Liiton alaisia perheitä
Perheellenne mikään ei ole ollut eikä tule olemaan yhtä tärkeä kuin sinetöimissiunaukset.
Olen kiitollinen siitä, että olen saanut tulla kanssanne koolle tähän kokoukseen, johon on kutsuttu maapallon kaikki Jumalan pappeuden haltijat. Olemme siunattuja, kun meitä johtaa presidentti Thomas S. Monson. Kirkon presidenttinä hän on ainoa elossa oleva ihminen, joka on vastuussa niistä avaimista, joilla sinetöidään perheitä, ja kaikista niistä pappeuden toimituksista, jotka ovat välttämättömiä saadaksemme iankaikkisen elämän, suurimman kaikista Jumalan lahjoista.
Tänä iltana tätä on kuuntelemassa eräs isä, joka on tullut aktiiviseksi kirkossa, koska hän haluaa koko sydämestään varmuuden siitä lahjasta. Hän ja hänen vaimonsa rakastavat kahta pientä lastaan, poikaa ja tyttöä. Muiden vanhempien tavoin hän voi aavistaa, millaista on taivaallinen onni, kun hän lukee nämä sanat: ”Ja tämä sama yhteisyys, joka vallitsee meidän keskuudessamme täällä, vallitsee meidän keskuudessamme siellä, mutta siihen yhdistyy iankaikkinen kirkkaus, jota kirkkautta meillä ei nyt ole.”1
Tuo isä, joka on tänä iltana kanssamme kuuntelemassa, tuntee tien siihen loistavaan päämäärään. Se ei ole helppo. Hän tietää sen jo. Se on vaatinut uskoa Jeesukseen Kristukseen, syvää parannusta ja muutoksen hänen sydämessään. Tuo muutos on tapahtunut ystävällisen piispan auttaessa häntä tuntemaan Herran rakastavan anteeksiannon.
Hienot muutokset jatkuivat hänen mennessään pyhään temppeliin saamaan endaumentin, jota Herra kuvaili niille, joille Hän antoi voiman tämän taloudenhoitokauden ensimmäisessä temppelissä. Se tapahtui Kirtlandissa Ohiossa. Herra sanoi siitä:
”Sen tähden, tästä syystä minä annoin teille käskyn, että teidän tulee mennä Ohioon, ja siellä minä annan teille lakini, ja siellä teille annetaan voima korkeudesta;
ja sieltä – – sillä minulla on suuri työ varattuna, sillä Israel on pelastuva, ja minä johdatan sen, minne tahdon, eikä mikään voima estä minun kättäni.”2
Äskettäin aktiiviseksi tulleella ystävälläni ja kaikilla pappeudenhaltijoilla on edessään suuri työ johtaa pelastukseen se osa Israelia, josta me olemme tai tulemme olemaan vastuussa – oma perheemme. Ystäväni ja hänen vaimonsa tiesivät, että se edellyttää tulemista sinetöidyksi Melkisedekin pappeuden valtuudella Jumalan pyhässä temppelissä.
Ystäväni pyysi minua suorittamaan tuon sinetöimisen. Hän ja hänen vaimonsa halusivat sen tapahtuvan mahdollisimman pian. Mutta koska lähestyvän yleiskonferenssin edellä oli kiireistä, jätin tämän avioparin ja heidän piispansa huoleksi sopia parhaasta ajankohdasta sihteerini kanssa.
Kuvitelkaa, kuinka yllättynyt ja ilahtunut olin, kun tämä isä kertoi minulle kirkossa, että sinetöiminen oli varattu huhtikuun 3. päiväksi. Juuri sinä päivänä vuonna 1836 Elia, muutettu profeetta, lähetettiin Kirtlandin temppeliin antamaan sinetöimisvoima Joseph Smithille ja Oliver Cowderylle. Nuo avaimet ovat kirkossa nykyään ja tulevat edelleen olemaan ajan loppuun asti.3
Se on se sama jumalallinen valtuus, jonka Herra antoi Pietarille kuten oli luvannut: ”Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.”4
Elian paluu on siunannut kaikkia, joilla on pappeus. Vanhin Harold B. Lee teki tämän selväksi puhuessaan yleiskonferenssissa presidentti Joseph Fielding Smithiä lainaten. Kuunnelkaa tarkoin: ”Minulla on pappeus, teillä veljillä täällä on pappeus. Olemme saaneet Melkisedekin pappeuden, joka oli Elialla ja muilla profeetoilla sekä Pietarilla, Jaakobilla ja Johanneksella. Mutta vaikka meillä on valtuus kastaa, vaikka meillä on valtuus panna kädet pään päälle Pyhän Hengen lahjan saamiseksi ja asettaa muita sekä tehdä kaikkea tätä, niin ilman sinetöimisvoimaa me emme voisi tehdä mitään, sillä tekemämme ei olisi voimassa.”
