Anteeksiantamuksen voima

”’Tule, veljeni rakas, sota ohitse on, ja ystävät vanhat taas ystävät on.”

Joseph Smithin elämänvaiheita

Kesällä 1839 profeetta antoi nimen Nauvoo sille alueelle, jonne pyhät olivat kokoontumassa Illinoisin puolelle Mississipiä. Nimi oli heprealaista alkuperää ja merkitsi ”kaunista aluetta tai paikkaa, johon sisältyi myös ajatus levosta”.¹ Profeetan ohjeiden mukaan pyhät alkoivat muuttaa Commercen kylää viehättäväksi kaupungiksi. Ensin he korvasivat majansa ja telttansa rajaseudulle tyypillisillä hirsimökeillä, ja sitten alkoi ilmaantua lukuisia lautarakenteisia taloja ja jykeviä tiilitaloja. He istuttivat hedelmä- ja pihapuita, köynnöskasveja ja pensaita kaunistamaan suuria tonttejaan. Kauniista Nauvoostaan pyhät toivoivat löytävänsä rauhallisen turvapaikan, jossa he voisivat unohtaa Missourin vainot.

Tänä rakentamisen aikana Joseph Smithillä oli kokemus, joka osoitti hänen armeliasta luonteenlaatuaan ja halukkuuttaan antaa anteeksi muille, jotta nämä voisivat jättää taakseen menneisyydessä tekemänsä vääryydet. Daniel Tyler kertoi tapauksesta:

”Eräs mies, joka oli ollut korkeassa asemassa kirkossa Far Westissä [Missourissa], sai vilutaudin eli malarian ja kuumetta. Hänen ollessaan sekä henkisesti että fyysisesti heikossa kunnossa vihamieliset ryhmät katkeroittivat hänen mielensä ja suostuttelivat hänet jättämään pyhät ja lähtemään mukaansa. Hän todisti profeettaa vastaan. Pyhien asettuessa Commerceen sairaudestaan toipunut mies muutti Missourista Illinoisin Quincyyn. Siellä hän ryhtyi pilkkomaan polttopuita hankkiakseen itselleen ja perheelleen varat muuttaa Nauvooseen ja [antaakseen] lahjan loukatulle Jumalan miehelle, joka mahdollisesti antaisi hänelle anteeksi ja sallisi hänen palata laumaan. – – Miehestä tuntui, ettei missään muualla ollut hänelle pelastusta, ja että jos se kiellettäisiin häneltä, kaikki olisi hänen kohdallaan menetetty. Hän ryhtyi toimeen surullisin sydämin ja painunein katsein.

[Miehen ollessa] matkalla Herra ilmoitti veli Josephille hänen tulostaan. Profeetta katsoi ulos ikkunasta ja näki miehen tulevan katua pitkin. Heti kun mies oli kääntynyt avaamaan porttia, profeetta ponnahti ylös tuolistaan ja juoksi miestä vastaan pihalle huudahtaen: ’Oi veli – –, kuinka iloinen olenkaan nähdessäni sinut!’ Profeetta kietoi kätensä miehen kaulaan, ja molemmat itkivät kuin lapset

Riittänee, kun sanon, että asia sovittiin asianmukaisella tavalla ja langennut mies pääsi jälleen kirkon jäseneksi kasteen kautta, sai jälleen pappeutensa, palveli useassa tärkeässä lähetystehtävässä, kokoontui pyhien kanssa Siioniin ja kuoli täydessä uskossa.”²

George Q. Cannon, joka palveli neuvonantajana ensimmäisessä presidenttikunnassa, esitti lisää todisteita Joseph Smithin anteeksiantavasta luonteesta: ”Vaikka Joseph oli uskollinen totuuden puolestapuhuja ja horjumaton Jumalan käskyjen pitämisessä, hän oli aina armelias heikkoja ja harhautuneita kohtaan. Kesän 1835 aikana hän uurasti neuvostoissa ja kokouksissa Kirtlandissa ja sen ympäristössä, ja hänet valittiin osallistumaan oikeudenkäynteihin useita jäseniä vastaan, joita syytettiin puhumisesta kirkon presidenttikuntaa vastaan. Olipa profeetan osana puolustaa tai syyttää syytettyjä ja vaikka hän itse saattoi olla se, jota kohtaan oli tehty vääryyttä, hän toimi niin lempeästi ja oikeudenmukaisesti, että hän voitti kaikkien rakkauden.”³

Joseph Smithin opetuksia

Meidän tulee noudattaa armeliaisuuden periaatetta ja antaa anteeksi veljillemme ja sisarillemme.

