Uskokaa, olkaa kuuliaisia ja kestäkää
Presidentti Thomas S. Monson
Uskokaa, että on äärimmäisen tärkeää pysyä vahvana ja uskollisena evankeliumin totuuksille. Todistan, että näin on!
Rakkaat nuoret sisareni, tämä vastuullinen tehtävä puhua teille tekee minut nöyräksi. Rukoilen Jumalalta apua, että minut tehtäisiin tämän tilaisuuden vertaiseksi.
Vain 20 vuotta sitten te ette olleet edes aloittaneet matkaanne läpi kuolevaisuuden. Olitte yhä taivaallisessa kodissanne. Olitte siellä niiden parissa, jotka rakastivat teitä ja kantoivat huolta teidän iankaikkisesta hyvinvoinnistanne. Lopulta elämä maan päällä kävi välttämättömäksi teidän edistymisellenne. Epäilemättä lausuttiin jäähyväisiä ja ilmaistiin luottamusta. Te saitte ruumiin ja teistä tuli kuolevaisia, ja te jouduitte eroon taivaallisen Isänne edestä.
Täällä maan päällä teitä odotti kuitenkin riemukas vastaanotto. Nuo ensimmäiset vuodet olivat kallisarvoisia, ainutlaatuisia vuosia. Saatanalla ei ollut mitään valtaa kiusata teitä, sillä teistä ei ollut vielä tullut vastuullisia. Te olitte viattomia Jumalan edessä.
Pian siirryitte siihen vaiheeseen, jota jotkut nimittävät kamalaksi teini-iäksi. Minä puhun mieluummin upeasta teini-iästä. Millainen mahdollisuuksien aika, kasvun kausi, kehittymisen ajanjakso – jota leimaa tiedon karttuminen ja totuuden etsintä.
Kukaan ei ole kuvannut teini-ikää helpoksi. Ne ovat usein epävarmuuden vuosia, jolloin teistä tuntuu, ettette täytä odotuksia, jolloin yritätte löytää paikkanne ikätovereidenne joukossa ja yritätte kuulua joukkoon. Se on aikaa, jolloin teistä on tulossa itsenäisempiä – ja jolloin kenties haluatte enemmän vapautta kuin vanhempanne ovat halukkaita teille vielä nyt antamaan. Ne ovat myös tärkeimpiä vuosia, jolloin Saatana viekoittelee teitä ja tekee parhaansa houkutellakseen teidät pois polulta, joka johtaa teidät takaisin siihen taivaalliseen kotiin, josta olette tulleet, ja takaisin rakkaidenne luo siellä ja takaisin taivaallisen Isänne luo.
Teidän ympärillänne oleva maailma ei ole varustautunut antamaan apua, jota tarvitsette selviytyäksenne tästä usein vaarallisesta matkasta. Hyvin monet ihmiset nykypäivän yhteiskunnassamme näyttävät luisuneen turvallisilta kiinnityspaikoilta ja ajautuneen pois rauhan satamasta.
Sallivuus, moraalittomuus, pornografia, huumeet, ikätoverien painostuksen voima – kaikki nämä ja muut asiat – saavat monet heittelehtimään synnin merellä ja murskautumaan hukattujen mahdollisuuksien, menetettyjen siunausten ja särkyneiden unelmien teräviin karikkoihin.
Onko olemassa tietä turvaan? Onko olemassa pakotietä uhkaavalta tuholta? Vastaus on raikuva kyllä! Neuvon teitä katsomaan kohti Herran majakkaa. Olen sanonut tämän aiemmin ja sanon sen jälleen: ei niin sankkaa sumua, ei niin pimeää yötä, ei niin ankaraa myrskyä, ei niin eksynyttä merimiestä, etteikö Herran majakka pystyisi pelastamaan. Se viitoittaa väylän elämän myrskyjen halki. Se kutsuu: ”Tämä on tie turvaan. Tämä on tie kotiin.” Se lähettää valomerkkejä, jotka on helppo nähdä ja jotka eivät koskaan petä. Jos seuraatte niitä merkkejä, ne opastavat teidät takaisin taivaalliseen kotiinne.
Haluan tänä iltana puhua teille kolmesta keskeisestä Herran majakan lähettämästä merkistä, jotka auttavat teitä palaamaan sen Isän luo, joka innokkaana odottaa teidän voitokasta kotiinpaluutanne. Nämä kolme merkkiä ovat uskokaa, olkaa kuuliaisia ja kestäkää.
Ensimmäiseksi mainitsen merkin, joka on perusluonteinen ja välttämätön: uskokaa. Uskokaa, että te olette taivaallisen Isän tyttäriä, että Hän rakastaa teitä ja että te olette täällä loistavaa tarkoitusta varten – saadaksenne iankaikkisen pelastuksenne. Uskokaa, että on äärimmäisen tärkeää pysyä vahvana ja uskollisena evankeliumin totuuksille. Todistan, että näin on!
