Luku 26

Valmistautuminen Herramme toiseen tulemiseen

”Raivatkaa Herralle tie ja tehkää hänen polkunsa suoriksi, sillä lähellä on hänen tulemisensa hetki” (OL 133:17).

Joseph Fielding Smithin elämänvaiheita

Presidentti Joseph Fielding Smith kertoi kerran eräälle ryhmälle myöhempien aikojen pyhiä, että hän ”rukoili maailmanloppua”. Hän sanoi: ”Jos se tulisi huomenna, olisin iloinen.” Vastauksena tähän julistukseen eräs nainen totesi sen verran äänekkäästi, että muutkin kuulivat: ”Toivottavasti ei.”

Kertoessaan tästä kokemuksesta vähän myöhemmin presidentti Smith opetti:

”Ettekö halua, että maailmanloppu tulee?

Useimmilla ihmisillä on väärä käsitys siitä, mitä maailmanlopulla tarkoitetaan. – –

Kun Kristus tulee, se on oleva loppu maailmalle. – – Silloin ei ole enää sotia, ei sekasortoa, kateutta, valehtelemista. Silloin ei ole enää jumalattomuutta. Silloin ihmiset oppivat rakastamaan Herraa ja pitämään Hänen käskynsä, ja elleivät he tee niin, he eivät pysy täällä. Se on maailmanloppu, ja sitä Vapahtaja rukoili, kun Hänen opetuslapsensa tulivat Hänen luokseen ja sanoivat: ’Opeta meitä rukoilemaan.’ Mitä Hän teki? Hän opetti heille: ’Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa.’ [Ks. Matt. 6:9–10.]

Sitä minäkin rukoilen. Herra rukoili maailmanloppua, ja niin rukoilen minäkin.”¹

Saarnoissaan ja kirjoituksissaan presidentti Smith lainasi usein pyhien kirjoitusten profetioita viimeisistä ajoista, Joseph Smithin roolista tien valmistamisessa Herralle ja Vapahtajan tulemisesta maan päälle kirkkaudessa. Hän ilmaisi syvät tunteensa näitä profetioita kohtaan Utahissa olevan Ogdenin temppelin vihkimisrukouksessa:

”Kuten tiedät, oi Jumalamme, me elämme viimeisinä aikoina, kun aikojen merkit ovat tulossa näkyviin, kun Sinä kiirehdit työtäsi tänä aikana ja kun me olemme jo kuulleet äänen huutavan erämaassa: Raivatkaa Herralle tie ja tasoittakaa Hänelle polut [ks. Matt. 3:3]. – –

Oi Isämme, me kaipaamme sitä päivää, jolloin Rauhan Ruhtinas tulee, jolloin maa saa levon ja vanhurskaus vallitsee jälleen maan päällä, ja rukouksemme, jonka lausumme nöyrin ja murtunein sydämin, on, että me kestäisimme sen päivän ja meidät havaittaisiin kelvollisiksi elämään Hänen kanssaan, jonka olet nimittänyt olemaan kuninkaiden Kuningas ja herrojen Herra, jolle olkoon kirkkaus ja kunnia ja voima ja mahti sekä nyt että ikuisesti.”²

Joseph Fielding Smithin opetuksia

Herran tuleminen on lähellä.

Me lähestymme nopeasti Herran suurta päivää, tuota ”virvoituksen” aikaa, jolloin Hän tulee taivaan pilvissä kostamaan jumalattomille ja valmistamaan maata rauhan valtakauteen kaikille niille, jotka ovat halukkaita noudattamaan Hänen lakiaan [ks. Ap. t. 3:19–20].³

