Joululauluja halki maan
Musiikki ja laulaminen ovat olleet aina hyvin tärkeitä perheelleni. Ollessamme nuorempia sisareni soitti yleensä pianoa samalla kun viisi muuta sisarustani ja minä kokoonnuimme laulamaan suosikkejamme kirkon lauluista. Nuo hetket ovat rakkaimpien muistojeni joukossa.
Suoritettuani lukion asuin lähellä perhettäni, kunnes menin naimisiin hienon miehen kanssa, joka oli Yhdysvaltain ilmavoimien komennuksella kaupungissamme. Puolitoista vuotta myöhemmin mieheni ja minut sekä kahden kuukauden ikäinen tyttäremme siirrettiin tukikohtaan toiselle puolen maata. Saimme toisen lapsen, ja kahden lapsen tuomien kaikkien kulujen vuoksi emme kyenneet vierailemaan perheidemme luona. Lapsuudenkodissani oli vielä kuusi lasta kotona, joten vanhemmillanikaan ei ollut varaa tulla meille. Koska asuin niin kaukana perheestäni ja kaipasin miestäni, joka oli usein poissa sotilastehtävissä, yksinäisyyden tunteet valtasivat minut usein. Joulu oli erityisen vaikeaa aikaa.
Jouluaattona vuonna 1996, kun mieheni ja minä hoidimme perinteisiä jouluaaton toimiamme kahden pienen lapsemme kanssa, ajatukseni palasivat yhä uudelleen vanhempiini ja sisaruksiini. Tuijotin kelloa ja tiesin, että he kaikki istuutuisivat lattialle huolella levitetylle huovalle syömään hedelmistä, pienistä makkaroista, juustosta ja kekseistä koostuvaa ”jouluherkkuretkiateriaa” samalla kun isäni lukisi pyhistä kirjoituksista kertomuksen Kristuksen syntymästä. Kuvittelin mielessäni heidän kasvonsa. Vain minun kasvoni puuttuisivat joukosta.
Pohtiessani rukoilin keinoa, jolla tuntisin olevani paremmin yhteydessä muuhun perheeseeni. Äkkiä puhelin soi ja tajusin puhuvani äitini kanssa. Hän kertoi minulle, että hän halusi meidän kuulevan jotakin. Painoin päälle puhelimen kaiuttimen, ja me kuuntelimme, kun kolme nuorempaa siskoani kokoontuivat perheen pianon ympärille ja lauloivat mitä kauneimman version joululaulusta ”Do You Hear What I Hear?” Kyyneleet täyttivät silmämme, kun mieheni ja minä kuuntelimme puhelimesta kuuluvaa kolmiäänistä harmoniaa. Saatoimme melkein tuntea perheeni olevan huoneessa kanssamme.
Heidän pieni laulunsa toi kotiimme sinä jouluaattona suloisen hengen, jota pidän aina aarteenani. Kaikista sinä jouluna saamistamme lahjoista, joista monet oli ostettu kaupasta ja paketoitu ja nimikoitu huolella, tuo suloinen laulu oli meille kallisarvoisin.