Kunnes taasen kohdataan
Lauloimme uuden laulun
Tuttu kirkon laulu laulettuna oudolla sävelellä opetti minulle, että voisin tehdä ja oppia asioita niin kuin aina ennenkin tai voisin kasvaa tavoilla, joista yksin Herralla voisi olla aavistus.
Kun piispa luki niiden seurakunnan jäsenten nimet, joita oltiin vapauttamassa tehtävistään sinä sunnuntaina, huokaisin katsellen joutilaita käsiäni. Minua oltiin vapauttamassa tehtävästäni ensimmäisenä neuvonantajana Apuyhdistyksen johtokunnassa. Oli vaikea ajatella tämän tehtävän jättämistä – tehtävän, josta olin todella nauttinut – ja sen läheisen suhteen menettämistä, joka meillä johtokunnan sisarten kesken vallitsi.
Kun kuulin uuden johtokunnan jäsenten nimet luettavan, tunsin Hengen vahvistavan minulle, että kaikki oli niin kuin pitääkin. Herra oli valinnut nämä uudet sisaret tekemään tätä työtä. Kun kohotin käteni tukeakseni heitä, tiesin, että he tekisivät suurenmoista työtä ja että minulle tulisi muita tapoja palvella. Kiitollisena tunsin rauhaa.
Sitten oli aika laulaa sakramenttilaulu. Piispa ilmoitti, että tuttu laulu ”Kun sakramentin nautimme” (MAP-lauluja, 103) laulettaisiin vaihtoehtoisella sävelmällä. Kuunnellessani säestäjän soittavan alkusoittoa tunsin rauhani kaikkoavan. ”Miksemme voi vain laulaa sillä tutulla sävelellä?” mietin mielessäni. ”Pidän siitä niin paljon enemmän.” Mutta kun aloin laulaa, oudon sävelmän kauneus kosketti sieluani ja käsitin, että tämä sävelmä loi ihanat puitteet laulun sanoille. Musiikki sai minut miettimään tämän laulun sisältöä uudella tavalla.
Yhtäkkiä voimakas Hengen vaikutus sai tämän kirkon laulun ja vapauttamiseni yhdistymään mielessäni. Uusi johtokunta tekisi samaa työtä kuin itse olin tehnyt mutta erilaisin käsin ja uusin silmin – aivan kuten tässä kirkon laulussa oli sama sanoma mutta eri sävel. Ja minulle annettaisiin uusi tehtävä, joka sopisi minun sävelmääni. Tämä muutos auttaisi minua kasvamaan tavoilla, joita en olisi osannut edes aavistaa, jos olisin pysynyt samalla vanhalla paikalla.
Olin aina tiennyt, että evankeliumi ja kirkon organisaatio siunaavat jokaista jäsentä monin monituisin tavoin. Me opimme yhtä lailla johtamaan kuin tukemaankin, ja tämä oppimisprosessi toistuu läpi elämämme. Mutta siinä sakramenttikokouksessa käsitin, että kunhan kuuntelemme Henkeä, huomaamme jokaisessa muutoksessa, kuinka ihmeenomaisen pysyvä taivaallisen Isämme suunnitelma meitä varten on.
Valokuvakuvitus John Luke