2012
Kasvatamme uskoa Kristukseen
Syyskuu 2012


Kasvatamme uskoa Kristukseen

Puheesta, joka pidettiin uusien lähetysjohtajien seminaarissa Provossa Utahissa 23. kesäkuuta 2011.

Kuva
Vanhin D. Todd Christofferson

Voimme tehdä monia asioita vaikuttaaksemme siihen uskon lahjaan, jonka saamme Pyhän Hengen kautta, ja laajentaaksemme sitä.

Apostoli Paavali antaa kenties tunnetuimman määritelmän uskosta: ”Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä” (Hepr. 11:1). Alma lisää, että se, mitä toivotaan ja mitä ei nähdä, on totta (ks. Alma 32:21).

Usko Jeesukseen Kristukseen on vakaumus ja varmuus siitä, että 1) Hän on Jumalan ainosyntyinen Poika, 2) Hänen sovituksensa on ääretön ja 3) Hän on kirjaimellisesti noussut kuolleista – ja kaikesta, mitä nämä perustavaa laatua olevat tosiasiat edellyttävät meiltä.

Luetteloonsa hengellisistä lahjoista Paavali sisällyttää uskon (ks. 1. Kor. 12:9). Usko todella tulee Hengen kautta, mutta kuten Bible Dictionary [Raamatun sanakirja] opettaa: ”Vaikka usko on lahja, sitä on kasvatettava ja tavoiteltava, kunnes se kasvaa pienestä siemenestä suureksi puuksi.” Voimme tehdä monia asioita vaikuttaaksemme siihen uskon lahjaan, jonka saamme Pyhän Hengen kautta, ja laajentaaksemme sitä.

Usko tulee Jumalan sanan kuulemisesta

Ensimmäiset viitteet uskosta Jeesukseen Kristukseen tulevat kuulemalla Jumalan sanaa – Jeesuksen Kristuksen evankeliumia. Kun tuota opetusta annetaan ja se otetaan vastaan Pyhän Hengen, totuuden Hengen (ks. OL 50:17–22), avulla, Kristukseen uskomisen siemen on kylvetty. Selittäessään, että kaikki voivat saada uskon lahjan, Paavali opetti roomalaisille näin: ”Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana” (Room. 10:17). Toisin sanoen usko tulee, kun kuulee sanoman, joka on Kristuksen sana eli evankeliumi.

Kuvaillessaan enkelien palvelutyötä Mormon kertoo meille, että usko tulee evankeliumin kuulemisesta, ja näin on ollut aina:

”Ja heidän [enkelien] palvelutyönsä virkana on kutsua ihmisiä parannukseen ja täyttää Isän ihmislasten kanssa tekemät liitot ja tehdä niiden työ, raivata tietä ihmislasten keskuudessa julistamalla Kristuksen sanaa Herran valituille astioille, jotta he voivat todistaa hänestä.

Ja niin tekemällä Herra Jumala raivaa tien, niin että muutkin ihmiset voivat uskoa Kristukseen, niin että Pyhällä Hengellä voi olla heidän sydämessään voimansa mukainen sija; ja tällä tavalla Isä toteuttaa ne liitot, jotka hän on tehnyt ihmislasten kanssa.” (Moroni 7:31–32.)

Lähetyssaarnaajat, jotka saavat toimeksiannon todistaa Hänestä, kutsutaan ja erotetaan lähetyssaarnaajiksi ja he saavat siihen voiman apostolisten avainten ja valtuuden alaisuudessa. Siksi heidän katsotaan kuuluvan ”Herran valittuihin astioihin”. Toisin sanoen kun nämä Herran valtuutetut sanansaattajat opettavat ja todistavat Pyhän Hengen voimalla, he vievät uskon Kristukseen niiden ihmisten sieluun, jotka kuulevat heitä.

Sana, jota me julistamme, sana, joka synnyttää uskon Kristukseen, on evankeliumi eli hyvä uutinen Jeesuksesta Kristuksesta. Yksinkertaisesti sanottuna hyvä uutinen on, että kuolema ei ole olemassaolon päätepiste ja että me olemme erossa Jumalasta vain väliaikaisesti. Meillä on Vapahtaja, Jeesus Kristus, Jumalan jumalallinen Poika, joka on sovituksellaan voittanut kuoleman ja helvetin, jotta kaikki nousevat kuolleista, ja kaikki, jotka tekevät parannuksen ja jotka kastetaan Hänen nimeensä, voivat saada paikan Jumalan taivaallisessa valtakunnassa ikuisesti.

