Wentworth-kirje

Wentworth-kirje on profeetta Joseph Smithin kertomus ”myöhempien aikojen pyhien uskon synnystä, leviämisestä ja siihen kohdistuneista vainoista” ja sisältää uskonkappaleina tunnetut lausunnot.

Joseph Smithin elämänvaiheita

Sen lisäksi että Joseph Smith oli kirkon presidentti, hänellä oli monia muita velvollisuuksia Nauvoossa. Toukokuussa 1842 hänestä tuli Nauvoon pormestari, mikä merkitsi sitä, että hän oli myös Nauvoon kaupunginoikeuden ylituomari. Hän oli Nauvoon legioonan kenraaliluutnantti ja komentaja. Ja helmikuussa 1842 hän otti hoitaakseen kahdesti kuukaudessa ilmestyvän kirkon aikakauslehden Times and Seasons päätoimittajan tehtävät. Times and Seasons tarjosi kirkon johtajille keinon pitää yhteyttä pyhiin, julkaista ilmoituksia ja tärkeitä saarnoja sekä välittää kirkon uutisia. John Taylor, joka kuului kahdentoista koorumiin, nimitettiin hoitamaan monia julkaisemiseen liittyviä asioita profeetan ohjauksessa.

Ensimmäisessä päätoimittajakaudellaan ilmestyneessä numerossa profeetta kirjoitti, että aikakauslehdessä julkaistaisiin artikkeleita ”tärkeistä tapahtumista, joita päivittäin ilmenee ympärillämme; totuuden nopeasta etenemisestä; monista viesteistä, joita saamme päivittäin vanhimmilta muualla sekä tässä maassa, Englannissa ja Euroopan mantereella että muissa osin maailmaa; kansakuntien järkyttävästä tilasta; kahdentoista kirjeistä ja opetuksista; sekä ilmoituksista, joita saamme Korkeimmalta”¹.

Profeetan päätoimittajakaudella Times and Seasons -lehdessä julkaistiin hyvin tärkeitä asiakirjoja. Abrahamin kirjan teksti ja kaksi kuvajäljennöstä julkaistiin maaliskuussa 1842 ja kolmas kuvajäljennös saman vuoden toukokuussa. Maaliskuussa profeetta alkoi julkaista myös ”Joseph Smithin historiaa”, kertomusta, josta myöhemmin tuli julkaisu History of the Church.

Maaliskuun 1. päivänä 1842 ilmestyneessä Times and Seasons -lehden numerossa profeetta julkaisi Wentworth-kirjeenä myöhemmin tunnetun asiakirjan. Kuvaillessaan syitään tämän asiakirjan laatimiseen profeetta selitti: ”Herra John Wentworthin, Chicago Democrat -lehden toimittajan ja omistajan, pyynnöstä olen kirjoittanut seuraavan luonnoksen myöhempien aikojen pyhien uskon synnystä, leviämisestä ja siihen kohdistuneista vainoista, minkä uskon perustajana on minulla Jumalan johdolla kunnia olla. Herra Wentworth sanoo, että hän haluaa antaa tämän asiakirjan ystävälleen herra [George] Barstow’lle, joka kirjoittaa New Hampshiren historiaa. Kun herra Barstow on asianmukaisesti hankkinut oikeat tiedot, en pyydä häneltä muuta kuin että hän julkaisisi kertomuksen kokonaisuudessaan, kaunistelemattomana ja vääristelemättä.”²

George Barstow ei lopulta sisällyttänyt profeetan kertomusta historiaansa, koska hän päätti käsitellä kirjassaan tapahtumia vain vuoden 1819 loppuun saakka.³ Mutta Wentworth-kirjeellä on suunnattoman suuri arvo myöhempien aikojen pyhille. Se on Joseph Smithin alkuperäinen selonteko, joka todistaa hänen Jumalalta saamastaan pyhästä kutsumuksesta, hänen näyistään, palvelutyöstään ja opetuksistaan. Siinä selostetaan kirkon nousu ja kasvu ja pyhien vainot. Se sisältää profeetallisen julistuksen kirkon tulevasta menestyksestä maan päällä suuren Jehovan suojaavan käden alla. Se sisältää myös useita tärkeitä yksityiskohtia, joita ei löydy mistään muualta profeetan opetuksista, muun muassa kuvauksen kultalevyistä ja luonnoksen Mormonin kirjan sisällöstä. Huomattavaa on, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun Joseph Smith itse julkaisi selonteon ensimmäisestä näystään.

