Anna lausuu todistuksensa
Kirjoittaja asuu Coloradossa Yhdysvalloissa.
Anna istui hiljaa Alkeisyhdistyksen luokassaan. Hän katsoi Jeesuksen kuvaa, jota sisar Albo piteli kädessään.
”Tietääkö kukaan, mikä on todistus?” sisar Albo kysyi.
Anna nosti kätensä ja viittasi. ”Onko se sitä, että sanomme, että tiedämme kirkon olevan totta?”
”Se on osa sitä.” Sisar Albo hymyili. ”Kun lausumme todistuksemme, me kerromme, minkä tiedämme tai uskomme olevan totta Jeesuksesta Kristuksesta ja kirkosta. Minkä sinä tiedät olevan totta, Anna?”
Anna mietti asiaa. ”Minä tiedän, että Jeesus rakastaa minua!”
”Kyllä, Hän rakastaa. Sinulla on todistus siitä, että Jeesus rakastaa sinua.”
Kirkon jälkeen äiti kysyi: ”Mitä sinä opit tänään Alkeisyhdistyksessä, Anna?”
”Minä opin, mikä on todistus. Milloin minä voin lausua todistukseni?”
”Milloin vain haluat!” isä sanoi. ”Me voimme pitää oman todistuskokouksen koti-illassa.”
Anna piti ajatuksesta. ”Mehän voimme pukeutua pyhävaatteisiin!”
Kun oli koti-illan aika, Anna pukeutui lempimekkoonsa.
”Tervetuloa perheemme todistuskokoukseen”, isä sanoi.
Annan veli Ethan oli ensimmäinen. ”Minä tiedän, että evankeliumi on totta. Minä tiedän, että Joseph Smith oli profeetta. Minä tiedän, että Russell M. Nelson on profeettamme nyt. Minä tiedän, että Jeesus Kristus elää.”
Sitten oli Annan vuoro. Hän nousi seisomaan. ”Minä rakastan Jeesusta hyvin paljon. Minä tiedän, että Hän rakastaa minua. Hän välittää minusta ja tekee minut onnelliseksi. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.” Hänen sydämessään oli lämmin tunne.
Äiti halasi Annaa. ”Kiitos, Anna. Minä tunsin, kuinka paljon sinä rakastat Jeesusta.”
Anna hymyili. ”Todistukseni lausuminen tekee minut onnelliseksi.”
Kuvitus Joanne Lew Vriethoff