Totuuksia Vapahtajan vertauksista Matteuksen evankeliumin luvussa 13

”Valtakunnan vaununpyörät vierivät yhä eteenpäin Jehovan mahtavan käsivarren ajamina, ja kaikesta vastustuksesta huolimatta ne vierivät yhä eteenpäin, kunnes kaikki Hänen sanansa täyttyvät.”

Joseph Smithin elämänvaiheita

Kirtlandin temppelin rakennustöiden lähestyessä loppuaan Joseph Smith ja pyhät alkoivat valmistautua suuriin siunauksiin, joita he saisivat siellä. Vanhinten koulu veljien valmistamiseksi temppelin vihkimiseen alkoi kokoontua marraskuussa 1835. Tämä koulu oli perustettu vuonna 1834 jatkoksi aiemmin pidetylle profeettojen koululle.

Muiden aineiden ohella Joseph Smith ja muut veljet opiskelivat hepreaa, kieltä, jolla suurin osa Vanhaa testamenttia oli alun perin kirjoitettu. Profeetan päiväkirja tältä ajalta osoittaa, että hän opiskeli hepreaa miltei joka päivä, usein monta tuntia päivässä. Hänen päiväkirjamerkintöihinsä sisältyy sellaisia mainintoja kuin ”Vietin päivän lukien hepreaa” tai ”Olin koulussa ja luin hepreaa”.¹Tammikuun 19. päivänä 1836 hän kirjoitti: ”Vietin päivän koulussa. Herra siunasi meitä opinnoissamme. Aloitimme tämän päivän lukemalla hepreankielisiä Raamattujamme suurella menestyksellä. Vaikuttaa siltä kuin Herra avaisi mielemme ihmeellisellä tavalla ymmärtämään Hänen sanaansa alkukielellä.”² Kuukautta myöhemmin hän kirjoitti: ”Olin koulussa ja luin ja käänsin luokkani kanssa kuten tavallisesti. Sieluni iloitsee Herran sanan lukemisesta alkukielellä.”³

Joseph Smithin kokemukset vanhinten koulussa ovat vain yksi todiste hänen rakkaudestaan pyhiin kirjoituksiin. Hän tutki pyhiä kirjoituksia uutterasti löytäen niistä lohtua, tietoa ja innoitusta koko elämänsä ajan. On merkittävää, että juuri Raamatun kohta (ks. Jaak 1:5) johti hänet pyytämään viisautta Jumalalta ja saamaan ensimmäisen näyn, kun hän oli vasta 14-vuotias.

Profeetan kirjoitukset ja saarnat ovat täynnä pyhien kirjoitusten lainauksia ja tulkintoja, sillä hän oli tutkinut pyhiä kirjoituksia niin laajalti, että niistä tuli olennainen osa hänen ajatteluaan. Opetuksissaan hän lainasi pyhiä kirjoituksia suoraan, viittasi niihin, esitti niitä omin sanoin ja käytti niitä saarnojensa perustana. ”Tunnen pyhät kirjoitukset ja ymmärrän ne”, hän julisti huhtikuussa 1844.⁴

Poikkeuksellisen suuren pyhien kirjoitusten tuntemuksensa ansiosta hän saattoi opettaa ja tulkita niitä hyvin voimallisesti ja selkeästi, ja monet, jotka kuulivat hänen puhuvan, muistivat tämän kyvyn. Presidentti Brigham Young muisteli, että profeetta saattoi ottaa pyhät kirjoitukset ja tehdä ne ”niin yksinkertaisiksi ja selkeiksi, että jokainen kykeni ymmärtämään”⁵.

Wandle Mace muisteli: ”Olen kuunnellut profeetta Joseph Smithiä julkisuudessa ja yksityisesti, auringonpaisteessa ja sateessa, kuten ovat monet muut, kun hän on opettanut heitä korokkeelta. Ja omassa kodissani ja hänen kodissaan olen keskustellut hänen kanssaan – – enkä tiedä ketään, joka voisi selittää pyhiä kirjoituksia, levittää ne avoimesti tarkasteltavaksi niin selkeästi, ettei kukaan voisi ymmärtää väärin niiden merkitystä, ellei Jumala ole häntä opettanut.

