Luku 13

Kaste

”Kaste – – on kirjaimellisesti siirtyminen eli ylösnousemus yhdestä elämästä toiseen – syntisestä elämästä hengelliseen elämään.”

Joseph Fielding Smithin elämänvaiheita

Huhtikuun 1951 yleiskonferenssissa presidentti Joseph Fielding Smith puhui 67 vuotta aiemmin saamastaan kokemuksesta, kun hänet oli kastettu kahdeksanvuotiaana. Hän sanoi, että kastepäivänään hän oli tuntenut seisovansa ”puhtaana ja tahrattomana Herran edessä”. Hän oppi kuitenkin, että hänen täytyisi ponnistella koko elämänsä ajan pitääkseen itsensä siinä tilassa. Hän muisteli: ”Minulla oli sisko, joka oli hyvin kiltti, kuten kaikki siskoni olivat. Hän painoi mieleeni tarpeen varjella itseäni niin, ettei maailma saastuta. Hänen opetuksensa minulle kastepäivänäni ovat pysyneet mielessäni kaikki elinpäiväni.”¹

Uskollisena siskonsa opetuksille presidentti Smith kannusti kirkon jäseniä pitämään kasteenliittonsa – pysymään ”hengellisessä elämässä”², jonka he saivat, kun heidät kastettiin. Hän julisti:

”Kenellekään kirkon jäsenelle ei voi antaa kasteen jälkeen tärkeämpää neuvoa kuin pitää käskyt. Herra tarjoaa meille pelastuksen sillä ehdolla, että teemme parannuksen ja olemme uskollisia Hänen laeilleen.”³

Joseph Fielding Smithin opetuksia

Upotuskaste on syntymän, kuoleman ja ylösnousemuksen vertauskuva.

Kaste, evankeliumin kolmas periaate ja ensimmäinen toimitus, on välttämätön pelastukselle ja korotukselle Jumalan valtakuntaan. Kaste on ensiksi keino, jolla katuva ihminen saa syntien anteeksiannon. Toiseksi se on portti Jumalan valtakuntaan. Puhuessaan Nikodemoksen kanssa Herra kertoo meille niin kohdassa Joh. 3:1–11. – –

Kastetapa on veteen upottaminen. – – Kaste ei voi tapahtua millään muulla tavalla kuin upottamalla koko ruumis veteen, seuraavista syistä:

1. Se on vertauskuva Jeesuksen Kristuksen ja kaikkien muiden ylösnousemuksen saaneiden kuolemasta, hautaamisesta ja ylösnousemuksesta.

2. Kaste on myös syntymä, ja se suoritetaan vertauskuvana lapsen syntymisestä tähän maailmaan.

3. Kaste ei ainoastaan kuvaa ylösnousemusta, vaan se myös on kirjaimellisesti siirtyminen eli ylösnousemus yhdestä elämästä toiseen – syntisestä elämästä hengelliseen elämään.

Haluan ottaa esille esittämistäni syistä toisen: Kaste on myös syntymä, ja se suoritetaan vertauskuvana lapsen syntymisestä tähän maailmaan. – – Kohdasta Moos. 6:58–60 luemme:

”Sen tähden minä annan sinulle käskyn opettaa näitä asioita avoimesti lapsillesi ja sanoa:

Rikkomuksen tähden tulee lankeemus, joka lankeemus tuottaa kuoleman, ja koska te olette syntyneet maailmaan veden ja veren ja hengen kautta, jotka minä olen tehnyt, ja niin tuli tomusta elävä sielu, aivan samoin teidän täytyy syntyä uudesti taivaan valtakuntaan vedestä ja Hengestä ja tulla puhdistetuiksi verellä, nimittäin Ainosyntyiseni verellä, niin että teidät voitaisiin pyhittää kaikesta synnistä ja te saisitte nauttia iankaikkisen elämän sanoista tässä maailmassa ja iankaikkisesta elämästä tulevassa maailmassa, nimittäin kuolemattomuuden kirkkaudesta;

sillä veden kautta te pidätte käskyn; Hengen kautta teidät julistetaan syyttömiksi, ja veren kautta teidät pyhitetään.” – –