Kirje päättyy kolmeentoista kirkon opin julistukseen, joita kutsutaan nykyään uskonkappaleiksi, todistaen näin voimallisesti profeetta Joseph Smithin jumalallisesta kutsumuksesta.

Joseph Smithin opetuksia

Isä Jumala ja Jeesus Kristus ilmestyivät Josephille vastauksena hänen rukoukseensa.

”Synnyin joulukuun 23. päivänä Herramme vuonna 1805 Sharonin kaupungissa Windsorin piirikunnassa Vermontin osavaltiossa. Ollessani kymmenvuotias vanhempani siirtyivät Palmyraan New Yorkin osavaltioon, missä asuimme noin neljä vuotta, ja sieltä muutimme Manchesterin kaupunkiin. Isäni oli maanviljelijä ja opetti minulle maataloustöitä. Ollessani noin neljätoistavuotias aloin miettiä, miten tärkeää on valmistautua tulevaan tilaan, ja kyseltyäni pelastussuunnitelmasta huomasin, että uskonnollisten käsitysten välillä vallitsi suuria ristiriitoja. Jos menin johonkin seuraan, he esittivät minulle yhden suunnitelman, ja toinen taas toisen kunkin pitäessä omaa nimenomaista uskoaan korkeimpana hyvänä. Koska olin sitä mieltä, että kaikki eivät voineet olla oikeassa ja että Jumala ei voinut olla sellaisen sekaannuksen aikaansaaja, päätin tutkia asiaa perusteellisemmin uskoen, että jos Jumalalla oli kirkko, se ei olisi jakautunut keskenään riiteleviin ryhmäkuntiin, ja että jos Hän opetti yhtä seuraa palvelemaan yhdellä tavalla ja suorittamaan yhdenlaiset toimitukset, Hän ei opettaisi toiselle periaatteita, jotka olisivat täysin päinvastaisia.

Koska uskoin Jumalan sanaan, minä luotin Jaakobin julistukseen: ’Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta.’ [Jaak. 1:5.] Vetäydyin eräässä lehdossa olevaan syrjäiseen paikkaan ja aloin huutaa Herran puoleen. Rukoillessani palavasti ajatukseni käännettiin pois siitä, mikä minua ympäröi, ja minut kiedottiin taivaalliseen näkyyn, ja minä näin kaksi säteilevää olentoa, jotka täysin muistuttivat toisiaan piirteiltään ja muodoltaan, kirkkaan valon ympäröiminä, joka jätti varjoonsa keskipäivän auringon. He kertoivat minulle, että kaikki uskontokunnat uskoivat vääriin oppeihin ja ettei Jumala tunnustanut mitään niistä kirkokseen eikä valtakunnakseen, ja minua nimenomaan kiellettiin ’seuraamasta niitä’, samalla kun minulle luvattiin, että evankeliumin täyteys tehtäisiin minulle tiettäväksi jonakin tulevana aikana.

Mormonin kirja kirjoitettiin muinoin kultalevyille, ja Jumalan luota lähetetty sanansaattaja toimitti sen Joseph Smithille.

