Voima vapautua
Me voimme vapautua pahuudesta ja jumalattomuudesta kääntymällä pyhien kirjoitusten opetusten puoleen.
Minulla on oikein hyvä ystävä, joka lähettää minulle uuden solmion kutakin yleiskonferenssikokousta varten, jossa olen puhumassa. Hänellä on erinomainen maku, eikö olekin?
Nuorella ystävälläni on joitakin vaikeita haasteita. Ne asettavat jonkinlaisia rajoitteita, mutta muuten hän on aivan ihmeellinen. Esimerkiksi rohkeudessaan lähetyssaarnaajana hän on Moosian poikien veroinen. Hänen uskonsa yksinkertaisuus tekee hänen vakaumuksestaan ihmeellisen horjumattoman ja lujan. Uskon, että Scottin on vaikea edes kuvitella, etteivät kaikki ole Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseniä ja että kaikki eivät ole lukeneet Mormonin kirjaa eikä heillä ole todistusta sen totuudesta.
Kerronpa erään tapauksen Scottin elämästä. Hän matkusti ensimmäistä kertaa yksin lentokoneessa mennäkseen käymään veljensä luona. Eräs lähellä istunut naapuri kuuli Scottin keskustelun tämän vierustoverin kanssa:
”Hei, minä olen Scott. Kuka sinä olet?”
Hänen vierustoverinsa kertoi nimensä.
”Mitä sinä teet?”
”Olen insinööri.”
”Kiva juttu. Missä sinä asut?”
”Las Vegasissa.”
”Meillä on siellä temppeli. Tiedätkö sinä, missä mormonien temppeli on?”
”Kyllä. Se on kaunis rakennus.”
”Oletko sinä mormoni?”
”En.”
”No, sinun pitäisi olla. Se on hieno uskonto. Oletko lukenut Mormonin kirjan?”
”En.”
”No, sinun pitäisi lukea. Se on hieno kirja.”
Olen sydämestäni samaa mieltä Scottin kanssa – Mormonin kirja on hieno kirja. Olen aina pitänyt profeetta Joseph Smithin sanoista, joita lainataan Mormonin kirjan johdantosivulla: ”Sanoin veljille, että Mormonin kirja on virheettömin kaikista kirjoista maan päällä ja uskontomme lakikivi ja että ihminen pääsee lähemmäksi Jumalaa noudattamalla sen opetuksia kuin minkään muun kirjan avulla.”
Tänä vuonna tutkimme pyhäkoululuokissamme Mormonin kirjaa. Kun valmistaudumme ja osallistumme, toivon, että olemme motivoituneita seuraamaan Scottin rohkeaa esimerkkiä ja kerromme uskontoomme kuulumattomille, että rakastamme tätä erityistä pyhää kirjoitusta.
Ensimmäisen Nefin kirjan ensimmäisen luvun viimeisessä jakeessa kuvaillaan yhtä Mormonin kirjan pääteemoista. Nefi kirjoittaa: ”Mutta katso, minä, Nefi, osoitan teille, että Herran lempeät armoteot tulevat kaikkien niiden osaksi, jotka hän on valinnut, heidän uskonsa tähden, tehden heidät voimallisiksi jopa niin, että heillä on voimaa vapautua” (1. Nefi 1:20).
Haluan puhua siitä, kuinka Mormonin kirja, joka on Herran näitä myöhempiä aikoja varten säästämä lempeä armoteko, vapauttaa meidät opettamalla meille Kristuksen oppia puhtaalla ja mitä virheettömimmällä tavalla.
Monet Mormonin kirjan kertomukset ovat vapautumistarinoita. Lehin lähtö erämaahan perheineen merkitsi vapautusta Jerusalemin tuhosta. Kertomus jerediläisistä on kertomus vapautumisesta samoin kuin kertomus mulekilaisista. Alma nuorempi vapautui synnistä. Helamanin nuoret sotilaat vapautuivat lopulta taistelusta. Nefi ja Lehi vapautuivat vankilasta. Vapautumisen teema näkyy kaikkialla Mormonin kirjassa.
Mormonin kirjassa on kaksi hyvin samantapaista kertomusta, joissa on tärkeä opetus. Ensimmäinen on Moosian kirjassa, 19. luvusta alkaen. Siinä saamme tietää kuningas Limhistä, joka asui Nefin maassa. Lamanilaiset olivat ryhtyneet sotaan Limhin kansaa vastaan. Sodan tuloksena oli, että lamanilaiset antoivat kuningas Limhin hallita omaa kansaansa, mutta kansa olisi heidän orjinaan. Se oli hyvin hankala rauha. (Ks. Moosia 19–20.)
