missourista: ”Ethän anna noiden pienten kavereiden unohtaa minua. Kerro heille, että isä rakastaa heitä täydellisellä rakkaudella ja tekee kaikkensa, että hän pääsisi pois väkivaltaisen joukon luota ja voisi tulla heidän luokseen. Opeta [lapsille] kaikki mitä voit, että heidän ajatuksenjuoksunsa olisi hyvä. Ole heille hellä ja hyvä; älä ole heille ärtyisä, vaan kuuntele heidän toiveitaan. Kerro heille, että isä käskee heitä olemaan kilttejä lapsia ja tottelemaan äitiään. Rakas Emmani, sinulla on suuri vastuu käyttäytyä kunniallisesti ja maltillisesti heidän edessään ja opettaa heille oikeita asioita, muovata heidän nuorta ja herkkää mieltään, että he lähtisivät oikeille poluille eivätkä heidän nuoruudessaan näkemänsä jumalattomat esimerkit saastuttaisi heitä.”⁸

Emma Smithille 9. marraskuuta 1839 Springfieldistä Illinoisista: ”Olen täynnä jatkuvaa huolta sinusta ja lapsista, kunnes kuulen sinusta ja etenkin pikku Frederickistä. Oli niin tuskallista jättää hänet, kun hän oli sairaana. Toivon, että huolehdit noista herkistä vesoista niin kuin äidin ja pyhän kuuluu ja yrität kouluttaa heidän mieltään ja [opettaa] heitä lukemaan ja olemaan maltillisia. Älä anna heidän kylmettyä ulkona ja yritä levätä minkä voit. Aika, jonka olen poissa luotanne, tulee olemaan pitkä ja yksinäinen. – – Ole kärsivällinen, kunnes tulen, ja tee parhaasi. En pysty kirjoittamaan, mitä haluan, mutta voit uskoa, että tunteeni ovat mitä parhaimmat kaikkia teitä kohtaan.”⁹

Jumala on ystävämme, ja me voimme luottaa Häneen vastoinkäymistemme hetkinä.

Emma Smithille 6. kesäkuuta 1832 Greenvillestä Indianasta: ”Olen käynyt miltei joka päivä lehdossa, joka on heti kaupungin takana. Siellä voin olla rauhassa muiden kuolevaisten silmiltä ja antaa vallan kaikille sydämeni tunteille mietiskelyssä ja rukouksessa. Olen palauttanut mieleeni kaikki elämäni menneet hetket ja olen murehtinut ja vuodattanut murheen kyyneliä typeryydestäni kärsien siitä, että sielunvihollisellani on niin paljon valtaa minuun kuin hänellä on ollut menneinä aikoina. Mutta Jumala on armollinen ja on antanut anteeksi syntini, ja minä riemuitsen siitä, että Hän lähettää Lohduttajan jokaisen luo, joka uskoo ja nöyrtyy Hänen edessään. – –

Yritän tyytyä osaani tietäen, että Jumala on ystäväni. Hänessä löydän lohdutuksen. Olen antanut elämäni Hänen käsiinsä. Olen valmis lähtemään Hänen kutsustaan. Haluan olla Kristuksen kanssa. Eloon jäämiseni ei minulle merkitse mitään [muutoin kuin] tehdäkseni Hänen tahtonsa.”¹⁰

Emma Smithille 4. kesäkuuta 1834 Mississipin rannoilta läntisestä Illinoisista; profeetta Joseph matkusti Siionin leirikunnan kanssa: ”Aina silloin tällöin ajatuksemme viipyvät sanoin kuvaamattomassa huolessa vaimojemme ja lastemme vuoksi – sukulaistemme, jotka lihan mukaan ovat kietoutuneet sydämeemme – ja myös veljiemme ja ystäviemme vuoksi. – – Kerro isä Smithille ja koko perheelle ja veli Oliverille [Cowdery], että he voivat lohduttautua odottaen päivää, jolloin tämän elämän koetukset ja kärsimykset päättyvät ja me kaikki nautimme työmme hedelmistä, jos pysymme uskollisina loppuun asti, minkä rukoilen olevan meidän kaikkien onnellisena osana.”¹¹

