Luku 10

Totuuden etsintämme

”Tämän kirkon jäseninä meiltä vaaditaan, että me perehdymme siihen, mitä Herra on ilmoittanut, että meitä ei johdettaisi harhaan – –. Kuinka me voimme vaeltaa totuudessa, ellemme me tunne sitä?”

Joseph Fielding Smithin elämänvaiheita

Kun Joseph Fielding Smith oli kahdeksanvuotias, hänen isänsä antoi hänelle Mormonin kirjan ja pyysi häntä lukemaan sen. ”Otin tämän nefiläisten aikakirjan vastaan kiitollisena”, hän muisteli myöhemmin, ”ja ahkeroin täyttääkseni tehtävän, joka minulle oli annettu.” Hänen rakkautensa tuota kirjaa kohtaan innosti häntä tekemään kotiaskareensa nopeasti ja jopa lähtemään toisinaan baseballpelistä etuajassa, jotta hän löytäisi hiljaisia paikkoja lukemiseen. Vajaassa kahdessa vuodessa siitä, kun hän oli saanut tämän lahjan isältään, hän oli lukenut kirjan kahteen kertaan. Tuosta varhaisesta tutkimisesta hän sanoi myöhemmin: ”On tiettyjä kohtia, jotka ovat painuneet mieleeni, enkä ole koskaan unohtanut niitä.”¹ Hän luki myös muita kirjoja. ”Minulla oli tapana lukea kirjoja, jotka oli tarkoitettu Alkeisyhdistyksen lapsille ja pyhäkoulun lapsille noina varhaisina aikoina”, hän sanoi, ”ja yleensä minulla oli kirja käsissäni, kun olin kotona. – – Myöhemmin luin kirkon historian sellaisena kuin se oli tallennettu Millennial Star -lehteen. Luin myös Raamattua, Mormonin kirjaa, Kallisarvoista helmeä, Oppia ja liittoja ja muuta kirjallisuutta, jota sain käsiini.”²

Presidentti Smith säilytti tämän evankeliumin tiedon janon koko elämänsä ajan. Kun hän oppi evankeliumin totuuksia, hän kertoi niistä muille ja tarpeen tullen puolusti niitä. Kolme vuotta sen jälkeen kun hänet oli asetettu apostoliksi, hän sai pappeuden siunauksen, johon sisältyi seuraava neuvo: ”Suuremmassa määrin kuin monia lähimmäisiäsi sinua on siunattu kyvyllä käsittää, analysoida ja puolustaa totuuden periaatteita, ja aika on koittava, jolloin kokoamasi karttuva todistusaineisto on oleva puolustusmuurina niitä vastaan, jotka yrittävät nyt ja vastaisuudessa tuhota todisteita profeetta Josephin tehtävän jumalallisuudesta; ja tässä puolustuksessa et koskaan joudu häpeään ja Hengen valo vuodattaa säteensä sydämeesi yhtä lempeästi kuin kaste, joka lankeaa taivaasta, ja se paljastaa ymmärryksellesi monia tätä työtä koskevia totuuksia.”³ Hänen elämänsä osoitti tosiksi nuo profeetalliset sanat. Evankeliumin tutkijana, opettajana ja kirjoittajana hän teki uutterasti työtä selittääkseen ja puolustaakseen pelastuksen oppeja. Presidentti Heber J. Grant sanoi kerran, että kaikista johtavista auktoriteeteista ”hän on parhaiten perillä pyhistä kirjoituksista”.⁴

Elämänsä loppupuolella presidentti Smith muisteli usein siunauksia, jotka hän oli saanut evankeliumin tutkimisestaan:

”Koko elämäni ajan olen tutkinut ja pohdiskellut evankeliumin periaatteita sekä yrittänyt elää Herran lakien mukaan. Tästä johtuu, että sydämeeni on tullut suuri rakkaus Häntä ja Hänen työtään kohtaan sekä kaikkia niitä kohtaan, jotka pyrkivät toteuttamaan Hänen tarkoitusperiään maan päällä.”⁵

”Kaikkina päivinäni olen tutkinut pyhiä kirjoituksia ja tavoitellut Herran Hengen johdatusta, jotta oppisin ymmärtämään niiden todellisen merkityksen. Herra on ollut minulle hyvä, ja minä riemuitsen tiedosta, jota Hän on antanut minulle, ja etuoikeudesta, joka minulla on ollut ja on edelleen opettaa Hänen pelastavia periaatteitaan.”⁶

Vanhin Joseph Fielding Smith kahdentoista apostolin koorumista ja presidentti Joseph F. Smith vuonna 1914.