Syyskuun 21. päivän iltana Herramme vuonna 1823 rukoillessani Jumalaa ja pyrkiessäni osoittamaan uskoni pyhien kirjoitusten kallisarvoisiin lupauksiin huoneeseen tulvi yhtäkkiä ikään kuin päivänvaloa, mutta paljon puhtaampaa ja loistavampaa näöltään ja kirkkaudeltaan. Ensin näytti tosiaankin siltä kuin talo olisi ollut täynnä kuluttavaa tulta; sen ilmaantuminen aiheutti järkytyksen, joka vaikutti koko kehoon. Hetkessä edessäni seisoi persoona sellaisen kirkkauden ympäröimänä, joka oli vielä suurempi kuin se, mikä minua jo ympäröi. Tämä sanansaattaja julisti olevansa Jumalan enkeli, joka oli lähetetty tuomaan ilosanomaa, että sen liiton täyttyminen, jonka Jumala oli tehnyt muinaisen Israelin kanssa, oli käsillä, että valmistava työ Messiaan toista tulemista varten oli alkava pian, että käsillä oli aika, jolloin evankeliumia koko täyteydessään saarnattaisiin voimallisesti kaikille kansoille, jotta olisi kansa, joka olisi valmis tuhatvuotisen valtakunnan aikaa varten. Minulle ilmoitettiin, että minut oli valittu välikappaleeksi Jumalan käsissä toteuttamaan Hänen tarkoituksiaan tämän suurenmoisen taloudenhoitokauden aikana.

Minulle kerrottiin myös tämän maan alkuperäisistä asukkaista ja näytettiin, keitä he olivat olleet ja mistä he olivat tulleet. Minulle ilmaistiin lyhyt yhteenveto heidän alkuperästään, kehityksestään, sivilisaatiostaan, laeistaan, hallituksistaan, heidän vanhurskaudestaan ja pahuudestaan sekä Jumalan siunauksista, jotka lopulta otettiin heiltä kansana pois. Minulle kerrottiin myös, missä olivat talletettuina levyt, joille oli kaiverrettu lyhennelmä niiden muinaisten profeettojen aikakirjoista, jotka olivat eläneet tällä mantereella. Enkeli ilmestyi minulle kolme kertaa samana yönä ja toi julki samat asiat. Sen jälkeen kun luonani oli käynyt monta kertaa Jumalan enkeleitä, jotka olivat paljastaneet niiden tapahtumien majesteetillisuuden ja kirkkauden, jotka tapahtuisivat viimeisinä aikoina, Herran enkeli antoi aikakirjat minun käsiini syyskuun 22. päivän aamuna Herramme vuonna 1827.

Nämä aikakirjat oli kaiverrettu levyille, jotka näyttivät kullalta. Jokainen levy oli kuusi tuumaa [noin 15 cm] leveä ja kahdeksan tuumaa [noin 20 cm] pitkä, ei aivan tavallisen pellin paksuinen. Levyt oli kaiverrettu täyteen egyptiläisiä kirjainmerkkejä ja sidottu yhteen yhdeksi teokseksi kuten kirjan lehdet kolmella renkaalla, jotka menivät koko teoksen läpi. Levyteoksen paksuus oli lähes kuusi tuumaa [noin 15 cm], ja osa siitä oli sinetöity. Sinetöimättömän osan kirjainmerkit olivat pieniä ja kauniisti kaiverrettuja. Koko kirjassa oli useita merkkejä sen vanhasta iästä, ja kaiverrukset oli tehty erinomaisen taidokkaasti. Aikakirjojen mukana oli outo esine, jota muinoin kutsuttiin ’urimiksi ja tummimiksi’ ja joka muodostui kahdesta läpikuultavasta kivestä, jotka oli kiinnitetty kaareen, joka oli kiinni rintakilvessä. Urimia ja tummimia käyttämällä käänsin aikakirjan Jumalan lahjan ja voiman avulla.

– – Tämä kirja kertoo meille – –, että Vapahtajamme ilmestyi tällä mantereella ylösnousemuksensa jälkeen; että Hän juurrutti tänne evankeliumin koko täyteydessään ja runsaudessaan ja voimassaan kaikkine siunauksineen; että heillä oli apostolit, profeetat, papit, opettajat ja paimenet, sama järjestys, sama pappeus, samat toimitukset, lahjat, valtuudet ja siunaukset kuin itäisellä mantereellakin; että ihmiset hävitettiin heidän rikkomustensa tähden; että heidän joukossaan elänyttä viimeistä profeettaa käskettiin kirjoittamaan lyhennelmä heidän profetioistaan, historiastaan ym. ja kätkemään se maahan ja että se tulisi esiin ja yhdessä Raamatun kanssa täyttäisi Jumalan tarkoitukset viimeisinä aikoina. Tarkempi selonteko on Mormonin kirjassa, jonka voi hankkia Nauvoosta tai keneltä tahansa matkustavista vanhimmistamme.

