Kysy mormonilta
Kari Koponen, Suomi
Suomessa kaikkia 18 vuotta täyttäneitä nuorukaisia velvoitetaan olemaan asepalveluksessa puolesta vuodesta vuoteen. Kun aloitin vaaditun asepalveluksen, huomasin, että monien armeijakavereideni mielipiteet ja asenteet olivat ristiriidassa omien periaatteideni kanssa. Sen johdosta näin vaivaa pysyäkseni lähellä Henkeä ja rukoilin ainakin kahdesti päivässä ja luin pyhiä kirjoituksia.
Alkuun minua hermostutti, koska en tiennyt, kuinka tupalaiseni reagoisivat, mutta he eivät näyttäneet välittävän, joten rentouduin. Jonkin ajan päästä tupakaverini kysyivät, mitä luin. ”Mormonin kirjaa”, vastasin heille suoraan. Heidän seuraava kysymyksensä oli tietenkin, olenko myöhempien aikojen pyhä. Kerroin heille olevani, ja jonkin ajan kuluttua he antoivat asian olla.
Ennen pitkää muutama armeijakavereistani alkoi esittää kysymyksiä Mormonin kirjasta – sen alkuperästä, sisällöstä ja niin edelleen. Myöhemmin heidän kysymyksensä vaihtelivat elämän tarkoituksesta kirkon periaatteisiin. Uskonnostani tuli luonteva osa keskustelujamme, ja se putkahti esiin miltei joka tilanteessa.
Vieruspunkassa nukkuva kaveri kysyi, saisiko hän lukea Mormonin kirjaani. Tietenkin vastasin myöntävästi. Eräässä toisessa tilanteessa tupakaverini, joka oli osallistunut tuttunsa hautajaisiin, kertoi minulle, että hautajaiset olivat herättäneet hänen mielessään monia kysymyksiä elämästä ja sen tarkoituksesta. Hän kysyi minulta, mitä kirkossa uskottiin noista asioista. Meillä oli pitkä keskustelu elämän tarkoituksesta, sovituksesta, luomisesta ja muista evankeliumin aiheista. Jälkeenpäin moni muukin tupakaveri kiinnostui kirkon opetuksista ja tasovaatimuksista.
Sinä aikana, jonka vielä olimme yhdessä, kävimme monia keskusteluja, jotka näyttivät aina kääntyvän kirkon opetuksiin. Tupalaiseni kutsuivat näitä keskusteluja ”Kysy mormonilta” -tuokioiksi. Kun olimme myöhemmin suorittaneet koulutuksemme, yksi tupalaisistani kertoi minulle, että hän oli päättänyt lopettaa kiroilemisen.
Koko sen ajan, kun olin asepalveluksessa, panin merkille, että mitä avoimempi olin jäsenyydestäni kirkossa ja mitä uskollisemmin noudatin evankeliumin opetuksia, sitä avoimempia muut olivat minua kohtaan ja sitä enemmän tilaisuuksia minulla oli kertoa evankeliumista.
Olen kiitollinen niistä siunauksista ja tilaisuuksista, joita minulla oli puhua evankeliumista asevelvollisuutta suorittaessani. Todistan, että jos me olemme rohkeita puolustamaan arvojamme, meitä siunataan tilaisuuksilla tehdä lähetystyötä. Ja jos me annamme evankeliumin valon loistaa vapaasti elämässämme, me voimme suojella itseämme pimeydeltä ja meillä voi olla myönteinen vaikutus ympärillämme olevaan maailmaan.