Joseph Fielding Smithin opetuksia

Meidän tulee etsiä totuutta monilta aloilta, mutta tärkeintä tietoa on evankeliumin tieto.

Me uskomme koulutukseen. Kansana me olemme aina etsineet tietoa joka alalta, ja kirkkona olemme käyttäneet suuria summia ja tehneet huomattavia uhrauksia tuodaksemme koulutusmahdollisuuksia kirkon jäsenten ulottuville. Ja etenkin tänä tieteellisen tutkimuksen ja kehityksen aikana. Meidän mielestämme nuorten tulee saada niin paljon koulutusta ja teknistä valmennusta kuin on välttämätöntä ja viisasta.

Mutta meidän mielestämme tähän maallisen opin tavoitteluun tulee liittää yhtäläinen hengellisen ymmärryksen tavoittelu. On tärkeämpää, tuhat kertaa tärkeämpää, että meillä on tietoa Jumalasta ja Hänen laeistaan, niin että voimme tehdä sitä, mikä tuo pelastuksen, kuin on hankkia kaikki se maallinen tieto, joka on mahdollista saada.⁷

”Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita” (Joh. 8:32).

Jokaisen tulisi oppia jotakin uutta joka päivä. Teillä kaikilla on kyselevä mieli ja te etsitte totuutta monilta aloilta. Toivon vilpittömästi, että suurimmat tutkimuksenne tapahtuvat hengellisten asioiden piirissä, koska juuri tällä alueella kykenemme saavuttamaan pelastuksen ja toteuttamaan kehitystä, joka johtaa iankaikkiseen elämään Isämme valtakunnassa.

Tärkeintä tietoa koko maailmassa on evankeliumin tieto. Se on tietoa Jumalasta ja Hänen laeistaan, kaikesta siitä, mitä ihmisten on tehtävä tehdäkseen peläten ja vavisten Herran edessä työtä pelastuakseen [ks. Fil. 2:12; Morm. 9:27].⁸

Kaikki tieto ei ole yhtä arvokasta tai tärkeää. Jotkin totuudet ovat suurempia kuin toiset. Suurimman totuuden tai suurimmat totuudet me löydämme Jeesuksen Kristuksen evankeliumin perusasioista. Ensinnäkin, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika, maailman Lunastaja, joka tuli tähän maailmaan kuolemaan, jotta ihmiset voisivat elää. Se totuus meidän pitäisi tietää. On paljon tärkeämpää tietää, että Jeesus Kristus on Lunastajamme, että Hän on antanut meille iankaikkisen elämän periaatteet, kuin on tietää kaikki ne asiat, joista voidaan hankkia tieto maallisessa koulutuksessa.⁹

Mitä maailman filosofiaan ja viisauteen tulee, ne eivät merkitse mitään, elleivät ne ole yhdenmukaisia Jumalan ilmoitetun sanan kanssa. Mikä tahansa oppi, esitetään se sitten uskonnon, tieteen, filosofian tai minkä tahansa muun nimissä, pettää, jos se on ristiriidassa Herran ilmoitetun sanan kanssa. Se voi vaikuttaa uskottavalta. Se voidaan esittää sanoin, jotka vetoavat ja joihin ei kenties kykene vastaamaan. Se voi näyttää perustuvan todisteisiin, joita ei pysty kiistämään, mutta ei tarvitse muuta kuin odottaa aikansa. Aika tasoittaa kaikki asiat. Sen myötä huomaa, että jokainen oppi, jokainen periaate, uskottiinpa siihen kuinka yleisesti tahansa, häviää, ellei se ole sopusoinnussa Herran palvelijoilleen antaman jumalallisen sanan kanssa. Eikä meidän ole tarpeen pyrkiä venyttämään Herran sanaa eikä yrittää turhaan saada sitä mukautumaan näihin teorioihin ja opetuksiin. Herran sana on täyttyvä, mutta nämä väärät opit ja teoriat raukeavat kaikki tyhjiin. Totuus ja vain totuus pysyy, kun kaikki muu on kadonnut.¹⁰

Herra on käskenyt meitä tutkimaan pyhiä kirjoituksia.