Presidentti Smith jatkoi:
”Niitä korkeampia toimituksia, niitä suurempia siunauksia, jotka ovat välttämättömiä korotukselle Jumalan valtakunnassa, ja jotka voi saada vain tietyissä paikoissa – – ei ole yhdelläkään miehellä oikeutta suorittaa, paitsi kun hän saa valtuuden siihen siltä, jolla on avaimet. – –
Tämän maan päällä ei ole yhtäkään miestä, jolla olisi oikeus ryhtyä suorittamaan mitään tämän evankeliumin toimituksia, ellei kirkon presidentti, jolla on avaimet, hyväksy sitä. Hän on antanut meille valtuuden. Hän on suonut sinetöimisvoiman meidän pappeuteemme, koska hänellä on ne avaimet.”5
Tämän saman asian on vahvistanut presidentti Boyd K. Packer, kun hän kirjoitti sinetöimisvoimasta. Minulle suo lohtua tieto siitä, että seuraavat sanat ovat totta, ja samoin se suo lohtua perheelle, jonka sinetöin huhtikuun 3. päivänä: ”Pietarin oli määrä saada avaimet. Pietarin oli määrä saada sinetöimisvoima – – sitoa eli sinetöidä maan päällä tai päästää maan päällä, ja se olisi voimassa myös taivaissa. Nämä avaimet kuuluvat kirkon presidentille – profeetalle, näkijälle ja ilmoituksensaajalle. Tämä pyhä sinetöimisvoima on kirkossa nykyäänkin. Ne, jotka ymmärtävät tämän valtuuden merkityksen, pitävät sitä pyhempänä kuin mitään muuta. He pitävät sitä kallisarvoisempana kuin mitään muuta. Maan päällä on kerrallaan vain verrattain harvoja miehiä, joilla on tämä sinetöimisvoima; jokaisessa temppelissä on veljiä, joille sinetöimisvoima on annettu. Kukaan ei voi saada sitä muuten kuin profeetalta, näkijältä ja ilmoituksensaajalta ja Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon presidentiltä.”6
Elian tulemisen yhteydessä pappeudelle annettiin tämä voima, mutta sen lisäksi myös sydämet oli määrä kääntää: ”Elian henkenä, voimana ja kutsumuksena on, että teillä on valta pitää hallussanne Melkisedekin pappeuden täyteyden ja maan päällä olevan Jumalan valtakunnan ilmoitusten, toimitusten, oraakkelien, voimien ja endaumenttien avainta sekä vastaanottaa, saada ja suorittaa kaikkia Jumalan valtakuntaan kuuluvia toimituksia, vieläpä kääntää isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet isien puoleen, niidenkin, jotka ovat taivaassa.”7
Ystäväni ja hänen perheensä ovat jo tunteneet sydämensä kääntyvän. Te olette saattaneet tuntea sellaista tässä kokouksessa. Minun laillani olette kenties nähneet mielessänne isänne tai äitinne kasvot. Tai siskonne tai veljenne kasvot. Tai tyttärenne tai poikanne kasvot.
He saattavat olla henkimaailmassa tai kaukana toisella mantereella. Mutta olette kokeneet iloa tuntiessanne, että yhteytenne heihin on varma, koska teidät on liitetty tai teidät voidaan liittää heihin pappeuden toimituksilla, joita Jumala kunnioittaa.
Melkisedekin pappeuden haltijoille, jotka ovat isiä sinetöidyissä perheissä, on opetettu, mitä heidän on tehtävä. Perheellenne mikään ei ole ollut eikä tule olemaan yhtä tärkeä kuin sinetöimissiunaukset. Ei ole mitään tärkeämpää kuin niiden avioliittoa ja perhettä koskevien liittojen kunniassa pitäminen, jotka olette solmineet tai tulette solmimaan Jumalan temppelissä.
