”Miten hyvä ja kaunis onkaan – – yhteinen, sopuisa elämä”

”Me kaikki yhdessä vedämme pitkään ja voimakkaasti yhtä köyttä.”

Joseph Smithin elämänvaiheita

Joulukuun 27. päivänä 1832 profeetta Joseph Smith sai Herralta käskyn, että pyhien oli aloitettava temppelin rakentaminen Kirtlandiin (ks. OL 88:119). Kesäkuun 1. päivänä 1833 Herra antoi profeetalle lisää ohjeita: ”Nyt tämä on viisasta ja Herran mieli: Huone rakennettakoon, ei maailman tavan mukaan – – se rakennettakoon sen tavan mukaan, jonka minä näytän kolmelle teistä” (OL 95:13–14).

Muutamaa päivää myöhemmin Herra täytti lupauksensa antaen Joseph Smithille ja hänen neuvonantajilleen ensimmäisessä presidenttikunnassa merkittävän näyn, jossa he näkivät yksityiskohtaisia suunnitelmia temppelin rakentamiseksi. Frederick G. Williams, toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, muisteli myöhemmin: ”Joseph [Smith] sai itselleen Herran sanan ottaa kaksi neuvonantajaansa, [Frederick G.] Williamsin ja [Sidney] Rigdonin, ja mennä Herran eteen, ja Hän näyttäisi heille rakennettavan huoneen suunnitelman eli mallin. Laskeuduimme polvillemme, käännyimme Herran puoleen, ja rakennus ilmestyi katseluetäisyydelle: minä olin ensimmäinen, joka huomasi sen. Sitten me kaikki katselimme sitä yhdessä. Sen jälkeen kun olimme tutkineet ulkopuolta tarkasti, rakennus näytti tulevan aivan yllemme.”¹

Kun Joseph Smith selitti ylipappien neuvostolle suurenmoisen suunnitelman, joka oli ilmoitettu ensimmäiselle presidenttikunnalle, veljet ilahtuivat ja lähtivät heti valitsemaan tonttia – paikkaa vehnäpellolla, jonka Smithin veljekset olivat edellisenä syksynä kylväneet. Hyrum Smith juoksi heti hakemaan viikatteen aloittaakseen maan raivaamisen rakentamista varten huudahtaen: ”Valmistaudumme rakentamaan Herran huoneen, ja olen päättänyt olla ensimmäisenä työssä.”²

Tästä innokkuudesta tuli yhteinen pyhiä yhdistävä tunne heidän tehdessään työtä ja uhrauksia ensimmäisen temppelin rakentamiseksi tällä taloudenhoitokaudella. Emma Smithin ohjeiden mukaan naiset valmistivat sukkia, housuja ja takkeja temppelin työmiehille. Naiset valmistivat myös temppelin verhot ja matot Brigham Youngin johtaessa temppelin sisustustöitä. Veli John Tanner myi noin 900 hehtaarin maatilansa New Yorkin osavaltiossa ja saapui Kirtlandiin juuri ajoissa lainaamaan profeetalle 2 000 dollaria temppelitonttia varten otetun kiinnityslainan maksamiseksi, joka oli parhaillaan lankeamassa. Suojellakseen temppeliä uhkaavilta ilkivallantekijöiltä miehet vartioivat temppeliä öisin nukkuen samoissa vaatteissa, joissa he olivat rakentaneet temppeliä päivällä.

Profeetta julisti: ”Suuria valmisteluja tehtiin Herran huoneen rakentamisen aloittamiseksi, ja huolimatta siitä, että kirkko oli köyhä, meidän ykseytemme, sopusointumme ja rakkautemme oli runsaana vahvistamassa meitä pitämään Jumalan käskyt.”³

Heber C. Kimball, josta tuli kahdentoista koorumin jäsen vuotta ennen kuin temppeli vihittiin, kuvasi suurta ponnistusta: ”Koko kirkko lyöttäytyi yhteen tässä hankkeessa, ja jokainen ojensi auttavan kätensä. Ne, joilla ei ollut valjakoita, menivät työhön kivilouhokseen ja valmistivat kivet vietäviksi rakennukselle.”⁴ Vanhin Kimball muisteli myös: ”Joseph sanoi: ’Tulkaa veljet, lähtekäämme kivilouhokseen tekemään työtä Herralle.’ Ja profeetta lähti itse rohdintakissaan ja -housuissaan [pellavaiset työvaatteet] ja teki työtä kiviä louhien kuten me muut. Sitten joka lauantai me toimme kaikki valjakot vetämään kiviä temppelille, ja niin jatkoimme, kunnes tuo rakennus oli valmis, ja koko ajan vaimomme neuloivat, kehräsivät ja ompelivat ja – – tekivät kaikenlaista työtä.”⁵

