Pelastajaksi tuleminen Siionin vuorella

”Miten heistä tulee pelastajia Siionin vuorella? Rakentamalla temppeleitään, pystyttämällä kastealtaitaan ja astumalla esiin ja saamalla kaikki toimitukset – – kaikkien kuolleiden esivanhempiensa hyväksi.”

Joseph Smithin elämänvaiheita

Nauvoossa 1840-luvulla asuneille kirkon jäsenille sijaistyön tekeminen kuolleiden sukulaistensa puolesta oli keskeinen toimintamuoto. Siitä saakka kun ensimmäiset sijaiskasteet tällä taloudenhoitokaudella oli toimitettu vuonna 1840, pyhät olivat etsineet sukututkimustietoja esivanhemmistaan, ja monet olivat astuneet kasteen vesiin toimien edesmenneiden rakkaidensa sijaisina.

Alkuun kasteita kuolleiden puolesta toimitettiin Mississipissä tai läheisissä joissa. Mutta tammikuussa 1841, kun pyhät tekivät suunnitelmia Nauvoon temppelin rakentamiseksi, Herra julisti: ”Kasteallasta ei ole maan päällä, niin että heitä, minun pyhiäni, voitaisiin kastaa niiden puolesta, jotka ovat kuolleet – sillä tämä toimitus kuuluu minun huoneeseeni eikä voi olla muualla minulle otollinen paitsi teidän köyhyytenne päivinä, jolloin ette kykene rakentamaan huonetta minulle” (OL 124:29–30).

Sijaiskasteet joissa lopetettiin 3. lokakuuta 1841, kun profeetta ilmoitti: ”Kasteita kuolleiden puolesta ei enää suoriteta, ennen kuin toimitus voidaan suorittaa Herran huoneessa – –. Sillä näin sanoo Herra!”¹ Pyhät alkoivat kiireesti rakentaa väliaikaista puista kasteallasta juuri kaivetun Nauvoon temppelin pohjakerrokseen. Allas, joka rakennettiin wisconsinilaisesta männystä, lepäsi 12 puisen härän selässä. Se pyhitettiin käyttöön 8. marraskuuta, ”kunnes temppeli tulee valmiiksi, kun sen paikalle tehdään kestävämpi allas”². Marraskuun 21. päivänä 1841 kuusi jäsentä kahdentoista koorumista kastettiin 40 kuolleen henkilön puolesta. Ne olivat ensimmäiset kasteet, jotka altaassa toimitettiin kuolleiden puolesta.

Pyhien varhaiset kokemukset kasteista kuolleiden puolesta opettivat heille aikakirjojen pitämisen tärkeyden Herran kirkossa. Vaikka sijaiskasteita läheisissä joissa oli toimitettu asiaankuuluvalla pappeuden valtuudella, niitä ei ollut virallisesti merkitty aikakirjoihin. Siksi nuo kasteet oli toimitettava uudelleen. Elokuun 31. päivänä 1842 pitämässään puheessa profeetta selitti: ”Kaikilla, jotka kastetaan kuolleiden puolesta, täytyy olla läsnä kirjuri, joka voi olla silminnäkijänä ja kirjoittaa muistiin ja todistaa, että hänen muistiinpanonsa on tosi ja pätevä. – – Sen tähden huolehdittakoon tästedes tarkoin kuolleiden puolesta toimitettujen kasteiden aikakirjoihin merkitsemisestä ja todistamisesta.”³ Profeetta käsitteli tätä asiaa pitkään kirjeessä, jonka hän kirjoitti seuraavana päivänä pyhille, ja toisessa, 6. syyskuuta kirjoitetussa, kirjeessä. Nämä kaksi kirjettä ovat nyt Opin ja liittojen luvut 127 ja 128.

