Lupaukseni Herralle
Juan Manuel Magaña Gómez, Guerrero, Meksiko
Monta vuotta sitten perheemme eli vaikeaa aikaa. Vanhempani olivat muuttaneet erilleen, ja perheemme alkoi unohtaa Jumalan rakkauden.
Suureksi onneksemme yksi äitini ystävistä näki tarpeemme päästä lähemmäksi Jumalaa ja esitteli meidät kokoaikaisille lähetyssaarnaajille. Kun he opettivat meille evankeliumia, tajusimme, että Jumalalla on suunnitelma meitä varten ja ettei Hän ollut hylännyt meitä monista haasteistamme huolimatta. Kun olimme oppineet ymmärtämään nämä periaatteet, äitini, sisareni ja minä päätimme mennä kasteelle.
Osallistuessamme sunnuntaikokouksiimme todistuksemme evankeliumista vahvistui. Pian halusin palvella kokoaikaisessa lähetystyössä. Se ei ollut kuitenkaan helppo päätös, koska olin ainoa mies talossa. Äiti tarvitsi apuani. Sitä paitsi aloin saada monia työtarjouksia ja minut hyväksyttiin muutamiin yliopistoihin. Päätin pyytää Jumalalta apua ja ohjausta.
Rukoiltuani käännyin pyhien kirjoitusten puoleen ja eteeni tulivat seuraavat jakeet:
”Ja nyt, sinun perheesi saa elää.
Katso, totisesti minä sanon sinulle: Lähde sen luota vain vähäksi aikaa ja julista minun sanaani, niin minä valmistan sille asuinsijan.” (OL 31:5–6.)
Sillä hetkellä tunsin vahvasti Hengen ja tiesin, että se, mitä olin lukenut, oli taivaallisen Isän sana minulle.
Pian tuon kokemuksen jälkeen sain lähetystyökutsuni. Ennen kuin minut erotettiin kokoaikaisen lähetyssaarnaajan tehtävään, lupasin taivaalliselle Isälleni, että tekisin lähetyssaarnaajana Hänen tahtonsa – että työskentelisin uutterasti ja uhraisin Hänelle kaikkeni. Ainoa siunaus, jota rukoilin, oli nähdä perheeni jälleen jonakin päivänä yhdessä.
Ensimmäinen vuoteni lähetyssaarnaajana oli haastava, mutta toverini ja minä teimme työtä koko sydämestämme. Noihin aikoihin sain äidiltä ihanan kirjeen, jossa hän kertoi, että isä oli palannut kotiin! Sillä hetkellä muistin lupauksen, jonka olin antanut Jumalalle, ja muistin Hänen lupauksensa Opissa ja liitoissa: ”Minä, Herra, olen sidottu, kun te teette, mitä minä sanon; mutta kun te ette tee, mitä minä sanon, teillä ei ole mitään lupausta” (OL 82:10).
Lähetystyöstäni on kulunut useita vuosia. Tänäkin päivänä perheeni ja minä saamme iloa evankeliumista ja liitoistamme Jumalan kanssa. Tiedän, että Hän elää. Tiedän, että Hän rakastaa meitä. Tiedän, että Hän lähetti Poikansa pelastamaan meidät. Tiedän myös, että kun me annamme lupauksia Hänelle ja olemme uskollisia noille lupauksille, Hän on uskollinen meille.