Monia asioita on tapahtunut – – iskostamaan uskollisten kirkon jäsenten mieleen sen seikan, että Herran tuleminen on lähellä. Evankeliumi on palautettu. Kirkko on täysin järjestetty. Pappeus on annettu ihmiselle. Eri taloudenhoitokaudet alusta asti on ilmoitettu ja niiden avaimet ja valtuudet on annettu kirkolle. Israelia on koottu ja kootaan parhaillaan Siionin maahan. Juutalaiset ovat palaamassa Jerusalemiin. Evankeliumia saarnataan kaikkialla maailmassa todistuksena jokaiselle kansakunnalle. Temppeleitä rakennetaan, ja niissä suoritetaan toimitustyötä kuolleiden sekä elävien puolesta. Lasten sydämet ovat kääntyneet heidän isiensä puoleen, ja lapset etsivät kuolleitaan. Liitot, jotka Herra lupasi tehdä Israelin kanssa myöhempinä aikoina, on ilmoitettu, ja tuhannet kootussa Israelissa ovat solmineet ne. Näin Herran työ etenee, ja kaikki nämä asiat ovat merkkejä Herramme lähestyvästä tulemisesta. – –

Profeettojen sanat täyttyvät nopeasti, mutta se tapahtuu luonnollisten periaatteiden mukaan niin, että se jää useimmilta meistä huomaamatta.

Joel lupasi, että Herra vuodattaisi Henkensä kaiken lihan ylle: pojat ja tyttäret profetoisivat, vanhukset uneksisivat unia ja nuorukaiset näkisivät näkyjä [ks. Joel 3:1]. – –

Viimeisten aikojen merkkeihin kuului myös lisääntynyt oppiminen. Danielille annettiin käsky pitää ”nämä asiat salassa ja [sulkea profetiansa] kirja sinetillä lopun aikaan saakka. [Silloin] monet harhailevat”, hän sanoi, ”mutta tieto lisääntyy.” (Dan. 12:4.) Eivätkö ihmiset ryntäilekin nykyään sinne ja tänne toisin kuin koskaan aiemmin maailman historiassa? – –

– – Eikö tieto ole lisääntynyt? Onko koskaan maailman historiassa ollut aikaa, jolloin ihmisille olisi vuodatettu niin paljon tietoa? Mutta on surullista todeta, että Paavalin sanat ovat totta – ihmiset ”ovat aina [alttiina] uusille opetuksille mutta eivät voi koskaan päästä selville totuudesta” (2. Tim. 3:7). – –

Eikö meillä ole ollut lukuisia sotahuhuja? [Ks. OL 45:26.] Eikö meillä ole ollut sotia, sellaisia sotia, joita maailma ei ole koskaan aiemmin nähnyt? Eikö nykyään ole levottomuutta kansakuntien keskuudessa ja eivätkö niiden johtajat ole huolissaan? Eikö valtakuntia ole kukistunut ja kansakuntien keskuudessa tapahtunut suuria muutoksia? Koko maailma on levottomuuden vallassa. Joka päivä kerrotaan maanjäristyksistä eri paikoissa [ks. OL 45:33]. – –

Silti vanha maailma jatkaa kulkuaan kiinnittäen hyvin vähän huomiota kaikkeen, mitä Herra on sanonut, ja kaikkiin merkkeihin ja osoituksiin, jotka on annettu. Ihmiset paaduttavat sydämensä ja sanovat, ”että Kristus viivyttää tulemistansa maailman loppuun asti” (OL 45:26).⁴

Minulta kysyttiin jokin aika sitten, osaisinko sanoa, milloin Herra tulisi. Vastasin ”kyllä”, ja vastaan nyt ”kyllä”. Minä tiedän, milloin Hän tulee. Hän on tuleva huomenna. Hän on antanut siitä sanansa. Saanen lukea sen:

”Katso, nyt sanotaan tänä päivänä Ihmisen Pojan tulemiseen asti, ja totisesti se on uhripäivä ja minun kansani kymmenysten päivä; sillä se, joka maksaa kymmenykset, ei pala hänen tulemisessaan.”

Tässä on tarpeeksi saarnaa kymmenysten maksamisesta.