Joskus minua on hävettänyt, sillä vaikka olen tutkinut pyhiä kirjoituksia paljon aina lapsesta asti, en ollut koskaan nähnyt sitä, mikä oli niin selkeää, kun hän niitä käsitteli. Oli kuin hän olisi kääntänyt avainta, ja tiedon ovi lennähti ammolleen paljastaen sekä uusia että vanhoja kallisarvoisia periaatteita.”⁶

Profeetan tietämys pyhistä kirjoituksista käy selvästi ilmi seuraavasta kirjeestä, jossa hän esitti profeetallisen tulkinnan Vapahtajan vertauksista, jotka ovat Matteuksen evankeliumin luvussa 13. Hän opetti, että nämä vertaukset kuvaavat kirkon perustamista Vapahtajan aikana ja sen ihmeellistä kasvua ja kohtaloa myöhempinä aikoina.

Joseph Smithin opetuksia

Vapahtaja opetti vertauksin, jotta ne, jotka uskoivat Hänen opetuksiinsa, voisivat saada suuremman valon, kun taas ne, jotka hylkäsivät Hänen opetuksensa, kadottaisivat sen valon, joka heillä oli.

”’Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Miksi sinä puhut heille vertauksin?” [Haluaisin tässä sanoa, että kysymyksessä käytetty persoonapronomini ”heille” – – viittaa kansanjoukkoon.] Jeesus vastasi [ja sanoi tämän opetuslapsille]: ”Siksi, että te olette saaneet oppia tuntemaan taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta he [toisin sanoen epäuskoiset] eivät. Jolla on, sille annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on.” [Matt. 13:10–12, kursivointi lisätty.]’

Näistä sanoista ymmärrämme, että ne, jotka olivat aiemmin odottaneet Messiaan tulemista profeettojen todistuksen mukaisesti ja jotka silloin, sillä hetkellä, odottivat Messiasta, mutta joilla ei epäuskonsa tähden ollut kylliksi valoa, jotta he olisivat tunteneet Hänet Vapahtajakseen, joutuivat pettymään ja menettämään kaiken tiedon. Toisin sanoen heiltä otettiin pois kaikki sekin tätä aihetta koskeva valo, ymmärrys ja usko, joka heillä oli ollut siitä että Hän oli tosi Messias. Sen tähden siltä, joka ei halua vastaanottaa suurempaa valoa, täytyy ottaa pois kaikki sekin valo, joka hänellä on; ja jos se valo, joka sinussa on, muuttuu pimeydeksi, katso, kuinka suuri onkaan se pimeys! Siksi, sanoo Vapahtaja, ’minä puhun heille vertauksin, koska he näkevät eivätkä kuitenkaan näe ja kuulevat eivätkä kuitenkaan kuule eivätkä ymmärrä. Heissä käy toteen tämä Jesajan ennustus: Kuulemalla kuulkaa älkääkä käsittäkö. Katsomalla katsokaa älkääkä nähkö.’ [Matt. 13:13–14.]

Havaitsemme, että tämän profeetan [Jesaja] avoimesti esittämä syy siihen, miksi he eivät vastaanottaneet Messiasta, oli se, etteivät he ymmärtäneet tai halunneet ymmärtää eivätkä käsittäneet vaikka näkivät, ’sillä paatunut on tämän kansan sydän, vain vaivoin he kuulevat korvillaan ja silmänsä he ovat ummistaneet, jotta he eivät silmillään näkisi, eivät korvillaan kuulisi eivätkä sydämellään ymmärtäisi, jotta he eivät kääntyisi enkä minä parantaisi heitä’ [Matt. 13:15]. Mutta mitä Hän sanoo opetuslapsilleen? ’Autuaat ovat teidän silmänne, koska ne näkevät, ja korvanne, koska ne kuulevat! Totisesti: monet profeetat ja vanhurskaat ovat halunneet nähdä mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet.’ [Matt. 13:16–17.]

