Varokaa luopumuksen katkeria hedelmiä

”Kaikissa koetuksissanne, koettelemuksissanne ja sairauksissanne, kaikissa kärsimyksissänne, jopa kuollessanne varokaa pettämästä Jumalaa – – varokaa luopumasta.”

Joseph Smithin elämänvaiheita

Kirtlandin temppelin valmistumista edeltävinä ja sen jälkeisinä viikkoina keväällä 1836 pyhät saivat elää sopusoinnussa ja nauttia runsain mitoin Hengen lahjoista. Mutta profeetta Joseph Smith varoitti pyhiä, että elleivät he eläisi jatkuvasti vanhurskaasti, heidän ilonsa ja ykseytensä ei kestäisi. Daniel Tyler sanoi tästä ajasta: ”Kaikki tunsivat saavansa esimakua taivaasta. Itse asiassa kului useita viikkoja, jolloin Paholainen ei kiusannut meitä, ja me mietimme, oliko tuhatvuotinen valtakunta jo alkanut. [Pappeusveljien kokouksessa] profeetta Joseph puhui meille. Hän sanoi muun muassa: ’Veljet, Saatanalla ei ole vähään aikaan ollut voimaa kiusata teitä. Jotkut ovat ajatelleet, ettei kiusauksia enää olisi. Mutta käy päinvastoin; ja ellette lähesty Herraa, te lankeatte ja luovutte.’”¹

Sen vuoden kuluessa joidenkuiden pyhien keskuudessa Kirtlandissa heräsi luopumuksen henki. Muutamista jäsenistä tuli ylpeitä ja ahneita, eivätkä he olleet kuuliaisia käskyille. Jotkut syyttivät kirkon johtajia taloudellisista vaikeuksista, joita kirkon jäsenten Kirtlandiin perustaman rahalaitoksen vararikko oli aiheuttanut. Tämä vararikko tapahtui vuonna 1837, samana vuonna, jolloin Yhdysvaltojen yli pyyhkäisi pankkitoiminnan paniikki, mikä lisäsi pyhien talousvaikeuksia. Jopa kaksi- tai kolmesataa jäsentä luopui kirkosta Kirtlandissa, ja toisinaan he liittyivät kirkon vastustajiin piinaten ja jopa fyysisesti uhaten pyhiä. Jotkut luopiot väittivät avoimesti, että profeetta oli langennut, ja yrittivät saada muita miehiä hänen paikalleen. Sisar Eliza R. Snow muisteli: ”Monet, jotka olivat olleet nöyriä ja uskollisia jokaisen velvollisuuden täyttämisessä – valmiina lähtemään ja tulemaan pappeuden jokaisesta kutsusta – muuttuivat hengeltään ylimielisiksi ja ylpistyivät sydämensä kopeudessa. Kun pyhät nauttivat maailman rakkautta ja henkeä, Herran Henki vetäytyi heidän sydämestään.”²

Profeetta suri kirkon tilannetta toukokuussa 1837: ”Näytti siltä, että kaikki maan ja helvetin voimat olisivat liittäneet vaikutuksensa yhteen erityisellä tavalla kukistaakseen heti koko kirkon. – – Vihollinen ulkona ja luopiot keskuudessamme yhdessä vehkeilemässä – – ja monet suhtautuivat minuun vihamielisesti aivan kuin minä olisin ollut ainoa syy noihin pahuuksiin, joita vastaan taistelin mitä sinnikkäimmin.”³

Näistä haasteista huolimatta suuri osa kirkon johtajista ja jäsenistä pysyi uskollisena. Brigham Young, kahdentoista koorumin jäsen tänä epävarmana ajankohtana, muisteli kokousta, jossa jotkut kirkon jäsenet keskustelivat profeetta Josephin syrjäyttämisestä: ”Nousin seisomaan ja selkein ja voimakkain sanoin ilmaisin heille, että Joseph oli profeetta ja että tiesin sen ja että he saivat herjata ja panetella häntä mielensä mukaan, mutta he eivät voineet hävittää Jumalan profeetan kutsumusta, he voivat hävittää vain oman valtuutensa, katkaista nuoran, joka yhdisti heidät profeettaan ja Jumalaan ja vajota helvettiin. Monet raivostuivat silmittömästi, koska vastustin päättäväisesti heidän aikeitaan. – –

