Tänään on aika
Mitä me teemme tänään juurruttaaksemme sieluumme evankeliumin periaatteet, jotka vahvistavat meitä vastoinkäymisen hetkinä?
Kun presidentti James E. Faust ilmoitti vaimolleni ja minulle, että meidät siirrettäisiin Limaan Peruun, meillä ei ollut aavistustakaan siitä, että 15. elokuuta 2007, vain muutama päivä saapumisemme jälkeen, todistaisimme tuhoisaa maanjäristystä. Sen pelkkä voima tuhosi yli 52 000 rakennusta. Mikä vielä pahempaa, se surmasi yli 500 ihmistä. Yhdeksän heistä oli kirkon jäseniä. Ican ja Piscon vaarnojen ja Cañeten ja Chinchan piirien jäsenet kärsivät järistyksen vaikutuksista eniten.
Kirkko tarjosi välittömästi hätäapua jäsenilleen ja muihin uskontokuntiin kuuluville. Järistyksen jälkeisenä aamuna jäsenemme tuhoalueilla saivat ruokaa ja vaatteita, ja ennen puoltapäivää kirkko oli lahjoittamassa humanitaarista apua Perun siviilipuolustukselle. Monet jäsenet, jotka olivat jääneet kodittomiksi, saivat suojan kokousrakennuksissamme. Vaikka katastrofi oli ollut aivan odottamaton, pappeusorganisaatio toimi erittäin hyvin tuomalla hätäapua vähemmän onnekkaille.
Vain minuutteja maanjäristyksen jälkeen vaarnan- ja piirinjohtajat yhdessä piispojen kanssa lähtivät ulos auttamaan jäseniään. Kannattaa tähdentää sitä kauheaa tilannetta, jossa nämä pappeusjohtajat lähtivät ulos: oli yö, valot olivat sammuneet, tuhoa oli valtavasti, eikä maa lakannut järisemästä. Nämä suurenmoiset pappeusjohtajat jättivät perheensä turvaan ja kävelivät ulos pimeyteen ihmisten joukkoon, jotka itkivät tuhoutuneiden talojen keskellä. Näin johtajamme lähtivät auttamaan yöllä ja seuraavina päivinä kohdaten toistuvia, voimakkaita jälkijäristyksiä ja tsunamivaroituksen. He etsivät kirkon jäseniä raunioista keskellä levottomuuksia ja vaaransivat oman henkensä päästäkseen kaikkien luo. Eräs piispa julisti: ”Hetkeäkään miettimättä riensin etsimään kirkon veljiäni ja sisariani ja johtajia.” Hän löysi heidät. Siihen hän käytti suurimman osan yötä.
Mikä motivoi näitä johtajia lähtemään ulos auttamaan muita jopa oman henkensä vaarantaen? Varmastikin se oli heidän suuri uskonsa Vapahtajaan ja Hänen kirkkoonsa. Se oli heidän ymmärryksensä kutsumuksestaan johtajina pappeudessa. Se oli evankeliumin periaatteet, jotka olivat juurtuneet heidän elämäänsä jo ennen maanjäristystä eikä kriisin aikana. Niitä ei ollut kirjoitettu musteella vaan Hengen tulella heidän sydämensä lihatauluihin (ks. 2. Kor. 3:3).
Maanjäristyksen mahdollisuus oli aina olemassa. Kukaan ei tiennyt, milloin ja kuinka niin tapahtuisi. Kun niin tapahtui, se oli musertavaa. Mutta pappeuden johdolla hetken haasteeseen vastattiin. Monissa tapauksissa, kun jäsenet eivät kyenneet, Herra huolehti lopusta. Jotkut jäsenet kertovat nähneensä valkopukuisten miesten auttaneen heidän henkensä pelastamisessa. Toiset kuulivat ohjaavia ääniä. Vuodet kirkon palveluksessa olivat olleet koulu, joka on valmistanut järjestäytymään ja auttamaan toinen toisiaan.
Sama tapahtuu meidän elämässämme. Emme tiedä, milloin ja kuinka maanjäristykset osuvat meihin. Ne eivät todennäköisesti ole kirjaimellista maan järähtelyä kuten Perussa tapahtui, vaan pikemminkin kiusausten, syntien ja sellaisten koettelemusten kuin työttömyyden tai vakavan sairauden järistyksiä. Tänään on aika valmistautua siihen, kun sellainen järistys tulee. Aika valmistautua on tänään – ei kriisin aikana. Mitä me teemme tänään juurruttaaksemme sieluumme evankeliumin periaatteet, jotka vahvistavat meitä vastoinkäymisen hetkinä?
Mitä esimerkiksi Joosef, joka myytiin Egyptiin, kylvi sieluunsa voidakseen vastata: ”Kuinka minä siis voisin tehdä niin pahan teon ja rikkoa Jumalaa vastaan?” (1. Moos. 39:9) välttäessään Potifarin vaimon painostuksen rikkoa siveyden lain? Mitä Nefi oli aiemmin kylvänyt sieluunsa, niin että kun hän sai Jumalalta käskyn, hän kykeni vastaamaan: ”Minä menen ja teen – – sillä minä tiedän” (1. Nefi 3:7)?