”Sillä tämän päivän jälkeen tulee palaminen – tämä on Herran puhetavan mukaan – sillä totisesti minä sanon: Huomenna kaikki ylpeät ja ne, jotka tekevät sitä, mikä on jumalatonta, ovat kuin oljenkorsia; ja minä poltan heidät, sillä minä olen Herra Sebaot, enkä minä säästä ketään, joka jää Babyloniin.” [OL 64:23–24.]

Niinpä sanon, että Herra on tuleva huomenna. Olkaamme siis valmiit.⁵

”Me lähestymme nopeasti Herran suurta päivää, tuota ’virvoituksen’ aikaa, jolloin Hän tulee taivaan pilvissä.”

Kun Kristus tulee, tapahtuu tuomio.

Vertaus, jonka Herra opetti vehnästä ja rikkaviljasta, viittaa viimeisiin päiviin. Kertomuksen mukaan kylväjä kylvi peltoonsa hyvää siementä, mutta hänen nukkuessaan vihamies tuli ja kylvi peltoon rikkaviljaa. Kun ne tulivat oraalle, palvelijat halusivat mennä ja kitkeä rikkaviljan pois, mutta Herra käski heidän antaa sekä vehnän että rikkaviljan kasvaa yhdessä, kunnes sato olisi kypsä, jotta he eivät nyhtäisi maasta hentoa vehnää hävittäessään rikkaviljaa. Sitten elonkorjuun aikaan heidän oli määrä mennä ja koota vehnä ja sitoa rikkavilja poltettavaksi. Selittäessään tätä vertausta Herra sanoi opetuslapsilleen, että ”elonkorjuu on maailman loppu, ja korjuumiehet ovat enkeleitä”. [Ks. Matt. 13:24–30, 36–43; OL 86.]⁶

Vehnä ja rikkavilja kasvavat yhdessä ja ovat kasvaneet samassa pellossa kaikkien näiden vuosien ajan, mutta päivä on lähellä, jolloin vehnä tullaan kokoamaan aittaan ja samoin rikkavilja tullaan kokoamaan poltettavaksi, ja vanhurskaat tullaan erottamaan jumalattomista. Ja meidän jokaisen velvollisuus on pitää Herran käskyt, tehdä parannus synneistämme, kääntyä vanhurskauteen, jos sydämessämme on tarvetta parannukseen.⁷

Lujittakaa ja vahvistakaa kirkon jäseniä uskossa Jumalaan; me totisesti tarvitsemme sitä. Niin monet vaikutukset pyrkivät hajottamaan meitä, jopa kirkon jäsenten keskuudessa, ja jonakin päivänä lähitulevaisuudessa on tapahtuva vehnän erottaminen rikkaviljasta, ja me olemme joko vehnää tai rikkaviljaa. Me tulemme olemaan jommallakummalla puolella.⁸

Päivä tulee, jolloin meillä ei ole enää tätä maailmaa. Se muutetaan. Me saamme paremman maailman. Me saamme maailman, joka on vanhurskas, koska kun Kristus tulee, Hän puhdistaa maailman.

Lukekaa, mitä pyhiin kirjoituksiimme on kirjoitettu. Lukekaa, mitä Hän itse on sanonut. Tullessaan Hän puhdistaa tämän maailman kaikesta sen jumalattomuudesta, ja kirkosta puhuessaan Hän on sanonut, että Hän lähettää enkelinsä ja he kokoavat Hänen valtakunnastaan, joka on kirkko, pois kaiken sen, mikä rikkoo lakia [ks. Matt. 13:41].⁹