Kokous päättyi ilman että luopiot olisivat kyenneet pääsemään yksimielisyyteen mistään päätettävistä vastatoimista. Se oli kriisi, jolloin maa ja helvetti tuntuivat liittoutuneen kukistaakseen Jumalan profeetan ja kirkon. Monien kirkon vahvimpien miesten polvet horjuivat. Sinä pimeyden piirityksen aikana seisoin Josephin rinnalla, ja kaikella Jumalan suomalla ymmärryksellä ja voimalla ponnistin voimavarani äärimmilleen tukeakseni Jumalan palvelijaa ja yhdistääkseni kirkon koorumit.”⁴

Joseph Smithin opetuksia

Luottamuksen menettäminen kirkon johtajiin, heidän arvostelemisensa ja minkä tahansa Jumalan vaatiman velvollisuuden laiminlyöminen johtaa luopumukseen.

”Haluan antaa teille yhden valtakunnan salaisuuksien avaimen. Se on iankaikkinen periaate, joka on ollut olemassa Jumalan luona iankaikkisista ajoista lähtien: Jos joku ryhtyy tuomitsemaan toisia, näkee virheitä kirkossa ja sanoo, että sen johtajat ovat erehtyneet, mutta hän itse on vanhurskas, niin voitte varmasti tietää, että tämä ihminen on tiellä luopumukseen, ja ellei hän tee parannusta, hän luopuu, niin totta kuin Jumala elää.”⁵

Palvellessaan presidentti Brigham Youngin neuvonantajana Heber C. Kimball kirjoitti: ”Annan teille avaimen, jonka veli Joseph Smith tapasi antaa Nauvoossa. Hän sanoi, että jokainen askel luopumukseen alkoi luottamuksen menettämisestä tämän kirkon ja valtakunnan johtajiin, ja että silloin kun huomaa itsessään sen hengen, voi tietää, että se johtaa sen haltijan luopumuksen tielle.”⁶

Palvellessaan kahdentoista koorumissa Wilford Woodruff sanoi: ”Veli Josephilla oli tapana neuvoa meitä tähän tapaan: ’Sillä hetkellä kun sallit itsesi panna syrjään jonkin velvollisuuden, jonka Jumala on kutsunut sinut täyttämään, tyydyttääksesi omia halujasi; sillä hetkellä kun sallit itsesi tulla huolimattomaksi, lasket luopumuksen perustan. Ole varovainen; ymmärrä, että sinut on kutsuttu työhön, ja kun Jumala vaatii sinua tekemään jonkin työn, tee se.’ Hän sanoi myös: ’Kaikissa koetuksissanne, koettelemuksissanne ja sairauksissanne, kaikissa kärsimyksissänne, jopa kuollessanne varokaa pettämästä Jumalaa, varokaa pettämästä pappeutta, varokaa luopumasta.’”⁷

Wilford Woodruff sanoi myös: ”Muistan veli Joseph Smithin puhuneen minun, veli [John] Taylorin, veli Brigham Youngin ja muutamien muiden lähetyssaarnaajien kanssa, kun olimme lähdössä lähetystyöhömme Englantiin. Olimme sairaita ja murheellisia, monet meistä. Samaan aikaan meistä tuntui, että meidän täytyi lähteä. Profeetta siunasi meitä sekä myös vaimojamme ja perheitämme. – – Hän opetti meille joitakin hyvin tärkeitä periaatteita, joista mainitsen tässä muutaman. Veli Taylor, minut, George A. Smith, John E. Page ja muut oli kutsuttu täyttämään niiden [apostolien] paikka, jotka olivat luopuneet. Veli Joseph selitti meille syyn, miksi nuo miehet olivat kääntyneet pois Jumalan käskyistä. Hän toivoi, että me oppisimme viisautta siitä, mitä näimme silmin ja kuulimme korvin, ja että me kykenisimme erottamaan muiden ihmisten hengen ilman että meidät pakotettaisiin oppimaan murheellisesta kokemuksesta.