Herra on käskenyt kirkon jäseniä tänä aikana etsimään Häntä rukoillen, uskoen ja tutkien. Meitä on käsketty tutkimaan käskyjä, jotka Hän on antanut meille Opissa ja liitoissa, Mormonin kirjassa ja kaikissa muissa pyhissä kirjoituksissa, ja on luvannut, että ”jokainen älyn periaate, jonka me saavutamme tässä elämässä, nousee meidän kanssamme ylösnousemuksessa. Ja jos ihminen hankkii tässä elämässä ahkeroimisellaan ja kuuliaisuudellaan tietoa ja älyä enemmän kuin toinen, hän on niin paljon paremmassa asemassa tulevassa maailmassa.” [OL 130:18–19.] – – Vapahtaja sanoi juutalaisille: ”Te kyllä tutkitte kirjoituksia, koska luulette niistä löytävänne ikuisen elämän – ja nehän juuri todistavat minusta” [Joh. 5:39]. Kuinka moni kirkon jäsen ajattelee samalla tavoin, mutta ei valmistaudu tutkien ja uskoen?¹¹

Minusta vaikuttaa siltä, että tämän kirkon jäsen ei voi levätä rauhassa ja mukavuudessa eikä hänellä voi olla puhdasta omaatuntoa, ellei hän ole hankkinut tietoa tutkimalla ja uskon kautta kirkon pyhistä kirjoista. Nämä aikakirjat ovat korvaamattomia. Maailma pilkkaa niitä, mutta niiden opetusten avulla meidän sallitaan lähestyä Jumalaa, ymmärtää paremmin taivaallista Isäämme ja Hänen Poikaansa Jeesusta Kristusta, tutustua heihin lähemmin ja saada enemmän tietoa suurenmoisesta pelastussuunnitelmasta, jonka He ovat antaneet meille ja maailmalle.¹²

Muinaiset profeetat, jotka näkivät meidän aikamme, ovat puhuneet, eivät erityisesti oman aikansa ihmisten hyväksi, vaan niiden ihmisten hyväksi, jotka elävät aikana, josta nämä profetiat kertovat.¹³

Minä sanon teille, veljeni ja sisareni, että te ette voi pitää Herran käskyjä ja vaeltaa vanhurskaudessa, ellette te tiedä, mitä käskyt ovat. Herra on käskenyt meidän tutkia pyhiä kirjoituksia, sillä asiat, joita ne sisältävät, ovat totta ja täyttyvät [ks. OL 1:37]. – – Tutkikaa pyhiä kirjoituksia. Tutustukaa siihen, mitä Herra on ilmoittanut omaksi pelastukseksenne, perheenne pelastukseksi ja maailman.¹⁴

Meillä on suuri vastuu kuunnella se totuuden sanoma, jonka Herra nyt ilmoittaa palvelijoilleen.

Jos me kuuntelemme Herran sanoja ja etsimme itse ja hankimme tietoa Mormonin kirjasta, Raamatusta, Opista ja liitoista, Kallisarvoisesta helmestä sekä ohjeista, joita saamme aika ajoin kirkon auktoriteeteilta, ja pyrimme tekemään Herran tahdon muistaen rukouksemme ja liittomme Hänen edessään, me emme kulje harhaan.¹⁵

Yhdeksännessä uskonkappaleessa me julistamme: ”Me uskomme kaiken, mitä Jumala on ilmoittanut, kaiken, mitä hän nykyään ilmoittaa, ja me uskomme, että hän ilmoittaa vielä monia suuria ja tärkeitä Jumalan valtakuntaa koskevia asioita.” Koska se on totta, meidän on välttämätöntä ymmärtää kaikki se, mitä Hän on ilmoittanut, ja se, mitä Hän nyt ilmoittaa. Muutoin me emme ole kosketuksissa Hänen työhönsä emmekä voi tietää Hänen meitä koskevaa tahtoaan, sillä me emme ymmärrä sitä.¹⁶

