Näkemys toimia
Jos aiomme kurittomaksi käymisen sijasta menestyä, meidän täytyy kyetä näkemään itsemme sellaisina kuin Vapahtaja näkee meidät.
Kaikkien hyvien vanhempien tavoin minun vanhempani toivoivat lapsilleen valoisaa tulevaisuutta. Isäni ei ollut kirkon jäsen, ja silloisista epätavallisista olosuhteista johtuen vanhempani päättivät, että veljieni ja sisarieni ja minun pitäisi lähteä eteläisen Tyynenmeren Amerikan Samoan saarivaltiossa olleesta kodistamme Yhdysvaltoihin käymään koulua.
Päätös joutua meistä eroon oli vaikea vanhemmilleni, erityisesti äidilleni. He tiesivät, että edessä olisi tuntemattomia haasteita, kun joutuisimme uuteen ympäristöön. Uskon turvin ja päättäväisinä he kuitenkin toteuttivat suunnitelmansa.
Koska äitini oli saanut myöhempien aikojen pyhien kasvatuksen, hän tunsi paaston ja rukouksen periaatteet, ja kumpikin vanhemmistani tunsi tarvitsevansa taivaan siunauksia lastensa avuksi. Siinä hengessä he alkoivat joka viikko pitää päivän, jona he paastosivat ja rukoilivat meidän puolestamme. Heidän visionaan oli auttaa lapsiaan valmistautumaan valoisaan tulevaisuuteen. He toimivat tämän näkemyksen pohjalta, kun he harjoittivat uskoaan pyrkimällä saamaan Herran siunauksia. Paastoamalla ja rukoilemalla he saivat varmuutta, lohtua ja rauhaa siitä, että kaikki sujuisi parhain päin.
Kuinka me voimme elämämme haasteiden keskellä saavuttaa tarvittavan näkemyksen tehdäksemme sitä, mikä vie meidät lähemmäksi Herraa? Näkemyksestä puheen ollen, Sananlaskujen kirja opettaa tämän totuuden: ”Missä ilmoitus puuttuu, siinä kansa käy kurittomaksi” (Sananl. 29:18, vuoden 1933 raamatunkäännös.) Jos aiomme kurittomaksi käymisen sijasta menestyä, meidän täytyy kyetä näkemään itsemme sellaisina kuin Vapahtaja näkee meidät.
Kun Vapahtaja kutsui vaatimattomia kalastajia seuraajikseen, Hän näki heissä jotakin enemmän kuin mitä he itse aluksi näkivät itsessään. Hänellä oli näkemys siitä, mitä heistä voisi tulla. Hän tunsi heidän hyvyytensä ja mahdollisuutensa ja ryhtyi toimeen kutsumalla heidät. Heillä ei aluksi ollut kokemusta, mutta Vapahtajaa seuratessaan he näkivät Hänen esimerkkinsä, tunsivat Hänen opetuksensa ja tulivat Hänen opetuslapsikseen. Eräässä vaiheessa jotkut opetuslapsista lähtivät Hänen luotaan, koska heidän kuulemansa asiat olivat heille vaikeita. Tietäen, että myös muut saattaisivat lähteä, Jeesus kysyi kahdeltatoista: ”Aiotteko tekin lähteä?” (Joh. 6:67.) Pietarin vastaus kuvastaa sitä, kuinka hän oli muuttunut ja saavuttanut näkemyksen siitä, kuka Vapahtaja oli. Hän vastasi: ”Kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat.” (Joh. 6:68.)
Tuon näkemyksen turvin nuo uskolliset ja omistautuneet opetuslapset kykenivät suoriutumaan vaikeista asioista matkatessaan saarnaamassa evankeliumia ja vahvistamassa kirkkoa Vapahtajan lähdettyä heidän luotaan. Lopulta jotkut heistä uhrasivat henkensä todistuksensa tähden.