Kun Limhin kansa oli saanut tarpeekseen lamanilaisten sorrosta, he saivat kuninkaansa lähtemään taisteluun lamanilaisia vastaan. Limhin kansa kukistettiin kolme kertaa. Heidän päälleen langetettiin raskaita taakkoja. Lopulta he nöyrtyivät ja huusivat voimallisesti Herran puoleen, että Hän vapauttaisi heidät. (Ks. Moosia 21:1–14.) Luvun 21 jakeessa 15 meille kerrotaan Herran vastaus: ”Ja nyt Herra oli hidas kuulemaan heidän huutoaan heidän pahuutensa tähden; kuitenkin Herra kuuli heidän huutonsa ja alkoi pehmittää lamanilaisten sydämiä, niin että he alkoivat helpottaa heidän taakkojaan; mutta Herra ei nähnyt hyväksi vapauttaa heitä orjuudesta.”
Pian sen jälkeen saapui Ammon ja pieni joukko miehiä Sarahemlasta, ja yhdessä Gideonin kanssa – joka oli yksi Limhin kansan johtajista – he laativat onnistuneen suunnitelman ja pakenivat lamanilaisten sortoa. Herra oli hidas kuulemaan heidän huutojaan. Miksi? Heidän pahuutensa tähden.
Toinen kertomus on monilta osin samanlainen, mutta myös erilainen. Se kertomus on merkitty muistiin Moosian 24. luvussa.
Alma ja hänen kansansa olivat asettuneet Helamin maahan, kun lamanilaisarmeija tuli maan rajoille. He tapasivat ja sopivat rauhanomaisesta ratkaisusta. (Ks. Moosia 23:25–29.) Pian lamanilaisten johtajat alkoivat määräillä Alman kansaa ja langettaa heidän päälleen raskaita taakkoja (ks. Moosia 24:8). Jakeesta 13 luemme: ”Ja tapahtui, että Herran ääni tuli heille heidän ahdingoissaan sanoen: Nostakaa päänne ja olkaa turvallisella mielellä, sillä minä tiedän sen liiton, jonka te olette tehneet minun kanssani; ja minä teen liiton kansani kanssa ja vapautan sen orjuudesta.”
Alman kansa vapautettiin lamanilaisten käsistä, ja he palasivat turvallisesti takaisin liittyäkseen yhteen Sarahemlan kansan kanssa.
Mitä eroa Alman kansalla ja kuningas Limhin kansalla oli? Heillä oli selvästi useita eroavuuksia: Alman kansa oli rauhantahtoista ja vanhurskaampaa, heidät oli jo kastettu ja he olivat tehneet liiton Herran kanssa ja he nöyrtyivät Herran edessä jo ennen ahdistustensa alkamista. Kaikki nämä erot huomioiden oli sopivaa ja oikeudenmukaista, että Herra vapautti heidät nopeasti ihmeellisellä tavalla heitä orjuuttaneiden käsistä. Näissä pyhien kirjoitusten kohdissa meille opetetaan Herran vapautuksen voimaa.
Jeesuksen Kristuksen elämästä ja tehtävästä ennustaneet profetiat lupaavat meille Hänen tuomansa vapautuksen. Hänen sovituksensa ja ylösnousemuksensa tarjoavat meille kaikille vapautuksen fyysisestä kuolemasta ja, jos teemme parannuksen, vapautuksen hengellisestä kuolemasta, mikä tuo mukanaan iankaikkisen elämän siunaukset. Jumala julisti Moosekselle lupaukset sovituksesta ja ylösnousemuksesta, lupaukset fyysisestä ja hengellisestä kuolemasta vapautumisesta, sanoessaan: ”Sillä katso, tämä on minun työni ja kirkkauteni – ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen” (Mooses 1:39).
Vastakohtana pyhien kirjoitusten kauniisti muotoilluille uskonkäsityksille huomaamme maallistumisen vastavoimat, jotka yrittävät haastaa pyhien kirjoitusten pitkäaikaiset uskonkäsitykset – kirjoitusten, jotka ovat opastaneet meitä kaikkina näinä vuosisatoina määritellen käyttäytymisellemme iankaikkiset arvot ja mittapuut läpi elämän. Ne julistavat, että Raamatun opetukset ovat vääriä ja Mestarin opetukset vanhentuneita. Ne väittävät, että jokaisella ihmisellä täytyy olla vapaus asettaa omat mittapuunsa; ne yrittävät muuttaa uskovien oikeuksia, mikä on vastoin sitä, mitä opetetaan pyhissä kirjoituksissa ja profeettojen sanoissa.