Sitten hän huomautti, että kuka tahansa mies, kuka tahansa vanhin tässä kirkossa ja valtakunnassa, joka elää niin, ettei välitä, tai toisin sanoen kieltäytyy noudattamasta mitä tahansa tunnettua lakia tai käskyä tai velvollisuutta – aina kun mies tekee niin laiminlyöden minkä tahansa velvollisuuden, jonka Jumala vaatii hänen kädestään osallistua kokouksiin, lähteä lähetystyöhön tai noudattaa neuvoja, hän laskee perustuksen, joka johtaa hänet luopumukseen, ja se oli syy, miksi nuo miehet olivat langenneet. He olivat käyttäneet väärin pappeutta, joka oli sinetöity heidän päänsä päälle. He eivät olleet pitäneet kunniassa kutsumustaan apostoleiksi, vanhimmiksi. He olivat käyttäneet pappeuttaan yrittäen korottaa itsensä ja tehdäkseen jotakin muuta työtä kuin Jumalan valtakunnan rakentaminen.”⁸

Vuonna 1840 pieni järjestäytynyt joukko kirkon jäseniä asui edelleen Ohion Kirtlandissa, vaikka suurin osa pyhistä oli kokoontunut Illinoisin Nauvooseen. Vastauksena uutiseen, että eräs kirkon jäsen Kirtlandissa yritti hävittää pyhien luottamuksen kirkon ensimmäiseen presidenttikuntaan ja muihin virkamiehiin, profeetta kirjoitti eräälle kirkon johtajalle Kirtlandissa: ”Valtakunnan asioiden johtamiseksi vanhurskaudessa on erityisen tärkeää, että mitä täydellisin sopusointu, ystävällisyys, hyvä ymmärrys ja luottamus vallitsee kaikkien veljien sydämessä ja että todellinen rakkaus toinen toista kohtaan on luonteenomaista kaikille heidän toimilleen. Jos on mitä tahansa epäystävällisiä tunteita, mitä tahansa luottamuksen puutetta, niin pian ilmenee ylpeyttä, ylimielisyyttä ja kateutta, sekasorto alkaa väistämättä vallita eikä kirkon johtajia pidetä minkään arvoisina. – –

Elleivät pyhät Kirtlandissa pidä minua rukoustensa arvoisina kokoontuessaan yhteen eivätkä halua kannattaa minua taivaallisen armon valtaistuimella, se on minulle vahva ja vakuuttava todiste siitä, ettei heillä ole Jumalan Henkeä. Jos saamamme ilmoitukset ovat totta, kenen tulee johtaa kansaa? Jos valtakunnan avaimet on annettu minun käsiini, kuka selvittää sen salaisuudet?

Niin kauan kuin veljeni seisovat rinnallani ja rohkaisevat minua, voin taistella maailman ennakkoluuloja vastaan ja kestää häväistykset ja solvaukset iloiten, mutta kun veljeni seisovat syrjässä, kun he alkavat menettää rohkeuttaan ja pyrkivät hidastamaan edistymistäni ja hankkeitani, niin tunnen halua murehtia, mutta hoidan tehtäväni yhtä päättäväisesti luottaen siihen, että vaikka maalliset ystäväni pettävät ja jopa kääntyvät minua vastaan, niin taivaallinen Isäni auttaa minut voittoon.