Niin pian kuin tämä löytö tuli tunnetuksi, valheelliset puheet, panettelu ja parjaus levisivät kuin tuulen siivin joka suuntaan; ahdistelevat joukot ja pahoin aikein saapuneet henkilöt piirittivät usein kotiamme. Useita kertoja minua kohti ammuttiin ja pelastuin täpärästi, ja kaikkia keinoja käytettiin, jotta levyt olisi saatu minulta, mutta Jumalan voima ja siunaus oli kanssani ja monet alkoivat uskoa todistustani.

Vaikka vaino voi raivota kirkkoa vastaan, mikään ei voi estää totuuden etenemistä.

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko perustettiin huhtikuun 6. päivänä vuonna 1830 Fayetten kaupungissa Senecan piirikunnassa New Yorkin osavaltiossa. Muutamia kutsuttiin ja asetettiin ilmoituksen ja profetian hengen mukaan, ja he alkoivat saarnata sen mukaan kuin Henki antoi heille sanoja, ja vaikka he olivat heikkoja, heitä vahvisti Jumalan voima, ja monet saatiin parannukseen, heidät kastettiin upottamalla veteen, ja he täyttyivät Pyhällä Hengellä kätten päällepanemisen kautta. He näkivät näkyjä ja ennustivat, riivaajia karkotettiin ja sairaita parannettiin kätten päällepanemisella. Siitä ajasta lähtien työ vieri eteenpäin hämmästyttävän nopeasti, ja pian seurakuntia perustettiin New Yorkin, Pennsylvanian, Ohion, Indianan, Illinoisin ja Missourin osavaltioihin. Viimeksi mainitussa osavaltiossa muodostettiin huomattava siirtokunta Jacksonin piirikuntaan. Monia liittyi kirkkoon, ja meidän lukumäärämme kasvoi nopeasti; me ostimme paljon maata, meidän maatilamme tuottivat yltäkylläisesti, ja rauha ja onni vallitsi kotipiirissämme ja kaikkialla lähistöllämme. Mutta koska emme voineet olla kanssakäymisissä naapuriemme kanssa (jotka olivat, monet heistä, ihmisistä alhaisimpia ja olivat paenneet sivistyneen yhteiskunnan silmistä rajaseudulle välttääkseen oikeuden käden) heidän keskiyön juomingeissaan, heidän sapatinrikkomisessaan, ravikilpailuissaan ja uhkapeleissään, he alkoivat ensin pilkata, sitten vainota, ja lopulta kokoontui järjestäytynyt vihamielinen joukko ja poltti kotejamme, tuhri tervalla ja höyhenillä ja ruoski monet veljistämme ja lopulta, vastoin lakia, oikeutta ja ihmisyyttä, ajoi heidät asuinsijoiltaan, ihmiset, joiden asunnottomina ja kodittomina oli pakko vaeltaa paljaita preerioita, kunnes lapsilta jäi preerialle veriset jäljet. Tämä tapahtui marraskuussa, eikä heillä ollut mitään muuta suojaa kuin taivaankansi tänä koleana vuodenaikana. Hallitusvalta sulki silmänsä tapahtuneelta, ja vaikka meillä oli vahvistetut kauppakirjat maahamme emmekä olleet rikkoneet mitään lakia, emme saaneet mitään korvausta.

Oli monia sairaita, jotka näin epäinhimillisesti ajettiin pois kodeistaan ja joiden oli pakko kärsiä kaikki tämä kova kohtelu ja etsiä kotia, mistä sellaisen saattoi löytää. Seurauksena oli se, että sangen monet heistä kuolivat, kun heiltä oli riistetty elämän mukavuudet ja välttämättömät elinehdot; monet lapset jäivät orvoiksi, vaimot ja miehet [jäivät] leskiksi; roskajoukko otti haltuunsa maatilamme, vei monituhatpäisen karjamme, lampaamme, hevosemme ja sikamme, ja meidän huonekalumme, kauppatavaramme ja kirjapainomme ja ladelmamme rikottiin, ryöstettiin tai tuhottiin muuten.

