Presidentti Henry B. Eyring
toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa

Kun presidentti Henry Bennion Eyring pohti sitä odottamatonta suuntaa, jonka hänen elämänsä on saanut, hän hymyili tiedolle, että Jumala voi tehdä ihmeitä lastensa elämässä heidän peloistaan ja riittämättömyyden tunteistaan huolimatta.

Hän saa voimaa tuosta tiedosta miettiessään sitä, mitä hän nimittää ”merkitykselliseksi vastuuksi”, joka on tullut hänen ensimmäiseen presidenttikuntaan kutsumisensa myötä. Presidentti Eyring täyttää paikan, joka vapautui presidentti James E. Faustin kuoltua 10. elokuuta 2007.

Iloitessaan jo ennakolta lisääntyvästä yhteistyöstä presidentti Gordon B. Hinckleyn ja presidentti Thomas S. Monsonin kanssa hän kaipaa kuitenkin presidentti Faustia.

”Yritän olla ajattelematta presidentti Faustin paikan täyttämistä, koska se on mahdotonta”, hän sanoi. ”Hän oli ainutlaatuisen valmis ja pätevä toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa. Hänellä oli ainutlaatuisia lahjoja.”

Lehdistötilaisuudessa, joka pidettiin sen jälkeen kun presidentti Eyringin kutsumisesta oli ilmoitettu 6. lokakuuta, hän muisteli sitä, kuinka hänet oli kutsuttu presidentti Faustin toimistoon vähän sen jälkeen kun hänet oli kutsuttu kahdentoista apostolin koorumiin 1. huhtikuuta 1995. Sen sijaan että olisi tarjonnut odotettuja rohkaisun sanoja presidentti Faust oli osoittanut kohti taivasta ja sanonut hymyillen: ”Älä puhu minulle. Puhu Hänelle.” Presidentti Eyring selitti: ”Hän ei yrittänyt ratkaista kaikkia ongelmiani vaan lähetti minut Jumalan luo. Hänellä oli lahja olla hyvin herkkävaistoinen ja ystävällinen – rakkain ystävä ja paras opastaja, mitä kellään voi olla.”

Ilmaistessaan kiitollisuutta Herralle Hänen osoittamastaan luottamuksesta ja presidentti Hinckleylle tämän hänelle uskomastaan luottamustehtävästä presidentti Eyring sanoi: ”Se on suuri – – tilaisuus palvella ihmisten kanssa, joita rakastan ja joita tuen profeettoina, näkijöinä ja ilmoituksensaajina sekä Herran Jeesuksen Kristuksen todellisina apostoleina.”

Herran avun tunnustaessaan hän lisäsi: ”Presidentti Hinckley sanoo aina: ’Kyllä kaikki järjestyy.’ Minä uskon samoin, kun nyt edessäni on tämä merkityksellinen vastuu.”

Henry B. Eyring syntyi 31. toukokuuta 1933 Princetonissa New Jerseyn osavaltiossa Yhdysvalloissa toisena Henry ja Mildred Bennion Eyringin kolmesta pojasta. Hänen isänsä, joka oli kuuluisa kemisti, kannusti poikiaan suuntautumaan tiedeuralle. Presidentti Eyring suoritti kandidaatin tutkintonsa fysiikassa, mutta palveltuaan kaksi vuotta Yhdysvaltojen ilmavoimissa hän aloitti opinnot Harvardin kauppakorkeakoulussa, jossa hän suoritti maisterin ja tohtorin tutkinnon liikkeenjohdossa.

Ollessaan Harvardissa kesällä 1961 hän tapasi Kathleen Johnsonin, joka oli Bostonissa opiskelemassa kesälukukauden. He seurustelivat sen kesän, olivat kirjeenvaihdossa Kathleenin palattua kotiinsa Kaliforniaan, ja heidät vihittiin Loganin temppelissä Utahissa heinäkuussa 1962. Samana vuonna presidentti Eyring aloitti apulaisprofessorina Stanfordin kauppakorkeakoulussa, missä hän opetti vuodesta 1962 vuoteen 1971.

Presidentti Eyring kuvailee vaimoaan ”henkilöksi, joka on aina herättänyt minussa halun olla parasta, mitä voin olla”. Tuo ominaisuus kävi ilmi keskellä yötä vuonna 1971, kun hän herätti miehensä ja kysyi: ”Oletko varma, että teet elämässäsi sitä, mitä sinun pitäisi?” Sitten hän kysyi mieheltään, eikö tämän pitäisi työskennellä Neal A. Maxwellin kanssa, joka oli silloin kirkon koululaitoksen kouluasiamies.

Presidentti Eyring nautti opetustyöstä Standfordissa, asuinpaikasta lähellä vaimonsa sukulaisia ja palvelutyöstä Stanfordin 1. seurakunnan piispana, mutta hän alkoi rukoilla vaimonsa kysymyksen johdosta. Eyringit eivät tunteneet kouluasiamies Maxwellia, mutta vain muutaman päivän kuluttua tämä soitti ja kutsui presidentti Eyringin Salt Lake Cityyn ja esitti siellä kutsun Ricks Collegen, nykyisen BYU–Idahon, rehtoriksi. Presidentti Eyring otti tarjouksen vastaan ja muutti pian perheineen – johon kuuluu nykyään 4 poikaa, 2 tytärtä ja 25 lastenlasta – Rexburgiin Idahon osavaltioon.

Kuusi vuotta myöhemmin hänestä tuli kirkon koululaitoksen apulaiskouluasiamies ja kolme vuotta siitä kirkon koululaitoksen kouluasiamies, missä tehtävässä hän palveli siihen asti kun hänet kutsuttiin huhtikuussa 1985 ensimmäiseksi neuvonantajaksi johtavaan piispakuntaan. Syyskuussa 1992 hänet nimitettiin uudelleen kirkon koululaitoksen kouluasiamieheksi, ja hän palveli tässä tehtävässä samaan aikaan kuin seitsemänkymmenen ensimmäisen koorumin jäsenenä, mihin tehtävään hänet kutsuttiin kuukautta myöhemmin.

Presidentti Eyring, joka tunnetaan sydämellisistä saarnoistaan ja lempeästä hengestään, sanoi, että 12 palvelun vuotta kahdentoista apostolin koorumissa antoivat hänelle tärkeän opetuksen taivaallisen Isän lasten auttamisesta.

”Kokemukseni ansiosta kahdentoista koorumissa minulla on enemmän luottamusta siihen, että jos me vain voimme mukautua siihen, mitä taivaallinen Isä ja Vapahtaja haluavat, me voimme suoriutua paljon paremmin kuin ennen”, hän sanoi. ”Jumala koskettaa ihmisten elämää meidän avullamme tehokkaammin kuin voisimme koskaan odottaa, ja Hän tekee elämästämme enemmän kuin me voisimme koskaan kuvitella.”

Hän lisäsi, että peloistamme ja riittämättömyydestämme huolimatta taivaallinen Isä opastaa meitä. ”Jos jatkaa eteenpäin uskossa ja jos on nöyrä, niin kuulee Hänen äänensä”, hän sanoi.