Nuoret ystäväni, uskokaa niihin sanoihin, jotka lausutte joka viikko toistaessanne Nuorten Naisten johtoaiheen. Miettikää niiden sanojen merkitystä. Niihin sisältyy totuus. Pyrkikää aina elämään niissä esitettyjen arvojen mukaan. Uskokaa, kuten johtoaiheessanne sanotaan, että jos hyväksytte nämä arvot ja toimitte niiden mukaan, te valmistaudutte vahvistamaan kotianne ja perhettänne, tekemään pyhiä liittoja ja pitämään ne, saamaan temppelitoimitukset ja lopulta pääsemään osallisiksi korotuksen siunauksista. Nämä ovat ihania evankeliumin totuuksia, ja niitä noudattamalla te olette onnellisempia koko tämän elämän ajan ja sen jälkeen kuin olette, jos ette piittaa niistä.
Useimmille teistä on opetettu evankeliumin totuuksia siitä asti kun olitte aivan pieniä. Rakastavat vanhemmat ja huolehtivat opettajat ovat opettaneet teitä. Ne totuudet, joita he ovat kertoneet teille, ovat auttaneet teitä saamaan todistuksen. Te olette uskoneet, mitä teille on opetettu. Vaikka tämä todistus voi jatkuvasti saada hengellistä ravintoa ja kasvaa, kun tutkitte, kun rukoilette johdatusta ja kun osallistutte kirkon kokouksiinne joka viikko, niin tämän todistuksen pitäminen elävänä riippuu teistä. Saatana yrittää kaikin voimin tuhota sen. Teidän tulee ravita todistustanne koko elämänne ajan. Aivan kuten kirkkaasti palavan nuotion liekit, teidänkin todistuksenne – ellei sitä ravita jatkuvasti – riutuu hehkuvaksi hiillokseksi ja sitten kylmenee täysin. Ette saa antaa niin tapahtua.
Kun teillä on sunnuntaikokouksiinne ja viikkotoimintoihinne osallistumisen lisäksi mahdollisuus osallistua seminaariin – joko aamuseminaariin tai vapaatuntiseminaariin – hyödyntäkää se tilaisuus. Monet teistä osallistuvat nykyään seminaariin. Kuten kaikissa elämän asioissa, suuri osa siitä, mitä saatte seminaarikokemuksestanne, riippuu teidän asenteestanne ja halukkuudestanne saada opetusta. Olkoon asenteenanne nöyryys ja halu oppia. Kuinka kiitollinen olenkaan siitä mahdollisuudesta, joka minulla oli teini-ikäisenä osallistua aamuseminaariin, koska sillä oli ehdottoman tärkeä vaikutus minun kehitykselleni ja todistukseni kehittymiselle. Seminaari voi muuttaa elämän.
Joitakin vuosia sitten kuuluin erään hallituksen johtokuntaan, jossa oli eräs hieno mies, joka oli saavuttanut suurta menestystä elämässä. Hänen nuhteettomuutensa ja uskollisuutensa kirkkoa kohtaan teki minuun vaikutuksen. Sain kuulla, että hän oli saanut todistuksen ja liittynyt kirkkoon seminaarin ansiosta. Kun hän meni naimisiin, hänen vaimonsa oli ollut koko ikänsä kirkon jäsen. Hän itse ei kuulunut mihinkään kirkkoon. Vaikka vaimo vuosien varrella kuinka yritti, miestä ei näyttänyt millään tavoin kiinnostavan kirkossa käyminen vaimonsa ja lastensa kanssa. Ja sitten hän alkoi kuljettaa kahta tytärtään aamuseminaariin. Hän jäi aina autoon tyttöjen ollessa seminaariluokassaan, ja sitten hän vei heidät kouluun. Eräänä päivänä satoi, ja toinen hänen tyttäristään sanoi: ”Tule sisään, isä. Voit istua käytävässä.” Hän otti kutsun vastaan. Luokkaan johtava ovi oli auki, ja hän alkoi kuunnella. Hänen sydämensä liikuttui. Koko sen jäljellä olevan kouluvuoden ajan hän osallistui seminaariin tyttäriensä kanssa, mikä johti lopulta hänen jäsenyyteensä ja elinikäiseen aktiivisuuteen kirkossa. Antakaa seminaarin omalta osaltaan rakentaa ja vahvistaa todistustanne.