Pyhissä kirjoituksissa on muita esimerkkejä ihmisistä, jotka saavuttivat näkemyksen evankeliumista ja ryhtyivät sitten toteuttamaan tuota visiota. Profeetta Alma sai oman näkemyksensä silloin kun hän kuuli Abinadin rohkeasti opettavan ja todistavan kuningas Nooan edessä. Alma toimi Abinadin opetusten pohjalta ja kiersi opettamassa oppimiaan asioita kastaen monia, jotka uskoivat hänen sanoihinsa (ks. Moosia 17:1–4; 18:1–16). Apostoli Paavali koki kääntymyksen Damaskoksen tiellä vainotessaan varhaisia pyhiä ja ryhtyi sen jälkeen tekoihin opettaen ja todistaen Kristuksesta (ks. Ap. t. 9:1–6; 20–22, 29).
Meidän aikanamme monet nuoret miehet ja naiset sekä varttuneemmat avioparit ovat ottaneet vastaan Jumalan profeetan kutsun palvella lähetystyössä. Uskon turvin ja rohkeina he jättävät kotinsa ja kaiken, mikä on heille tuttua, koska he uskovat voivansa lähetyssaarnaajina saada aikaan paljon hyvää. Kun he toteuttavat näkemystään palvelemisesta, he siunaavat monien elämää ja samalla muuttavat oman elämänsä. Viime yleiskonferenssissa presidentti Thomas S. Monson kiitti meitä siitä palvelusta, jota suomme toinen toisellemme. Samalla hän muistutti meitä siitä vastuusta, joka meillä on toimia Jumalan käsinä Hänen lastensa siunaukseksi täällä maan päällä. (Ks. ”Kunnes taasen kohdataan”, Liahona, marraskuu 2011, s. 108–109.) Kirkon jäsenten toimet tämän kehotuksen täyttämiseksi ovat olleet sydäntä lämmittäviä.
Ennen kuin Vapahtaja poistui ihmisten keskuudesta, Hän ymmärsi, että me tulisimme tarvitsemaan apua, ja niinpä Hän sanoi: ”En minä jätä teitä orvoiksi” (Joh. 14:18). Hän opetti opetuslapsilleen, että ”Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut” (Joh. 14:26). Tämä on se sama Pyhä Henki, joka voi valtuuttaa ja kannustaa meitä tekemään kaikkea sitä, mitä Vapahtaja ja meidän nykypäivän profeettamme ja apostolimme opettavat.
Kun me panemme täytäntöön johtajiemme opetukset, alamme ymmärtää syvemmin Vapahtajan meitä koskevaa näkemystä. Koko tämän konferenssin ajan olemme saaneet innoitettuja neuvoja profeetoilta ja apostoleilta. Tutkikaa heidän opetuksiaan ja pohdiskelkaa niitä sydämessänne. Pyrkikää samalla saamaan Pyhä Henki avuksenne, jotta saisitte näkemyksen näiden opetusten asemasta omassa elämässänne. Harjoittakaa tuon vision turvin uskoanne toimiessanne heidän neuvojensa mukaisesti.
Käykää läpi ja tutkikaa pyhiä kirjoituksia sillä mielellä, että saisitte lisää valoa ja ymmärrystä niiden sanomasta teille. Pohtikaa niitä sydämessänne ja antakaa niiden innoittaa teitä. Toimikaa sitten tuon innoituksen mukaisesti.
Aivan kuten meidän perheemme oppi, paastotessamme ja rukoillessamme me toimimme. Alma sanoi, että paastoaminen ja rukoileminen on keino saada varmuus jostakin asiasta. Hän sanoi: ”Minä olen paastonnut ja rukoillut monta päivää, jotta voisin itse tietää nämä asiat” (Alma 5:46). Paastoamalla ja rukoilemalla saamme myös tietää, kuinka selviytyä haasteista elämässämme.