Suuri ja pelottava päivä ei voi olla mikään muu kuin Jeesuksen Kristuksen saapuminen perustamaan valtakuntansa voimassa maan päällä elävien vanhurskaiden keskuuteen ja puhdistamaan maailman kaikesta pahuudesta. Se ei tule olemaan pelon päivä eikä se tule aiheuttamaan kauhua vanhurskaiden sydämessä, mutta se tulee olemaan suuri pelon ja kauhun päivä jumalattomille. Tämän me olemme saaneet tietää Vapahtajan omista sanoista, kun Hän opetti opetuslapsiaan [ks. Matt. 24; JS–M 1].¹⁰

Kun Kristus tulee, tapahtuu tuomio. Meille kerrotaan, että kirjat avataan, kuolleet tuomitaan sen perusteella, mitä kirjoihin on kirjoitettu, ja niiden kirjojen joukossa on elämän kirja [ks. Ilm. 20:12]. Me tulemme näkemään sen sivut. Me tulemme näkemään itsemme juuri sellaisina kuin olemme. Ja me tulemme ymmärtämään vanhurskaalla ymmärryksellä, että ne tuomiot, jotka meille annetaan, ovat vanhurskaita ja oikeita, tulimmepa sitten Jumalan valtakuntaan saadaksemme nämä suurenmoiset siunaukset, tai jouduimmepa karkotetuiksi.¹¹

Pyydän hartaasti myöhempien aikojen pyhiä pysymään lujina ja uskollisina jokaisen velvollisuuden suorittamisessa pitäen Herran käskyt, pitäen pappeutta kunniassa, jotta me voisimme kestää, kun Herra tulee – olimmepa eläviä tai kuolleita, sillä ei ole merkitystä – päästäksemme osallisiksi tästä kirkkaudesta.¹²

Valmistautuaksemme Herran tulemiseen meidän pitää valvoa ja rukoilla ja saattaa huoneemme järjestykseen.

Maailmassa on nykyään monia tapahtumia, jotka osoittavat, että lähestymässä on Herran suuri päivä, jolloin Lunastaja ilmestyy jälleen perustaakseen valtakuntansa vanhurskaudessa tuhatvuotisen valtakauden alkajaisiksi. Sillä välin kirkon jäsenten velvollisuutena on etsiä tietoa ja valmistautua tutkimalla ja uskon kautta tuon suuren ja loistavan päivän alkamiseen.¹³

Meidän ei tarvitse olla huolissamme ajasta ja hetkestä, jolloin Kristus tulee, mutta meidän pitää valvoa ja rukoilla ja olla valmiita.¹⁴

Joskus minua harmittavat jotkut vanhimmat, jotka puhuessaan sanovat, että Herra on tuleva silloin, kun meistä kaikista tulee kyllin vanhurskaita vastaanottamaan Hänet. Herra ei ole odottava sitä, että meistä tulee vanhurskaita. Kun Hän on valmis tulemaan, Hän tulee – kun pahuuden malja on täysi – ja jos me emme silloin ole vanhurskaita, se on meille todella ikävää, sillä meidät tullaan lukemaan jumalattomien joukkoon, ja me tulemme olemaan kuin oljenkorsia, jotka pyyhkäistään pois maan päältä, sillä Herra sanoo, että jumalattomuus ei tule pysymään.¹⁵

Uinummeko me täydellisen tietämättöminä tai välinpitämättöminä kaikesta siitä, mitä Herra on antanut meille varoituksena? Minä sanon teille: ”Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee.

Ymmärrättehän, että jos talon isäntä tietäisi, mihin aikaan yöstä varas tulee, hän valvoisi eikä antaisi murtautua taloonsa.

Olkaa siis tekin valmiit, sillä ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.” (Matt. 24:42–44.)

Ottakaamme vaarin tästä Herran antamasta varoituksesta ja saattakaamme huoneemme järjestykseen ja valmistautukaamme Herran tulemiseen.¹⁶

Myöhempien aikojen pyhät voivat olla välineinä Jumalan käsissä valmistamassa kansaa Herran tulemiseen.