Esitämme jälleen tässä huomautuksen. Se periaate, jonka mukaan opetuslapset luettiin autuaiksi, oli siinä, että heidän sallittiin nähdä silmillään ja kuulla korvillaan. Tuomio, joka lepäsi kansanjoukon yllä, koska se ei vastaanottanut Hänen sanojaan, johtui siitä, ettei se halunnut nähdä silmillään eikä kuulla korvillaan; ei siitä, etteikö se olisi voinut tai saanut etuoikeutta nähdä ja kuulla, vaan koska sen sydän oli täynnä pahuutta ja iljetystä ’niin kuin isänne, niin myös te’ [Ap. t. 7:51]. Profeetta, joka näki edeltäpäin, että ihmiset paaduttaisivat siten sydämensä, julisti sen selkeästi; ja tässä on maailman tuomio, että valo on tullut maailmaan, ja ihmiset valitsevat pimeyden mieluummin kuin valon, sillä heidän tekonsa ovat pahat. Vapahtaja on opettanut tämän niin selkeästi, ettei harhailevan ihmisen tarvitse eksyä.

– – Kun Jumalan palvelijat tuovat esiin totuuden, ihmisillä on tapana sanoa: Kaikki on salattua; he ovat puhuneet vertauksin, eikä heitä sen vuoksi voi ymmärtää. On totta, että heillä on silmät nähdä, eivätkä he näe, mutta kukaan ei ole niin sokea kuin ne, jotka eivät halua nähdä. Ja vaikka Vapahtaja puhuikin tämän vertauksen sellaisille ihmisille, niin opetuslapsilleen Hän selitti sen selkeästi. Meillä on syytä olla todella nöyriä isiemme Jumalan edessä sen vuoksi, että Hän on sallinut näiden asioiden säilyä tallennettuina meille niin selkeästi, ettei Baalin pappien vaivannäkö ja vaikutus pysty sokaisemaan silmiämme ja pimentämään ymmärrystämme, jos me vain avaamme silmämme ja luemme hetken vilpittömästi.”⁷

Vertaus kylväjästä osoittaa evankeliumin saarnaamisen vaikutukset; se osoittaa myös, että Vapahtaja perusti valtakuntansa aikojen keskipäivänä.

”Ajankohtana, jolloin Vapahtaja puhui lukuun [Matt. 13] sisältyvät kauniit sanat ja vertaukset, tapaamme Hänet istumassa veneessä, johon Hän oli siirtynyt, kun suuri joukko ihmisiä tungeksi Hänen ympärillään kuullakseen Hänen sanojaan. Hän alkoi opettaa heitä sanoen:

’Mies lähti kylvämään. Ja kun hän kylvi, osa siemenistä putosi tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät jyvät. Osa putosi kallioiseen paikkaan, missä jyville ei ollut paljon maata. Ne nousivat kohta oraalle, koska maata ei ollut syvälti, mutta auringon noustua oraat helteessä kuivettuivat, koska niillä ei ollut juurta. Osa taas putosi ohdakkeisiin, ja ohdakkeet kasvoivat ja tukahduttivat oraan. Mutta osa jyvistä putosi hyvään maahan ja antoi sadon, mikä sata, mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä jyvää. Jolla on korvat, se kuulkoon!’ [Matt. 13:3–9.] – –

Kuulkaa selitystä vertaukseen kylväjästä: ’Aina kun joku kuulee sanoman valtakunnasta eikä ymmärrä sitä, tulee Paholainen ja sieppaa pois sen, mikä hänen sydämeensä on kylvetty.’ Huomatkaa ilmaisu: sen, mikä hänen sydämeensä on kylvetty. ’Tätä tarkoittaa tien oheen kylvetty siemen’ [Matt. 13:19]. Ihmiset, joilla itsellään ei ole mitään vanhurskauden periaatteita ja joiden sydän on täynnä pahuutta ja jotka eivät lainkaan halaja totuuden periaatteita, eivät ymmärrä totuuden sanaa sen kuullessaan. Saatana ottaa pois totuuden sanan heidän sydämestään, koska heissä ei ole mitään halua vanhurskauteen.

’Kylvö kallioiseen paikkaan kuvaa sitä, joka sanoman kuullessaan heti ottaa sen iloiten vastaan mutta joka kestää vain hetken, koska häneltä puuttuvat juuret. Kun tulee ahdinko tai vaino sanan tähden, hän luopuu kohta. Kylvö ohdakkeisiin tarkoittaa ihmistä, joka kuulee sanan mutta jossa sana ei tuota satoa, koska tämän maailman huolet ja rikkauden viettelys tukahduttavat sen. Mutta kylvö hyvään maahan kuvaa ihmistä, joka kuulee sanan ja ymmärtää sen. Nämä ihmiset tuottavat satoa: kuka sata, kuka kuusikymmentä, kuka kolmekymmentä jyvää.’ [Matt. 13:20–23.]

