Nouskaa ja loistakaa
Yksi suurenmoisimmista tavoista, millä me voimme nousta ja loistaa, on se, että noudatamme luottavaisesti Jumalan käskyjä.
Minulle on etuoikeus saada olla tänä iltana teidän kanssanne. Joka tammikuu odotan innoissani uuden toimintailtojen johtoaiheen julkistamista. Varaan kuitenkin aina hetken arvioidakseni, olenko oppinut menneen vuoden johtoaiheen opetukset.
Kerrataanpa hetken aikaa viime vuosien johtoaiheita: ”Hyve kaunistakoon ajatuksiasi lakkaamatta”1, ”Minä tahdon teidän olevan lujia ja järkkymättömiä, tekevän aina runsaasti hyviä tekoja”2, ”Näytä sinä [uskovista] hyvää esimerkkiä”3, ”Ole rohkea ja luja, älä pelkää äläkä lannistu”4 ja kolmastoista uskonkappale: ”Me uskomme, että tulee olla vilpitön, uskollinen, siveellinen, hyväntahtoinen ja hyveellinen ja että tulee tehdä hyvää kaikille ihmisille.”5
Kun olemme tutkineet näitä pyhien kirjoitusten kohtia ja keskittyneet niihin koko vuoden ajan, niistä on tullut osa sydäntämme, sieluamme ja todistustamme. Me toivomme, että noudatatte edelleen niiden ohjeita, kun keskitämme huomiomme vuoden 2012 toimintailtojen johtoaiheeseen, joka on Opissa ja liitoissa.
Luvun 115 johdannossa selitetään, että elettiin vuotta 1838 ja oltiin Far Westissä Missourin osavaltiossa. Joseph Smith teki tiettäväksi Jumalan tahdon ”tuon paikan ja Herran huoneen rakentamiseen nähden”. Profeetta oli optimistinen ja toiveikas. Jakeessa 5, jossa tämänvuotinen johtoaihe on, Herra ilmoittaa hänelle: ”Totisesti minä sanon teille kaikille: Nouskaa ja loistakaa, jotta valonne olisi viirinä kansakunnille.”
Mitä te ajattelette, kun kuulette sanan nouskaa? Minä ajattelen teitä – kirkon suurenmoisia nuoria. Näen mielessäni, kuinka te nousette uutterasti vuoteestanne joka aamu aamuseminaariin. Näen, kuinka te uskollisesti nousette polviltanne päätettyänne päivittäiset rukouksenne. Kuvittelen, kuinka te nousette rohkeasti lausumaan todistuksenne ja puolustamaan tasovaatimuksianne. Teidän sitoutumisenne evankeliumiin ja hyvä esimerkkinne innoittavat minua. Monet teistä ovat jo ottaneet vastaan tämän kutsun nousta ja loistaa, ja teidän valonne rohkaisee muita tekemään samoin.
Yksi suurenmoisimmista tavoista, millä me voimme nousta ja loistaa, on se, että noudatamme luottavaisesti Jumalan käskyjä. Me opimme näitä käskyjä pyhistä kirjoituksista, nykyajan profeetoilta ja kirjasen Nuorten voimaksi sivuilta. Jokaisella teistä pitäisi olla oma kirjasenne. Olen ympyröinyt omaan kirjaseeni erään kunnioittamani ystävän neuvosta sanat sinulle ja teille. Tämä yksinkertainen teko muistuttaa minua siitä, että nämä tasovaatimukset eivät ole ainoastaan yleisiä suuntaviivoja – ne ovat erityisesti minulle. Toivon, että varaatte aikaa ja ympyröitte ne sanat omaan kirjaseenne, luette sen kannesta kanteen ja tunnette Hengen todistavan, että sen mittapuut ovat yhtä lailla teille.
Jotkut teistä kokevat kenties houkutusta olla välittämättä kirjasessa Nuorten voimaksi olevista tasovaatimuksista tai hylätä ne. He saattavat katsoa kirjasta ja sanoa: ”Huomaathan, äiti, ettei tässä kirjassa puhuta [täydennä ajankohtaisella aiheella].” Tai he saattavat puolustella itselleen: ”Se, mitä teen, ei ole kovinkaan pahaa. En takuulla ole niin paha kuin [lisää ystävän tai tuttavan nimi].”