Kirtlandin pyhien pyrkimykset kertovat tyypillisestä ykseydestä, uhrautumisesta ja omistautumisesta, joiden ansiosta Herran tarkoitukset voivat täyttyä tulevina vuosina. Se oli yksi monista kerroista, jolloin pyhät vetäisivät yhtä köyttä noudattaen profeetta Joseph Smithin kehotusta: ”Me kaikki yhdessä vedämme pitkään ja voimakkaasti yhtä köyttä.”⁶

Joseph Smithin opetuksia

Kun me teemme työtä yhdessä ykseyden vallitessa, me voimme saavuttaa paremmin Jumalan tarkoitukset.

”[Me] tunnemme riemua saadessamme jälleen kokoontua yleiskonferenssiin pyhien kanssa [lokakuussa 1840]. – – Pyhät ovat yhtä innokkaita, väsymättömiä ja tarmokkaita kuin aina viimeisten päivien suuressa työssä, ja [tämä] tuo meille iloa ja lohtua ja rohkaisee meitä suuresti, kun kamppailemme vaikeuksissa, joita välttämättä on tiellämme.

Osoittakoot veljet aina sellaista henkeä ja pitäkööt käsiämme koholla, ja meidän täytyy mennä ja me menemme eteenpäin, Herran työ etenee, Herran temppeli pystytetään, Israelin vanhimpia rohkaistaan, Siion rakennetaan ja siitä tulee koko maailman ylistys, ilo ja kunnia; ja kiitoksen, ylistyksen, kunnian ja ylevyyden laulu Hänelle, joka istuu valtaistuimella, ja Karitsalle aina ja ikuisesti kaikuu kukkulalta kukkulalle, vuorelta vuorelle, saarelta saarelle ja mantereelta mantereelle, ja tämän maailman valtakuntien kuninkuus on oleva Jumalamme ja Hänen Voideltunsa [ks. Ilm. 11:15].

Olemme tosiaankin iloisia tietäessämme, että sellainen ykseyden henki vallitsee kaikkialla kirkossa, kotona ja ulkomailla, tällä mantereella sekä meren saarilla, sillä tällä periaatteella ja yhteisillä teoilla me kykenemme toteuttamaan Jumalamme tarkoitukset.”⁷

”[Nauvoon temppeli] edistyy nopeaa vauhtia; joka taholla ponnistellaan sitkeästi sen pystyttämisen hyväksi, ja kaikenlaisia rakennustarvikkeita on suurelta osin valmiina. Ensi syksyyn mennessä odotamme saavamme rakennuksen pystyyn – –. Talven aikana on usein ollut jopa viisikymmentä käsiparia kiviä louhimassa, ja samanaikaisesti on suuria joukkoja muita ollut kuljetus- ja muunlaisessa työssä. – –

Samanaikaisesti kun suuret joukot ahkeria ihmisiä ovat eri ammateissaan toimien suorittaneet päivittäistä työtään ja käyneet työssä yhden kymmenennen osan ajastaan, muut ovat olleet yhtä auliita tuomaan kymmenyksensä ja Herralle pyhittämänsä samaa suurta tavoitetta varten. Tämän kirkon perustusten laskemisesta lähtien emme ole koskaan nähneet suurempaa halukkuutta noudattaa Jehovan vaatimuksia, hartaampaa halua täyttää Jumalan tahto, vaativampia ponnistuksia tai suurempia uhrauksia kuin on ilmennyt sen jälkeen kun Herra sanoi: ’Temppeli rakennettakoon minun kansani kymmenyksillä’ [ks. OL 97:10–11]. Näytti siltä kuin yrittämisen, hyväntekeväisyyden ja kuuliaisuuden henki olisi samanaikaisesti levännyt vanhojen ja nuorten, veljien ja sisarten, poikien ja tyttöjen yllä ja vieläpä vieraidenkin yllä, jotka eivät kuuluneet kirkkoon, ja he yhtyivät ennenkuulumatonta anteliaisuutta osoittaen tämän suuren työn suorittamiseen. Monessa tapauksessa ei voitu estää leskeä antamasta kahta ropoaan vähästä toimeentulostaan.