Eikö olisikin tavattoman merkillistä, jos Herra tulisi ja aloittaisi rauhanhallituksensa, kostaisi jumalattomille ja puhdistaisi maan synnistä lähettämättä sanansaattajia edellään valmistamaan tietä? Pitäisikö meidän odottaa Herran tulevan tuomitsemaan maailmaa antamatta sille ensin varoitusta ja valmistamatta mahdollisuutta välttyä tuomiosta kaikille niille, jotka ovat valmiit tekemään parannuksen?

Nooa lähetettiin maailmaan varoittamaan vedenpaisumuksesta. Jos ihmiset olisivat kuunnelleet, he olisivat välttyneet tuholta. Mooses lähetettiin johdattamaan Israel luvattuun maahan, jotta Abrahamille annetut lupaukset täyttyisivät. Johannes Kastaja lähetettiin valmistamaan tietä Kristuksen tulemiselle. Kussakin tapauksessa kutsu tuli siten, että taivaat aukenivat. Jesaja, Jeremia ja muut profeetat lähetettiin varoittamaan Israelia ja Juudaa ennen kuin hajottaminen ja vankeuteen joutuminen kohtasi niitä. Jos ne olisivat ottaneet vaarin, olisi historiaan kirjoitettu toisenlainen lehti. He saivat mahdollisuuden kuunnella; heitä varoitettiin ja heillä oli mahdollisuus välttyä tuholta, ja sen mahdollisuuden he hylkäsivät.

Herra lupasi, että Hän olisi samalla tavoin kiinnostunut ihmiskunnasta ennen toista tulemistaan.¹⁷

Joseph Smith lähetettiin valmistamaan tietä tälle toiselle tulemiselle julistamalla evankeliumin täyteyttä ja suomalla kaikille ihmisille keinon päästä eroon pahuudesta ja rikkomuksesta.¹⁸

Käydessään nuoren Joseph Smithin luona enkeli Moroni profetoi Vapahtajan toisesta tulemisesta (ks. JS–H 36–41).

Johannes näki Patmossaarella näyssä viimeisinä päivinä ”enkelin, joka lensi korkealla taivaan laella. Hänen tehtävänään oli julistaa ikuinen evankeliumi maan asukkaille, kaikille kansoille, heimoille, kielille ja maille.” [Ilm. 14:6.]

Joseph Smith selitti, että Moroni – tämän mantereen muinainen profeetta, joka nyt on ylösnoussut – tämän lupauksen osittaisena täyttymyksenä opetti hänelle evankeliumia ja antoi hänelle opetusta niiden asioiden palauttamisesta, jotka edeltävät Kristuksen tulemista. Ja Herra sanoi: ”Sillä katso, Herra Jumala on lähettänyt enkelin, joka huutaa taivaan laella sanoen: Raivatkaa Herralle tie ja tehkää hänen polkunsa suoriksi, sillä lähellä on hänen tulemisensa hetki” [OL 133:17].

Tunnustaen tämän todeksi myöhempien aikojen pyhät uskovat, että yhteys taivaisiin on aukaistu nykyaikana, ja nyt valtakunnan evankeliumi lähetetään todistukseksi maailmalle ennen kuin Kristus on tuleva [ks. Matt. 24:14].¹⁹

Myöhempien aikojen pyhiä voidaan pitää kummallisina ja omituisina, koska he uskovat, että heidät on kutsuttu täyttämään tämä pyhien kirjoitusten kohta [Matt. 24:14], mutta luottaen täysin siihen, että Herra on puhunut, he lähettävät uutterasti lähetyssaarnaajia kaikkialle maailmaan. Lisäksi, kun kaikki kansakunnat ovat kuulleet tämän sanoman sellaisena kuin se on ilmoitettu näinä viimeisinä päivinä, silloin me voimme odottaa Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tulemista, sillä sinä päivänä kaikki kansakunnat ovat saaneet varoituksen niiltä sanansaattajilta, jotka lähetettiin niiden tykö Herran lupauksen mukaan.²⁰