”Yksi miellyttävimmistä tapahtumista, mitä maan päällä voi sattua, kun joku on tehnyt syntiä toista vastaan, on antaa anteeksi tuo synti ja sitten Vapahtajan ylevän ja täydellisen mallin mukaan rukoilla Isäämme taivaassa myös antamaan anteeksi [syntiselle].”⁴

”Harjoittakaa alati laupeuden periaatetta ja olkaa valmiit antamaan anteeksi veljellemme heti ensimmäisten parannuksenteon merkkien ilmetessä ja hänen pyytäessään anteeksi. Jos antaisimme anteeksi veljellemme ja jopa vihollisellemme jo ennen kuin hän tekee parannuksen tai pyytää anteeksi, niin taivaallinen Isämme olisi yhtä laupias meitä kohtaan.”⁵

”Kestäkää toisianne ja olkaa kärsivällisiä toisianne kohtaan, sillä niin Herrakin tekee meidän kohdallamme. Rukoilkaa vihollistenne puolesta kirkossa älkääkä kirotko kirkon vastustajia, sillä minun on tuomio, sanoo Herra, ja minä maksan tekojen mukaan [ks. Room. 12:19]. Jokaiselle pappeuteen asetetulle jäsenelle ja kaikille me sanomme: olkaa laupiaita, niin saatte osaksenne laupeutta. Pyrkikää auttamaan sielujen pelastamisessa eikä niiden tuhoamisessa, sillä totisesti te tiedätte, että ’yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan [taivaassa] enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa’ [Luuk. 15:7].”⁶

Eliza R. Snow kirjoitti muistiin nämä profeetan sanat: ”[Pyhien] tulisi osoittaa laupeutta keskuudessamme vallitsevasta pahuudesta huolimatta. [Joseph Smith] sanoi, että hän oli ollut välikappaleena pahuuden tuomisessa valoon. Oli murheellinen ja kauhistava ajatus, että niin monet asettivat itsensä paholaisen tuomion alaisiksi ja joutuivat kadotukseen. Syvää myötätuntoa osoittaen hän sanoi, että he ovat lähimmäisiämme ja että me olemme aikoinaan rakastaneet heitä. Emmekö kannustaisi heitä parannuksentekoon? Emme ole vielä antaneet heille anteeksi seitsemääkymmentäseitsemää kertaa, kuten Vapahtajamme neuvoi [ks. Matt. 18:21–22]; kenties emme ole antaneet heille anteeksi kertaakaan. Nyt on pelastuksen päivä niille, jotka tekevät parannuksen ja muuttuvat.”⁷

”Olettakaamme, että Jeesus Kristus ja pyhät enkelit soimaisivat meitä pikkuasioista; mikä meidät silloin perisi? Meidän on oltava laupiaita toinen toisellemme ja katsottava pikkuasioita läpi sormien.”⁸

Willard Richards, kahdentoista apostolin koorumin jäsen, kirjoitti: ”Joseph huomautti, että kaikki oli hyvin hänen ja taivaiden välillä, että hän ei tuntenut vihamielisyyttä ketään kohtaan, ja kuten oli Jeesuksen rukous eli toimintatapa, siten Josephkin rukoili: ’Isä, anna rikkomukseni anteeksi, niin kuin minäkin annan anteeksi niille, jotka ovat minua vastaan rikkoneet’ [ks. Matt. 6:12, 14], sillä minä annan auliisti anteeksi kaikille ihmisille. Jotta me oppisimme rakastamaan muita ja vaalimaan tuota rakkautta, meidän on rakastettava toisia, niin vihollisiamme kuin ystäviämmekin.”⁹

Anteeksianto palauttaa ykseyden tunteen.

