Vanhemmat lähetyssaarnaajat vastaavat profeetan kutsuun
Vanhemmat lähetyssaarnaajat ympäri maailman puhuvat suurista palkinnoista, joita he ovat saaneet lähetyskentillä palvelemiseen liittyvien esteiden voittamisesta.
Chanta ja Sounthara Luangrath istuivat kotonaan Kaliforniassa Yhdysvalloissa miettimässä, mitä heidän pitäisi tehdä. He olivat valmistaneet neljä lastaan palvelemaan lähetystyössä, ja nyt he tiesivät, että oli heidän vuoronsa. Päätös oli suurempi kuin he olivat odottaneet: he kaipaisivat valtavasti lastenlapsiaan! He olivat myös huolissaan muutamista terveyteen liittyvistä asioista. Ja mitä he tekisivät poissaollessaan kodilleen ja tavaroilleen?
Luangrathien lähetystyössä palvelemista koskevat huolet ovat tuttuja muillekin. Itse asiassa vanhin Robert D. Hales kahdentoista apostolin koorumista on luokitellut neljä estettä vanhempien lähetyssaarnaajien työlle: pelko, perhehuolet, oikean lähetystyötilaisuuden löytäminen ja talousasiat.1
Näiden esteiden voittamiseen vaaditaan suurta uskoa – ominaisuutta, jota Luangrathit osoittivat, kun he kuulivat lokakuun 2010 yleiskonferenssissa presidentti Thomas S. Monsonin pyynnön saada enemmän lähetyssaarnaajia. ”Tunsimme Hengen hyvin voimakkaana”, he muistelevat. ”Halusimme seurata profeettaa, joten lähetimme lähetystyöhakemuksemme.”
Luangrathit kutsuttiin palvelemaan humanitaarisessa lähetystyössä Laosissa, maassa, jossa he ovat syntyneet, saaneet kasvatuksensa ja menneet naimisiin. Heidän huolensa hälvenivät, kun he valmistautuivat palvelemaan: heidän perheensä tuki heitä, he ratkaisivat terveyttään koskevat asiat ja he antoivat kotinsa vuokralle. He tunsivat itsevarmuutta tehdessään Vapahtajan käskyn mukaan: ”Mene – – [ota risti] ja seuraa minua” (Mark. 10:21).
Vanhemmat lähetyssaarnaajat voivat palvella lähetyskentillä monin tavoin ja monissa tehtävissä. Kuten seuraavat kertomukset osoittavat, varttuneet aikuiset voivat palvella koko- tai osa-aikaisesti, avioparina tai yksin, omassa maassaan tai ulkomailla ja voittaa uskollisesti esteet, jotka ovat heidän tiellään.
Kohdatkaa pelkonne
”Tuntemattoman pelko tai pelko siitä, ettemme osaa käyttää pyhiä kirjoituksia kyllin taitavasti tai ettei meillä ole riittävää kielitaitoa, voi aiheuttaa haluttomuutta palvella. Mutta Herra on sanonut: ’Jos te olette valmiita, te ette pelkää’ (OL 38:30). Teidän elämänne on teidän valmistautumistanne. – – Menkää vain ja olkaa oma itsenne.”2
Vanhin Robert D. Hales kahdentoista apostolin koorumista
Pelko voi estää lähdön lähetystyöhön. Jotkut ihmiset pelkäävät, ettei heillä ole tarvittavia taitoja ja tietoa palvella. Toisia huolettaa asuminen jollakin muulla alueella maailmassa ja työskentely ihmisten kanssa, joita he eivät tunne.
Veracruzissa Meksikossa asuva sisar Martha Marin kohtasi joitakin peloistaan palvellessaan kokoaikaisena lähetyssaarnaajana työllistämiskeskuksessa Pueblassa. Hänestä oli vaikeaa käyttää tietokoneita, jotka ovat tärkeällä sijalla työllistämiskeskuksessa. Mutta toverinsa ja niiden muiden avulla ja tuella, joiden kanssa hän työskenteli, hän oppi tarvittavat taidot. ”Tämä este on osoittautunut siunaukseksi”, hän sanoo. ”Tiedän, etten ole tässä työssä yksin.”