Haluamme tässä yhteydessä esittää vilpittömät kiitoksemme kaikille, nuorille ja vanhoille sekä kirkossa että kirkon ulkopuolella, heidän ennenkuulumattomasta anteliaisuudestaan, ystävällisyydestään, uutteruudestaan ja kuuliaisuudestaan, joita he ovat niin soveliaalla tavalla nykytilanteessa osoittaneet. Ei niin, että me henkilökohtaisesti tai yksilöinä olisimme rahallisesti hyötyneet, mutta kun veljet, kuten tässä tapauksessa, osoittavat tarkoitusperän ja päämäärän ykseyttä ja vetävät kaikki yhtä köyttä, niin meidän huolemme, työmme, raadantamme ja murheemme vähenevät merkittävällä tavalla, ikeemme tulee hyväksi kantaa ja kuormamme on kevyt [ks. Matt. 11:30].”⁸

”Saanen sanoa nyt kerrankin kuin entisaikojen psalminkirjoittaja: ’Miten hyvä ja kaunis onkaan veljesten yhteinen, sopuisa elämä!’ Ykseys ’on kuin kallista tuoksuöljyä, joka valuu hiuksista parralle, Aaronin parralle, ja siitä hänen viittansa reunuksiin. Se on kuin aamun kaste, joka Hermonilta laskeutuu Siionin huipuille’, sillä ’Siionille Herra on antanut siunauksensa: siellä on elämä, ikuinen elämä.’ Ykseys on voimaa. [Ks. Ps. 133:1–3.]”⁹

Me kasvamme ykseydessä, kun pyrimme olemaan kuuliaisia Jumalan laeille ja voittamaan itsekkäät tunteemme ja ennakkoluulomme.

Joulukuussa 1840 profeetta kirjoitti kahdentoista koorumin jäsenille ja muille pappeusjohtajille, jotka palvelivat lähetystyössä Isossa-Britanniassa: ”Minulle tuottaa suurta tyydytystä – – se, että teidän keskuudessanne on vallinnut niin hyvä ymmärtämys ja että pyhät ovat niin iloisin mielin kuunnelleet neuvoa ja [kilvoitelleet] keskenään tässä rakkauden työssä ja totuuden ja vanhurskauden edistämisessä. Näin pitääkin olla Jeesuksen Kristuksen kirkossa; yhtenäisyys on voimaa. ’Miten – – kaunis onkaan veljesten yhteinen, sopuisa elämä!’ [Ps. 133:1.] Korkeimman pyhät vaalikoot alati tätä periaatetta, ja seurauksena ovat varmasti mitä ihanimmat siunaukset, ei ainoastaan heille henkilökohtaisesti, vaan koko kirkolle – valtakunnan järjestystä noudatetaan, sen virkamiehiä kunnioitetaan ja sen vaatimuksia noudatetaan halukkaasti ja ilomielin. – –

Pyhät muistakoot, että heidän yksityisestä vaivannäöstään riippuu paljon ja että heidät on kutsuttu yhteistyöhön meidän ja Pyhän Hengen kanssa viimeisten päivien suuren työn toteuttamiseksi. Ja kun otetaan huomioon sen laajuus, sen siunaukset ja kirkkaudet, niin tukahdutettakoon ja hävitettäköön jokainen itsekäs tunne, ja vallitkoon ja hallitkoon rakkaus Jumalaa ja ihmistä kohtaan voitokkaasti kaikkien mieltä, jotta heidän sydämensä tulisi muinaisen Henokin sydämen kaltaiseksi ja käsittäisi kaiken nykyisestä, menneestä ja tulevasta, niin että heillä olisi armolahjojen koko rikkaus heidän odottaessaan Herran Jeesuksen Kristuksen ilmestymistä [ks. 1. Kor. 1:7].