”Minua murehduttaa täydemmän toveruuden puute; jos yksi jäsen kärsii, kaikki tuntevat sen. Tuntemalla ykseyttä me saamme Jumalalta voimaa. Kristus sanoi, että Hän tuli kutsumaan syntisiä parannukseen, vapahtamaan heidät. Omahyväiset juutalaiset tuomitsivat Kristuksen, koska Hän otti syntisiä seuraansa; Hän hyväksyi heidät sen periaatteen nojalla, että he tekivät parannuksen synneistään. – – Jos [syntiset] tekevät parannuksen, meidän täytyy vastaanottaa heidät ja ystävällisesti pyhittää ja puhdistaa heidät kaikesta jumalattomuudesta vaikuttaen heihin ja valvoen heitä. Ei mikään ole yhtä suuressa määrin omiaan saamaan ihmisiä hylkäämään syntiä kuin se, että joku ottaa heitä kädestä ja valvoo heitä hellästi.”¹⁰

Profeetta Joseph Smith kirjoitti eräälle ryhmälle kirkon johtajia: ”Saanen nyt kertoa teille, veljet, että haluan antaa ja suoda anteeksi ja kestää kärsivällisesti ja kaikessa pitkämielisyydessä veljieni ja koko ihmiskunnan viat, mielettömyydet, heikkoudet ja jumalattomuuden, eikä luottamukseni ja rakkauteni teitä kohtaan ole vähentynyt eikä heikennyt. Ja nyt, jos teidät kutsutaan kestämään kanssamme vähäisessä määrin joitakin heikkouksiamme ja vikojamme, ja jos teitä kanssamme nuhdellaan, älkää loukkaantuko. – – Kun te ja minä tapaamme kasvoista kasvoihin, odotan vähääkään epäilemättä, että kaikki asiat välillämme ymmärretään selkeästi ja vallitsee täydellinen rakkaus; että ne pyhät liitot, joilla meidät on sidottu yhteen, ovat ensimmäisellä sijalla sydämessämme.”¹¹

Profeetta Joseph Smith sanoi seuraavaa kokouksessa ensimmäisessä presidenttikunnassa palvelleiden neuvonantajiensa ja kahdentoista kanssa: ”Olen joskus hetken mielijohteesta puhunut liian ankarasti, ja jos olen loukannut tunteitanne, veljet, pyydän teiltä anteeksi, sillä rakastan teitä ja tuen teitä kaikesta sydämestäni kaikessa vanhurskaudessa Herran edessä ja kaikkien ihmisten edessä. Sillä olkaa varmat siitä, veljet, että minä olen halukas patoamaan kaikki vastustuksen virrat myrskyssä ja tuulessa, ukkosenjylinässä ja salamoinnissa, merellä ja maalla, erämaassa tai valheveljien tai väkivaltaisten kansanjoukkojen keskuudessa tahi missä tahansa, minne Jumala kaitselmuksessaan meidät kutsuu. Ja olen päättänyt, etteivät korkeudet eivätkä syvyydet, eivät henkivallat eivätkä voimat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eikä mikään muu luotu voi erottaa minua teistä [ks. Room. 8:38–39].

Ja minä teen nyt liiton teidän kanssanne Jumalan edessä, etten kuuntele ketään teitä vastaan esitettyä mitään arvoanne alentavaa kantelua enkä usko siihen, enkä tuomitse teitä minkään taivaan alla esitetyn todisteen nojalla, ellei todiste ole ehdottoman varma, ennen kuin olen nähnyt teidät kasvoista kasvoihin ja tiedän varmasti. Luotan ehdottomasti sanaanne, sillä uskon teidän olevan totuuden miehiä. Ja minä pyydän samaa teiltä, niin että kun sanon teille jotakin, luottaisitte yhtäläisesti minun sanaani, sillä en aio sanoa teille tietäväni jotakin sellaista, mitä en tiedä.”¹²

