Päätös huumeista
Pitäisikö minun kertoa jollekulle? Alvin mietti.
”Oikein sä tee, silloin vastuun voit kantaa” (”Oikein sä tee”, MAP-lauluja, 158).
Kello soi kentän toisella puolella. Välitunti oli ohi. Alvin pani pois koripallon ja käveli luokkaan.
”Istukaa ja ottakaa esiin matematiikan kirjanne”, opettaja Hall sanoi.
Alvin liukui istuimelleen ja kumartui ottamaan koululaukkuaan. Sitten hän kuuli luokan ovelta koputuksen. Opettaja Hall meni ovelle ja alkoi puhua toisen opettajan kanssa.
Vain muutaman pulpetin päässä Blake ja Jared alkoivat kuiskailla.
”Pssst! Katso, mitä löysin!”
”Vau!”
”Haluatko kokeilla koulun jälkeen?”
Mistä oli kyse? Alvin mietti.
Hän näki Blaken ja Jaredin juuri ja juuri silmäkulmastaan. Näytti siltä, että toinen heistä veti taskustaan pienen muovipussin.
Ohhoh, olivatko ne huumeita?!
Alvinin sydän löi nopeammin. Hänen vanhempansa olivat aiemmin puhuneet hänen ja hänen sisarustensa kanssa huumeista. Hän tiesi, että huumeet olivat vastoin viisauden sanaa ja että ne voisivat vahingoittaa ruumista ja aivoja. Hän tiesi myös, että oli vaarallista nauttia lääkkeitä, jotka eivät olleet omia.
Mitä minun pitäisi tehdä? Alvin mietti. Hän vilkaisi ympärilleen. Nuo huumeet voisivat vahingoittaa jotakuta! Kukaan muista lapsista ei näyttänyt kiinnittävän poikiin huomiota. Pitäisikö minun kertoa jollekulle? Vai vain teeskennellä, etten nähnyt mitään?
Alvinin oli vaikea keskittyä matematiikan tunnilla. Lukutunnilla hän ei pystynyt paneutumaan kirjaan. Ruokatuntiin mennessä hänestä tuntui kuin hänen vatsassaan olisi ollut kivi.
”Oletko kunnossa?” hänen ystävänsä Mitch kysyi.
Alvin kohautti olkapäitään.
”Mitä on meneillään? Kerro meille”, hänen ystävänsä Hazel sanoi.
Niinpä Alvin kertoi heille, mitä hän oli nähnyt. ”Mielestäni minun pitää kertoa opettaja Hallille.”
”Mutta entä jos he saavat selville, että se olit sinä?” Mitch sanoi. ”He saattavat olla sinulle tosi vihaisia.”
Alvin oli samaa mieltä. Mutta se kuvottava tunne vatsassa ei suostunut häipymään. Viimein hän teki päätöksen. Hän aikoi kertoa opettaja Hallille.
”Minä tulen sinun kanssasi”, Hazel sanoi.
Alvin ja Hazel löysivät opettaja Hallin luokasta.
”Opettaja?” Alvin kysyi. ”Voimmeko puhua kanssasi kahden kesken?”
”Tietysti”, opettaja Hall sanoi. ”Kuinka voin auttaa teitä?”
”No…”, Alvin aloitti. Opettaja Hall hymyili ystävällisesti. Se rohkaisi Alvinia. ”Minä näin Blakella ja Jaredilla huumeita tänään luokassa. Minusta tuntui, että minun piti kertoa sinulle.”
”Teit oikein”, opettaja Hall sanoi. ”Voit aina tulla puhumaan minulle, kun huomaat jonkin ongelman. Minä otan sen hoitaakseni.”
Alvinilta pääsi syvä huokaus. Raskas tunne oli poissa.
Sinä iltapäivänä rehtorin apulainen tuli heidän luokkaansa ja kutsui Blaken ja Jaredin ulos käytävään.
Pojat eivät tulleet takaisin kouluun kolmeen päivään.
Kun he viimein tulivat takaisin, Alvinia hermostutti nähdä heidät jälleen.
Mitä jos he keksivät, että juuri minä kerroin opettajalle? hän ajatteli. Mitä jos he ovat minulle tosi vihaisia?
Mutta pojat vain istuivat ja naureskelivat keskenään kuten tavallisesti.
”Missä te olette olleet?” yksi luokkatovereista kysyi heiltä.
”No… tuota… me jäätiin kiinni pahanteosta koulussa”, Blake sanoi. ”Ja meidät lähetettiin kotiin.”
Kaikki jatkoivat puhumista, ja viimein Alvin rentoutui. Hän oli iloinen siitä, että hän oli kertonut huumeista auttaakseen muita pysymään turvassa. Hän halusi tehdä hyviä valintoja ja pitää kehonsa turvassa ja terveenä.
Kuvitus Mark Robison