Luvussa 127 profeetta merkitsi muistiin seuraavat Herran antamat ohjeet: ”Kun joitakuita teistä kastetaan teidän kuolleidenne puolesta, olkoon läsnä kirjuri; ja hän olkoon teidän kasteidenne silminnäkijä; hän kuulkoon korvillaan, jotta hän voi todistaa varmasti, sanoo Herra; niin että kaikki teidän muistiinmerkintänne merkittäisiin kirjoihin taivaassa – –. Ja vielä, kaikki kirjat pidettäköön järjestyksessä, niin että ne voidaan panna minun pyhän temppelini arkistoon pidettäviksi muistossa polvesta polveen.” (OL 127:6–7, 9.)

Kun pyhät etenivät tässä pyhässä työssä, ”kävi pian ilmeiseksi, että joillakuilla oli pitkiä luetteloja kuolleistaan, joiden puolesta he halusivat tehdä toimituksia”, muisteli vanhin George A. Smith, joka kuului kahdentoista koorumiin. ”Tämän nähtiin olevan pelkkä alku valtavalle työlle, eikä kaikkien evankeliumin toimitusten suominen kuolleiden joukoille ollut mikään vähäinen tehtävä. Muutamat kahdestatoista kysyivät Josephilta, eikö voisi olla jokin lyhyempi menetelmä niin monien palvelemiseksi. Joseph vastasi suunnilleen näin: ’Herran lait ovat muuttumattomat. Meidän täytyy mukautua täysin siihen, mitä meille on ilmoitettu. Emme voi odottaa tekevämme tätä laajaa työtä kuolleiden puolesta lyhyessä ajassa.’”⁴

Joseph Smithin opetuksia

Oppi kuolleiden pelastuksesta osoittaa Jumalan viisauden ja säälin suuruuden.

”Kaikkien niiden, joilla ei lihassa ollessaan ole ollut tilaisuutta kuulla evankeliumia ja saada sen toimituksia sellaisen miehen kautta, jolla on valtuus, on saatava se tämän elämän jälkeen, ennen kuin heidät voidaan lopullisesti tuomita.”⁵

”Ei ole sen uskomattomampaa, että Jumala pelastaa kuolleet kuin että Hän herättää kuolleet.

Henki ei ole milloinkaan liian vanha lähestymään Jumalaa. Kaikki ovat anteeksiantavan armon ulottuvilla, elleivät ole syyllistyneet anteeksiantamattomaan syntiin, josta ei ole anteeksiantoa, ei tässä maailmassa eikä tulevassa. On olemassa keino vapauttaa kuolleiden henget, ja se tapahtuu pappeuden voimalla ja valtuudella – sitomalla ja päästämällä maan päällä. Tämä oppi on ihana, sillä se tuo esiin jumalallisen säälin ja ihmisrakkauden suuruuden ihmisen pelastamissuunnitelmassa.

Tämä ihana totuus on tarkoitettu laajentamaan ymmärrystä ja tukemaan sielua vaivojen, vaikeuksien ja ahdistusten keskellä. Kuvitelkaa esimerkkinä kahden miehen tapausta. He ovat veljeksiä ja ovat yhtä älykkäitä, oppineita, hyveellisiä ja rakastettavia. He ovat vaeltaneet vanhurskaudessa, ja heillä on hyvä omatunto kaikessa sikäli kuin he ovat kyenneet erottamaan velvollisuuden perimätiedon mutaisesta virrasta tai luonnon kirjan tahriutuneelta sivulta.

Toinen heistä kuolee ja haudataan ilman että hän on koskaan kuullut lunastuksen evankeliumista; toiselle lähetetään pelastuksen sanoma, hän kuulee ja vastaanottaa sen ja hänestä tulee iankaikkisen elämän perillinen. Pääseekö toinen osalliseksi kirkkaudesta ja jääkö toinen toivottomaan kadotukseen? Eikö hänellä ole mitään mahdollisuutta pelastua? Lahkolaisuuden vastaus on ’ei’. – –