Syksyllä 1835 profeetan veli William oli eri mieltä eräästä profeetan tekemästä päätöksestä, suuttui ja alkoi kohdella profeettaa halveksivasti ja rohkaista muita tekemään samoin. Tällainen käytös murehdutti profeettaa, ja hän kirjoitti Williamille seuraavaa: ”Haluaisin, veli William, että nöyrtyisit. Annan sinulle auliisti anteeksi, ja tiedät horjumattoman ja muuttumattoman mieleni. Tiedän, kehen luotan. Seison kalliolla, eivätkä tulvat voi kaataa, ei, ne eivät tule kaatamaan minua. Tiedät, että oppi, jota opetan, on totta. Tiedät, että Jumala on siunannut minua. – – Tiedät, että minun velvollisuuteni on nuhdella sinua, kun teet väärin. Tulen aina ottamaan tämän vapauden, ja sinulla on oleva sama etuoikeus. Otan vapauden nuhdella sinua, koska se on syntymäoikeuteni, ja suon sinulle saman etuoikeuden, koska minun velvollisuuteni on olla nöyrä ja ottaa vastaan moitteita ja ohjeita veljeltä tai ystävältä. – –

Ja olkoon nyt Jumala armollinen isäni huoneelle; ottakoon Jumala pois vihamielisyyden sinun ja minun väliltä ja palautettakoon kaikki siunaukset, ja jääköön menneisyys ikuisesti unhoon. Ja veljesi rukous on, että nöyrä parannus toisi meidät molemmat Sinun luoksesi, oi Jumala, ja suo, että saisimme Sinun voimasi ja varjeluksesi ja iankaikkisen palkinnon, ja että saisimme viimein nauttia isän, äidin, Alvinin, Hyrumin, Sophronian, Samuelin, Catherinen, Carlosin, Lucyn, pyhien ja kaikkien pyhitettyjen seurasta rauhassa ikuisesti.”¹³

Tammikuun 1. päivänä 1836 profeetta sanoi seuraavaa pyrkimyksistään ratkaista tämä ongelma perheessään: ”Huolimatta kiitollisuudesta, joka täyttää sydämeni tarkastellessani kulunutta vuotta, ja niistä runsaista siunauksista, jotka ovat seppelöineet päämme, sydän rinnassani on tuskainen sen vaikeuden tähden, joka vallitsee isäni perheessä. – – Olen lujasti päättänyt, etten jätä omalta osaltani tekemättä mitään oikaistakseni ja ystävällisesti järjestääkseni ja ratkaistakseni kaikki perheen vaikeudet tänä päivänä, että tuleva vuosi ja vuodet, olipa niitä vain muutama tai monta, voitaisiin viettää vanhurskaudessa Jumalan edessä. – –

Veljeni William ja Hyrum ja setä John Smith tulivat talooni, ja me menimme keskenämme huoneeseen yhdessä isäni ja vanhin Martin Harrisin kanssa. Sitten isä Smith avasi keskustelumme rukouksella, jonka jälkeen hän ilmaisi oman kantansa tilanteessa hyvin tunteellisella ja liikuttavalla tavalla osoittaen täyttä myötätuntoa isänä, jonka tunteet olivat syvästi haavoitetut sen vaikeuden tähden, joka perheessä vallitsi, ja hänen puhuessaan meille Jumalan Henki laskeutui päällemme hyvin voimallisena ja sydämemme sulivat. Veli William teki nöyrän tunnustuksen ja pyysi minulta anteeksi sitä huonoa kohtelua, jolla hän oli minua uhannut. Ja kaikesta, missä minä olin tehnyt väärin, pyysin häneltä anteeksiantoa.