Emma Smithille 4. marraskuuta 1838 Independencestä Missourista, missä häntä pidettiin vangittuna: ”Rakas ja rakas tettu sydämeni kumppani koettelemuksessa ja ahdistuksessa, ilmoitan sinulle olevani kunnossa ja että me kaikki suhtaudumme hyvillä mielin omaan kohtaloomme. – – Tunnen suurta huolta sinusta ja rakkaista lapsistani. Sydämeni murehtii ja vuotaa verta veljien ja sisarten ja Jumalan kansan surmaamisen vuoksi. – – En tiedä, mitä Jumala saattaa tehdä puolestamme, mutta toivon parasta aina kaikissa olosuhteissa. Vaikka kuolisin, turvaan Jumalaan. En tiedä, mitä ilkitöitä väkivaltainen joukko tekee, mutta oletan, ettei sitä kovin paljon tai lainkaan rajoiteta. Olkoon Jumala meille armollinen. – – Jumala on säästänyt jotkut meistä tähän asti; ehkä Hän ulottaa armonsa meihin vielä jossakin määrin. – –

En voi saada paljonkaan varmuutta tilanteeseen, jossa olen, ja saatan vain rukoilla vapautumista, kunnes se suodaan, ja suhtautua kärsivällisesti ja rohkeasti kaikkeen, mitä tuleman pitää. Toivon, että olet uskollinen ja tosi kaikissa tehtävissä. En voi kirjoittaa paljoa tilanteessani. Hoida kaikki asiat siten kuin olosuhteissasi ja elinoloissasi on välttämätöntä. Jumala antakoon sinulle viisautta ja ymmärrystä ja malttia, joita minulla on täysi syy uskoa sinulla [olevan].

Pienet lapsemme ovat jatkuvasti mietteitteni kohteena. Kerro heille, että isä on edelleen elossa. Jumala suokoon, että hän saisi nähdä heidät jälleen. Voi Emma, – – älä hylkää minua äläkä totuutta vaan muista minua; jos en tapaa sinua enää tässä elämässä, suokoon Jumala, että me tapaamme taivaassa. En voi ilmaista tunteitani; sydämeni on täysi. Hyvästi, oi hellä ja rakastava Emmani. Olen sinun ikuisesti, aviomiehesi ja tosi ystäväsi.”¹²

Emma Smithille 21. maaliskuuta 1839 Libertyn vankilasta Missourista: ”Rakas Emmani, tunnen oikein hyvin uurastuksesi ja tunnen myötätuntoa sinua kohtaan. Jos Jumala säästää henkeni vielä kerran, niin että saan etuoikeuden pitää sinusta huolen, kevennän huoliasi ja pyrin lohduttamaan sydäntäsi. Haluan sinun pitävän huolta perheestä niin hyvin kuin voit. Uskon, että teet kaiken voitavasi. Oli ikävää kuulla, että Frederick oli sairaana, mutta luotan siihen, että hän on taas kunnossa ja että te kaikki olette terveinä. Haluaisin sinun järjestävän aikaa ja kirjoittavan minulle pitkän kirjeen ja kertovan minulle kaiken mitä voit ja vieläpä sen, onko vanha Major yhä elossa ja mitä ne pienet kaulaasi ripustautuvat lapsukaiset sanovat. – – Kerro heille, että olen vankilassa, jotta heidän henkensä säästyisi. – –

Jumala hallitsee kaikkea oman tahtonsa päätöksen mukaan. Minä turvaan Häneen. Sieluni pelastus on minulle tärkeintä sen perusteella, mitä tiedän varmuudella siitä, mikä on iankaikkista. Minulle sopii, että taivas vielä odottaa. Minun on ohjattava [purteni] turvaan, minkä aion tehdä. Haluan sinun tekevän samoin. Sinun ikuisesti.”¹³