Tämä oppi esittää selkeästi Jumalan viisauden ja armon, mikä ilmenee siinä, että Hän on varannut toimituksen kuolleiden pelastukseksi siten, että heidät kastetaan sijaisen kautta, heidän nimensä kirjoitetaan muistiin taivaassa ja heidät tuomitaan heidän ruumiissa tekemiensä tekojen mukaisesti. Tämä oppi oli pyhien kirjoitusten sanomana. Ne pyhät, jotka jättävät tekemättä työn poismenneiden omaistensa puolesta, tekevät sen oman pelastuksensa uhalla.”⁶

Joulukuussa 1840 Joseph Smith kirjoitti kahdentoista koorumin jäsenille ja muille pappeusjohtajille, jotka palvelivat lähetystyössä Isossa-Britanniassa: ”Oletan, että oppi ’kasteesta kuolleiden puolesta’ on jo ennen tätä kantautunut korviinne ja mielessänne on saattanut herätä joitakin kysymyksiä siitä. En voi tässä kirjeessä suoda teille kaikkea tätä aihetta koskevaa tietoa, mitä kenties haluaisitte, mutta – – haluan sanoa, että kaste oli tosiaankin käytännössä muinaisissa seurakunnissa. Paavali pyrkii sen perusteella osoittamaan ylösnousemusopin oikeaksi ja sanoo: ’Mitä varten sitten jotkut antavat kastaa itsensä kuolleiden puolesta? Ellei kuolleita lainkaan herätetä, miksi he kastattavat itsensä näiden puolesta?’ [1. Kor. 15:29.]

Mainitsin tämän opin ensimmäisen kerran julkisesti pitäessäni veli Seymour Brunsonin hautajaissaarnaa, ja olen sen jälkeen antanut kirkolle yleisohjeita aiheesta. Pyhillä on oikeus tulla kastetuiksi niiden sukulaistensa puolesta, jotka ovat kuolleet – –. Sen laajemmin asiaa käsittelemättä näette epäilemättä tämän opin johdonmukaisuuden ja järkevyyden; ja se esittää Kristuksen evankeliumin luultavasti laajamittaisempana kuin jotkut ovat kuvitelleetkaan.”⁷

Meistä tulee pelastajia Siionin vuorella, kun suoritamme pyhiä toimituksia kuolleiden puolesta.

”Jos me kerran voimme Jumalan Pojan pappeuden valtuudella kastaa jonkun Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen syntien anteeksisaamiseksi, niin yhtä suuressa määrin meidän etuoikeutenamme on toimia sijaisena ja tulla kastetuksi syntien anteeksisaamiseksi sellaisen kuolleen sukulaisen puolesta ja hyväksi, joka ei ole kuullut evankeliumia tai sen täyteyttä.”⁸

”Raamatussa sanotaan: ’Ennen kuin tulee Herran päivä, suuri ja pelottava, minä lähetän teille profeetta Elian. Hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet isien puoleen. Silloin en tuomitse maata perikatoon, kun tulen.’ [Mal. 3:23–24.]

Sanan kääntää pitäisi kuulua sitoa eli sinetöidä. Mutta mikä on tämän tärkeän palvelutehtävän tarkoitus ja miten se toteutetaan? Avaimet annetaan, Elian henki on tuleva, evankeliumi vakiinnutetaan, Jumalan pyhät kootaan, Siion rakennetaan ja pyhät tulevat pelastajiksi Siionin vuorelle [ks. Ob. 21, vuoden 1933 suomennos].

Mutta miten heistä tulee pelastajia Siionin vuorella? Rakentamalla temppeleitään, pystyttämällä kastealtaitaan ja astumalla esiin ja saamalla kaikki toimitukset, kasteet, konfirmaatiot, pesut, voitelut, toimitukset ja sinetöimisvoimat päänsä päälle kaikkien kuolleiden esivanhempiensa hyväksi ja heidän lunastamisekseen, jotta he voisivat tulla esiin ensimmäisessä ylösnousemuksessa ja tulla heidän kanssaan korotetuiksi kirkkauden valtaistuimille; ja tässä on ketju, joka sitoo isien sydämet lapsiin ja lapset isiin, mikä täyttää Elian palvelutehtävän. – –

Pyhillä ei ole kovin paljon aikaa pelastaa ja lunastaa kuolleitaan ja koota yhteen eläviä omaisiaan, jotta nämäkin pelastuisivat, ennen kuin maata lyödään ja säädetty tuho lankeaa maailman ylle.