Täten Vapahtaja itse selittää opetuslapsilleen esittämänsä vertauksen, eikä Hän jättänyt mitään arvoitukselliseksi tai hämäräksi niille, jotka lujasti uskovat Hänen sanaansa.

Voimme siis päätellä, että epäusko oli varsinainen syy siihen, miksi suuri joukko ihmisiä eli maailma, kuten Vapahtaja sitä nimittää, ei saanut selitystä Hänen vertaukselleen. Te, hän sanoo (puhuen opetuslapsilleen), olette saaneet oppia tuntemaan Jumalan valtakunnan salaisuudet [ks. Matt. 13:11]. Ja miksi? Sen uskon ja luottamuksen tähden, joka heillä oli Häneen. Tämän vertauksen tarkoituksena oli havainnollistaa niitä vaikutuksia, joita sanan julistaminen saa aikaan, ja me uskomme sen viittaavan suoraan valtakunnan alkuun eli perustamiseen sinä aikana. Sen tähden me seuraamme jatkuvasti Hänen valtakuntaa koskevia puheitaan siitä ajasta lähtien aina maailman loppuun asti.”⁸

Vertaus vehnästä ja rikkaviljasta opettaa, että vanhurskaat ja jumalattomat kasvavat yhdessä maailman loppuun asti, jolloin vanhurskaat kootaan ja jumalattomat poltetaan.

”’Jeesus esitti heille toisen vertauksen [tämäkin vertaus viittaa valtakunnan perustamiseen sinä maailmanaikana] sanoen taivasten valtakunnasta: ”Mies kylvi peltoonsa hyvää siementä. Mutta kun kaikki nukkuivat, hänen vihamiehensä tuli, kylvi vehnän sekaan rikkaviljaa ja meni pois. Kun vilja nousi oraalle ja alkoi tehdä tähkää, rikkaviljakin tuli näkyviin. Työmiehet menivät silloin isäntänsä luo ja sanoivat hänelle: ’Herra, etkö sinä kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen on tullut rikkaviljaa?’ Isäntä sanoi heille: ’Se on vihamieheni työtä.’ Miehet kysyivät silloin häneltä: ’Tahdotko, että menemme kitkemään sen pois?’ ’En’, hän vastasi, ’te voitte rikkaviljaa kootessanne nyhtää sen mukana vehnääkin. Antakaa niiden kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti. Kun sen aika tulee, minä sanon korjuuväelle: Kootkaa ensin rikkavilja ja sitokaa se kimpuiksi, että se poltettaisiin. Mutta vehnä korjatkaa aittaani.’” [Matt. 13:24–30.]’

Tämän vertauksen avulla emme ainoastaan saa tietää Vapahtajan aikana tapahtuneesta valtakunnan perustamisesta, mitä hedelmää tuottava hyvä siemen kuvaa, vaan myös kirkon turmeluksesta, mitä edustaa vihamiehen kylvämä rikkavilja. Opetuslapset olisivat mielellään kitkeneet rikkaviljan pois eli puhdistaneet kirkon siitä, jos Vapahtaja olisi kannattanut heidän ajatustaan. Mutta Hän, joka tietää kaiken, sanoo: Ei niin. On aivan kuin Hän sanoisi: Teidän käsityksenne ei ole oikea; kirkko on lapsenkengissään, ja jos te otatte tämän ajattelemattoman askeleen, te tuhoatte rikkaviljan mukana vehnänkin eli kirkon. Sen tähden on parempi antaa niiden kasvaa yhdessä elonkorjuuseen eli maailman loppuun asti, mikä tarkoittaa jumalattomien tuhoamista, mikä ei ole vielä tapahtunut. – –

’– – Opetuslapset tulivat hänen luokseen ja sanoivat: ”Selitä meille vertaus pellon rikkaviljasta.” Hän vastasi heille: ”Mies, joka kylvi hyvää siementä, on Ihmisen Poika. Pelto on maailma. Hyvä siemen tarkoittaa niitä, jotka kuuluvat taivasten valtakuntaan, rikkavilja niitä, jotka ovat Paholaisen vallassa.”’ [Matt. 13:36–38.]

