Ystävien kesken
Rauhaa pappeuden voimasta
Vanhin Steven R. Bangerter
seitsemänkymmenen koorumista
Haastattelijana Lucy Stevenson Ewell.
Kun olin kasvuiässä, kärsin gammaglobuliinin puutostilasta. Minun oli vaikea taistella bakteereja vastaan, joten sairastin paljon.
Yhtenä yönä heräsin tuskallisiin korvakipuihin. Ne olivat niin pahat, että luulin pääni räjähtävän! Muistan, että äiti ja isä tulivat huoneeseeni. Äiti istui vuoteeni reunalle ja tuuditti minua sylissään. Sitten isä asetti kätensä pääni päälle ja antoi minulle pappeuden siunauksen. Tuossa siunauksessa hän sanoi minulle, että taivaallinen Isä tunsi minut. Hän oli tietoinen kivuistani. Hän siunaisi minua niin, että pystyisin nukkumaan loppuyön.
Pian rentouduin, nukahdin ja nukuin koko yön ja pitkälle seuraavaan aamuun. Kun heräsin, korvani tuntuivat paremmilta. Mutta vei silti monta vuotta, ennen kuin parannuin täysin sairaudestani.
Muutaman seuraavan vuoden aikana isä antoi minulle pappeuden siunauksia, jotta saisin voimaa. Hän opetti minulle, että nuo siunaukset olivat tilaisuuksia, jolloin taivaallinen Isä puhuu minulle. Sairaudestani tuli keino, jolla taivaallinen Isä auttoi uskoani kasvamaan.
Sinä ja kaikki taivaallisen Isän lapset voitte saada pappeuden siunauksia. Meillä kaikilla on erilaisia haasteita. Me elämme eri paikoissa ja meillä on erilaiset perheet. Joillakuilla teistä ei ehkä ole isää, joka voi antaa teille pappeuden siunauksia. Silloin voi pyytää siunausta palvelutyöveljiltä tai kirkon johtohenkilöiltä.
Yksi asia on sama meidän kaikkien kohdalla. Se on taivaallisen Isämme rakkaus meitä kohtaan. Me kaikki olemme yhdenvertaisia Jumalan silmissä. Taivaallinen Isä haluaa siunata meitä kaikkia pappeutensa voimalla.
Haluan sinun tietävän, että taivaallinen Isä tuntee sinut ja rakastaa sinua. Hän tietää nimesi. Hänen rakastavat käsivartensa ojentuvat auttamaan sinua.
Kuvitus Ben Simonsen