Salainen antaja
”Iloista antajaa Jumala rakastaa” (2. Kor. 9:7).
Rakastan joulussa kaikkea: valoja, joululauluja, aikaa perheen kanssa – kaikkea, mitä teemme, kun vietämme Jeesuksen syntymäjuhlaa. Ja aivan erityisesti rakastan lahjojen saamista. Rupean aina tekemään joululahjalistaani syyskuussa.
Yhtenä vuonna listani oli yhtä pitkä kuin käsivarteni. Ja koko ajan mieleeni tuli siihen lisättävää. Näytin sen innoissani isälle. ”No, David, huomaan kyllä, mitä haluat saada joululahjaksi”, hän sanoi tutkiessaan sitä. ”Mutta mitä aiot antaa?”
”Teen koulussa lahjat sinulle ja äidille. Perjantaina äiti vie minut ostamaan Shannonin ja Jonin lahjat. Olen siis suunnitellut kaiken valmiiksi.”
Isä ei sanonut muuta kuin: ”Hmmm.” Jostakin syystä hän ei pitänyt minun vastauksestani. Minä en pitänyt siitä, miltä ”hmmm” kuulosti.
Seuraavassa perheillassa vanhempamme puhuivat antamisesta ja saamisesta ja joulun todellisesta merkityksestä. Näin toivelistani lyhentyvän minuutti minuutilta. He kysyivät meiltä, oliko meillä mitään ideoita siitä, miten muistaisimme olla anteliaampia. Shannon viittasi innokkaana. Isoveljeni Jon ja minä voihkaisimme. Shannonin ideat olivat yleensä sellaisia, että tehtiin jotakin muiden hyväksi, kuten kitkettiin rikkaruohot naapureiden pihoilta.
”Valitaan muutamia ihmisiä, jotka ovat yksinäisiä tai avun tarpeessa, ja jätetään salaa lahjoja heidän ovelleen”, Shannon sanoi innoissaan.
”Ei hullumpi ajatus”, Jon sanoi. ”Se olisi huippusalaista.”
”Se voisi itse asiassa olla hauskaa”, minä ajattelin.
Me kaikki olimme sitä mieltä, että se oli hieno suunnitelma. Valitsimme kaksi perhettä. Toinen oli Swensonin perhe meidän seurakunnassamme. Koska veli Swenson oli jatkanut opiskeluaan, heillä ei tuntunut olevan koskaan tarpeeksi rahaa. Ja heillä oli paljon lapsia, joista olisi hauskaa saada jouluyllätyksiä. Toinen perhe oli herra ja rouva Perez, kadun varrella asuva vanhempi pariskunta. He näyttivät aina vähän yksinäisiltä.
Me kaikki lähdimme ostamaan lahjoja. Sovimme, että ostamme ne osalla niistä rahoista, joita olisimme käyttäneet omiin lahjoihimme. Se sopi minulle. Minulla oli aivan liian hauskaa, kun valitsin leluja nuoremmille Swensonin pojille. Jotenkin omat lahjani eivät olleet enää niin tärkeitä.
Päätimme antaa yhden lahjan joka ilta kummallekin perheelle ja aloittaa 12 päivää ennen joulua. Kun ensimmäinen ilta tuli, pukeuduin päästä varpaisiin mustiin, ja Jon vei minut Swensonin talolle. Laskin äänettömästi ensimmäisen lahjan kuistille, soitin ovikelloa ja juoksin pois niin lujaa kuin pääsin. Hyppäsin aidan taakse juuri kun yksi lapsista avasi oven. Kuulin heidän yllättyneet äänensä, kun he löysivät lahjan. Minusta tuntui, että halkean jännityksestä ja ilosta. Elämäni salaisena antajana oli alkanut.
Asiat sekä paranivat että mutkistuivat. Meidän täytyi joka ilta käydä eri aikaan ja joskus jopa aamulla, koska Swensonien lapset alkoivat katsella ulos ikkunasta, sillä he yrittivät saada meidät kiinni. Ja joka kerta kun hiivin Perezin ovelle, kuvittelin rouva Perezin odottavan siellä valmiina heilauttamaan oven auki, halaamaan minua ja kertomaan, kuinka suurenmoinen olin. Sitä halusin ehdottomasti välttää. Salaisuuden säilyttäminen oli puolet hauskuutta.
No, se vuosi oli vasta alkua. Seuraavana jouluna valitsimme erään perheen, jonka tytär oli ollut sairaalassa 11 kertaa sinä vuonna, ja toisen perheen, jonka äidillä oli syöpä. Vau – en ollut tajunnut, että joillakuilla ihmisillä oli niin rankkaa.
Nyt kun joulu on taas ovella, olemme päättäneet auttaa kolmea perhettä. Vaikeinta on valita heidät. Niitä ihmisiä, jotka voisivat kaivata vähän piristystä jouluna, näyttää olevan niin paljon.
Entä oma listani? Joka vuosi se on vähän lyhentynyt. Minulla on niin kiire tehdä Salainen antaja -suunnitelmiani, ettei minulla ole paljon aikaa ajatella itseäni. On lahjoja, jotka pitää valita, ja toimintatapoja, joita pitää suunnitella.
Yksi asia on varma – on hienoa tehdä jotakin muiden hyväksi. Mikään ei voita tunnetta, jonka saan, kun näen yllätyksen ja innon niiden ihmisten kasvoilla, joita autamme. Antamisesta on tullut lempiasioitani joulussa.
Kuvitus Matt Smith; valokuva Busath Photography