Tapa, jolla voimme tehdä sen, on selkeä. Lupauksen Pyhän Hengen täytyy kuuliaisuutemme ja uhraustemme kautta sinetöidä temppeliliittomme, jotta ne voivat toteutua tulevassa maailmassa. Presidentti Harold B. Lee selitti, mitä lupauksen Pyhän Hengen sinetöimisen saaminen tarkoittaa, lainatessaan vanhin Melvin J. Ballardia: ”Me saatamme pettää ihmisiä, mutta me emme voi pettää Pyhää Henkeä, eivätkä siunauksemme tule olemaan iankaikkisia, ellei niitä sinetöi lupauksen Pyhä Henki. Pyhä Henki lukee ihmisten ajatukset ja sydämen ja antaa sinetöivän hyväksyntänsä niille siunauksille, jotka heille on luvattu. Silloin siunaus on sitova, vaikuttava ja täysin voimassa.”8
Kun sisar Eyring ja minut sinetöitiin Loganin temppelissä Utahissa, en silloin ymmärtänyt tuon lupauksen täydellistä merkitystä. Yritän yhä ymmärtää kaikkea, mitä se merkitsee, mutta solmiessamme avioliiton lähes 50 vuotta sitten vaimoni ja minä päätimme, että loisimme elämäämme ja perheeseemme Pyhälle Hengelle otollisen ilmapiirin niin suuressa määrin kuin mahdollista.
Kun olin nuori isä – temppelissä sinetöity ja sydän kääntyneenä vaimoni ja nuoren perheen puoleen – tapasin ensimmäisen kerran presidentti Joseph Fielding Smithin. Ensimmäisen presidenttikunnan virkahuoneessa, johon minut oli kutsuttu, sain ehdottoman varman todistuksen, kun presidentti Harold B. Lee kysyi minulta vieressään istuvaan presidentti Smithiin viitaten: ”Uskotko, että tämä mies voisi olla Jumalan profeetta?”
Presidentti Smith oli juuri tullut huoneeseen eikä ollut sanonut vielä sanaakaan. Olen iankaikkisesti kiitollinen siitä, että pystyin vastaamaan sen ansiosta, mitä tunsin sydämessäni: ”Tiedän, että hän on”, ja tiesin yhtä varmasti, kuin tiesin auringon paistavan, että hänellä oli pappeuden sinetöimisvoima koko maapalloa varten.
Tuon kokemuksen ansiosta presidentti Joseph Fielding Smithin sanat olivat minulle ja vaimolleni hyvin voimalliset, kun hän konferenssikokouksessa 6. huhtikuuta 1972 antoi seuraavan neuvon: ”Herran tahtona on vahvistaa ja varjella perheyksikköä. Vetoamme isiin, että he ottaisivat heille kuuluvan paikan perheen päänä. Pyydämme äitejä auttamaan ja tukemaan aviomiestään sekä olemaan valona lapsilleen.”9
Saanen ehdottaa neljää asiaa, joita te voitte tehdä isänä, jolla on pappeus, kohottaaksenne ja johtaaksenne perheenne jälleen kotiin taivaallisen Isän ja Vapahtajan luo.
Ensimmäiseksi, hankkikaa ja säilyttäkää varma todistus siitä, että meillä on pappeuden avaimet ja että niitä pitää hallussaan kirkon presidentti. Rukoilkaa joka päivä, että saisitte sen. Saatte vastauksen, joka vahvistaa päättäväisyyttä johtaa perhettänne, lisää tuntemaanne toivoa ja antaa suurempaa onnea palvellessanne. Tulette olemaan iloisempia ja toiveikkaampia, mikä on suuri siunaus vaimollenne ja perheellenne.
Toiseksi kehotan teitä rakastamaan vaimoanne. Vaatii uskoa ja nöyryyttä asettaa elämän myrskyissä hänen toiveensa omienne edelle. Teillä on vastuu elättää perheenne ja hoivata sitä vaimonne kanssa samalla palvellen muita. Se voi aika ajoin viedä kaiken teillä olevan tarmon ja voiman. Ikä ja sairaudet saattavat lisätä vaimonne tarpeita. Jos silloinkin päätätte asettaa hänen onnensa oman onnenne edelle, lupaan teille, että rakkautenne häntä kohtaan kasvaa.
Kolmanneksi, koettakaa saada koko perheenne rakastamaan toinen toistaan. Presidentti Ezra Taft Benson on opettanut:
”Iankaikkisessa mielessä pelastus on perheasia. – –
Lasten täytyy ennen kaikkea saada tietää ja tuntea, että heitä rakastetaan ja arvostetaan ja että he ovat toivottuja. Heille täytyy vakuuttaa sitä usein. On ilmeistä, että juuri vanhempien tulee täyttää tämä tarve, ja useimmiten äiti voi tehdä sen parhaiten.”10
Mutta toinen ratkaisevan tärkeä lähde sille, että tuntee olevansa rakastettu, on perheen muiden lasten osoittama rakkaus. Veljien ja siskojen toinen toistaan kohtaan osoittama jatkuva huolenpito syntyy vain vanhempien sinnikkäiden pyrkimysten ja Jumalan avun myötä. Te tiedätte tämän olevan totta omassa perheessänne saamanne kokemuksen pohjalta. Ja se vahvistetaan joka kerta kun luette Mormonin kirjan kertomuksia niistä perheen sisäisistä ristiriidoista, joita vanhurskas Lehi ja hänen vaimonsa Saria kohtasivat.