Toivon kuitenkin, että jopa Kirtlandissa on muutamia, jotka eivät sanoillaan leimaa viatonta syylliseksi [ks. Jes. 29:21] vaan haluavat astua esiin puolustamaan vanhurskautta ja totuutta ja hoitaa jokaisen heille määrätyn velvollisuuden, ja joilla on viisautta ohjata itseään vastustamaan mitä tahansa liikettä tai vaikutusta, jonka tarkoituksena on tuoda hämmennystä ja epäsopua Israelin leiriin, ja erottamaan totuuden henki erheen hengestä.

Minulle tuottaisi iloa nähdä pyhien Kirtlandissa kukoistavan, mutta luulen, ettei sen aika ole vielä tullut, ja vakuutan sinulle, ettei se koskaan tulekaan, ennen kuin luodaan erilainen asioiden järjestys ja ilmenee erilainen henki. Kun luottamus palautuu, kun ylpeys kukistuu ja jokainen korkealle pyrkivä mieli pukeutuu nöyryyteen kuin viittaan ja itsekkyys antaa tilaa hyväntahtoisuudelle ja rakkaudelle; ja kun on havaittavissa yhteinen päättäväisyys elää jokaisesta sanasta, joka Herran suusta lähtee, niin silloin ja vasta silloin voi vallita rauha, järjestys ja rakkaus.

Kirtland on hylätty korkealle pyrkivien miesten tähden. Kuinka usein ovatkaan kadehtineet nöyrää palvelijaanne hänen asemassaan sellaiset ihmiset, jotka pyrkivät nostamaan itsensä valtaan hänen kustannuksellaan, ja nähdessään, että sitä on mahdoton tehdä, ovat turvautuneet ilkeämieliseen panetteluun ja solvauksiin ja muihin keinoihin hänen syrjäyttämisekseen. Sellaiset ihmiset ovat aina ensimmäisinä olleet huutamassa presidenttikuntaa vastaan ja julistamassa heidän vikojaan ja heikkouksiaan kaikkiin neljään ilmansuuntaan.”⁹

Luopiot menettävät Jumalan Hengen, rikkovat liittonsa ja vainoavat usein kirkon jäseniä.

”Niin oudolta kuin ajatus aluksi saattaa tuntuakin, on kuitenkin totta, että elleivät luopiot ole tehneet pikaista parannusta sen jälkeen kun he ovat kääntyneet pois uskosta Kristukseen, he huolimatta kaikesta vakuuttelustaan, että he ovat päättäneet elää jumalisesti, ovat ennemmin tai myöhemmin langenneet pahan pauloihin ja jääneet vaille Jumalan Henkeä ja tuovat julki pahuutensa kaikkien nähden. Uskolliset ovat luopioiden taholta kokeneet ankarinta vainoa. Juudasta nuhdeltiin, ja oitis hän kavalsi Herransa tämän vihollisten käsiin, sillä häneen meni Saatana.

Sille, joka täydellä sydämen vakaumuksella on kuuliainen evankeliumille, annetaan suurempaa ymmärrystä, mutta jos hän tekee syntiä sitä vastaan, hänestä tulee luopio ja hän jää vaille Jumalan Henkeä ja on itse asiassa vaarassa joutua kiroukseen ja lopulta poltettavaksi. Kun se valo, joka heissä oli, otetaan kerran pois, he joutuvat yhtä suuressa määrin pimeään kuin he aikaisemmin olivat valossa, ja sen jälkeen ei ole mikään ihme, jos kaikki heidän voimansa on suunnattu totuutta vastaan ja he Juudaksen tavoin tavoittelevat niiden tuhoa, jotka olivat heidän suurimpia hyväntekijöitään.