Monet veljistämme muuttivat Clayn piirikuntaan, missä he olivat vuoteen 1836 asti, kolme vuotta; mitään väkivaltaisuuksia ei esiintynyt, mutta väkivallalla uhattiin. Mutta kesällä 1836 nämä uhkaukset alkoivat muodostua vakavammiksi; uhkauksien jälkeen pidettiin julkisia kokouksia, annettiin päätöslauselmia, uhattiin kostolla ja hävityksellä, ja asiat saivat jälleen pelottavan käänteen. Jacksonin piirikunta riitti ennakkotapaukseksi, ja kun tuon piirikunnan viranomaiset eivät puuttuneet asioihin, niin he [Clayn piirikunnan viranomaiset] kerskuivat, etteivät he puuttuisi täälläkään, minkä viranomaisten puoleen kääntyessämme totesimme paikkansapitäväksi, ja kärsittyämme paljon puutetta ja menetettyämme paljon omaisuutta meidät karkotettiin jälleen kodeistamme.

Seuraavaksi asetuimme Caldwellin ja Daviessin piirikuntiin, joihin muodostimme suuria ja laajoja siirtokuntia aikoen vapauttaa itsemme sortovallasta asettumalla asumaan uusiin piirikuntiin, joissa oli vain muutamia asukkaita. Täälläkään emme silti saaneet elää rauhassa, vaan vuonna 1838 vihamieliset joukot hyökkäsivät jälleen kimppuumme, kuvernööri Boggs antoi hävityskäskyn, ja laillisen oikeuden saaneena järjestäytyneet rosvot kulkivat kaikkialla maassa, ryöstivät meiltä karjamme, lampaamme, sikamme ym. Monia väestämme surmattiin kylmäverisesti, naisten siveys häväistiin, ja meidät pakotettiin miekalla luopumaan omaisuudestamme; ja kärsittyämme kaikenlaisesta häväistyksestä, jota epäinhimillinen, jumalaton rosvojoukko saattoi syytää päällemme, kahdestatoista viiteentoista tuhatta sielua miehiä, naisia ja lapsia häädettiin oman kotilietensä ääreltä ja mailtaan, joihin heillä oli vahvistetut kauppakirjat, asunnottomina, ilman ystäviä ja kodittomina (talvipakkasessa) vaeltamaan pakolaisina maan päällä tai etsimään turvapaikkaa jossakin suopeamassa paikassa ja vähemmän barbaaristen ihmisten keskuudessa. Monet sairastuivat ja kuolivat kylmyyteen ja kärsimyksiin, joita heidän oli kestettävä; monet vaimot jäivät leskiksi ja lapset orvoiksi ja hätää kärsimään. Veisi enemmän aikaa kuin minulle on suotu kuvata tässä sitä epäoikeudenmukaisuutta, niitä vääryyksiä, murhia, verenvuodatusta, varkauksia, kurjuutta ja kärsimyksiä, joita Missourin osavaltion barbaariset, epäinhimilliset ja laittomat tapahtumat ovat aiheuttaneet.

Tässä tilanteessa, johon edellä on viitattu, me saavuimme vuonna 1839 Illinoisin osavaltioon, josta löysimme vieraanvaraisia ihmisiä ja ystävällisen kodin: ihmisiä, jotka olivat halukkaita toimimaan lain ja inhimillisyyden periaatteiden mukaan. Me olemme alkaneet rakentaa ’Nauvoo’-nimistä kaupunkia Hancockin piirikuntaan. Meitä on täällä kuudesta kahdeksaan tuhatta ja lisäksi suuria määriä ympäröivässä piirikunnassa ja melkein jokaisessa osavaltion piirikunnassa. Meille on myönnetty kaupunginoikeudet ja oikeudet legioonaan, jonka joukkoihin kuuluu tällä hetkellä 1 500 miestä. Meillä on myös oikeudet yliopistoon ja oikeudet perustaa maanviljelys- ja teollisuusyhdistys, meillä on omat lakimme ja hallintomiehemme, ja meillä on kaikki etuoikeudet, joista kaikki muutkin vapaat ja valistuneet kansalaiset saavat nauttia.