Heidän saavuttamansa menestys on oppaana meille. He opettivat Jeesuksen Kristuksen evankeliumia niin hyvin ja niin hellittämättä, että lasten sydän ja jopa joidenkin jälkeläisten sydän yli sukupolvien pehmeni Jumalaa ja toinen toistaan kohtaan. Esimerkiksi Nefi ja muut kirjoittivat perheenjäsenille, jotka olivat olleet heidän vihamiehiään, ja pyrkivät auttamaan heitä. Aika ajoin Henki pehmensi tuhansien sydämen ja korvasi vihan rakkaudella.
Yksi keino, jolla te voitte menestyä samalla tavoin kuin isä Lehi, on se tapa, jolla johdatte perherukouksia ja perheen yhteistä aikaa, kuten perheiltoja. Antakaa lapsille tilaisuuksia rukoilla, silloin kun he osaavat rukoilla, pyytäen piirissä toinen toisilleen tarvittavia siunauksia. Havaitkaa nopeasti epäsovun siemenet ja huomatkaa epäitsekkäät palvelukset, varsinkin toinen toiselle. Kun sisarukset rukoilevat toistensa puolesta ja palvelevat toisiaan, heidän sydämensä heltyy ja kääntyy toinen toisensa puoleen sekä heidän vanhempiensa puoleen.
Neljäs mahdollisuus johtaa perhettänne Herran tavalla on silloin kun tarvitaan kurinpitoa. Me voimme hoitaa ojentamiseen liittyvän velvoitteemme Herran tavalla ja johtaa sitten lapsiamme kohti iankaikkista elämää.
Muistatte nämä sanat, mutta ette kenties ole nähneet niiden voimaa Melkisedekin pappeuden haltijan kohdalla, joka valmistaa perhettään elämään siinä samassa yhteisyydessä, joka heillä tulee olemaan selestisessä valtakunnassa. Muistattehan sanat. Ne ovat hyvin tutut:
”Mitään valtaa ja vaikutusvaltaa ei voi eikä saa pitää yllä pappeuden avulla, ainoastaan taivuttelemalla, pitkämielisyydellä, lempeydellä, sävyisyydellä ja vilpittömällä rakkaudella,
ystävällisyydellä ja puhtaalla tiedolla, joka avartaa sielua suuresti vailla teeskentelyä ja vailla vilppiä –
nuhdellen vakavasti ajallansa, kun Pyhä Henki kehottaa; ja osoittaen sen jälkeen suurempaa rakkautta sitä kohtaan, jota olet nuhdellut, jottei hän pidä sinua vihollisenaan;
jotta hän tietäisi, että sinun uskollisuutesi on vahvempi kuin kuoleman siteet.”11
Ja myöhemmin tämä lupaus muodostuu hyvin suuriarvoiseksi meille Siionin isille: ”Pyhä Henki on kumppanisi alati ja valtikkasi muuttumaton vanhurskauden ja totuuden valtikka; ja sinun herruutesi on oleva ikuinen herruus, ja ilman pakkoa se virtaa sinulle aina ja ikuisesti.”12
Se on meille korkea mittapuu, mutta kun me uskon avulla säilytämme malttimme ja tukahdutamme ylpeytemme, Pyhä Henki antaa hyväksyntänsä ja pyhistä lupauksista ja liitoista tulee varmoja.
Te menestytte, kun teillä on usko siihen, että Herra on palauttanut pappeuden avaimet, jotka ovat meillä yhä – kun teillä on varma rakkauden side vaimoonne, kun Herra auttaa kääntämään lastenne sydämen rakkaudessa toinen toisensa ja vanhempiensa puoleen ja kun rakkaus johdattaa teitä oikaisemaan ja kehottamaan tavalla, joka luo Hengelle otollisen ilmapiirin.
Tiedän, että Jeesus on Kristus ja meidän Vapahtajamme. Todistan, että presidentti Thomas S. Monsonilla on kaikki pappeuden avaimet tänä aikana maan päällä ja että hän käyttää niitä. Minä rakastan ja tuen häntä. Rakastan teitä ja rukoilen teidän puolestanne. Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.