Nämä suuret johtajat sallivat Hengen kirjoittaa evankeliumin periaatteet heidän sieluunsa. Sellainen kirjoittaminen ei tapahdu käden käänteessä. Sillä, että annamme vanhurskauden periaatteiden vaikuttaa syvällisesti sieluumme, on suuri merkitys valmistautumisessamme hengellisiin järistyksiin. Tätä alttiina olemista voidaan edesauttaa pohdiskelulla ja huonojen vaikutusten poistamisella.
Iankaikkiset periaatteet juurtuvat meihin, kun käytämme aikaa paitsi lukemalla profeettojen opetuksia ja pyhiä kirjoituksia niin myös pohdiskelemalla niitä rukouksen hengessä. Nefi esimerkiksi käytti aikaa istumalla pohdiskelemaan. Tehdessään niin hän oli alttiina opillisille helmille. (Ks. 1. Nefi 11:1.) Käyttäkää aikaa sen tekemiseen, mitä Herra on käskenyt meidän tehdä: ”Vaalikaa näitä asioita sydämessänne ja antakaa iankaikkisuuden vakavien totuuksien viipyä mielessänne” (OL 43:34). Maailmassa, joka vaatii yhä enemmän aikaamme, on välttämätöntä, että me käytämme aikaa pohdiskeluun kodissamme, niin että voimme ymmärtää jumalallista oppia ja sen periaatteita. Kuten Vapahtaja sanoi: ”Menkää – – koteihinne ja pohdiskelkaa [näitä asioita] – – että te voisitte ymmärtää, ja valmistakaa mieltänne huomispäivää varten” (3. Nefi 17:3).
Niin tekemällä alttiutemme opille ja sen periaatteille lisääntyy edelleen, jos me myös kuuntelemme Herran varoitusta pahoista vaikutteista. On hyvin todennäköistä, että on ihmisiä, jotka painostavat meitä toimimaan tai ajattelemaan sillä tavoin, ettemme ole tulevien järistysten tullessa asianmukaisesti valmistautuneita. Tätä koskien Vapahtaja antoi meille keinon, joka auttaa meitä tänään valmistautumaan paremmin tuleviin elämänvaiheisiin. Hän sanoi: ”Ja nyt, jos kätesi viettelee sinua, hakkaa se pois, tai jos veljesi viettelee sinua eikä tunnusta eikä hylkää, hänet on erotettava pois” (JSR Mark. 9:40).
Onneksi Vapahtaja itse opetti, mitä kätemme pois hakkaaminen tarkoittaa. Kyse ei ole itsensä silpomisesta vaan siitä, että poistamme elämästämme tänään ne vaikutukset, jotka estävät meitä valmistautumasta huomisen maanjäristyksiin. Jos minulla on ystäviä, joilla on minuun huono vaikutus, neuvo on selkeä: ”Sillä parempi sinun on mennä elämään ilman veljeäsi kuin että sinut ja veljesi heitetään helvettiin” (JSR Mark. 9:41). Herra sovelsi tätä samaa periaatetta, kun Hän kehotti Nefiä eroamaan veljistään, joiden vaikutuksesta tuli vaarallinen (ks. 2. Nefi 5:5).
Siitä seuraa, että sellainen pois hakkaaminen tarkoittaa paitsi ystäviä myös jokaista huonoa vaikutusta kuten sopimattomia televisio-ohjelmia, Internet-sivustoja, elokuvia, kirjallisuutta, pelejä tai musiikkia. Tämän periaatteen kirjoittaminen sieluumme auttaa meitä vastustamaan kiusausta antaa periksi mille tahansa pahalle vaikutukselle.
Kun me pappeudenhaltijat olemme yhä enemmän alttiina opille ja sen periaatteille, me juurrumme syvälle evankeliumin arvoihin. Olemme paremmin valmistautuneita kohtaamaan järistykset, jotka tulevat varoittamatta, kun niitä vähiten odottaa. Pappeudenhaltijoina me tunnemme profeetta Jeremialle annetun lupauksen koskevan meitäkin: ”Minä teen sinusta tänä päivänä linnoitetun kaupungin, rautapatsaan ja pronssimuurin – –[koko maata] – – vastaan” (Jer. 1:18).
Silloin kykenemme ilmaisemaan kiitollisuutemme kuten sisar Linda Cruzado Icassa. Oltuaan koko yön luonnonvoimien armoilla hän kirjoitti: ”Aamun sarastaessa seuraavana päivänä taivaallinen Isämme osoitti minulle rakkautensa lämpimällä auringolla, joka nousi hyvin varhain, ja yöllä Hän lohdutti meitä hyvin tähtikirkkaalla yöllä.”
Tänään on meidän aikamme olla uskollisia ja päättää antaa sielumme vakavasti, syvällisesti alttiiksi Vapahtajamme opetuksille. Tiedän, että Hän elää, ja kun olemme tehneet kaiken voitavamme, Hän huolehtii lopusta. Todistan siitä Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.