Vaino ei ole pysäyttänyt totuuden etenemistä vaan on ainoastaan valanut öljyä liekkiin; totuus on levinnyt yhä nopeammin. Ylpeinä omaksumastaan asiasta ja tietoisina viattomuudestamme sekä järjestelmänsä totuudellisuudesta keskellä herjauksia ja syytöksiä tämän kirkon vanhimmat ovat lähteneet maailmaan ja kylväneet evankeliumin siemeniä miltei jokaiseen unionin osavaltioon. Se on tunkeutunut kaupunkeihimme, se on levinnyt kyliimme ja saanut tuhannet älykkäät, jalot ja isänmaalliset kansalaiset olemaan kuuliaisia sen jumalallisille velvoituksille ja elämään sen pyhien totuuksien mukaan. Se on levinnyt myös Englantiin, Irlantiin, Skotlantiin ja Walesiin, jonne lähetettiin vuonna 1840 muutamia lähetyssaarnaajiamme, ja yli viisituhatta on lähtenyt seuraamaan totuuden viiriä; lukuisia muita liittyy nyt joka maassa.

Lähetyssaarnaajamme lähtevät eri kansakuntien keskuuteen, ja totuuden viiri on pystytetty Saksaan, Palestiinaan, Uuteen- Hollantiin [Australia], Itä-Intiaan ja muihin paikkoihin; kenenkään jumalattoman käsi ei voi pysäyttää työn etenemistä; vainot saavat raivota, roskajoukot liittyä yhteen, sotajoukot kokoontua ja häväistykset tulla, mutta Jumalan totuus etenee rohkeasti, ylväästi ja itsenäisenä, kunnes se on tunkeutunut jokaiseen maanosaan, käynyt jokaisella seudulla, kulkenut jokaisessa maassa ja kaikunut jokaiseen korvaan, kunnes Jumalan tarkoitukset on täytetty ja suuri Jehova sanoo, että työ on tehty.

Uskonkappaleet kuvaavat uskontomme perusoppeja ja -periaatteita.

Me uskomme Jumalaan, iankaikkiseen Isään, ja Hänen Poikaansa, Jeesukseen Kristukseen, ja Pyhään Henkeen.

Me uskomme, että ihmiset saavat rangaistuksen omista synneistään eivätkä Aadamin rikkomuksesta.

Me uskomme, että koko ihmissuku voi pelastua Kristuksen sovituksen ansiosta noudattamalla evankeliumin lakeja ja toimituksia.

Me uskomme, että evankeliumin ensimmäiset periaatteet ja toimitukset ovat ensimmäiseksi, usko Herraan Jeesukseen Kristukseen; toiseksi, parannus; kolmanneksi, upotuskaste syntien anteeksisaamiseksi; neljänneksi, kätten päällepaneminen Pyhän Hengen lahjan saamiseksi.

Me uskomme, että saarnatakseen evankeliumia ja suorittaakseen sen toimituksia miehen täytyy olla Jumalan kutsuma profetian kautta ja niiden kätten päällepanemisella, joilla on toimivalta.

Me uskomme samaan järjestykseen, joka oli alkukirkossa, nimittäin apostoleihin, profeettoihin, paimeniin, opettajiin, evankelistoihin ja niin edelleen.

Me uskomme kielillä puhumisen, profetian, ilmoituksen, näkyjen, parantamisen, kielten tulkitsemisen ja niin edelleen lahjaan.

Me uskomme, että Raamattu on Jumalan sanaa, sikäli kuin se on oikein käännetty; me uskomme myös, että Mormonin kirja on Jumalan sanaa.

