Carole M. Stephens

ensimmäinen neuvonantaja Apuyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa

Carole Manzel Stephens on aina kunnioittanut hengellisiä ja pyhiä asioita. Tuo kunnioitus alkoi hänen ollessaan nuori tyttö, kun hänen perheensä sinetöitiin temppelissä sen jälkeen kun hänen äitinsä oli kääntynyt evankeliumiin.

”En ymmärtänyt kaikkea, mitä tapahtui”, sanoi uusi ensimmäinen neuvonantaja Apuyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa, ”mutta tiesin, että se oli jotain erityistä. Olin tarpeeksi vanha muistamaan, että temppeli oli pyhä paikka.”

Sisar Stephens syntyi maaliskuussa 1957 Carl L. ja Forest Manzelin perheeseen. Hän oli kolmas yhdeksästä lapsesta ja varttui Ogdenissa Utahissa Yhdysvalloissa. Hän muistaa hyvin esimerkit, jotka hänen vanhempansa antoivat palvelemisesta, uhraamisesta ja siitä, mitä perheen ja kirkon asettaminen etusijalle tarkoittaa.

”Evankeliumi merkitsi heille kaikkea, ja he näyttivät meille omalla esimerkillään, mitä Kristuksen kaltainen palveleminen on”, hän sanoi. ”He opettivat meille, mitä palveleminen tarkoittaa – kuinka todella palvella.”

Kun hänen vanhempansa palvelivat eri tehtävissään, he ottivat lapsensa siihen mukaan. Noina hetkinä he ystävystyivät toistensa kanssa – mikä on asia, mitä hän ja hänen miehensä Martin ”Marty” Stephens ovat yrittäneet tehdä kuuden oman lapsensa kanssa.

Hän ja Marty tapasivat opiskellessaan Weberin osavaltiollisessa yliopistossa Ogdenissa Utahissa, jossa hän opiskeli varhaiskasvatusta. He solmivat avioliiton huhtikuussa 1976 Loganin temppelissä Utahissa. Sisar Stephens sanoi, että hän on vuosien varrella ollut miehensä kanssa suurenmoinen ”parivaljakko”, kun he ovat vuorotellen tukeneet toinen toistaan eri tehtävissä, mukaan lukien hänen tehtävänsä vaarnan ja seurakunnan Apuyhdistyksen johtajana, neuvonantajana ja opettajana; seurakunnan Nuorten Naisten johtajana; seurakunnan Alkeisyhdistyksen neuvonantajana, opettajana ja partiojohtajana; seminaarinopettajana sekä kirkon palvelulähetyssaarnaajana.

”Kaikessa siinä tohinassa olemme löytäneet paljon iloa ja onnea”, hän sanoi. ”Me otamme lapset ja lastenlapset mukaan palvelutyöhömme. Sen ansiosta meille ovat kehittyneet lujat perhesuhteet, kun palvelemme yhdessä.”