Evankeliumi on kaikkia ihmisiä varten, ja kirkko tullaan perustamaan kaikkialle, kaikkiin kansakuntiin, jopa maailman ääriin, ennen Ihmisen Pojan toista tulemista. – –

Hän on kohottanut kätensä toisen kerran kootakseen Israelin kirkkoon, ja tällä kertaa Hän pystyttää pyhiensä seurakuntia kaikissa kansakunnissa.²¹

Utahissa sijaitsevan Ogdenin temppelin vihkimisrukouksesta:

Oi Isä, kiirehdi päivää, jolloin vanhurskaus vallitsee, jolloin kansakuntien hallitsijat avaavat rajansa evankeliumin saarnaamiselle, jolloin pelastuksen ovi aukenee rehellisiä, oikeamielisiä ja hyviä varten kaikkien kansojen keskuudessa.

Me rukoilemme totuuden leviämisen puolesta, me rukoilemme lähetystyöasian puolesta, me pyydämme voimaa ja joukkoja ja keinoja saarnata ikuisia totuuksia useammille muista lapsistasi kaikissa kansakunnissa, jokaisen suvun ja jokaisen kielen puhujien keskuudessa. – –

Toiveenamme on olla välineitä Sinun käsissäsi valmistaaksemme kansaa Poikasi tulemiseen.²²

Tuhatvuotinen valtakunta tulee olemaan rauhan aikaa ja aikaa ahkeroida Herran työssä.

Vanhurskaat riemuitsevat, kun Hän tulee, koska silloin maan päälle saapuu rauha, ihmisten keskuuteen vanhurskaus, ja se sama rauhan, ilon ja onnen henki, joka vallitsi tällä mantereella kahdensadan vuoden ajan [ks. 4. Nefi 1–22], luodaan jälleen kansan keskuuteen, ja viimein siitä tulee yleismaailmallinen ja Kristus hallitsee herrojen Herrana ja kuninkaiden Kuninkaana tuhannen vuoden ajan. Me odotamme innolla tuota aikaa.²³

Tämä onnellinen rauhan aika tulee vallitsemaan tuhat vuotta, ja aikanaan kaikki maan asukkaat tullaan tuomaan kirkon lammastarhaan.²⁴

Tuhatvuotisen valtakunnan aikana evankeliumia tullaan opettamaan entistä tehokkaammin ja suuremmalla voimalla, kunnes kaikki maan asukkaat ottavat sen vastaan.²⁵

Sen sijaan että olisi levon aika, tuhatvuotiskausi on kaikille työn kausi. Laiskuutta ei nähdä, parempia menetelmiä käytetään, niin ettei tarvita niin paljon aikaa jokapäiväisiin toimiin vaan voidaan käyttää enemmän aikaa valtakunnan asioihin. Pyhät toimivat ahkerasti temppeleissä, joita rakennetaan maan kaikkiin osiin. Itse asiassa he työskentelevät niin ahkerasti, että temppelit ovat käytössä suurimman osan aikaa.²⁶

Maan päällä tulee kuitenkin olemaan kuolevaisuus noiden tuhannen vuoden aikana sen suuren työn tähden, kuolleiden pelastuksen, joka täytyy saada suoritetuksi. Noiden tuhannen rauhan vuoden aikana suuri Herran työ tullaan tekemään temppeleissä, ja ihmiset menevät noihin temppeleihin tekemään työtä niiden puolesta, jotka ovat siirtyneet rajan toiselle puolen ja jotka odottavat, että ne, jotka vielä elävät kuolevaisuudessa maan päällä, suorittavat heidän puolestaan nämä heidän pelastukseensa kuuluvat toimitukset.²⁷