Työ, jota teemme yhdessä, ei ole mitään tavallista työtä. Viholliset, joita vastaan joudumme taistelemaan, ovat viekkaita ja hyvin harjaantuneita toimissaan. Meidän asianamme on olla varuillamme ja keskittää voimamme ja pitää huolta siitä, että keskuudessamme vallitsevat mitä parhaat tunteet, ja sitten kuljemme Kaikkivaltiaan avulla voitosta voittoon ja valloituksesta valloitukseen; pahat taipumuksemme kukistetaan, ennakkoluulomme häviävät eikä meidän sydämessämme ole tilaa vihalle; pahe kätkee muodottoman päänsä, ja me seisomme otollisina taivaiden edessä ja meidät tunnustetaan Jumalan pojiksi.

Ymmärtäkäämme, että me emme elä itseämme vaan Jumalaa varten, ja niin tehdessämme päällämme lepäävät suurimmat siunaukset sekä ajassa että iankaikkisuudessa.”¹⁰

”Me sanoisimme tänne [Nauvooseen] tuleville pyhille, että olemme laskeneet perustuksen Jumalan kansan kokoamiselle tähän paikkaan, ja [me] odotamme, että kun pyhät tulevat, he tulevat vastaanottamaan neuvoja niiltä, jotka Jumala on tähän tehtävään määrännyt. – – Me yritämme täällä vyöttää kupeemme ja puhdistaa keskuudestamme jumalattomuuden tekijät. Ja me toivomme, että kun veljemme muualta saapuvat, he auttavat meitä edistämään tätä hyvää työtä ja toteuttamaan tämän suuren suunnitelman, jotta Siion rakennettaisiin vanhurskaudessa ja kaikki kansat kerääntyisivät yhteen sen viirin luo; jotta me Jumalan kansana, Hänen ohjauksensa alaisena ja kuuliaisena Hänen lailleen kasvaisimme vanhurskaudessa ja totuudessa ja jotta me Hänen tarkoitustensa käytyä toteen saisimme perintöosan pyhitettyjen joukossa.”¹¹

”Meillä, meillä kaikilla, on ystävämme, tuttavamme, sukulaisemme ja toverimme, ja me huomaamme, että ystävyyden – – ja veljeyden siteet ovat liittäneet meidät lujasti yhteen tuhansin rakkain toveruussuhtein; olemme ottaneet vastaan saman uskon, sen, ’joka pyhille on kertakaikkisesti annettu’ [Juud. 1:3]. Meillä on ollut etuoikeus kuulla ikuinen evankeliumi, joka on annettu meille profetian hengen, taivaiden aukenemisen, Pyhän Hengen lahjan, enkelien palveluksen ja Jumalan voiman kautta. – – Keskinäinen myötätunto ulottuu koko ruumiiseen, nimittäin Kristuksen ruumiiseen, joka Paavalin sanojen mukaan on Hänen kirkkonsa, eikä yhtään ruumiinosaa voida vahingoittaa niin, etteivät toiset osat tuntisi tuskaa, sillä Paavali sanoo, että jos yksi jäsen kärsii, kaikki jäsenet kärsivät sen kanssa, ja jos yksi jäsen saa osakseen kunniaa, iloitsevat kaikki muutkin sen kanssa [ks. 1. Kor. 12:12–27].”¹²

Pyrkimys ykseyteen tuo aina suurimmat ajalliset ja hengelliset siunaukset.

Tammikuussa 1841 profeetta Joseph Smith ja hänen neuvonantajansa ensimmäisessä presidenttikunnassa antoivat ohjeita pyhille, jotka olivat tulossa Nauvooseen eri puolilta maailmaa: ”Keskitetyn työn ja yhteisten ponnistusten kautta me voimme sekä tehdä viimeisten päivien suuren työn – – että edistää suuresti sekä ajallisia että hengellisiä hankkeitamme, ja taivaan siunaukset tulvivat meille keskeytymättömänä virtana; tästä ei mielestämme voi olla mitään epäilystä.