Presidentti Harold B. Lee on opettanut: ”Tärkein kaikista Jumalan käskyistä on se, jonka noudattamisessa teillä on eniten vaikeuksia tänä päivänä.”6 Kuningas Benjamin on selittänyt: ”Minä en voi sanoa teille kaikkea, missä voitte tehdä syntiä; sillä on monenlaisia keinoja ja tapoja, jopa niin monia, etten voi niitä luetella.”7 Jos joudutte kamppailemaan pitääksenne nämä tasovaatimukset ja käskyt, kannustan teitä etsimään tukea evankeliumista. Lukekaa pyhiä kirjoituksianne. Viettäkää aikaa kirkon virallisella verkkosivustolla LDS.org löytääksenne vastauksia kysymyksiinne. Keskustelkaa vanhempienne ja niiden kanssa, jotka ovat johtohenkilöitänne kirkossa, sekä niiden kanssa, jotka loistavat kirkkaasti eläessään evankeliumin mukaan. Rukoilkaa. Vuodattakaa sydämenne taivaalliselle Isällenne, joka rakastaa teitä. Käyttäkää parannuksen lahjaa päivittäin. Palvelkaa muita. Ja mikä tärkeintä, kuunnelkaa ja noudattakaa Pyhän Hengen kehotuksia.
Presidentti Thomas S. Monson rohkaisee meitä kaikkia näillä sanoilla: ”Nuoret ystäväni, olkaa vahvoja. – – Te erotatte oikean väärästä, eikä mikään naamio, olipa se kuinka vetoava tahansa, pysty muuttamaan sitä. – – Jos niin kutsutut ystävänne yllyttävät teitä tekemään jotakin sellaista, minkä tiedätte vääräksi, te olette niitä, jotka puolustavat päättäväisesti sitä, mikä on oikein, siinäkin tapauksessa että jäisitte yksin.”8
Taivaallinen Isä ei halua meidän katsovan maailmaan ja noudattavan sen alati muuttuvia suuntauksia. Hän haluaa meidän katsovan Häneen ja noudattavan Hänen muuttumattomia ohjeitaan. Hän haluaa meidän elävän evankeliumin mukaan ja johtavan muita siihen asettamalla riman korkealle.
Pyhissä kirjoituksissa on monia soveltuvia esimerkkejä, jotka valaisevat tätä ajatusta. Tuomarien kirjassa Vanhassa testamentissa saamme tietää Simsonista. Simsonilla oli syntyessään suuret mahdollisuudet. Hänen äidilleen oli luvattu: ”Hän ryhtyy taistelemaan filistealaisia vastaan ja aloittaa Israelin vapauttamisen.”9 Mutta varttuessaan Simson halusi seurata enemmän maailman houkutuksia kuin Jumalan ohjausta. Hän teki valintoja pikemminkin, koska ne miellyttivät häntä10, kuin että ne olisivat olleet oikein. Kun pyhissä kirjoituksissa kerrotaan Simsonin matkoista, teoista ja valinnoista, niissä on toistuvasti mainintoja hänen huonoista valinnoistaan. Sen sijaan että Simson olisi noussut ja loistanut toteuttaakseen suuret mahdollisuutensa, maailma voitti hänet, ja hän menetti Jumalalta saamansa voiman sekä kärsi traagisen, varhaisen kuoleman.
Toisaalta pyhissä kirjoituksissa on esimerkki Danielista. Myös Danielilla oli syntyessään suuret mahdollisuudet. Danielin kirjan kuudennessa luvussa sanotaan: ”Daniel osoittautui etevämmäksi kuin toiset valvojat ja satraapit, sillä hänessä oli erityinen henki.”11 Kun Daniel kohtasi maailmallisia haasteita, hän ei katsonut alas maailman suuntaan – hän nousi ja katsoi taivaaseen. Sen sijaan että olisi noudattanut kuninkaan maailmallista määräystä, ettei kenenkään pitäisi rukoilla 30 päivään ketään muuta kuin kuningasta, Daniel ”meni taloonsa. Sen kattohuoneen ikkunat olivat Jerusalemiin päin, ja kolme kertaa päivässä Daniel polvistui siellä ja rukoili ja kiitti Jumalaansa, niin kuin hänellä ennenkin oli ollut tapana.”12
Daniel ei pelännyt nousta ja loistaa noudattaessaan Jumalan käskyjä. Vaikka hän vietti epämukavan yön leijonien luolassa puolustaessaan sitä, mikä oli oikein, häntä suojeltiin ja siunattiin hänen kuuliaisuutensa tähden. Kun kuningas Dareios seuraavana aamuna haki Danielin pois leijonien luolasta, hän antoi määräyksen, että jokaisen tulisi pelätä Danielin Jumalaa ja noudattaa Danielin esimerkkiä uskollisuudesta. Daniel todellakin osoittaa meille, mitä tarkoittaa olla viirinä kansakunnille ja olla koskaan madaltamatta tasovaatimuksiaan maailman houkutusten edessä.