Jokainen lapsi, joka tulee tähän maailmaan, kannetaan vedessä, ja hän syntyy vedestä, verestä ja hengestä. Samoin kun me synnymme Jumalan valtakuntaan, meidän täytyy syntyä samalla tavalla. Kasteessa me synnymme vedestä. Kristuksen veren vuodattamisen kautta meidät puhdistetaan ja pyhitetään. Ja Jumalan Hengen kautta meidät vanhurskautetaan, sillä kaste ei ole täydellinen ilman Pyhän Hengen kastetta. Huomaatte, että tähän maailmaan syntyminen ja Jumalan valtakuntaan syntyminen vastaavat toisiaan. – –

Tulemme nyt kolmanteen syyhyn: Kaste ei ainoastaan kuvaa ylösnousemusta, vaan se myös on kirjaimellisesti siirtyminen eli ylösnousemus yhdestä elämästä toiseen – syntisestä elämästä hengelliseen elämään. – –

Kaikkien miesten ja naisten on tarpeen tehdä parannus. – – He ovat hengellisessä kuolemassa. Kuinka he voivat päästä takaisin? Siten, että heidät haudataan veteen. He ovat kuolleita ja heidät haudataan veteen ja he tulevat esiin Hengen ylösnousemuksessa takaisin hengelliseen elämään. Sitä kaste on.⁴

Tämä maalaus kuvaa miestä, joka kastetaan Dneprjoessa lähellä Kiovaa Ukrainassa.

Pienet lapset, jotka eivät ole saavuttaneet vastuullista ikää, eivät tarvitse kastetta, koska heidät on lunastettu Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta.

Minä tiedän, että pienet lapset, jotka eivät ole saavuttaneet vastuullista ikää eivätkä ole siten tehneet syntiä, on – – lunastettu Kristuksen verellä, ja on vakavaa pilkkaa väittää, että he tarvitsevat kasteen, ja siten kieltää Jumalan oikeudenmukaisuus ja armo [ks. Moroni 8:20–23].⁵

Opin ja liittojen luvussa 29 Herra sanoo näin (jakeet 46–47):

”Mutta katso, minä sanon teille, että pienet lapset on lunastettu maailman perustamisesta asti minun Ainosyntyiseni kautta;

sen tähden he eivät voi tehdä syntiä, sillä Saatanalle ei ole annettu valtaa kiusata pieniä lapsia, ennen kuin he alkavat tulla vastuullisiksi minun edessäni.”

Tuo kuulostaa hyvältä. ”Pienet lapset on lunastettu maailman perustamisesta asti.” Mitä Herra sillä tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että ennen kuin tämän maailman perustus laskettiin, tämä lunastussuunnitelma, pelastussuunnitelma, jota meidän odotetaan noudattavan tässä kuolevaisessa elämässä, oli täysin valmistettu, ja Jumala, joka tietää lopun alusta asti, huolehti pienten lasten lunastuksesta Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta. – –

Kun katsotte pienen vauvan kasvoja ja hän katsoo takaisin ja hymyilee teille, voitteko uskoa, että tuo pieni lapsi on jonkin sellaisen synnin tahraama, joka vie häneltä pääsyn Jumalan luo, mikäli hän kuolisi? – –

Muistan, kuinka ollessani lähetyskentällä Englannissa siellä oli eräs amerikkalainen perhe. – – Kun [aviomies] kuuli vanhinten saarnaavan kaduilla, hän kutsui heidät kotiinsa, koska he olivat hänen maanmiehiään. Hän ei ollut kiinnostunut evankeliumista. Hän oli kiinnostunut heistä, koska hekin olivat Yhdysvalloista. Minä satuin työskentelemään siellä. En ollut ensimmäinen, jonka hän kuuli saarnaavan, mutta myöhemmin minut kutsuttiin hänen kotiinsa. – –