Suurimpia ajallisia ja hengellisiä siunauksia ei koskaan saada yksityisten ponnistusten ja yritysten seurauksena vaan aina uskollisuudesta ja yhteisin ponnistuksin. Kaikkien menneiden aikakausien historia vahvistaa runsain mitoin tämän tosiasian. – –

Haluaisimme pyhien ymmärtävän, että kun he tulevat tänne, heidän ei pidä odottaa täydellisyyttä eikä sitä, että kaikki on sopusointua, rauhaa ja rakkautta; jos he elättelevät näitä ajatuksia, he tulevat epäilemättä pettymään, sillä täällä on ihmisiä, ei vain eri osavaltioista vaan eri kansakunnista, joilla huolimatta heidän suuresta kiintymyksestään totuuden asiaan on omat kasvatuksen tuomat ennakkoluulonsa, ja siksi vaatii hieman aikaa, ennen kuin nämä seikat voidaan voittaa. Joukkoomme on luikerrellut myös monia, jotka pyrkivät kylvämään epäsopua, kiistaa ja vihamielisyyttä keskuuteemme ja niin tehdessään saavat pahaa aikaan pyhissä. – – Olkoot siis ne, jotka tulevat tähän paikkaan, päättäväisiä Jumalan käskyjen pitämisessä älköötkä antako näiden luettelemiemme asioiden masentaa, niin he edistyvät – heille suodaan älyä taivaasta, ja viimein he näkevät silmästä silmään ja iloitsevat sen kirkkauden täyteydestä, joka on varattu vanhurskaille.

Pyhiltä vaaditaan suuria ponnistuksia Herran temppelin pystyttämisessä, jotta he voivat rakentaa huoneen, jonka Kaikkivaltias hyväksyy ja jossa Hänen voimansa ja kirkkautensa tehdään tiettäväksi. Uhratkoot siis ne, jotka voivat, runsaasti aikaansa, kykyjään ja omaisuuttaan valtakunnan edistämiseksi, ja sen rakkauden vuoksi, jota he tuntevat totuuden asiaa kohtaan – – yhdistykööt meidän kanssamme viimeisten päivien suureen työhön ja jakakoot koettelemukset, että he saisivat lopulta jakaa kirkkauden ja voiton.”¹³

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta V–XI.

Ajattele profeetta Joseph Smithin sanoja, että ”me kaikki yhdessä vedämme pitkään ja voimakkaasti yhtä köyttä” (s. 286). Mitä tapahtuu, jos me emme vedä riittävän pitkään tai riittävän voimakkaasti? Mitä tapahtuu, jos ihmiset vetävät eri suuntiin? Kuinka nämä profeetan sanat saattaisivat sopia kotiimme? Entä kirkon tehtäviimme?
Lue toinen kappale sivulta 287. Miksi taakkamme kevenevät, kun teemme työtä yhdessä? (Katso joitakin esimerkkejä sivuilta 283–287.) Mitkä periaatteet ovat auttaneet sinua tekemään yhtenäisemmin työtä muiden kanssa?
Käy läpi toinen kappale sivulta 288. Mitä vaaroja on itsekkyydessä? Kuinka me voimme hävittää itsekkyyden tunteet sisimmästämme? Miltä sinusta tuntuu, kun annat rakkauden Jumalaa ja ihmistä kohtaan vallita sydämessäsi?
Käy läpi ensimmäinen kokonainen kappale sivulta 290. Millä tavoin olet hyötynyt ”ystävyyden siteistä” ja ”rakkaista toveruussuhteista” seurakunnassasi? Kuinka seurakunnat voivat hyötyä siitä, että ”keskinäinen myötätunto ulottuu koko ruumiiseen”?
Tutki, mitä sanotaan kappaleessa, joka alkaa sivun 290 alareunasta. Miksi on mielestäsi epäviisasta odottaa seurakuntiemme jäsenten olevan täydellisiä? Milloin olet nähnyt epätäydellisen ihmisryhmän käyttävän erilaisia lahjojaan ja kykyjään yhteisen asian hyväksi? Mitä seurauksia tästä yhteisestä ponnistuksesta on ollut?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Matt. 18:19–20; Joh. 17:6–26; Moosia 18:21; 3. Nefi 11:29–30; OL 38:24–27; Moos. 7:18.

Hyrum Smith — Joseph Smithin selitettyä Kirtlandin temppeliä koskevan Herran ilmoittaman suunnitelman Hyrum juoksi hakemaan viikatteen huudahtaen: ”Valmistaudumme rakentamaan Herran huoneen, ja olen päättänyt olla ensimmäisenä työssä.”

men — ”Ykseys tuo voimaa. ’Miten kaunis onkaan veljesten yhteinen, sopuisa elämä!’ Korkeimman pyhät vaalikoot alati tätä periaatetta.”