Parannus kasvattaa uskoa

Parannuksella on tärkeä osa uskon kasvattamisessa Kristukseen. Kristuksen sanan saaminen synnyttää uskon, jota tarvitaan parannuksen tekemiseen, ja parannus vuorostaan ravitsee kasvavaa uskoa. Mormon julistaa: ”Ja [Kristus] on sanonut: Tehkää parannus, kaikki te maan ääret, ja tulkaa minun luokseni ja ottakaa kaste minun nimeeni ja uskokaa minuun, jotta voitte pelastua” (Moroni 7:34).

Esimerkiksi viisas lähetyssaarnaaja neuvottelee ja rukoilee toverinsa kanssa etsien innoitusta siitä, mitä toimintatapaa kunkin tutkijan tulisi noudattaa parannusta tehdessään. Lähetyssaarnaajat suunnittelevat opetuksensa sen mukaan. He päättävät rukoillen, minkä kutsun tai mitä kutsuja he esittävät tutkijalle kullakin tapaamiskerralla. He rakentavat oppiaiheensa kutsun ympärille tuoden esiin opit, jotka tutkijan pitää ymmärtää, jotta hän voi ottaa vastaan heidän kutsunsa.

Lähetyssaarnaajat päättävät, kuinka he opettavat nuo opit mahdollisimman selkeästi ja vakuuttavasti tuolle tietylle henkilölle. He suunnittelevat keinoja ja tapoja voidakseen hyödyntää kaikkia mahdollisia resursseja, mukaan lukien jäsenten apu, auttaessaan tutkijaa pitämään sitoumuksensa toimia sopusoinnussa kyseessä olevan periaatteen tai käskyn mukaan. Kun lähetyssaarnaajat opettavat ja todistavat tällä tavoin, he voivat johdattaa tutkijan läpi parannuksenteon prosessin.

Liitot kasvattavat uskoa

Toinen ratkaiseva parannuksen osatekijä on upotuskaste, jolla me alamme ottaa päällemme Kristuksen nimen. Monissa pyhien kirjoitusten jakeissa mainitaan kaste parannukseen tai kaste parannukseksi (ks. Ap. t. 19:4; Alma 5:62; 7:14; Moroni 8:11; OL 35:5–6). Nämä ilmaukset tuovat esiin opin, että vesikaste on viimeinen eli kruunaava vaihe parannuksenteossa. Synnistä luopuminen ja siihen yhdistyvä liittomme olla kuuliainen täydentää parannuksemme, sillä parannuksentekomme jää todellakin vajaaksi ilman tuota liittoa. Sen myötä me Jeesuksen Kristuksen armosta täytämme syntien anteeksisaamisen ehdot saamalla Hengen kasteen (ks. 2. Nefi 31:17). Lisäksi kasteenliitto toimii sekä ennakoivasti että takautuvasti: joka kerta kun teemme todellisen parannuksen, tuo liitto aktivoituu ja me täytämme jälleen kerran syntien anteeksisaamisen ehdot.

Mitä näillä toimituksilla ja niihin liittyvillä liitoilla on tekemistä uskon kasvattamisen kanssa? Usko Kristukseen on ratkaiseva edellytys jumalallisten liittojen solmimiselle, mutta liitot myös lisäävät uskoa tavalla, jota ei muutoin voi saavuttaa. Liitossa suuri taivaan Jumala sallii itsensä tulla sidotuksi jokaiseen meistä henkilökohtaisesti (ks. OL 82:10). Niin kauan kuin me elämme Hänen kanssaan solmimiemme liittojen mukaan, Hän on velvollinen suomaan meille paikan valtakunnassaan ja korkeampien liittojen myötä korotuksen tuossa valtakunnassa. Hän on Jumala, jolla on kaikki valta ja joka ei voi valehdella. Siten meillä voi olla rajaton usko siihen, että Hän täyttää meille antamansa lupaukset. Jumalan kanssa solmimiemme liittojen ansiosta me voimme nauttia niin lujasta uskosta Kristukseen, että se vie meidät läpi minkä tahansa haasteen tai koettelemuksen, koska tiedämme, että lopussa pelastuksemme on varma.

