Keitä me voimme auttaa?
Kirjoittaja asuu Utahissa Yhdysvalloissa.
Tämä kertomus tapahtui Aucklandissa Uudessa-Seelannissa.
Tadianan perhe antoi muille puutarhansa antimista. Mitä muuta he voisivat jakaa muille?
”[Ponnistelkaa] eteenpäin – –, niin että teillä on – – rakkaus Jumalaa ja kaikkia ihmisiä kohtaan” (2. Nefi 31:20).
”Oletteko valmiita leikkaamaan banaanit irti?” isä kysyi. Tadiana katseli sisarustensa Alician ja Kavin kanssa. Isä leikkasi veitsellä irti kokonaisen banaanitertun.
Puutarhakasvit kasvoivat tänä vuonna hyvin! Mutta monet muut asiat olivat vaikeita. Uudessa-Seelannissa oli karanteeni koronaviruksen vuoksi. Tadiana ei voinut nähdä ystäviään eikä mennä kouluun. Mutta hän oli iloinen siitä, että hän sai viettää niin paljon aikaa perheensä kanssa.
Kavin silmät suurenivat, kun hän katsoi kaikkia hedelmiä. ”Emme mitenkään pysty syömään tuota kaikkea itse!” hän sanoi.
Äiti nyökkäsi. ”Sisar Banks haluaisi varmasti niitä. Hän ei ole pystynyt työskentelemään puutarhassaan miehensä kuoleman jälkeen.”
”Minä tiedän, että sisar Finaukin on yksinäinen”, Tadiana sanoi. ”Voin viedä hänelle banaaneja!”
”Kenelle muille?” isä kysyi. He kaikki istuutuivat nurmikolle. He tekivät luettelon ihmisistä, jotka saattaisivat tarvita hieman apua.
Seuraavana päivänä he täyttivät säkit lehtimangoldilla, bataateilla ja banaaneilla. Äiti ja isä ajelivat ympäri naapurustoa. Jokaiseen taloon heidän luettelossaan he jättivät säkin.
Tadiana kurkisti auton ikkunasta ja näki, kun sisar Banks avasi oven. Sisar Banks kulki keppinsä avulla hitaasti säkin luo. Hänen hymynsä oli niin leveä, että Tadiana näki sen mielessään silloinkin kun he ajoivat pois.
Tadianalla oli lämmin, onnellinen tunne sisällään. Mutta hän tunsi hieman suruakin. Hän sai viettää karanteeniajan perheensä kanssa. Mutta sisar Banks asui aivan yksin. Sisar Banks ei luultavasti ollut puhunut kenenkään kanssa viikkokausiin!
”Minusta me voidaan tehdä muutakin naapuriemme hyväksi”, Tadiana sanoi. ”Mitä jos kutsutaan heidät videopuhelulla meidän perheen pyhien kirjoitusten tutkimisiltaan?”
”Sehän on hieno idea”, isä sanoi.
Kun he tulivat kotiin, Tadiana soitti sisar Banksille. ”Hei, sisar Banks! Meidän perhe tutkii tänä iltana pyhiä kirjoituksia. Haluatko osallistua siihen videopuhelulla?”
”Oikein mielelläni!” sisar Banks sanoi. Soittonsa jälkeen Tadiana ojensi puhelimen Alicialle. Vuorotellen he soittivat ihmisille seurakunnassa ja kutsuivat nämä mukaan.
Sinä iltana Tadiana odotti jännittyneenä tietokoneen ääressä. Tulisivatko ihmiset mukaan? Sitten yksi kerrallaan heidän naapuriensa kasvot ilmaantuivat tietokoneruudulle. Joillakuilla oli vaikeuksia käyttää tekniikkaa, joten äiti auttoi heitä.
Yksi sisar näytti lautasta, jolla oli hunajatoffeeta. ”Tiedän, ettei kukaan teistä voi syödä tätä”, hän sanoi. ”Mutta olin niin innoissani tästä illasta, että laitoin erityisen jälkiruuan! Voisitte kuvitella haistavanne sen näytön läpi!”
Kaikki nauroivat ja juttelivat siitä, kuinka he olivat viettäneet päivänsä. Monilla ihmisillä oli vaikeaa, mutta kaikkia ilahdutti se, että he voivat puhua muiden kanssa.
Kun he olivat jutelleet, Tadiana luki pyhien kirjoitusten kohdan 2. Nefi 31:20: ”Teidän täytyy ponnistella eteenpäin lujina Kristuksessa, niin että teillä on täydellinen toivon kirkkaus ja rakkaus Jumalaa ja kaikkia ihmisiä kohtaan.”
Heillä oli lyhyt oppiaihe, ja he lukivat vuorotellen pyhien kirjoitusten kohtia. Sitten Kavi piti rukouksen.
”Muistakaa tulla takaisin ensi viikolla!” Tadiana sanoi. Yksi kerrallaan ihmiset vilkuttivat hyvästiksi ja lopettivat puhelun.
Kun viimeinenkin oli poistunut, äiti ja isä kokosivat perheen isoon ryhmähalaukseen. Tadiana oli iloinen siitä, että hän ja hänen perheensä voivat auttaa naapureitaan. He kaikki ponnistelisivat eteenpäin yhdessä.
Kuvitus Liz Brizzi