Tulee aikoja, jolloin kohtaatte haasteita, jotka saattaisivat vaarantaa todistuksenne, tai saatatte laiminlyödä sitä tavoitellessanne muita mielenkiinnon kohteita. Pyydän teitä pitämään todistuksenne vahvana. Teidän – ja yksin teidän – vastuunanne on pitää sen liekki kirkkaasti palamassa. Se vaatii ponnistelua, mutta sitä ponnistelua te ette ikinä tule katumaan. Mieleeni muistuvat Julie de Azevedo Hanksin kirjoittaman laulun sanat. Viitaten todistukseensa hän kirjoitti:
Läpi muutosten tuulten
Tuskan saartamana
Varjelen sitä hengelläni
Tarvitsen sen lämpöä – tarvitsen sen valoa
Vaikka myrsky raivoaa
Suojaan sitä sateelta
Pysyn
Liekin vartijana.1
Kehotan teitä uskomaan ja sitten pitämään todistuksenne liekin kirkkaasti palamassa, tulipa mitä tahansa.
Seuraavaksi, nuoret naiset, kehotan teitä olemaan kuuliaisia. Olkaa kuuliaisia vanhemmillenne. Olkaa kuuliaisia Jumalan laeille. Ne on antanut meille rakastava taivaallinen Isä. Jos noudatamme niitä, elämämme on antoisampaa, yksinkertaisempaa. Haasteemme ja vaikeutemme ovat helpompia kestää. Saamme Herran lupaamat siunaukset. Hän on sanonut: ”Herra vaatii sydäntä ja altista mieltä; ja alttiit ja kuuliaiset saavat syödä Siionin maan hyvyyttä näinä viimeisinä aikoina.”2
Teillä on elettävänä vain yksi elämä. Pitäkää se niin vapaana ongelmista kuin vain pystytte. Teitä houkutellaan – toisinaan houkuttelijoita ovat ne, joita olette luulleet ystäviksi.
Joitakin vuosia sitten puhuin erään Ruusutyttöjen neuvojan kanssa, joka kertoi minulle kokemuksesta erään luokkansa nuoren naisen kanssa. Tätä nuorta naista oli houkuteltu kerta toisensa jälkeen lähtemään totuuden polulta ja kulkemaan synnin kiertotietä. Muutamien koulutoveriensa jatkuvan taivuttelun jälkeen hän oli viimein suostunut lähtemään sellaiselle kiertotielle. Suunnitelma oli valmiina: hän kertoisi vanhemmilleen menevänsä Nuorten Naisten toimintailtaan. Hän aikoi kuitenkin jäädä sinne vain siksi aikaa, kunnes hänen ystävänsä ja näiden treffikaverit tulisivat hakemaan häntä. Sitten he menisivät juhliin, joissa käytettäisiin alkoholia ja käyttäydyttäisiin täysin vastoin kaikkea sitä, minkä tämä nuori nainen tiesi oikeaksi.
Opettaja oli rukoillut innoitusta auttaakseen kaikkia tyttöjään mutta varsinkin tätä tiettyä nuorta naista, joka näytti olevan niin epävarma sitoutumisestaan evankeliumiin. Opettaja oli tuntenut sinä iltana innoitusta jättää sen, mitä hän oli aiemmin suunnitellut, ja puhua tytöille pysymisestä siveellisesti puhtaana. Kun hän alkoi kertoa ajatuksistaan ja tuntemuksistaan, tämä nuori nainen vilkuili usein kelloaan varmistuakseen, ettei myöhästyisi tapaamisestaan ystäviensä kanssa. Keskustelun edetessä nuoren naisen sydän kuitenkin liikuttui, hänen omatuntonsa heräsi ja hänen päättäväisyytensä voimistui. Kun hetki koitti, hän ei piitannut auton äänitorven toistuvista tuuttauksista, jotka kutsuivat häntä. Hän pysyi koko illan opettajansa ja toisten luokkaan kuuluvien tyttöjen seurassa. Kiusaus poiketa Jumalan hyväksymältä tieltä oli torjuttu. Saatanan toimet oli tehty tyhjiksi. Nuori nainen jäi muiden poistuttua kiittämään opettajaansa oppiaiheesta ja kertomaan tälle, kuinka oppiaihe oli auttanut häntä välttämään sen, millä olisi voinut olla järkyttävät seuraukset. Opettajan rukoukseen oli vastattu.
Olen sittemmin saanut kuulla, että koska tämä nuori nainen oli päättänyt olla menemättä sinä iltana ystäviensä kanssa – koulun joidenkuiden suosituimpien tyttöjen ja poikien kanssa – nämä alkoivat karttaa häntä ja monien kuukausien ajan hänellä ei ollut koulussa lainkaan ystäviä. He eivät voineet hyväksyä sitä, ettei hän ollut halukas tekemään samaa, mitä he tekivät. Se oli äärimmäisen vaikeaa ja yksinäistä aikaa hänelle, mutta hän pysyi lujana ja sai lopulta ystäviä, joilla oli samat tasovaatimukset kuin hänellä. Nyt useita vuosia myöhemmin hän on solminut temppeliavioliiton ja saanut neljä kaunista lasta. Kuinka erilaista hänen elämänsä olisi voinut olla. Päätöksemme ratkaisevat kohtalomme.