Usko voi lisääntyä

Se, mitä olen sanonut uskon kasvattamisesta Kristukseen lähetyssaarnaajien opettamien ihmisten kohdalla, pätee meihin kaikkiin. Uskomme Kristukseen syntyy Hengen avulla, kun me kuulemme Jumalan sanan, jota opettavat Häneltä toimeksiantonsa saaneet palvelijat, sekä elävät että kuolleet. Kun me rakennamme tuolle perustukselle, uskoamme vahvistavat uskon rukoukset, joista on tullut osa jokapäiväistä elämäämme – ja toisinaan osa jokatuntista elämäämme.

Jatkuva itsemme kestitseminen Kristuksen sanoilla, jotka ovat Mormonin kirjassa ja muissa pyhissä kirjoituksissa, lisää ja syventää sitä uskoa, joka sai alkunsa sanasta. Uskoon perustuva parannuksenteko ravitsee edelleen uskoamme, kun pyrimme olemaan täydellisen kuuliaisia. Parannuksenteko antaa voimaa veden ja Hengen kasteellemme ja tuo anteeksiannon sekä niistä synneistä, jotka on tehty ennen kastetta, että myös niistä, jotka on tehty kasteen jälkeen. Kristuksen kaltainen lähimmäistemme palveleminen on ratkaiseva osa sen liiton pitämistä, joka ravitsee uskoa Kristukseen. Ajan mittaan huomaamme, että siunaukset, jotka on luvattu kuuliaisuudesta Jumalalle, todellakin käyvät toteen elämässämme ja että uskomme lujittuu ja vahvistuu.

Usko on myös voiman periaate

Tähän asti olen kuvaillut sellaista uskoa, joka koostuu hengellisistä vakuutuksista ja joka saa aikaan hyviä tekoja, etenkin kuuliaisuutta evankeliumin periaatteille ja käskyille. Se on todellista uskoa Kristukseen, ja sellaiseen uskoon meidän pitäisi keskittyä tutkijoita opettaessamme.

On kuitenkin olemassa niin vahvaa uskoa, että se sekä hallitsee käyttäytymistämme että myös antaa meille voimaa muuttaa nykytilannetta ja saada aikaan sellaista, mitä muutoin ei tapahtuisi. Puhun uskosta, joka on paitsi toiminnan periaate niin myös voiman periaate. Paavali sanoi, että sellaisen uskon turvin profeetat ”kukistivat valtakuntia, pitivät yllä oikeutta ja pääsivät näkemään lupausten täyttymisen. He tukkivat leijonien kidat, sammuttivat roihuavan tulen ja välttivät miekaniskut. He olivat heikkoja, mutta he voimistuivat, heistä tuli väkeviä sotureita, he työnsivät takaisin vihollisen joukot [ja] jotkut naiset saivat kuolleet omaisensa elävinä takaisin.” (Hepr. 11:33–35.) Nuo ovat suuria asioita – mutta eivät tavallaan sen suurempia kuin on voittaa kääntymyksen ja kasteen esteenä oleva voimakas riippuvuus tai muu siihen verrattavissa oleva asia.

Avain siihen, että saamme uskon kautta voimaa, on oppia ja kysyä, mikä on Jumalan tahto, ja toimia sen mukaan. ”Kristus on sanonut: Jos teillä on usko minuun, teillä on voima tehdä kaikki, minkä minä näen hyväksi” (Moroni 7:33).

Hän kuitenkin varoittaa: ”Jos te pyydätte mitään, mikä ei ole teille tarpeen, se kääntyy teidän tuomioksenne” (OL 88:65).

Oma uskonne Kristukseen kasvaa suurenmoisesti, kun pyritte päivä päivältä tuntemaan ja tekemään Jumalan tahdon. Usko, joka on teissä jo toiminnan periaate, tulee silloin myös voiman periaatteeksi.

Kuvitus Cary Henrie

Tulosta