Myöhempien aikojen pyhien tulee panna luottamuksensa johtajiinsa ja noudattaa kirkon auktoriteettien opetuksia, sillä nämä puhuvat heille profetian ja innoituksen äänellä. Herra on julistanut Opin ja liittojen aivan ensimmäisessä luvussa, että on sama, puhuuko Hän omalla äänellään vai palvelijoidensa äänellä [ks. OL 1:38]. Siksi meillä on aivan yhtä suuri vastuu ja velvoite kuunnella sen henkilön sanaa, joka on johdossa opettamassa kansaa, tai kuunnella Israelin vanhinten ääntä, kun he vievät kansan keskuuteen totuuden sanomaa, kuin meillä on, [jos] Herra lähettäisi luotaan enkelin tai tulisi itse julistamaan nämä asiat meille.¹⁷

Me voimme tuntea evankeliumin totuuden tutkimisen, uskon ja kuuliaisuuden sekä Pyhän Hengen johdatuksen avulla.

Meidän olisi hyvä seurata Herran meille antamaa neuvoa, joka kuuluu: ”Ja sitä, joka vaalii minun sanaani, ei eksytetä” [JS–M 37]. Hänen sanansa tarkoin säilyttäminen on paljon enemmän kuin vain sen lukemista. Jos haluaa säilyttää sen tarkoin, ei riitä, että vain lukee ja tutkii, vaan on myös pyrittävä nöyryydessä ja kuuliaisuudessa täyttämään annetut käskyt ja saamaan sitä innoitusta, jota Pyhä Henki suo.¹⁸

Toisinaan kuulemme valitettavan: ”Minulla ei ole aikaa.” Mutta meillä kaikilla on aikaa lukea ja tutkia, ja se on meidän vakava velvollisuutemme. Emmekö me voi järjestää edes viittätoista minuuttia joka päivä omistautuaksemme järjestelmälliseen lukemiseen ja pohdiskeluun? Se olisi mitättömän pieni aika, ja kuitenkin se olisi tunti ja 45 minuuttia viikossa; seitsemän ja puoli tuntia sellaisessa kuukaudessa, jossa on 30 päivää, ja 91 tuntia ja 15 minuuttia vuodessa. – –

Hyvin harvat meistä lukevat liian paljon; useimmat meistä lukevat liian vähän. Herra on sanonut: ”Ja koska kaikilla ei ole uskoa, etsikää uutterasti ja opettakaa toisillenne viisauden sanoja; niin, etsikää parhaista kirjoista viisauden sanoja; etsikää oppia vieläpä tutkimalla sekä uskon kautta” [OL 88:118; 109:7].¹⁹

Meidän odotetaan tutkivan ja oppivan kaiken, mitä voimme, tutkimalla ja analysoimalla. Mutta oppimiskyvyllemme on rajoituksia järjen ja tutkimisen piirissä. Sitä, mikä on Jumalan, voi ymmärtää vain Jumalan Hengen avulla. Meidän täytyy hankkia tietoa uskon avulla.²⁰

Ihmiset voivat etsiä, he voivat tutkia, he voivat tietenkin oppia hyvin monia asioita, he voivat koota hyvin suuren tietomäärän, mutta he eivät koskaan voi päästä – – totuuden täyteyteen– –, ellei heitä ohjaa Totuuden Henki, Pyhä Henki, ja elleivät he pidä Jumalan käskyjä.²¹

Todellinen usko, johon liittyy nöyryyden henki, johtaa ihmiset tietoon totuudesta. Ei ole mitään hyvää syytä, miksi ihmiset kaikkialla eivät voisi tietää totuutta, joka tekee ihmiset vapaiksi. Ei ole mitään hyvää syytä, miksi kaikki ihmiset eivät voisi löytää totuuden valoa ja tietää, onko Herra puhunut jälleen näinä myöhempinä aikoina vai ei. Paavali julisti, että ihmisten pitäisi etsiä Jumalaa ja kenties hapuillen löytää Hänet, vaikka ”Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä” [Ap. t. 17:27]. Jopa keskellä hengellistä pimeyttä ja uskon puutetta, joka peittää maan, Herran käsivarsi ei ole käynyt lyhyeksi. Hän kuulee rehellisen totuudenetsijän vilpittömän pyynnön, eikä kenenkään tarvitse vaeltaa vailla tietoa jumalallisesta totuudesta tai siitä, mistä voi löytää Jeesuksen Kristuksen kirkon. Ihminen tarvitsee vain nöyrää uskoa ja murtuneen mielen sekä päättäväisyyttä vaeltaa valossa, niin Herra ilmoittaa sen hänelle.²²