Lukijamme pankoot merkille ilmaisun ’pelto on maailma – – rikkavilja niitä, jotka ovat Paholaisen vallassa. Paholainen, joka kylvi rikkaviljaa, on Saatana, elonkorjuu on maailman loppu [pankoot tarkoin merkille tämän ilmaisun: maailman loppu], ja korjuumiehet ovat enkeleitä.’ [Matt. 13:38–39.]

Ihmisillä ei ole vähäisintäkään syytä sanoa, että tämä on kuvaannollista puhetta tai ettei sen merkitys ole sananmukainen, sillä Hän selittää sen, mitä Hän aiemmin puhui vertauksin, ja tämän ilmauksen mukaisesti maailman loppu on jumalattomien tuhoaminen. Elonkorjuu ja maailman loppu viittaavat suoraan ihmissukuun viimeisinä päivinä eivätkä maapalloon, kuten monet ovat kuvitelleet. Se tarkoittaa myös sitä, mikä edeltää Ihmisen Pojan tulemista ja kaiken sen kohdalleen asettamista, mistä on puhuttu kaikkien pyhien profeettojen suun kautta maailman alusta asti, ja enkeleillä on jotain tekemistä tässä suuressa työssä, sillä he ovat korjuuväkeä.

’Niin kuin rikkavilja kootaan ja hävitetään polttamalla, niin tapahtuu maailman lopussa’ [Matt. 13:40], toisin sanoen kun Jumalan palvelijat lähtevät varoittamaan kansoja, sekä pappeja että rahvasta, ja kun nämä paaduttavat sydämensä ja hylkäävät totuuden valon, heidät jätetään ensin Saatanan rusikoitaviksi. Ja koska laki ja todistus on sinetöity, – – heidät jätetään pimeyteen ja annetaan alttiiksi polttamisen päivänä, ja näin heidän opinkappaleensa sitoo heidät ja heidän pappinsa tekevät siteet vahvoiksi ja he ovat valmiit Vapahtajan sanojen täyttymiseen: ’Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka viettelevät pahaan ja harjoittavat vääryyttä. Enkelit heittävät heidät tuliseen pätsiin, ja siellä itketään ja kiristellään hampaita.’ [Matt. 13:41–42.]

Ymmärrämme, että vehnän kokoaminen vilja-aittoihin ja varastoihin tapahtuu samanaikaisesti kun rikkaviljaa sidotaan kimpuiksi ja valmistetaan polttamisen päivän varalle ja että polttamisen päivän jälkeen vanhurskaat ’loistavat – – Isänsä valtakunnassa niin kuin aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon!’ [Matt. 13:43.]”⁹

Vertaus sinapinsiemenestä opettaa, että näinä viimeisinä aikoina perustettu kirkko ja Jumalan valtakunta leviää kaikkialle maailmaan.

”Ja vielä Hän esitti heille toisen vertauksen valtakunnasta, joka perustettaisiin juuri ennen elonkorjuuta tai sen aikana, ja se kuuluu seuraavasti: ’Taivasten valtakunta on kuin sinapinsiemen, jonka mies kylvi maahansa. Se on pienin kaikista siemenistä, mutta kun sen taimi kasvaa täyteen mittaansa, se on puutarhan kasveista suurin. Lopulta se on kuin puu, niin että taivaan linnut tulevat ja pesivät sen oksille.’ [Matt. 13:31–32.] Voimme selvästi havaita, että tämän vertauksen tarkoituksena on kuvata kirkkoa sellaisena kuin se on tuleva esiin viimeisinä päivinä. Katso, taivasten valtakuntaa verrataan siihen. Mikä sitten on sen kaltainen?

Ajatelkaamme Mormonin kirjaa, jonka mies otti ja kätki maahansa ja uskonsa kautta varmisti, että se oli tuleva esiin viimeisinä päivinä eli omana aikanaan. Katsokaamme, kuinka tämä, jota tosiaankin pidetään kaikista siemenistä vähäisimpänä, nousee esiin maasta, ja katso, sen oksat haarautuvat, se kohoaa korkealle oksat tuuheina ja Jumalan kaltaisessa majesteettisuudessa, kunnes siitä sinapinsiemenen tavoin tulee kaikista puutarhan kasveista suurin. Ja se on totuus, ja se on versonut ja tullut esiin maasta, ja vanhurskaus alkaa katsoa alas taivaasta [ks. Ps. 85:12, vuoden 1933 suomennos; Moos. 7:62], ja Jumala lähettää voimansa, lahjansa ja enkelinsä tekemään pesänsä sen oksille.