Neuvoisin kaikkia pyhiä lähtemään kaikin voimin ja kokoamaan [temppeliin] kaikki elossa olevat omaisensa, jotta heidät sinetöitäisiin ja pelastettaisiin ja jotta he olisivat valmiit sen päivän varalle, jolloin tuhon enkeli astuu esiin; ja jos koko kirkko ryhtyisi kaikin voimin pelastamaan kuolleitaan, sinetöimään jälkeläisiään ja kokoamaan eläviä ystäviään eikä käyttäisi yhtään ajatustakaan maailman hyväksi, niin työtä saataisiin tuskin päätökseen, ennen kuin tulisi yö, jolloin kukaan ei voi tehdä työtä.”⁹

”On olemassa kaste, joka tulee toimittaa elävien hyväksi, ja kaste niiden kuolleiden puolesta, jotka kuolevat tuntematta evankeliumia. – – Teidän ei ole tarpeen ainoastaan tulla kastetuiksi kuolleidenne puolesta, vaan teidän on käytävä läpi kaikki toimitukset heidän puolestaan, samat toimitukset, jotka olette käyneet läpi omaksi pelastukseksenne. – –

– – Pitäisi olla olemassa paikka, jonne kaikki kansat tulevat aika ajoin saamaan endaumenttinsa, ja Herra on sanonut, että tämä on oleva paikka kuolleiden kastamiseksi. Jokaisella, joka on kastettu ja kuuluu valtakuntaan, on oikeus tulla kastetuksi meitä ennen eläneiden puolesta, ja niin pian kuin kuolleiden puolesta sijaisina toimivat ystävät ovat noudattaneet evankeliumin lakia, Herralla on siellä toimeenpanijat, jotka päästävät heidät vapaiksi. Ihminen voi toimia omaistensa sijaisena; he ovat siten täyttäneet evankeliumin toimitukset, jotka säädettiin ennen maailman perustamista. Meidät voidaan kastaa myös niiden puolesta, jotka ovat olleet rakkaita ystäviämme.”¹⁰

”Kaikki ne, jotka kuolevat uskossa, menevät henkien vankilaan saarnaamaan ruumiissa kuolleille mutta hengessä eläville; ja nuo henget saarnaavat hengille [jotka ovat vankilassa], jotta he eläisivät Jumalan mielen mukaan hengessä, ja ihmiset tekevät heille palvelutyön lihassa; – – ja näillä keinoin heidät tehdään onnellisiksi [ks. 1. Piet. 4:6]. Siksi ne, jotka kastetaan kuolleidensa puolesta, ovat pelastajia Siionin vuorella, ja heidän täytyy saada pesunsa ja voitelunsa kuolleidensa puolesta samoin kuin itsensä hyväksi.”¹¹

Jumala on antanut meille suuren vastuun etsiä kuolleitamme.

”Avaan teidän silmänne kuolleisiin nähden. Kaikki, mitä Jumala ikinä on äärettömässä viisaudessaan nähnyt soveliaaksi ja asianmukaiseksi ilmoittaa meille meidän asuessamme kuolevaisuudessa ja mikä koskee kuolevaisia ruumiitamme, on ilmoitettu meille abstraktisessa muodossa, ilman yhteyttä tähän kuolevaiseen tomumajaan. Sen sijaan se ilmoitetaan meidän hengellemme, aivan kuin meillä ei olisi ruumista lainkaan, ja ne ilmoitukset, jotka pelastavat henkemme, tulevat pelastamaan ruumiimmekin. Jumala ilmoittaa ne meille ottaen huomioon, ettei ruumiin eli maallisen majan hajoaminen tapahdu ikuisiksi ajoiksi. Tästä seuraa vastuu, kauhea vastuu, joka meillä on kuolleistamme, sillä kaikkien henkien, jotka lihassa ollessaan eivät olleet kuuliaisia evankeliumille, on noudatettava sitä henkinä tai tultava tuomituiksi. Vakava ajatus – pelottava ajatus! Eikö mitään ole tehtävissä – mitään valmistelua – eikö mitään pelastusta isillemme ja ystävillemme, jotka ovat kuolleet saamatta tilaisuutta totella Ihmisen Pojan säädöksiä? – –