Mikä siunaus onkaan, kun meillä on Mormonin kirjassa kertomus Herramme ja Vapahtajamme tehtävästä, mikä lisää toisen todistuksen Raamatussa julistettuun oppiin. Miksi maailmalle on tärkeää, että on olemassa sekä Raamattu että Mormonin kirja? Uskon, että vastaus löytyy Ensimmäisen Nefin kirjan luvusta 13. Nefi kirjoittaa: ”Ja enkeli puhui minulle sanoen: Nämä viimeiset aikakirjat, jotka olet nähnyt pakanoiden keskuudessa [Mormonin kirja], tulevat vahvistamaan todeksi ne ensimmäiset [Raamattu], jotka ovat Karitsan kahdeltatoista apostolilta, ja ilmaisemaan ne selkeät ja kallisarvoiset asiat, jotka on otettu niistä pois; ja ilmaisevat kaikille suvuille, kielille ja kansoille, että Jumalan Karitsa on iankaikkisen Isän Poika ja maailman Vapahtaja ja että kaikkien ihmisten on tultava hänen luoksensa, tai he eivät voi pelastua” (1. Nefi 13:40).
Ei Raamattu eikä Mormonin kirja ole kumpikaan yksinään riittävä. Tarvitsemme kumpaakin voidaksemme opettaa ja oppia Kristuksen täyttä ja täydellistä oppia. Se, että tarvitaan toista, ei vähennä niistä kummankaan arvoa. Sekä Raamattu että Mormonin kirja ovat välttämättömiä pelastuksellemme ja korotuksellemme. Kuten presidentti Ezra Taft Benson voimallisesti opetti: ”Yhdessä käytettyinä Raamattu ja Mormonin kirja kumoavat vääriä oppeja” (”Uusi todistus Kristuksesta”, Valkeus, 1985, konferenssiraportti 154. puolivuotiskonferenssista, s. 6).
Haluan lopuksi esittää kaksi kertomusta – yhden Vanhasta testamentista ja toisen Mormonin kirjasta – osoittaakseni sen, kuinka nuo kirjat toimivat hyvin yhdessä.
Kertomus Abrahamista alkaa siitä, kun hän vapautui epäjumalaa palvovien kaldealaisten parista (ks. 1. Moos. 11:27–31; Abr. 2:1–4). Hänet ja hänen vaimonsa Saara vapautettiin myöhemmin murheestaan ja heille luvattiin, että kaikki maailman kansat tulevat siunatuiksi heidän jälkeläistensä kautta (ks. 1. Moos. 18:18).
Vanhassa testamentissa kerrotaan, kuinka Abraham vei veljenpoikansa Lootin pois Egyptistä. Saadessaan valita maa-alueen Loot valitsi Jordanin tasangon ja pystytti telttansa niin, että sen oviaukko oli kohti Sodomaa, sangen jumalatonta kaupunkia. (Ks. 1. Moos. 13:1–12.) Useimmat Lootin myöhemmin elämässään kohtaamista ongelmista – ja niitä riitti – voidaan jäljittää hänen varhaiseen päätökseensä suunnata telttansa ovi Sodomaan päin.
Abraham, uskollisten isä, koki elämänsä eri tavalla. Haasteita oli varmasti paljon, mutta se oli oleva siunattu elämä. Emme tiedä, mihin suuntaan Abrahamin teltan ovi oli, mutta Ensimmäisen Mooseksen kirjan 13. luvun viimeinen jae antaa siitä selvän vihjeen. Siinä sanotaan: ”Abram [eli Abraham] siirtyi telttoineen paikasta toiseen, kunnes asettui Hebroniin Mamren tammistoon. Sinne hän rakensi alttarin Herralle.” (1. Moos. 13:18.)
Vaikka en tiedä sitä, uskon henkilökohtaisesti, että Abrahamin teltan ovi oli sitä alttaria kohti, jonka hän rakensi Herralle. Mistä minä niin päättelen? Siitä, että tunnen Mormonin kirjan kertomuksen kuningas Benjaminin ohjeista kansalleen, kun he kokoontuivat kuulemaan hänen viimeistä puhettaan. Kuningas Benjamin neuvoi heitä asettamaan telttojensa ovet temppeliin päin (ks. Moosia 2:1–6).
Me voimme vapautua pahuudesta ja jumalattomuudesta kääntymällä pyhien kirjoitusten opetusten puoleen. Vapahtaja on suuri vapauttaja, sillä Hän vapauttaa meidät kuolemasta ja synnistä (ks. Room. 11:26; 2. Nefi 9:12).
Julistan, että Jeesus on Kristus ja että voimme lähestyä Häntä lukemalla Mormonin kirjaa. Mormonin kirja on toinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta. Ensimmäinen todistus Vapahtajastamme on Vanha testamentti ja Uusi testamentti – eli Raamattu.
Muistakaamme taas ystäväni Scottin kuvaus Mormonin kirjasta: ”Se on hieno kirja.” Todistan teille, että suuri osa Mormonin kirjan hienoudesta johtuu siitä, että se on sopusoinnussa Pyhän Raamatun kanssa. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.