Taivasten valtakunta on sinapinsiemenen kaltainen. Katso, eikö silloin tämä ole taivasten valtakunta, joka viimeisinä päivinä kohottaa päätään Jumalansa majesteettisuudessa, tämä myöhempien aikojen pyhien kirkko, joka on kuin keskellä mahtavaa syvyyttä alttiina Saatanan tuulille ja myrskyille oleva läpitunkematon, vankkumaton kallio, joka on tähän mennessä pysynyt lujana ja uhmaa yhä vastustuksen vuorenkorkuisia aaltoja, joita aluksia upottavat myrskyisät tuulet ajavat ja jotka ovat [syöksyneet] ja yhä syöksyvät valtavasti vaahdoten sen voitokasta kalliorantaa vasten vanhurskauden vihollisen piiskatessa sitä moninkertaisella raivollaan? – –

– – Pimeyden pilvet ovat vyöryneet jo kauan kuin vuorenkorkuiset aallot myöhempien aikojen pyhien kirkon vankkumatonta kalliota vastaan, ja kaikesta tästä huolimatta sinapinsiemen kohoaa oksat tuuheina yhä korkeammalle ja ulottuu yhä laajemmalle, ja valtakunnan vaunujen pyörät vierivät yhä eteenpäin Jehovan mahtavan käsivarren ajamina, ja kaikesta vastustuksesta huolimatta ne vierivät yhä eteenpäin, kunnes kaikki Hänen sanansa täyttyvät.”¹⁰

Kolmen silminnäkijän todistukset ja myöhempien aikojen pyhät kirjoitukset ovat kuin hapate, joka sekoitettiin jauhoihin; vertaus nuotasta opettaa maailmanlaajuisesta kokoamisesta.

”’Vielä hän esitti heille vertauksen: ”Taivasten valtakunta on kuin hapate. Kun nainen sekoitti sen kolmeen vakalliseen jauhoja, koko taikina happani.’ [Matt. 13:33.]’ Voidaan ajatella, että myöhempien aikojen pyhien kirkko on noussut pienestä hapatteesta, joka pantiin kolmeen silminnäkijään. Katsokaa, kuinka paljon tämä muistuttaa vertausta! Se hapattaa nopeasti taikinan ja on pian hapattanut kaiken. – –

’Vielä taivasten valtakunta on kuin nuotta, joka laskettiin mereen ja joka keräsi kaikenlaisia kaloja. Kun se tuli täyteen, kalastajat vetivät sen rantaan, istuutuivat ja lajittelivat hyvät kalat koreihin mutta viskasivat huonot pois. [Matt. 13:47–48.]’ Tämän mallin mukaisen työn näemme Joosefin jälkeläisissä, jotka levittävät evankeliumin nuotan yli maan ja kokoavat kaikenlaisia kaloja, jotta hyvät voitaisiin pelastaa tätä tarkoitusta varten varattuihin koreihin, ja enkelit pitävät huolen huonoista. ’Samoin käy maailman lopussa: enkelit tulevat, erottavat pahat vanhurskaista ja heittävät heidät tuliseen pätsiin. Siellä itketään ja kiristellään hampaita. ”Ymmärrättekö nyt kaiken tämän?” Jeesus kysyi. ”Ymmärrämme”, he vastasivat. [Matt. 13:49–51.]’ Mekin sanomme: ’Ymmärrämme’, ja hekin saattoivat hyvin sanoa: ’Ymmärrämme’, sillä nämä seikat ovat niin selkeitä ja suuriarvoisia, että jokaisen pyhän on viimeisinä päivinä sydämestään sanottava niihin aamen.

’Silloin hän sanoi heille: ”Siksipä jokainen lainopettaja, josta on tullut taivasten valtakunnan opetuslapsi, on kuin isäntä, joka runsaasta varastostaan ottaa esiin sekä uutta että vanhaa” [Matt. 13:52].’