Luulimme, että menisimme hänen kotiinsa ja puhuisimme baseballista ja jalkapallosta ja muista asioista ja vertaisimme asioita Yhdysvalloissa asioihin Isossa-Britanniassa – asioita, joista hän oli kiinnostunut. Sen me teimmekin, emmekä aluksi sanoneet sanaakaan uskonnosta. Kävimme siellä useita kertoja, ja hän ajatteli, että olimme aika mukavia kavereita, koska emme yrittäneet pakkosyöttää hänelle uskontoamme. Mutta jonkin ajan kuluttua he alkoivat esittää kysymyksiä – tiesimme, että he esittäisivät – ja yhtenä iltana istuessamme heidän kotonaan miehen vaimo kääntyi puoleeni ja sanoi: ”Vanhin Smith, haluan kysyä sinulta jotakin.” Ennen kuin hän kykeni esittämään kysymyksen, hän alkoi itkeä. En tiennyt, mistä oli kyse. Hän nyyhkytti, ja kun hän oli koonnut itsensä niin, että kykeni kysymään, hän kertoi minulle seuraavaa:

Kun he tulivat Englantiin, he olivat epäonnekseen menettäneet pienen vauvan. – – He menivät papin luo [siihen kirkkoon, jossa he kävivät] ja halusivat, että tuo vauva saisi kristilliset hautajaiset. – – Pappi sanoi hänelle: ”Emme voi järjestää lapsellenne kristillisiä hautajaisia, koska lasta ei ole ristitty. Vauvanne on kadotettu.” Se oli melko tyly tapa ilmaista asia, mutta sillä tavoin tuo nainen asian kertoi, ja hänen sydäntään oli särkenyt ja ahdistanut parin kolmen vuoden ajan. Niinpä hän esitti minulle kysymyksen: ”Onko vauvani kadotettu? Näenkö häntä enää koskaan?” Otin esiin Mormonin kirjan ja luin hänelle Mormonin sanat pojalleen Moronille [ks. Moroni 8]. Sanoin: ”Vauvasi ei ole kadotettu. Yksikään vauva ei ole kadotettu. Jokainen vauva, joka kuolee, pelastuu Jumalan valtakuntaan.”

– – ”Ja minä näin myös, että kaikki lapset, jotka kuolevat ennen kuin saavuttavat vastuullisen iän, pelastuvat taivaan selestiseen valtakuntaan” [OL 137:10]. Niin Herra sanoi profeetta Joseph Smithille ilmoituksessa tai näyssä, jonka tämä sai Kirtlandin temppelissä. Eikö se kuulostakin hyvältä? Eikö se ole oikeudenmukaista? Eikö se ole oikein? – – [Vauva] ei ole vastuussa perisynnistä, hän ei ole vastuussa mistään synnistä, ja Jumalan armo koskee häntä, ja hänet on lunastettu.

Mutta kuinka on teidän laitanne ja minun? Tässä me olemme, kykenevinä ymmärtämään, ja Herra sanoo: ”Ketä sellaista, jolla on tieto, minä en olisi käskenyt tekemään parannusta” [OL 29:49]? Meitä on käsketty tekemään parannus, meitä on käsketty ottamaan kaste, meitä on käsketty pesettämään pois syntimme kasteen vesissä, koska me olemme kykeneviä ymmärtämään ja me olemme kaikki tehneet syntiä. Mutta minua ei ole kastettu eikä teitä ole kastettu minkään sellaisen vuoksi, mitä Aadam teki. Minut on kastettu, jotta voisin puhdistua siitä, mitä olen tehnyt itse, ja niin olette tekin, ja jotta minä voisin päästä Jumalan valtakuntaan.

– – Herra on huolehtinut niistä, jotka ovat ilman lakia, eivätkä pienet lapset ole parannuksen lain alaisia. Kuinka pikkulasta voisi opettaa tekemään parannusta? Hänellä ei ole mitään, mistä hän voisi tehdä parannuksen.

Herra on säätänyt – ja oman harkintansa mukaan – vastuullisuuden iäksi kahdeksan vuotta. Sen jälkeen kun meistä on tullut kahdeksanvuotiaita, meillä odotetaan olevan riittävästi ymmärrystä mennä kasteelle. Herra pitää huolta niistä, jotka eivät ole vielä sen ikäisiä.⁶

Jokainen ihminen, joka on kastettu kirkkoon, on tehnyt liiton Herran kanssa.