Ja tunnustamisen ja anteeksiannon henki vallitsi meidän kaikkien kesken, ja me teimme liiton toistemme kanssa, Jumalan, pyhien enkelien ja johtavien veljien silmissä, että pyrkisimme siitä lähtien rakentamaan toisiamme vanhurskaudessa kaikissa asioissa ja ettemme kuuntelisi toisiamme koskevia pahoja puheita vaan kuin todelliset veljekset menisimme toistemme luo valituksinemme sävyisyyden hengessä ja tekisimme sovinnon ja siten edistäisimme onneamme ja perheen onnea ja sanalla sanoen kaikkien onnea ja hyvinvointia. Vaimoni ja äitini ja kirjurini kutsuttiin sitten huoneeseen, ja me toistimme heille solmimamme liiton, ja kiitollisuuden täyttäessä rintamme kyyneleet vierivät silmistämme. Sitten minua pyydettiin päättämään keskustelumme, minkä tein rukouksella, ja se oli todellakin ilon ja riemun aikaa.”¹⁴

Osoittamalla pitkämielisyyttä, kärsivällisyyttä ja armeliaisuutta parannuksen tehneille me voimme auttaa heidän tuomisessaan ”Jumalan rakkaiden lasten vapauteen”.

Vuoden 1838 loppupuolella William W. Phelps, joka oli ollut luotettu kirkon jäsen, oli niiden joukossa, jotka antoivat valheellisen todistuksen profeetasta ja muista kirkon johtajista, mikä johti heidän vangitsemiseensa Missourissa. Kesäkuussa 1840 veli Phelps kirjoitti Joseph Smithille pyytäen anteeksiantoa. Profeetta Joseph vastasi: ”Minun on sanottava, että varsin epätavallisin tuntein ryhdyn kirjoittamaan Sinulle muutaman rivin vastauksena kirjeeseesi, joka on päivätty [viime kuun] 29. päivänä. Samanaikaisesti riemuitsen tästä minulle suodusta etuoikeudesta.

Voinet jossakin määrin tajuta, miltä niin minusta kuin vanhin Rigdonista ja veli Hyrumista tuntui, kun luimme kirjettäsi – meidän sydämemme todella suli hellyydestä ja myötätunnosta, kun saimme tietää päätöksestäsi jne. Voin vakuuttaa Sinulle, että haluan käsitellä tapauksesi tavalla, joka saavuttaa Jehovan (jonka palvelija minä olen) hyväksymisen ja on sopusoinnussa ilmoitettujen totuuden ja vanhurskauden periaatteiden kanssa. Koska pitkämielisyys, kärsivällisyys ja laupeus ovat alati olleet tunnusomaisia taivaallisen Isämme suhtautumiselle nöyriä ja katuvia kohtaan, haluan seurata esimerkkiä, vaalia samoja periaatteita ja niin tekemällä olla lähimmäisteni pelastaja.

On totta, että olemme kärsineet paljon käyttäytymisesi tähden – se katkera malja, joka oli jo kyllin täynnä kuolevaisten juotavaksi, täyttyi tosiaankin ylitsevuotavaksi, kun Sinä käännyit meitä vastaan. Sinä, jonka kanssa elimme suloisessa sovussa ja saimme yhdessä nauttia Herran suomia virvoituksen hetkiä – jos kyseessä olisi ollut vihollinen, olisimme sen kestäneet. [Ks. Ps. 55:13–14.] ’Silloin kun sinä vain sivusta katselit kaikkea tätä, silloin kun muukalaiset tunkeutuivat sisään [Far Westin] porteista ja heittivät [Far Westistä] arpaa ja veivät sen väen mukanaan, sinä olit vihollisena vihollisten joukossa. Mutta älä pilkkaa veljeäsi hänen onnettomuutensa tähden, älä ilku häntä hänen häviön päivänään äläkä herjaa häntä ahdingon aikana.’ [Ks. Ob. 11–12.]

Malja on kuitenkin juotu; taivaallisen Isämme tahto on täytetty ja me olemme yhä elossa, mistä kiitämme Herraa. Ja kun Jumalamme armosta olemme vapautuneet jumalattomien käsistä, mesanomme, että Sinun etuoikeutenasi on päästä vapaaksi vastustajan vallasta, päästä Jumalan rakkaiden lasten vapauteen ja uudelleen ottaa paikkasi Korkeimman pyhien joukossa ja uutteruutta, nöyryyttä ja vilpitöntä rakkautta osoittaen uskoa itsesi meidän Jumalamme ja sinun Jumalasi ja Jeesuksen Kristuksen kirkon haltuun.