Oliko Juudaksella läheisempää ystävää maan päällä tai taivaassa kuin Vapahtaja? Ja kuitenkin Juudaksen päätavoitteena oli Hänen tuhoamisensa. Kuka kaikista pyhistä näinä viimeisinä päivinä voi pitää itseään yhtä hyvänä kuin Herramme? Kuka on yhtä täydellinen? Kuka on yhtä puhdas? Kuka on yhtä pyhä kuin Hän oli? Löytyykö sellaisia? Hän ei milloinkaan rikkonut eikä loukannut yhtäkään taivaallista käskyä tai lakia; Hänen huulillaan ei ollut petosta eikä Hänen sydämessään havaittu vilppiä. Ja kuitenkin se, joka söi Hänen kanssaan, joka oli usein juonut samasta maljasta, kääntyi ensimmäisenä Häntä vastaan. Missä on joku Kristuksen kaltainen? Sellaista ei voi maan päältä löytää. Miksi siis Hänen seuraajansa valittaisivat, jos he saavat osakseen vainoa niiden taholta, joita he kerran kutsuivat veljiksi ja joille he arvelivat olevansa mitä läheisimpiä iankaikkisessa liitossa?

Mistä lähteestä on peräisin se piirre, joka on aina ilmennyt tosi kirkosta luopuneissa siten, että he vainoavat kaksin verroin uutterammin ja yrittävät kaksin verroin sinnikkäämmin tuhota ne, joita kerran sanoivat rakastavansa, joiden kanssa he kerran olivat kosketuksessa ja joiden kanssa he kerran tekivät liiton, että he kaikin voimin vanhurskaudessa pyrkisivät saavuttamaan Jumalan levon? Ehkäpä veljemme sanovat sen johtuvan samasta syystä, joka sai Saatanan yrittämään Jumalan valtakunnan kukistamista, koska hän itse oli paha ja Jumalan valtakunta on pyhä.”¹⁰

”Kirkossa on aina, jokaisena ajanjaksona, ollut niitä, jotka ovat olleet hyveen periaatteita vastaan, jotka ovat rakastaneet tämän nykymaailman etua, noudattaneet jumalattomuuden periaatteita ja olleet totuuden vihollisia. – – Ne, jotka ovat olleet tekemisissä kanssamme ja julistaneet äänekkäimmin ystävyyttä, ovat toistuvasti olleet suurimpia vihollisiamme ja päättäväisimpiä vastustajiamme; jos he ovat joutuneet epäsuosioon, jos heidän vaikutus-valtaansa tai arvokkuuteensa on kajottu tai jos heidän jumalattomuutensa on havaittu, he ovat aina olleet ensimmäisinä kohottamassa vainon käden, panettelemassa ja parjaamassa veljiään ja tavoittelemassa ystäviensä kukistumista ja tuhoa.”¹¹

”Luopiot, ’mormonien’ toisinajattelijat, rientävät kautta maailman levittämään erilaisia loukkaavia ja herjaavia selontekoja meitä vastaan ajatellen siten saavansa maailman ystävyyden, koska he tietävät, ettemme me ole maailmasta ja että maailma vihaa meitä. Siksi he [maailma] tekevät näistä tovereista [toisinajattelijoista] itselleen työkalun ja yrittävät heidän kauttaan tehdä niin paljon vahinkoa kuin voivat, ja sen jälkeen he vihaavat heitä enemmän kuin meitä, koska he pitävät heitä pohjimmiltaan pettureina ja nuoleskelijoina.”¹²

Wilford Woodruff kirjoitti: ”Osallistuin kokoukseen [Kirtlandin] temppelissä [19. helmikuuta 1837]. Presidentti Joseph Smith oli ollut poissa kirkon asioissa mutta ei läheskään niin kauan kuin Mooses oli vuorella poissa Israelin luota [ks. 2. Moos. 32:1–8]. Silti monet ihmisistä Kirtlandissa, vaikka eivät tehneetkään vasikkaa palveltavakseen kuten israelilaiset, käänsivät sydämensä pois Herrasta ja Hänen palvelijastaan Josephista ja olivat ryhtyneet arvostelemaan ja antautuneet väärille hengille, kunnes heidän mielensä pimennettiin, ja monet vastustivat Joseph Smithiä ja muutamat halusivat nimittää David Whitmerin johtamaan kirkkoa hänen asemestaan. Tämän synkkien henkien pilven keskellä Joseph palasi Kirtlandiin ja nousi tänä aamuna korokkeelle. Hän vaikutti hyvin masentuneelta, mutta pian Jumalan Henki lepäsi hänen päällään ja hän puhui yleisölle hyvin selkeästi noin kolmen tunnin ajan ja hiljensi vihollisensa.