Mitä lupauksia on esitetty kuolleiden pelastusta koskevassa asiassa, ja millaisia ovat luonteeltaan ne, jotka voidaan pelastaa, vaikka heidän ruumiinsa maatuu ja lahoaa haudassa? Kun Hänen käskynsä opettavat meitä, ne opettavat iankaikkisuuden kannalta, sillä Jumala näkee meidät ikään kuin me olisimme ikuisuudessa. Jumala asuu iankaikkisuudessa eikä näe asioita samalla tavalla kuin me.

Suurin velvollisuus, mitä Jumala on meille antanut tässä maailmassa, on kuolleidemme etsiminen. Apostoli sanoo: ’He eivät voi päästä täydellisyyteen ilman meitä’ [ks. Hepr. 11:40], sillä on tarpeen, että hallussamme on sinetöimisvalta sinetöidäksemme lapsemme ja kuolleemme aikojen täyttymisen taloudenhoitokautta varten – taloudenhoitokautta, jonka aikana täyttyvät lupaukset, jotka Jeesus Kristus antoi ihmisten pelastukseksi ennen maailman perustamista.

– – On välttämätöntä, että ne, jotka menevät edeltä, ja ne, jotka tulevat meidän jälkeemme, pääsevät osallisiksi pelastuksesta yhdessä meidän kanssamme. Siksi Jumala on tehnyt sen pakolliseksi ihmiselle. Tästä syystä Jumala sanoi: ’Ennen kuin tulee Herran päivä, suuri ja pelottava, minä lähetän teille profeetta Elian. Hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet isien puoleen. Silloin en tuomitse maata perikatoon, kun tulen.’ [Mal. 3:23–24.]”¹²

Profeetta Joseph Smith kirjoitti kirjeessä pyhille seuraavat sanat, jotka liitettiin myöhemmin Oppiin ja liittoihin kohdaksi 128:15–18, 22, 24: ”Ja nyt, suuresti rakastetut veljeni ja sisareni, sallikaa minun vakuuttaa teille, että nämä ovat kuolleita ja eläviä koskevia periaatteita, joita ei voi sivuuttaa kevyesti, mitä tulee meidän pelastukseemme. Sillä heidän pelastuksensa on välttämätön ja tärkeä meidän pelastuksellemme, niin kuin Paavali sanoo isistä – etteivät he voi päästä täydellisyyteen ilman meitä – emme mekään voi päästä täydellisyyteen ilman kuolleitamme.

Ja nyt, mitä tulee kasteeseen kuolleiden puolesta, annan teille lainauksen Paavalilta, 1. korinttilaiskirje 15:29: Mitä varten sitten jotkut antavat kastaa itsensä kuolleiden puolesta? Ellei kuolleita lainkaan herätetä, miksi he kastattavat itsensä näiden puolesta?

Ja vielä, tämän lainauksen yhteydessä annan teille lainauksen yhdeltä profeetalta, joka oli kiinnittänyt katseensa pappeuden palauttamiseen, viimeisinä aikoina ilmoitettaviin kirkkaudellisiin totuuksiin ja erityisesti tähän, kirkkaudellisimpaan kaikista asioista, jotka kuuluvat ikuiseen evankeliumiin, nimittäin kasteeseen kuolleiden puolesta; sillä Malakia sanoo, viimeinen luku, jakeet 23 ja 24: Kuulkaa! Ennen kuin tulee Herran päivä, suuri ja pelottava, minä lähetän teille profeetta Elian. Hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet isien puoleen. Silloin en tuomitse maata perikatoon, kun tulen.