Meidän velvollisuutemme on pelastaa kuolleet, ja tuo työ tulee jatkumaan tuhatvuotisen valtakunnan aikana, kunnes endaumentin ja sinetöinnin ovat saaneet kaikki, jotka ovat oikeutettuja tähän siunaukseen.²⁸

Kaikki ne, jotka ovat kuolleet Kristuksessa, nousevat kuolleista Hänen tullessaan ja elävät maan päällä samoin kuin Kristus on oleva maan päällä tämän tuhannen vuoden aikana. He eivät jää tänne koko tuhannen vuoden ajaksi, mutta he ovat kanssakäymisissä niiden kanssa, jotka vielä ovat täällä kuolevaisessa elämässä. Nämä ylösnousseet pyhät ja Vapahtaja itse saapuvat antaakseen ohjeita ja neuvoja, ilmoittaakseen meille asioita, jotka meidän tulisi tietää, antaakseen meille tietoja Herran temppeleissä tehtävästä työstä, niin että me voimme tehdä työn, joka on välttämätöntä kelvollisten ihmisten pelastukselle.²⁹

Herra on sanonut palvelijoittensa kautta, että tuhatvuotisen valtakunnan aikana ne, jotka ovat siirtyneet rajan toiselle puolen ja saaneet ylösnousemuksen, tulevat henkilökohtaisesti ilmoittamaan vielä kuolevaisuudessa oleville kaiken sen tiedon, jota tarvitaan työn suorittamiseksi näiden puolesta, jotka ovat siirtyneet pois tästä elämästä. Silloin kuolleilla on oikeus tehdä tiettäväksi ne asiat, joita he haluavat ja jotka he ovat oikeutetut saamaan. Tällä tavoin yhtään sielua ei unohdeta ja Herran työ tullaan saattamaan täydelliseksi.³⁰

Rukoilen joka elämäni päivä, että Herra kiirehtisi työtään. – – Rukoilen maailmanloppua, koska haluan paremman maailman. Haluan Kristuksen tulevan. Haluan rauhan aikakauden. Haluan ajan tulevan, jolloin jokainen ihminen voi elää rauhassa sekä uskon, nöyryyden ja rukouksen hengessä.³¹

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Kysymyksiä

Kuinka kertomus kohdassa ”Joseph Fielding Smithin elämänvaiheita” vaikuttaa ajatuksiisi maailmanlopusta?
Kuinka osassa 1 mainitut profetiat voivat auttaa meitä valmistautumaan Herran tulemiseen?
Käy läpi osasta 2 presidentti Smithin opetukset vehnää ja rikkaviljaa koskevasta vertauksesta. Mitä me voimme tehdä, että olisimme ”vehnää”? Mitä me voimme tehdä auttaaksemme perhettämme ja muita?
Mitä mielestäsi valvominen ja rukoileminen tarkoittavat valmistautuessamme Herran tulemiseen? Mitä mielestäsi tarkoittaa huoneemme saattaminen järjestykseen? (Ks. osa 3.)
Presidentti Smith rukoili: ”Toiveenamme on olla välineitä Sinun käsissäsi valmistaaksemme kansaa Poikasi tulemiseen” (osa 4). Millä tavoin voimme auttaa muita valmistautumaan Herran tulemiseen?
Käy läpi osa 5. Millä tavoin me voimme hyötyä nyt siitä, että tiedämme, mitä tuhatvuotisessa valtakunnassa tapahtuu?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia

Ps. 102:17; Jes. 40:3–5; Jaak. 5:7–8; OL 1:12; 39:20–21; 45:39, 56–59

Opetusvihje

”Evankeliumin opettamisen suuri, vakuuttava, käännyttävä voima ilmenee siinä, kun innoitettu opettaja sanoo: ’Tiedän Pyhän Hengen voiman kautta, Pyhän Hengen ilmoituksen kautta sielulleni, että opettamani opit ovat todet’” (Bruce R. McConkie, julkaisussa Opettaminen, kutsumuksista suurin, 2000, s. 43).