Noustessaan hän sanoi: ’Minä olen yhä presidentti, profeetta, näkijä, ilmoituksensaaja ja Jeesuksen Kristuksen kirkon johtaja. Jumala, ei ihminen, on asettanut ja sijoittanut minut tähän asemaan, eikä yhdelläkään miehellä tai miesjoukolla ole voimaa siirtää minua tai nimittää toista minun sijalleni, ja ne, jotka ryhtyvät siihen, polttavat sormensa ja menevät helvettiin, elleivät he tee kiireesti parannusta.’ Hän nuhteli ihmisiä terävästi heidän synneistään, pimeydestään ja epäuskostaan. Jumalan voima lepäsi hänen päällään ja todisti, että hänen sanansa olivat totta.”¹³

Wilford Woodruff kirjoitti: ”Presidentti Smith puhui iltapäivällä [9. huhtikuuta 1837] ja sanoi Herran nimessä, että Jumalan tuomiot lepäisivät niiden miesten päällä, jotka olivat väittäneet olevansa hänen ystäviään ja ihmiskunnan ystäviä ja rakentavansa Kirtlandia, Siionin vaarnaa, mutta olivat kääntyneet hänen ja Jumalan valtakunnan asioiden pettureiksi ja olivat antaneet valtaa vihollistemme käsiin meitä vastaan. He olivat sortaneet köyhiä pyhiä ja tuoneet heille ahdinkoa, ja heistä oli tullut liiton rikkojia, mistä syystä he tuntisivat Jumalan vihan.”¹⁴

Daniel Tyler muisteli: ”Pian sen jälkeen kun profeetta oli saapunut Missourin vankilasta Commerceen (josta myöhemmin tuli Nauvoo), veli Isaac Behunin ja minä vierailimme hänen kotonaan. Keskustelun aiheena olivat hänen kokemansa vainot. Hän toisti monia valheellisia, epäjohdonmukaisia ja ristiriitaisia väitteitä, joita luopiot, pelästyneet kirkon jäsenet ja kirkkoon kuulumattomat olivat esittäneet. Hän kertoi myös, kuinka useimmat viranomaiset, jotka olisivat ilomielin riistäneet hänen henkensä, kun hänet oli vangittu, kääntyivät hänen puolelleen tutustuttuaan häneen. Hän laski syytökset valheellisten veljien vastattavaksi. – –

Kun profeetta oli lopettanut kertomuksensa siitä, kuinka häntä oli kohdeltu, veli Behunin sanoi: ’Jos minä jättäisin tämän kirkon, minä en tekisi niinkuin nuo ihmiset ovat tehneet. Minä menisin johonkin syrjäiseen paikkaan, jossa ei ole koskaan kuultukaan mormonismista, ja asettuisin sinne asumaan, eikä kukaan koskaan saisi tietää, että olen tiennytkään siitä mitään.’

Suuri näkijä vastasi heti: ’Veli Behunin, sinä et tiedä, mitä tekisit. Epäilemättä nämäkin ihmiset ajattelivat joskus niin kuin sinä ajattelet. Ennen kuin liityit tähän kirkkoon, seisoit puolueettomalla maaperällä. Kun evankeliumia saarnattiin, eteesi asetettiin hyvä ja paha. Saatoit valita jommankumman niistä tai jättää valitsematta kumpaakaan. Oli kaksi toisilleen vastakkaista mestaria pyytämässä sinua palvelemaan heitä. Kun liityit tähän kirkkoon, sinä pestauduit palvelemaan Jumalaa. Kun teit niin, jätit puolueettoman maaperän, etkä koskaan voi palata sinne. Jos hylkäisit Mestarin, jonka palvelukseen pestauduit, se tapahtuisi Paholaisen yllytyksestä ja sinä noudattaisit hänen käskyjään ja olisit hänen palvelijansa.’ ”¹⁵

Jos me seuraamme profeettoja ja apostoleja ja kirkon ilmoituksia, meitä ei johdeta harhaan.