Mormonin kirjan esiintulo sydämen varastosta on tämän esimerkin mukainen teko. Samoin ovat myöhempien aikojen pyhille annetut liitot [Oppi ja liitot], samoin Raamatun käännös. Ne tuovat esiin uutta ja vanhaa sydämestä ja vastaavat niitä kolmea vakallista jauhoja, jotka kokevat Jeesuksen Kristuksen ilmoituksen puhdistavan kosketuksen. Samoin on niiden enkelien palvelus, jotka jo ovat viimeisinä päivinä alkaneet tämän työn, joka vastaa koko taikinan hapattanutta hapatetta. Aamen.”¹¹

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta V–XI.

Käy läpi sivut 307–309. Mitä sellaista me voimme oppia Joseph Smithin esimerkistä, mikä auttaa meitä omassa pyhien kirjoitusten tutkimisessamme?
Käy läpi Joseph Smithin selitys siitä, miksi Vapahtaja opetti toisinaan vertauksin (s. 309–310). Mitä mielestäsi tarkoittaa se, että opiskellessamme evankeliumin totuuksia me näemme silmillämme ja kuulemme korvillamme? Mistähän syystä valo otetaan meiltä pois, jos emme halua ottaa vastaan suurempaa valoa? Mieti, mitä sinun on tehtävä, että saisit enemmän evankeliumin valoa.
Tutki vertausta kylväjästä (s. 309–312). Tässä vertauksessa Vapahtaja osoittaa, että sama evankeliumin sanoma tuo erilaisia tuloksia riippuen siitä, kuinka ihmiset ottavat sen vastaan. Miksi Jumalan sana ei voi kasvaa ihmisissä, ”joiden sydän on täynnä pahuutta”? Miksi koettelemukset ja vaino saavat jotkut hylkäämään Jumalan sanan? Millä tavoin ”tämän maailman huolet” ja ”rikkauden viettelys” saattaisivat tukahduttaa meissä sanan?
Kuinka me voimme varmistaa, että meidän ”perustamme” on hyvä, kun sana kylvetään meihin? Mitä vanhemmat voivat tehdä auttaakseen lapsia valmistamaan sydäntään sanan vastaanottamiseen?
Vertauksessa vehnästä ja rikkaviljasta (s. 313–314) vehnä kuvaa vanhurskaita eli ”valtakunnan lapsia”. Rikkavilja kuvaa ”pahan lapsia”. Kuinka me voimme pysyä uskollisina, vaikka ”rikkaviljan” annetaan kasvaa ”vehnän” seassa? Kuinka kohta OL 86:1–7 auttaa sinua ymmärtämään tätä vertausta?
Millä tavoin kirkko nykyään on kuin kasvava puu vertauksessa sinapinsiemenestä? (Katso joitakin esimerkkejä sivuilta 315–316.)
Käy läpi sivut 316–317. Huomaa, että hapate on aines, joka saa leipätaikinan kohoamaan. Millä tavoin myöhempien aikojen pyhät kirjoitukset ovat kirkolle kuin hapate? Millä tavoin ne ovat sinulle itsellesi kuin hapate? Millä tavoin myöhempien aikojen pyhät kirjoitukset ovat kuin aarteita, ”jotka ovat uusia ja vanhoja”?
Mistähän syystä vertauksessa evankeliumin nuotasta (s. 303) on merkityksellistä se, että nuotta kokoaa kaikenlaisia kaloja? Kuinka tämä vertaus on täyttymässä nykyään?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Luuk. 8:4–18; Alma 12:9–11; OL 86:1–11; 101:63–68.

Joseph teaching — Profeetta Joseph Smith opettamassa ryhmää veljiä, joiden joukossa on Brigham Young (vasemmalla). Presidentti Brigham Young sanoi, että profeetta saattoi ottaa pyhät kirjoitukset ja teki ne ”niin yksinkertaisiksi ja selkeiksi, että jokainen kykeni ymmärtämään”.

man sowing seeds — ”Mies lähti kylvämään. Ja kun hän kylvi, osa siemenestä putosi tien oheen – –. Mutta osa jyvistä putosi hyvään maahan ja antoi sadon.”

waves — Kirkko on ”kuin keskellä mahtavaa syvyyttä alttiina Saatanan tuulille ja myrskyille oleva läpitunkematon, vankkumaton kallio, joka on tähän mennessä pysynyt lujana”.