Jokainen ihminen, kun hän astuu kasteen vesiin, ottaa päälleen liiton.

”Ja vielä, käskynä kirkolle kastamistavasta: Kaikki ne, jotka nöyrtyvät Jumalan edessä ja haluavat ottaa kasteen ja tulevat särkynein sydämin ja murtunein mielin ja todistavat seurakunnan edessä, että he ovat todella tehneet parannuksen kaikista synneistään ja tahtovat ottaa päällensä Jeesuksen Kristuksen nimen päätettyään lujasti palvella häntä loppuun asti ja todella osoittavat teoillaan, että he ovat saaneet Kristuksen Hengen syntiensä anteeksi saamiseksi, otettakoon kasteen kautta hänen kirkkoonsa” (OL 20:37).⁷

”Jokainen tämän kirkon jäseneksi kastettu ihminen on tehnyt Herran kanssa liiton, että pitää Hänen käskynsä.”

Aion nyt lukea Opin ja liittojen luvusta 59:

”Sen tähden minä annan heille [tarkoittaen kirkon jäseniä] käskyn sanoen näin: Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko väkevyydestäsi, mielestäsi ja voimastasi; ja palvele häntä Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Älä varasta; äläkä tee aviorikosta, älä tapa, äläkä tee mitään sen kaltaista.

Kiitä Herraa, Jumalaasi, kaikessa.” [OL 59:5–7.]

Jokainen tämän kirkon jäseneksi kastettu ihminen on tehnyt Herran kanssa liiton, että pitää Hänen käskynsä, ja tässä käskyssä, joka on toistettu meidän taloudenhoitokaudellamme, meille sanotaan, että meidän tulee palvella Herraa koko sydämestämme ja koko mielestämme ja kaikella voimalla, mitä meillä on, ja tehdä se Jeesuksen Kristuksen nimessä. Kaikki, mitä me teemme, tulisi tehdä Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Kasteen vesissä me teimme liiton, että me pitäisimme nämä käskyt; että me palvelisimme Herraa; että me pitäisimme tämän ensimmäisen ja suurimman kaikista käskyistä ja rakastaisimme Herraa, meidän Jumalaamme; että me pitäisimme toiseksi suurimman käskyn, rakastaisimme lähimmäistämme niin kuin itseämme; ja osoittaisimme Hänelle kaikesta väkevyydestämme, kaikesta voimastamme, kaikesta sydämestämme, että me eläisimme ”jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta” [OL 84:44]; että me olisimme kuuliaisia ja nöyriä, uutteria Hänen palveluksessaan, halukkaita tottelemaan, kuulemaan niiden neuvoa, jotka johtavat meitä, ja tekemään kaiken silmämääränä vain Jumalan kunnia.

Meidän ei tulisi unohtaa näitä asioita, sillä tämä käsky on sitova meille kirkon jäsenille.⁸

Sen jälkeen kun meidät on kastettu, meidän täytyy olla jatkuvasti nöyriä, katuvia ja kuuliaisia, jotta saisimme evankeliumin täydet siunaukset.

Yksi tosi kirkon suurista päämääristä on opettaa ihmisille, mitä heidän on kasteen jälkeen tehtävä, jotta he saisivat evankeliumin täydet siunaukset.⁹

Jokainen kastettu, todella kastettu sielu on nöyrtynyt, hänen sydämensä on särkynyt, hänen mielensä on murtunut, hän on tehnyt liiton Jumalan edessä, että hän pitää Hänen käskynsä, ja hän on hylännyt kaikki syntinsä. Kun hän sitten tulee kirkon jäseneksi, onko hänellä oikeus tehdä syntiä sen jälkeen kun hän on kirkossa? Saako hän hellittää? Saako hän antaa myöten joillekin asioille, joita Herra on käskenyt hänen välttää? Ei. On aivan yhtä välttämätöntä, että hänellä on tuo särkynyt sydän ja murtunut mieli sen jälkeen kun hänet on kastettu, kuin ennen sitä.¹⁰