Me kaikki voimme tietää totuuden; me emme ole avuttomia. Herra on antanut jokaiselle ihmiselle mahdollisuuden tietää totuuden noudattamalla Hänen [lakejaan] ja Hänen Pyhän Henkensä johdatuksen kautta – Pyhän Hengen, joka lähetetään varta vasten opettamaan meitä – kun me noudatamme lakia, niin me voimme tuntea sen totuuden, joka tekee meidät vapaiksi [ks. Joh. 8:32].²³

Kun me saatamme elämämme sopusointuun totuuden kanssa, Herra lisää valoamme ja ymmärrystämme.

Tämän kirkon jäseninä meiltä vaaditaan, että me perehdymme siihen, mitä Herra on ilmoittanut, että meitä ei johdettaisi harhaan – –. Kuinka me voimme vaeltaa totuudessa, ellemme me tunne sitä?²⁴

Mitä pelastusta koskeviin totuuksiin tulee, meidän yksinomaisena tavoitteenamme tulisi olla saada selville, mitä Herra on ilmoittanut, ja sitten uskoa ja toimia sen mukaisesti.²⁵

Jos me seuraamme valon henkeä, totuuden henkeä, henkeä, joka ilmenee Herran ilmoituksissa; jos me rukouksen ja nöyryyden hengessä etsimme Pyhän Hengen johdatusta, Herra tulee lisäämään meidän valoamme ja meidän ymmärrystämme niin, että me tulemme saamaan ymmärryksen hengen; me tulemme ymmärtämään totuuden; me tulemme tuntemaan valheen sen tavatessamme, ja meitä ei eksytetä.

Kuka joutuu eksytetyksi tässä kirkossa? Ei se, joka on ollut uskollinen velvollisuuden täyttämisessä; ei se, joka on tutustunut Herran sanaan; ei se, joka on noudattanut näissä ilmoituksissa annettuja käskyjä; vaan se, joka ei tunne totuutta, se, joka on hengellisessä pimeydessä, se, joka ei käsitä eikä ymmärrä evankeliumin periaatteita. Sellainen ihminen joutuu eksytetyksi, ja kun nämä väärät henget tulevat keskuuteemme, hän ei ehkä ymmärrä eikä kykene tekemään eroa valon ja pimeyden välillä.

Mutta jos me vaellamme Herran ilmoitusten valossa, jos me otamme vaarin niistä neuvoista, joita antavat ne, jotka ovat kirkon neuvostoissa ja joilla on valta antaa ohjeita, me emme joudu harhaan.²⁶

Tutkikaamme – – pyhiä kirjoituksia. Tietäkäämme, mitä Herra on ilmoittanut. Saattakaamme elämämme sopusointuun Hänen totuutensa kanssa. Silloin me emme joudu eksytetyiksi, vaan meillä on voima vastustaa pahaa ja kiusauksia. Meidän mielemme tehdään eläväksi, ja me kykenemme ymmärtämään totuuden ja erottamaan sen erheestä.²⁷

Jos kirkon opetuksiin liittyy jokin oppi tai periaate, jota me emme ymmärrä, niin käykäämme polvillemme. Menkäämme Herran eteen rukouksen ja nöyryyden hengessä ja pyytäkäämme, että mieltämme valaistaisiin, jotta voimme ymmärtää.²⁸

”Se, mikä on Jumalasta, on valoa; ja se, joka ottaa vastaan valoa ja pysyy Jumalassa, saa lisää valoa; ja se valo kirkastuu kirkastumistaan täyteen päivään saakka” [OL 50:24].

