Me puhumme Kristuksesta

Rakastaisinko vihollisiani?

Julkaistaan nimettömänä

Tiesin Herran käskyn rakastaa toisia, myös vihollisiamme, mutta kun katsoin sotilasta, en rakastanut häntä.

Vartuin miehitetyssä maassa. Valtaa pitävät sotilaat eivät kohdelleet kansaani hyvin. Sotilaat pidättivät, hakkasivat, haavoittivat ampumalla ja jopa surmasivat monia ihmisiä kotikaupungissani ilman selvää syytä. Kun olin 16-vuotias, sotilaat tulivat eräänä päivänä yliopistoon, jossa opiskelin, ja ampuivat yhtä opiskelijaa päähän. Kahteen tuntiin he eivät antaneet viedä häntä sairaalaan. Sinä päivänä sydämessäni kehkeytyi viha noita sotilaita kohtaan. En voinut antaa heille anteeksi tuskaa, jota he aiheuttivat kansalleni, enkä voinut unohtaa muistikuvaa tuosta opiskelijasta.

Kun 25-vuotiaana liityin kirkkoon, oli vaikeaa käydä kirkossa meille määrättyjen tarkastuspisteiden, ulkonaliikkumiskieltojen ja muiden matkustusrajoitusten vuoksi. Minä vaaransin aina henkeni livahtaessani salaa ulos, jotta voin nauttia sakramentin ja olla muiden myöhempien aikojen pyhien kanssa. Oli vaikeaa olla ainoa kirkon jäsen perheessäni ja kotikaupungissani. Halusin olla kirkon jäsenten kanssa, mutta sotilaat käännyttivät minut takaisin lähes joka viikko.

Eräänä sapattina, kun yritin päästä tarkastuspisteen läpi, sotilas sanoi minulle, etten saisi mennä ulos kaupungista, ja vaati, että palaan kotiin. Katsoin sotilasta ja muistin Vapahtajan sanat: ”Rakastakaa vihamiehiänne” (ks. Matt. 5:43–44).

Tajusin silloin, että en rakastanut tuota sotilasta. Viha, jota tunsin nuorena, oli kadonnut liityttyäni kirkkoon, mutta minä en rakastanut vihamiehiäni. Vapahtaja Jeesus Kristus antoi meille tämän käskyn, mutta sydämessäni en kyennyt rakastamaan noita valtaa pitäviä sotilaita. Se vaivasi minua päiväkausia etenkin siksi, että valmistauduin tuohon aikaan menemään temppeliin.

Eräänä päivänä huomasin seuraavan pyhien kirjoitusten kohdan: ”Rukoilkaa siis – – Isää koko sydämen voimalla, että täyttyisitte tällä rakkaudella, jonka hän on suonut kaikille Poikansa Jeesuksen Kristuksen tosi seuraajille” (Moroni 7:48). Tunsin, että Mormon puhui minulle henkilökohtaisesti ja osoitti minulle, kuinka voi rakastaa.

Päätin pyytää apua taivaalliselta Isältä. Paastosin ja rukoilin apua rakastaakseni vihamiehiäni. Päiväkausiin en tuntenut mitään muutosta, sillä en ymmärtänyt, että taivaallinen Isä oli vähitellen muuttamassa sydäntäni. Noin vuosi myöhemmin, kun yritin päästä läpi yhdestä tarkastuspisteestä, sotilas sanoi minulle, etten pääsisi sisään kaupunkiin. Tällä kertaa tunsin toisin. Kun katsoin tuota sotilasta silmiin, tunsin häntä kohtaan ihmeellistä rakkautta. Tunsin, kuinka paljon taivaallinen Isä rakasti häntä, ja näin hänet Jumalan lapsena.

Tiedän nyt, kuten Nefi, ettei Herra anna meille mitään käskyä valmistamatta meille keinoa, jolla voimme tehdä sen, mitä Hän käskee meidän tehdä (ks. 1. Nefi 3:7). Kun Kristus käski meidän rakastaa vihollisiamme, Hän tiesi, että se oli mahdollista Hänen avullaan. Hän voi opettaa meitä rakastamaan muita, jos me vain luotamme Häneen ja otamme oppia Hänen suuresta esimerkistään.

Kenelle minun pitää antaa anteeksi? Pohdi rukoillen sopivaa hetkeä ja tilannetta puhua tuon henkilön (tai noiden henkilöiden) kanssa ja ilmaise rakkautesi ja anteeksiantosi.

Sisäistä parantumista

Valokuva Busath Photography

”Useimmat meistä eivät ole päässeet [Kristuksen kaltaiseen] myötätunnon ja rakkauden ja anteeksiantamuksen tilaan. Se ei ole helppoa. Siihen vaaditaan ennennäkemätöntä itsehillintää. Mutta kun me yritämme, me huomaamme, että on olemassa parantumisen lähde, että Kristuksessa on parantamisen valtaisa voima ja että Hänen todellisina palvelijoinaan meidän tulee sekä käyttää sitä parantamisvoimaa muiden hyväksi että – kenties vielä tärkeämpää – sisäisesti.”

Ks. presidentti Gordon B. Hinckley (1910–2008), ”Kristuksen parantava voima”, Valkeus, tammikuu 1989, s. 51.

Kuinka opimme antamaan anteeksi muille?

Presidentti George Albert Smith (1870–1951) auttaa vastaamaan tähän kysymykseen julkaisun Kirkon presidenttien opetuksia: George Albert Smith, 2011, luvussa 23:

• ”Ennen kuin pääsemme Isämme kirkkauteen ja nautimme siunauksista, joita toivomme saavamme uskollisuudesta, meidän on elettävä kärsivällisyyden lakien mukaan ja harjoitettava anteeksiantoa niitä kohtaan, jotka loukkaavat meitä, ja poistettava sydämestämme kaikki vihan tunteet heitä kohtaan.”

• ”Kun siis nautimme Herran ehtoollisen sakramentin, – – puhdistakaamme sydämestämme kaikki epäystävälliset tunteet toisiamme kohtaan ja niitä veljiämme ja sisariamme kohtaan, jotka eivät kuulu kirkkoomme.”

• ”Asukoon meissä Mestarin Henki, että antaisimme anteeksi kaikille ihmisille, kuten Hän on käskenyt – antaisimme anteeksi paitsi huulillamme myös koko sydämemme syvyydestä jokaisen meihin mahdollisesti kohdistuneen loukkauksen.”

”Kuten aina, Kristus on esimerkkimme. Hän näytti meille tien opetuksillaan ja elämällään. Hän antoi anteeksi jumalattomille, alhaisille ja niille, jotka yrittivät satuttaa ja vahingoittaa Häntä.” (Dieter F. Uchtdorf, ”Armeliaat saavat armon”, Liahona, toukokuu 2012, s. 75–76.)

Walter Ranen teos Antakaa tämän tapahtua, kopiointi kielletty