Me uskomme kaiken, mitä Jumala on ilmoittanut, kaiken, mitä hän nykyään ilmoittaa, ja me uskomme, että hän ilmoittaa vielä monia suuria ja tärkeitä Jumalan valtakuntaa koskevia asioita.

Me uskomme Israelin todelliseen kokoamiseen ja kymmenen heimon palauttamiseen, että Siion (Uusi-Jerusalem) rakennetaan Amerikan mantereelle, että Kristus tulee hallitsemaan henkilökohtaisesti maan päällä ja että maa uudistetaan ja se saa paratiisillisen kirkkautensa.

Me vaadimme oikeutta palvella kaikkivaltiasta Jumalaa oman omantuntomme vaatimusten mukaan ja sallimme kaikille ihmisille saman oikeuden, palvelivatpa he miten, missä tai mitä tahansa.

Me uskomme, että kuninkaille, presidenteille, hallitsijoille ja hallitusmiehille tulee olla alamainen ja että tulee noudattaa, kunnioittaa ja ylläpitää lakia.

Me uskomme, että tulee olla vilpitön, uskollinen, siveellinen, hyväntahtoinen ja hyveellinen ja että tulee tehdä hyvää kaikille ihmisille; tosiaankin, voimme sanoa seuraavamme Paavalin kehotusta – me uskomme kaikessa, me toivomme kaikessa, me olemme kestäneet paljon ja toivomme voivamme kestää kaiken. Jos on jotakin hyveellistä, rakastettavaa tai hyvältä kuuluvaa tai kiitettävää, sitä me etsimme. [UK 1–13.]

Kunnioittaen, jne.

“JOSEPH SMITH”⁴

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta V–XI.

Joseph Smith kirjoitti Wentworth-kirjeen vastauksena John Wentworthin ja George Barstow’n pyyntöön (s. 457). Milloin ihmiset ovat kyselleet sinulta kirkon historiasta tai uskonkäsityksistä? Kun tutkit tätä lukua tai keskustelette siitä, mieti, kuinka voisit vastata sellaisiin kysymyksiin tulevaisuudessa. Mitä me voimme oppia Joseph Smithin kirjoittaman Wentworth-kirjeen perusteella siitä, kuinka sellaisiin kysymyksiin pitäisi vastata?
Lue, mitä profeetta sanoi ensimmäisestä näystään (s. 458). Kun seuraavan kerran kerrot jollekulle ensimmäisestä näystä, kuinka voisit auttaa häntä ymmärtämään ensimmäisen näyn ja sen, mitä se sinulle merkitsee?
Lue profeetan kuvaus Mormonin kirjan esiintulosta (s. 459–461). Miten Mormonin kirja on vaikuttanut elämääsi? Millä tavoin voimme lausua todistuksemme Mormonin kirjasta?
Sivuilla 461–464 Joseph Smith esittää lyhyen historian kirkon alkuajoista ja todistaa sitten kirkon kohtalosta. Mitä tunnet tutkiessasi kolmatta kappaletta sivulta 464? Mistähän syystä vaino ei voi pysäyttää kirkon etenemistä? Mitä esimerkkejä tiedät ihmisistä, jotka menevät eteenpäin vastustuksesta huolimatta? (Mieti esimerkkejä pyhistä kirjoituksista, kirkon historiasta ja omasta elämästäsi.)
Käy läpi uskonkappaleet (s. 465–466). Millä tavoin uskonkappaleet ovat auttaneet sinua? Mistähän syystä pyydämme Alkeisyhdistyksen lapsia opettelemaan ne ulkoa? Mieti aikataulun laatimista uskonkappaleiden tutkimiseksi tai ulkoa opettelemiseksi.

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: JS–H 1–75.

Prophet Joseph writing — ”Herra John Wentworthin – – pyynnöstä olen kirjoittanut seuraavan luonnoksen myöhempien aikojen pyhien uskon synnystä, leviämisestä ja siihen kohdistuneista vainoista, minkä uskon perustajana on minulla Jumalan johdolla kunnia olla.”

Joseph receiving gold plates — ”Herran enkeli antoi aikakirjat minun käsiini syyskuun 22. päivän aamuna Herramme vuonna 1827.”