Tästä me siis ymmärrämme, että ihminen, joka etsii Jumalaa ja jota Totuuden Henki eli Puolustaja ohjaa ja joka pysyy jatkuvasti Jumalassa, kasvaa tiedossa, valossa ja totuudessa, kunnes hänelle lopulta valkenee valon ja totuuden täysi päivä.

Me emme saa sitä kaikkea tässä elämässä. Ihmisen on mahdotonta saavuttaa tuota päämäärää kuolevaisen olemassaolon muutamien vuosien aikana. Mutta se, mitä me opimme täällä, se, mikä on iankaikkista, se, mikä on Totuuden Hengen innoittamaa, siirtyy mukanamme haudan tuolle puolen, ja silloin, jos me yhä pysymme Jumalassa, me tulemme edelleen saamaan valoa ja totuutta, kunnes lopulta me tulemme saavuttamaan tuon täyden päivän.²⁹

Kaikille niille, jotka haluavat ottaa vastaan totuuden valon ja tutkimisensa ja kuuliaisuutensa kautta pyrkiä tutustumaan evankeliumiin, on annettu lupaus, että he tulevat saamaan rivin rivin päälle, käskyn käskyn päälle, siellä vähän ja täällä vähän, kunnes totuuden täyteys on oleva heidän osansa; valtakunnan kätketyt salaisuudet tullaan tekemään heille tiettäviksi, ”sillä jokainen pyytävä saa ja jokainen etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan” [Matt. 7:8; 3. Nefi 14:8; ks. myös Jes. 28:10; OL 76:1–10; 98:11–12]. Kaikki nämä ovat pelastuksen perillisiä, ja heidät tullaan kruunaamaan kirkkaudella, kuolemattomuudella ja iankaikkisella elämällä, Jumalan poikina ja tyttärinä, korotuksella Hänen selestisessä valtakunnassaan.³⁰

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Kysymyksiä

Kun luet presidentti Smithin pyrkimyksistä oppia evankeliumia (ks. ”Joseph Fielding Smithin elämänvaiheita”), mieti omia pyrkimyksiäsi. Mitä siunauksia olet saanut, kun olet tutkinut pyhiä kirjoituksia ja muita evankeliumin opetuksia?
Mitä me voimme osan 1 perusteella oppia hengellisen oppimisen ja maallisen oppimisen välisestä tasapainosta? Kuinka me voimme auttaa perheenjäseniä ja muita antamaan etusijan hengelliselle oppimiselle, kun he pyrkivät koulutuksellisiin tavoitteisiinsa?
Kuinka pyhät kirjoitukset ovat auttaneet sinua tutustumaan lähemmin taivaalliseen Isään ja Jeesukseen Kristukseen? (Ks. osa 2.) Mieti, mitä voit tehdä parantaaksesi pyhien kirjoitusten tutkimistasi.
Kun olet lukenut osan 3, mieti siunauksia, joita olet saanut, kun olet noudattanut kirkon johtajien neuvoja. Kuinka me voimme välittää elävien profeettojen opetukset perheellemme ja muille?
Mitä sinulle merkitsee Herran sanan säilyttäminen? (Katso joitakin ideoita osasta 4.) Millä tavoin vähintään viidentoista minuutin omistautuminen joka päivä ”järjestelmälliseen lukemiseen ja pohdiskeluun” voisi vaikuttaa elämäämme?
Pohdi sitä, kuinka neuvot osassa 5 soveltuvat elämääsi. Kuinka me voimme erottaa valon pimeydestä, kun vääristä tiedoista tulee yhä hyökkäävämpiä ja yleisempiä? Mitä me voimme tehdä auttaaksemme lapsia ja nuoria?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia

Ps. 119:105; Joh. 7:17; 2. Tim. 3:15–17; 2. Nefi 4:15; 32:3; Hel. 3:29–30; OL 19:23; 84:85; 88:77–80

Opetusvihje

”Silloinkin kun opetat monia ihmisiä samaan aikaan, voit osoittaa huomiota yksilöille. Voit tehdä sen esimerkiksi tervehtimällä jokaista lämpimästi oppitunnin alussa. – – Voit osoittaa huomiota myös siten, että teet osallistumisesta houkuttelevaa ja turvallista.” (Opettaminen, kutsumuksista suurin, 2000, s. 35.)