Emma Smithille 16. elokuuta 1842 lähellä Nauvoota Illinoisissa; profeetta Joseph piileskeli vihollisiaan: ”Otan vapauden välittää sinulle vilpittömät kiitokseni kahdesta kiinnostavasta ja lohduttavasta vierailusta, jotka olet tehnyt luokseni tämän miltei maanpakoa muistuttavan tilanteeni aikana. Kieli ei voi ilmaista sydämeni kiitollisuutta siitä lämpimästä ja sydämellisestä ystävyydestä, jota olet osoittanut näissä asioissa minua kohtaan. Aika lähdöstäsi on kulunut tähän asti oikein hyvin; mieleni on täysin sopeutunut kohtalooni, olkoon se sitten mikä tahansa. – –

Kerro lapsille, että heidän isällään on tähän asti kaikki hyvin ja että hän rukoilee edelleen hartaasti kaikkivaltiasta Jumalaa varjelemaan itseään ja sinua ja heitä. Kerro äiti Smithille, että hänen poikansa kohdalla kaikki on hyvin, oli se sitten elämässä tai kuolemassa, sillä niin Herra Jumala on sanonut. Kerro hänelle, että muistan häntä koko ajan sekä Lucya [Josephin sisar] ja kaikkia muita. Heidän kaikkien täytyy olla rohkeita. – – Sinun mitä lämpimimmin, rakastava aviomiehesi kuolemaan asti, kautta koko iankaikkisuuden, aina ja ikuisesti.”¹⁴

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta V–XI.

Käy lyhyesti läpi tämä luku ja pane merkille, mitä Joseph Smith tunsi Emmaa ja heidän lapsiaan kohtaan. Mitä hänen esimerkkinsä opettaa siitä, kuinka meidän pitäisi puhua ja toimia perheessämme? Mitä me voimme oppia Joseph ja Emma Smithin pyrkimyksistä kirjoittaa toisilleen ja nähdä toisensa? Mitä sinä olet tehnyt osoittaaksesi perheesi jäsenille, että rakastat heitä?
Profeetta Joseph ilmaisi Emmalle, että hän oli tosi ja uskollinen ystävä vaimolleen ja lapsilleen ikuisesti, ja kiitti vaimoaan tämän lämpimästä ja sydämellisestä ystävyydestä (s. 252, 256–257). Kuinka aviomies ja vaimo voivat vaalia ystävyyttään?
Kirjeissään Joseph Smith osoitti luottavansa Emmaan ja ilmaisi uskovansa, että Emma tekisi hyviä päätöksiä ja tekisi kaiken voitavansa pitääkseen huolta perheestä (s. 255). Kuinka sellaiset luottamuksen osoitukset saattavat vaikuttaa miehen ja vaimon väliseen suhteeseen?
Lue profeetta Josephin sanoma lapsilleen sivun 257 toisesta kappaleesta. Kuinka se on saattanut auttaa hänen lapsiaan ottamaan vastaan nämä uutiset? Mitä vanhemmat voivat koettelemusten hetkinä tehdä osoittaakseen lapsilleen, että he uskovat Jumalaan?
Käy läpi sivuilla 254–257 olevat kohdat siitä, miten Joseph Smith ilmaisi luottavansa Jumalaan. Valitse näistä kohdista muutamia, jotka ovat sinusta erityisen koskettavia. Kuinka voit soveltaa näitä totuuksia elämääsi?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: 1. Moos. 2:24; 1. Kor. 11:11; Ef. 5:25; Moosia 4:14–15; OL 25:5, 9, 14; 68:25–28.

Joseph’s family at Liberty Jail — Profeetan monet velvollisuudet sekä hänen kohtaamansa vaino veivät hänet usein pois perheensä luota. Kun profeetta ja hänen veljensä Hyrum olivat vangittuina Libertyn vankilassa, hänen vaimonsa Emma ja heidän poikansa Joseph tulivat käymään hänen luonaan.

letter from Joseph to Emma — Osa kirjeestä, jonka profeetta Joseph Smith kirjoitti Emma Smithille Libertyn vankilasta 21. maaliskuuta 1839.