Koska uskon, että tunnustuksesi on totinen ja parannuksesi vilpitön, olen iloinen voidessani jälleen ojentaa sinulle toveruuden oikean käden, ja riemuitsen tuhlaajapojan paluusta.

Kirjeesi luettiin viime sunnuntaina pyhille ja heidän mielipidettään kysyttiin. Päätettiin yksimielisesti, että W. W. Phelps otetaan seurakunnan yhteyteen.

’Tule, veljeni rakas, sota ohitse on,

ja ystävät vanhat taas ystävät on.’”¹⁵

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta V–XI.

Tässä luvussa on useita kertomuksia siitä, kuinka Joseph Smith antaa anteeksi muille. Käy läpi nämä kertomukset sivuilta 409–410, 414–415 ja 415–417. Millä tavoin nämä kertomukset voisivat auttaa jotakuta, jonka on vaikea antaa anteeksi jollekulle toiselle?
Mitä siunauksia saamme elämäämme, kun annamme anteeksi niille, jotka ovat loukanneet meitä? Miksi meidän on joskus vaikea antaa anteeksi muille? Millä tavoin me voimme kasvattaa anteeksiantavampaa mieltä?
Sivulla 411 on lyhyitä, viisaita ajatuksia anteeksiantamisesta muille. Esimerkiksi: ”Kestäkää toisianne ja olkaa kärsivällisiä toisianne kohtaan, sillä niin Herrakin tekee meidän kohdallamme.” ”Olkaa laupiaita, niin saatte osaksenne laupeutta.” ”Pyrkikää auttamaan sielujen pelastamisessa eikä niiden tuhoamisessa.” ”Meidän on oltava laupiaita toinen toisellemme ja katsottava pikkuasioita läpi sormien.” Mitä saat itsellesi kustakin näistä ajatuksista?
Käy läpi sivun 412 ensimmäisestä kokonaisesta kappaleesta profeetta Joseph Smithin sanat ystävällisyyden ja lempeyden vaikutuksesta. Miksi tämä neuvo mielestäsi pitää paikkansa? Kuinka olet kokenut näiden periaatteiden toimivuuden omassa elämässäsi?
Käy läpi ensimmäinen kokonainen kappale sivulta 413. Mitä ongelmia voisimme kenties välttää noudattamalla tätä neuvoa? Miksi tätä neuvoa on joskus vaikea noudattaa? Kuinka me voimme voittaa kiusauksen uskoa muista kuulemiamme kielteisiä asioita?
Pyrkimyksissään antaa muille anteeksi profeetta puhui halustaan seurata taivaallisen Isän esimerkkiä (ks. s. 415) ja elää ”Vapahtajan ylevän ja täydellisen mallin mukaan” (s. 410). Millaisia luonteenpiirteitä meidän pitäisi yrittää saada pyrkiessämme noudattamaan taivaallisen Isän ja Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Ps. 86:5; Matt. 18:21–35; 1. Nefi 7:16–21; Moosia 26:29–31; OL 64:9–11.

Christ teaching — Vapahtaja osoittaa sääliä aviorikoksesta tavattua naista kohtaan (ks. Joh. 8:1–11.) ”Kristus sanoi, että Hän tuli kutsumaan syntisiä parannukseen, vapahtamaan heidät”, Joseph Smith julisti.

W. W. Phelps speaking with Joseph — William W. Phelps, joka on tässä kuvattuna Joseph Smithin seurassa palattuaan täyteen yhteyteen pyhien kanssa, kirjoitti profeetasta, joka oli antanut hänelle hyvin auliisti anteeksi: ”Kunnia miehelle, ken tuntea sai Herran!” (*MAP-lauluja,* 15.)