Koemme elämässämme vaikeita asioita, jotka voivat joskus hämärtää sen näkemyksen ja uskon, joita tarvitsemme tehdäksemme sitä, mitä meidän pitäisi. Meillä on joskus niin kiire, että tunnemme itsemme nääntyneiksi ja kykenemättömiksi tekemään enää mitään enempää. Vaikka jokainen meistä onkin erilainen, esitän mitä nöyrimmin, että meidän on keskitettävä näkemyksemme Vapahtajaan ja Hänen opetuksiinsa. Mitä sellaista Hän näki Pietarissa, Jaakobissa ja Johanneksessa sekä muissa apostoleissa, että se sai Hänet kutsumaan heitä seuraamaan itseään? Kuten Vapahtajalla oli näkemys heistä, Hänellä on myös suurenmoinen näkemys siitä, mitä meistä voi tulla. Meiltä vaaditaan samaa uskoa ja rohkeutta, jota ensimmäisillä apostoleilla oli, jotta voimme kohdistaa huomiomme niihin asioihin, joilla on eniten merkitystä kestävän onnen ja valtavan ilon saavuttamisessa.
Kun tutkimme Vapahtajamme elämää ja Hänen opetuksiaan, me näemme Hänet ihmisten keskuudessa opettamassa, rukoilemassa, kohottamassa ja parantamassa. Kun toimimme kuten Hän ja teemme sitä mitä näemme Hänen tekevän, me alamme saada näkemystä siitä, millaisia meistä voi tulla. Pyhän Hengen avulla teitä siunataan niin, että te oivallatte, kuinka voitte tehdä enemmän hyvää. Muutoksia alkaa tapahtua, ja elämäänne tulee uudenlainen järjestys, joka on teille itsellenne ja teidän perheellenne siunaukseksi. Palvelutyönsä aikana nefiläisten keskuudessa Vapahtaja kysyi: ”Millaisia miehiä teidän siis tulee olla?” Hänen vastauksensa: ”Sellaisia kuin minä olen” (3. Nefi 27:27). Me tarvitsemme Hänen apuaan tullaksemme Hänen kaltaisikseen, ja Hän on osoittanut meille siihen keinon: ”Pyytäkää, niin te saatte; kolkuttakaa, niin teille avataan; sillä pyytävä saa, ja sille, joka kolkuttaa, avataan” (3. Nefi 27:29).
Tiedän, että kun saamme näkemyksen siitä, millaisena Vapahtaja näkee meidät, ja kun toimimme tuon näkemyksen mukaisesti, me koemme odottamattomia siunauksia elämässämme. Vanhempieni näkemyksen ansiosta minua siunattiin elämässäni oppimiskokemusten lisäksi siten, että päädyin olosuhteisiin, joissa löysin ja otin vastaan evankeliumin. Ja mikä tärkeintä, opin, miten tärkeitä hyvät ja uskolliset vanhemmat ovat. Yksinkertaisesti sanottuna elämäni muuttui ainiaaksi.
Aivan kuten näkemys johdatti vanhempani rukoilemaan ja paastoamaan lastensa hyvinvoinnin puolesta, ja aivan kuten varhaisten apostolien näkemys johdatti heidät seuraamaan Kristusta, tuo sama näkemys on tarjolla meille innoittaen ja auttaen meitä ryhtymään tekoihin. Veljet ja sisaret, me olemme kansa, jonka historia kertoo sekä näkemyksestä että sen toteuttamiseen vaadittavasta uskosta ja rohkeudesta. Katsokaa, miten pitkälle olemme tulleet ja mitä siunauksia olemme saaneet! Uskokaa, että Hän voi siunata teitä elämässänne sekä näkemyksellä että uskolla ryhtyä tekoihin.
Lausun teille todistukseni Vapahtajasta ja siitä, että Hän haluaa meidän palaavan luoksensa. Jotta niin tapahtuisi, meillä täytyy olla uskoa toimia – seurata Häntä ja tulla Hänen kaltaisikseen. Elämämme eri aikoina Hän ojentaa kätensä ja esittää meille pyynnön:
”Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon.
Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.” (Matt. 11:29–30.)
Aivan kuten Vapahtaja näki suuria mahdollisuuksia varhaisissa opetuslapsissaan, niin Hän näkee samaa myös meissä. Nähkäämme itsemme sellaisina kuin Vapahtaja näkee meidät. Rukoukseni on, että meillä olisi tuo näkemys sekä usko ja rohkeus toimia. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.