Kykenenkö taas puhumaan?
Olin ollut lähetystyössä kotimaassani Perussa muutaman kuukauden, kun tapasin Santiagon. Hän osallistui uusille jäsenille tarkoitettuun pyhäkoululuokkaan, mutta häntä ei ollut vielä kastettu eikä hän ollut osallistunut lähetystyökeskusteluihinkaan. Sain tietää, että hänellä oli puhevika, joka sai hänet tuntemaan epävarmuutta, koska hänen oli vaikea kommunikoida.
Suurimman osan elämäänsä Santiago oli kyennyt puhumaan selkeästi, ja häntä oli siunattu kauniilla laulu-äänellä. Mutta sitten hän oli saanut halvauksen. Vietettyään pitkän aikaa kuntoutuskeskuksessa hän oli oppinut jälleen kävelemään, mutta hänen oli yhä vaikea puhua.
Olimme innoissamme, kun Santiago päätti tavata meidät. Ensimmäisellä käynnillämme hän yritti puhua ja me yritimme ymmärtää. Hän nautti erityisesti Mormonin kirjan ääneen lukemisesta. Me rakastimme ja ihailimme häntä.
Keskustellessamme eräänä päivänä evankeliumin toimituksista Santiago sanoi olevansa valmis kasteelle ja konfirmoitavaksi. Kun olimme päättäneet keskustelun, hän nousi silmät loistaen ja kysyi suuresti ponnistaen: ”Vanhimmat, kun minut on kastettu, kykenenkö taas puhumaan normaalisti?”
Häkellyin hetkeksi enkä ensin tiennyt, mitä vastaisin. Mutta totellen Hengen vaikutusta sanoin luottavaisesti: ”Kyllä. Jos sinulla on riittävästi uskoa, Herra täyttää toiveesi.”
Santiagon kastepäivänä muistin hänen kysymyksensä, kun häntä pyydettiin lausumaan todistuksensa. Ymmärtäen, etteivät kaikki Herran lupaukset täyty välittömästi, mietin, pettyisikö Santiago, jos hänen puhekykynsä ei paranisi heti. Seuraavina päivinä hänen oli edelleenkin vaikea puhua, mutta hän ei näyttänyt olevan huolissaan.
Sain pian siirron enkä nähnyt Santiagoa enää ennen kuin lähetystyöni loppuvaiheissa, kun kävin jättämässä hyvästit ennen kotiinpaluuta. Toverini ja minä emme löytäneet Santiagoa kotoa ja aloimme lähteä, kun kuulimme äkkiä voimakkaan äänen kutsuvan meitä. Se oli Santiago!
Astuimme hänen taloonsa, ja hän puhui siitä, kuinka onnellinen hän oli ollut kirkon jäsenenä. Muutaman minuutin kuluttua tajusin, että hän puhui miltei täydellisesti. Yllättyneenä sanoin: ”Santiago, sinä puhut nyt hienosti!”
Hän sanoi tienneensä, että Herra täyttäisi hänen toiveensa. Niinpä hän osoitti uskoa ja teki oman osansa lukien ääneen Mormonin kirjaa ja tehden harjoituksia, joita hänen lääkärinsä oli suositellut. ”Herra on nähnyt ponnisteluni ja antanut ääneni takaisin”, hän sanoi. ”Eikä kestä kauan ennen kuin Hän siunaa minua kyvyllä laulaa taas.”
En kyennyt pidättämään kyyneleitäni. Sinä päivänä Santiago antoi minulle suuren opetuksen. Herran lupaukset eivät aina täyty nopeasti, mutta kaikesta huolimatta ne täyttyvät.