Olen kuullut joidenkin nuorten miesten, ja vähän vanhempienkin, puhuvan kasteesta. He sanovat, etteivät he tiedä, miksi ihmistä ei tarvitse kastaa joka kerta, kun hän tekee syntiä, koska kaste on syntien anteeksisaamiseksi. Ymmärrättekö syyn? Niin kauan kuin ihminen tekee syntiä ja pysyy hengellisessä elämässä, hän on elossa, hän voi tehdä parannuksen ja saada anteeksi. Häntä ei tarvitse kastaa, jotta hän pääsisi takaisin sinne, missä hän jo on.¹¹

Kuka myöhempien aikojen pyhien keskuudessa tavoittelee paikkaa telestisessä valtakunnassa? Kuka myöhempien aikojen pyhien keskuudessa tavoittelee paikkaa terrestrisessä valtakunnassa? Meillä ei pitäisi olla halua olla missään tekemisissä noiden valtakuntien kanssa. Sellaisen ihmisen aikeena, joka on kastettu kirkkoon, ei ole tai ei pitäisi olla elää niin, ettei hän löydä paikkaa Jumalan selestisestä valtakunnasta, sillä kaste itse on tie tuohon valtakuntaan. Kaste on luonteeltaan kaksitahoinen: ensisijaisesti se on syntien anteeksisaamiseksi, ja sitten se on portti Jumalan valtakuntaan, ei telestiseen valtakuntaan, ei terrestriseen valtakuntaan, vaan portti selestiseen valtakuntaan, missä Jumala asuu. Sitä varten kaste on, sitä varten saadaan Pyhän Hengen lahja kätten päällepanemisella – valmistamaan meitä, että voisimme kuuliaisuutta osoittamalla jatkaa eteenpäin pitäen Herran käskyt, kunnes saamme täyteyden selestisessä valtakunnassa.¹²

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Kysymyksiä

Kun luet presidentti Smithin muistoja kohdasta ”Joseph Fielding Smithin elämänvaiheita”, muistele omaa kastettasi. Kuinka ymmärryksesi kasteesta on lisääntynyt sen jälkeen? Kuinka voimme auttaa perheenjäseniä tai ystäviä, jotka valmistautuvat kasteelle?
Mitä oivalluksia kasteesta saat osasta 1 presidentti Smithin opetusten perusteella? Kuinka hänen opetuksensa kasteen vertauskuvallisuudesta voivat syventää ymmärrystämme kasteenliitosta?
Mitä kertomus osassa 2 opettaa taivaallisen Isän rakkaudesta lapsiaan kohtaan? Mieti tuntemiasi ihmisiä, joille saattaisi olla apua siitä, että he saavat tietää tässä kertomuksessa opetetusta opista.
Pohdi pyrkimyksiäsi pitää kasteenliitto (ks. osa 3). Kuinka tämä liitto vaikuttaa kanssakäymiseesi perheenjäsenten ja muiden kanssa?
Mieti presidentti Smithin lausuntoa osan 4 alussa. Mitä mielestäsi ihmisille pitää opettaa sen jälkeen kun heidät on kastettu? Kuinka voimme auttaa toisiamme pitämään kasteenliiton?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia

Matt. 3:13–17; 2. Nefi 31:5–13; Moosia 18:8–13; 3. Nefi 11:31–39; OL 68:25–27; UK 4

Opetusvihje

”Voit auttaa oppilaitasi tuntemaan enemmän varmuutta kyvystään osallistua keskusteluun, jos reagoit myönteisesti jokaiseen vilpittömään ajatukseen. Voit esimerkiksi sanoa: ’Kiitos vastauksestasi. Se herätti paljon ajatuksia’ – – tai ’Se on hyvä esimerkki’ tai ’Olen kiitollinen kaikesta, mitä olette tänään sanoneet’.” (Opettaminen, kutsumuksista suurin, 2000, s. 64.)