Kallisarvoiset nuoret naiset, antakaa jokaisen pohtimanne päätöksen läpäistä tämä testi: ”Mitä siitä aiheutuu minulle? Mitä hyötyä siitä on minulle?” Ja antakaa käyttäytymissääntöjenne olla korostamatta kysymystä ”Mitä muut ajattelevat?” vaan tähdentää mieluummin kysymystä ”Mitä minä ajattelen itsestäni?” Antakaa tuon hiljaisen, vienon äänen vaikuttaa teihin. Muistakaa, että henkilö, jolla oli valtuus, asetti konfirmoinnissa kätensä teidän päänne päälle ja sanoi: ”Ota vastaan Pyhä Henki.” Avatkaa sydämenne, koko sielunne, tuolle erityiselle äänelle, joka todistaa totuudesta. Kuten profeetta Jesaja on luvannut: ”Sinä omin korvin kuulet – – ohjeen: – Tässä on tie, kulkekaa sitä.”3
Meidän aikamme yleisenä ilmapiirinä on sallivuus. Lehdissä ja televisio-ohjelmissa esitellään elokuvatähtiä, urheilumaailman sankareita – joita monet nuoret haluavat jäljitellä – jotka halveksivat Jumalan lakeja ja pöyhkeilevät synnillisillä tavoillaan, kaikesta päätellen ilman mitään haittavaikutuksia. Älkää uskoko siihen! Tulee tilinteon hetki – tilinpäätös. Jokaisella tuhkimolla on keskiyönsä – ellei tässä elämässä niin sitten tulevassa. Tuomiopäivä kohtaa kaikkia. Oletteko valmistautuneet? Oletteko tyytyväisiä omaan suoritukseenne?
Jos joku on kompastunut matkallaan, lupaan teille, että on olemassa paluutie. Sitä prosessia kutsutaan parannukseksi. Meidän Vapahtajamme kuoli antaakseen teille ja minulle tuon siunatun lahjan. Vaikka polku on vaikea, lupaus on todellinen. Herra on sanonut: ”Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi.”4 ”Enkä enää muista [teidän syntejänne].”5
Rakkaat nuoret sisareni, teillä on tahdonvapauden kallisarvoinen lahja. Pyydän hartaasti teitä päättämään, että olette kuuliaisia.
Lopuksi, kehotan teitä kestämään. Mitä kestäminen tarkoittaa? Pidän tästä määritelmästä: pitää rohkeasti puolensa. Uskominen saattaa vaatia teiltä rohkeutta. Toisinaan tarvitsette rohkeutta ollaksenne kuuliaisia. Se on ehdottoman välttämätöntä teille kestääksenne siihen päivään asti, jolloin lähdette tästä kuolevaisuuden olemassaolosta.
Olen vuosien varrella puhunut monien ihmisten kanssa, jotka ovat sanoneet minulle: ”Minulla on niin monia ongelmia, hyvin todellisia huolia. Elämän haasteet musertavat minut. Mitä minä voin tehdä?” Olen antanut heille ja annan nyt teille tämän täsmällisen ehdotuksen: tavoitelkaa taivaan johdatusta yksi päivä kerrallaan. Koko elämä on kova urakka, mutta päivä kerrallaan siitä selviytyy. Jokainen meistä voi olla uskollinen yhden päivän ajan – ja sitten vielä yhden päivän ja sitten taas yhden – kunnes olemme eläneet koko elämän Hengen johdattamina, koko elämän lähellä Herraa, koko elämän tehden hyviä tekoja ja pysyen vanhurskaina. Vapahtaja on luvannut: ”Turvautukaa minuun ja kestäkää loppuun asti, niin te saatte elää; sillä sille, joka kestää loppuun asti, minä annan iankaikkisen elämän.”6
Tätä tarkoitusta varten te olette tulleet kuolevaisuuteen, nuoret ystäväni. Ei ole mitään tärkeämpää kuin se päämäärä, jonka pyritte saavuttamaan – nimittäin iankaikkinen elämä Isänne valtakunnassa.
Te olette taivaallisen Isämme hyvin kallisarvoisia tyttäriä, jotka on lähetetty maan päälle tänä aikana ja hetkenä tiettyä tarkoitusta varten. Teidät on säästetty juuri tähän hetkeen. Ihmeellisiä, loistavia asioita on varattuna teitä varten, jos vain uskotte, olette kuuliaisia ja kestätte. Olkoon tämä teidän siunauksenanne. Tätä rukoilen Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.