Olisin voinut esittää tästä selkeämmän käännöksen, mutta se on riittävän selkeä sopiakseen tarkoitukseeni sellaisena kuin se on. Tässä tapauksessa riittää, kun tietää, että maa tuomitaan perikatoon, ellei ole olemassa minkäänlaista yhdistävää sidettä isien ja lasten välillä yhdessä tai toisessa asiassa – ja katso, mikä on tuo asia? Se on kaste kuolleiden puolesta. Sillä me emme voi päästä täydellisyyteen ilman heitä; eivätkä he voi päästä täydellisyyteen ilman meitä. – –

– – Riemuitkoot sydämenne ja iloitkoot ylenpalttisesti. Maa puhjetkoon laulamaan. Kuolleet julistakoot iankaikkisen ylistyksen hymnejä Kuningas Immanuelille, joka on vahvistanut, ennen kuin maailma oli, sen, minkä avulla me voimme lunastaa heidät vankilastaan, sillä vangit pääsevät vapaiksi. – –

– – Uhratkaamme sen tähden kirkkona ja kansana ja myöhempien aikojen pyhinä Herralle uhri vanhurskaasti; ja esittäkäämme hänen pyhässä temppelissään, kun se on valmistunut, kirja, joka sisältää muistiinmerkinnät kuolleistamme ja joka on kaiken hyväksymisen arvoinen.”¹³

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta V–XI.

Käy läpi sivut 491–493 ja pane merkille, kuinka Joseph Smithin ja varhaisten pyhien ymmärrys opista kasteesta kuolleiden puolesta lisääntyi. Mieti, miltä pyhistä on mahtanut tuntua, kun he kuulivat ensimmäisen kerran kuolleiden pelastuksesta. Mitä itse tunsit, kun osallistuit ensimmäisen kerran toimituksiin kuolleiden puolesta?
Lue kolmas ja neljäs kokonainen kappale sivulta 493. Kuinka oppi kuolleiden pelastuksesta osoittaa Jumalan sääliä ja laupeutta? Millä tavoin tämä oppi voi laajentaa ymmärrystä ja tukea sielua?
Mitä tarkoittaa se, että on pelastaja Siionin vuorella? (Katso joitakin esimerkkejä sivuilta 494–497.) Miksi arvelet, että kuolleiden esivanhempiemme on mahdotonta päästä täydellisyyteen ilman meitä? Miksi arvelet, että meidän on mahdotonta päästä täydellisyyteen ilman heitä?
Käy läpi joitakin profeetta Joseph Smithin opetuksia suuresta vastuustamme ”etsiä kuolleitamme” (s. 497–499). Millaisia kokemuksia sinulla on ollut, kun olet hankkinut tietoja esivanhemmistasi? Kuinka rakkautesi sukuasi kohtaan ja uskosi Jumalaan on vahvistunut, kun olet saanut tietoja esivanhemmistasi? Kuinka temppelitoimitusten suorittaminen esivanhempiesi puolesta on vaikuttanut tunteisiisi heitä kohtaan?
Kuinka me voimme auttaa lapsia arvostamaan sukuperintöään? Kuinka me voimme auttaa lapsia osallistumaan temppeli- ja sukututkimustyöhön?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Room. 14:9; OL 128:8–11.

Nauvoo Temple baptistry — Kastehuone uudelleen rakennetussa Nauvoon temppelissä. Tällaisissa kastealtaissa pyhät saavat kastetoimituksen niiden puolesta, jotka ovat kuolleet.

family doing genealogy — ”Suurin velvollisuus, mitä Jumala on meille antanut tässä maailmassa, on kuolleidemme etsiminen.”