Minua on siunattu siten että olen saanut kuulla monia nykyajan esimerkkejä nuorista – aivan teidän kaltaisistanne – jotka eivät pelkää nousta ja loistaa ja antaa valonsa olla viirinä ikätoveriensa keskuudessa. Joanna oli yksi vain kolmesta kirkon jäsenestä lukiossaan ja ainoa nuori nainen seurakunnassaan. Hän teki itselleen ja Herralle sitoumuksen, ettei puhuisi koskaan rumia. Kun Joanna sai eräässä koulutehtävässä parikseen nuoren miehen, joka ei ollut tehnyt samaa sitoumusta, hän ei madaltanut tasovaatimuksiaan. Hän pyysi nuorta miestä ottamaan huomioon hänen arvonsa ja kunnioittamaan niitä. Ajan ja monien hienovaraisten ja vähemmän hienovaraisten muistutusten myötä hänen ystävänsä muodosti uusia tapoja ja käytti siistimpää kieltä. Monet huomasivat muutoksen, myös tämän nuoren miehen isä, joka kiitti Joannaa siitä, että tällä oli ollut hyvä vaikutus hänen poikansa elämään.13
Hoitaessani äskettäin tehtävää Filippiineillä tapasin Karenin. Karen kertoi eräästä kokemuksesta, kun hän oli lehvänsitoja ja opiskeli hotelli- ja ravintola-alan liikkeenjohdon alempaa korkeakoulututkintoa varten. Opettaja vaati, että jokaisen opiskelijan tuli oppia valmistamaan valikoima juomia, joita heidän ravintoloissaan tarjottaisiin, ja maistella niitä. Joissakin niistä oli alkoholia, ja Karen tiesi, että oli vastoin Herran käskyjä, että hän maistaisi niitä. Mahdollisista vakavista seurauksista huolimatta Karen sai rohkeutta nousta ja loistaa, eikä hän maistanut kyseisiä juomia.
Karen selitti: ”Opettajani tuli luokseni ja kysyi minulta, miksen juonut. Hän sanoi: ’Karen, kuinka sinä pystyt erottamaan maun ja läpäisemään tämän tärkeän oppiaineen, jos et edes maista juomia?’ Kerroin hänelle, että olen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen emmekä me jäsenet juo sellaista, mikä on meille vahingollista. Mitä tahansa hän minulta odottikin – vaikka se merkitsisikin hylättyä arvosanaa – ymmärtäisin sen, mutta en jättäisi elämättä henkilökohtaisten arvojeni mukaan.”
Kului viikkoja, eikä siitä päivästä mainittu enää mitään. Lukukauden lopussa Karen tiesi, että hänen kieltäytymisensä maistamasta juomia heijastuisi hänen lopulliseen arvosanaansa. Hän epäröi katsoa arvosanaansa, mutta kun hän katsoi, hän huomasi, että oli saanut luokan korkeimman arvosanan.
Hän sanoi: ”Opin tästä kokemuksesta, että Jumala – – varmasti siunaa meitä, kun me seuraamme Häntä. Tiedän myös, että vaikka olisinkin saanut hylätyn arvosanan, en katuisi sitä mitä olin tehnyt. Minä tiedän, etten milloinkaan epäonnistu Herran silmissä, kun päätän tehdä sen, minkä tiedän oikeaksi.”14
Rakkaat nuoret naiset, jokainen teistä on saanut syntyessään suuret mahdollisuudet. Te olette taivaallisen Isän rakkaita tyttäriä. Hän tuntee teidät, ja Hän rakastaa teitä. Hän kutsuu teitä nousemaan ja loistamaan, ja Hän lupaa, että kun teette niin, Hän tukee ja siunaa teitä. Rukoilen, että kukin teistä saa rohkeutta ottaa vastaan Hänen kutsunsa ja saada omakseen Hänen lupauksensa. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.