Orson Hyde, kahdentoista koorumin jäsen, kirjoitti: ”Profeetta Joseph – – sanoi: ’Veljet, muistakaa, että tämän kansan enemmistö ei koskaan mene harhaan, ja niin kauan kuin pysytte enemmistön mukana, pääsette varmasti selestiseen valtakuntaan.’”¹⁶

William G. Nelson kirjoitti: ”Olen kuullut profeetan puhuvan julkisuudessa monia kertoja. Eräässä kokouksessa kuulin hänen sanovan: ’Annan teille avaimen, joka ei koskaan ruostu: Jos pysytte kahdentoista apostolin enemmistön kanssa ja kirkon aikakirjoissa, teitä ei koskaan johdeta harhaan.’ Kirkon historia on osoittanut sen olevan totta.”¹⁷

Ezra T. Clark muisteli: ”Kuulin profeetta Josephin sanovan, että hän antaisi pyhille avaimen, jonka avulla heitä ei koskaan harhautettaisi eikä petettäisi, ja se oli: Herra ei koskaan anna huijareiden harhauttaa tai pettää tämän kansan enemmistöä, eikä Hän anna tämän kirkon aikakirjojen joutua vihollisen käsiin.”¹⁸

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta V–XI.

Käy läpi kertomus sivuilta 329–331. Miksi luulet ihmisten voivan siirtyä vanhurskaudesta luopumukseen niin lyhyessä ajassa? Millaiset vaikutukset johtavat ihmisiä luopumukseen nykyään? Mitä me voimme tehdä varjeltuaksemme sellaisilta vaikutuksilta?
Mitä vaaroja on siinä, että menettää luottamuksen kirkkomme johtajiin ja arvostelee heitä? (Katso muutamia esimerkkejä sivuilta 332–335.) Kuinka me voimme säilyttää kunnioituksen ja arvostuksen tunteen johtajiamme kohtaan? Kuinka vanhemmat voivat rohkaista lapsiaan kunnioittamaan kirkon johtajia?
Profeetta opetti: ”Sillä hetkellä kun sallit itsesi panna syrjään jonkin velvollisuuden, jonka Jumala on kutsunut sinut täyttämään, tyydyttääksesi omia halujasi, – – lasket luopumuksen perustan” (s. 332). Mitä tämä väite merkitsee sinulle?
Lue Daniel Tylerin esittämä kertomus (s. 338). Mistähän syystä ne, jotka ovat luopuneet kirkosta, taistelevat usein niin voimakkaasti sitä vastaan? (Ks. esimerkkejä s. 335–338.) Kuinka meidän pitäisi mielestäsi suhtautua sellaisten ihmisten sanoihin ja tekoihin?
Lue kolme ensimmäistä kappaletta sivulta 339. Miksi meidän on tärkeää ymmärtää ja käyttää tätä Joseph Smithin antamaa ”avainta”?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: 1. Nefi 8:10–33; Hel. 3:33–35; OL 82:3, 21; 121:11–22.

sacrament meeting — Joseph Smith opetti kirkkomme johtajien tukemisen tärkeyttä: ”Jos joku ryhtyy tuomitsemaan toisia, näkee virheitä kirkossa ja sanoo, että sen johtajat ovat erehtyneet, mutta hän itse on vanhurskas, – – tämä ihminen on tiellä luopumukseen.”

Judas betraying Jesus — ”Oliko Juudaksella läheisempää ystävää maan päällä tai taivaassa kuin Vapahtaja? Ja kuitenkin Juudaksen päätavoitteena oli Hänen tuhoamisensa.”