Utahissa Yhdysvalloissa asuva sisar Sondra Jones kutsuttiin palvelemaan Marshallinsaarilla miehensä Neldonin kanssa. ”Pelkäsin kuollakseni sitä, mihin olin itseni pistämässä. Minulle ei ole koskaan ollut helppoa yrittää opettaa evankeliumia”, hän sanoo. Tunnettuaan alkuun, ettei hänellä ollut mitään annettavaa, hän päätti keskittyä kykyihinsä ja taitoihinsa. Hän oppi rakastamaan marshallinsaarelaisia ja palveli heitä leikkaamalla heidän hiuksiaan ja opettamalla heitä ompelemaan.
Puolentoista vuoden jälkeen hän arvioi suoriutuneensa noin 700 hiustenleikkuusta. Koska hän halusi innokkaasti käyttää lahjojaan, hän kykeni palvelemaan satoja ihmisiä, kirkon jäseniä, tutkijoita ja muita yhteisön jäseniä, ja tutustumaan heihin.
Ratkaiskaa perhehuolet
”Voivatko isovanhemmat antaa sen suurempaa lahjaa jälkipolvelleen kuin lausua sekä sanoin että teoin: ’Tässä perheessä palvellaan lähetystyössä!’”3
Vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista
Ajatus vaikeuksissa olevien lasten tai varttuvien lastenlasten jättämisestä tuntuu monista ihmisistä kestämättömältä. Silti lähetyssaarnaajat havaitsevat, että heidän palvelemisensa vahvistaa heidän perhettään tavalla, jota he eivät olleet osanneet odottaa.
Wyomingissa Yhdysvalloissa asuvat Raymond ja Gwen Petersen ovat palvelleet lähetystyössä neljä kertaa. Lähteminen toisen kerran lähetystyöhön – toisen kerran Samoaan – oli alkuun haaste heidän lapsilleen, jotka eivät ymmärtäneet, miksi heidän vanhempiensa piti palvella taas lähetystyössä.
Perhe oivalsi pian, mitä suuria siunauksia vanhempien palvelutyöstä koitui. ”He kaikki menestyivät!” sisar Petersen sanoo. ”Yhtä avioparia, joka ei ollut kyennyt saamaan lapsia, siunattiin poikavauvalla, yhdessä perheessä tapahtui ihmeellinen parantuminen syövästä, yhdessä perheessä vaikeuksissa ollut lapsi edistyi huomattavasti ja muilla oli paras vuotensa liike-elämässä.”
Heidän ahkera työntekonsa on jättänyt uskon perinnön koko sukuun. ”Meillä on parhaillaan lähetystyössä neljä lastenlasta, jotka kertovat meille, että me innoitimme heitä lähtemään”, sisar Petersen sanoo. ”Mikä voisi olla sen palkitsevampaa?”
Etsikää oikea lähetystyömahdollisuus
”Hämmästelen jatkuvasti sitä, kuinka Pyhä Henki saa kunkin lähetyssaarnaajan ja avioparin ominaisuudet ja tarpeet sopimaan yhteen lähetystyöpalvelun hyvin vaihtelevien olosuhteiden kanssa eri puolilla maailmaa.”4
Vanhin Richard G. Scott kahdentoista apostolin koorumista
Vanhempien lähetyssaarnaajien palvelutyötä tarvitaan muun muassa työllistämiskeskuksissa, lähetystoimistoissa, sukututkimuskeskuksissa, temppeleissä ja vierailukeskuksissa. Lähetystyöhön aikovat voivat esittää pyynnön, missä he haluaisivat palvella, mutta viime kädessä kutsu tulee Herralta Hänen profeettansa välityksellä. Herra tietää oikean lähetystyömahdollisuuden jokaiselle auliille naimattomalle sisarelle tai avioparille.
Uusseelantilaiset George ja Hine Chase huomasivat, että heidän lähetystyökutsunsa oli heille juuri oikea: he yllättyivät iloisesti, kun niin monet heidän ammatillisista ja perheeseen liittyvistä kyvyistään auttoivat heitä tekemään humanitaarista työtä Papua-Uudessa-Guineassa.
Vanhin Chase oli ollut kirvesmies, ja hän voi auttaa arvioimaan ja organisoimaan sellaisia hankkeita kuten vesikaivojen perustaminen. Sisar Chase oli työskennellyt 18 vuotta toimistonhoitajana. ”Hallinnolliset taitoni ja tietokonetaitoni olivat korvaamattomia”, hän sanoo. Hän ja vanhin Chase yhdistivät kykynsä ja järjestivät työhön valmentavan kurssiohjelman auttaen paikallisia oppimaan sellaisia taitoja kuin ajanhallintaa, organisointia, johtamista, hygieniaa ja vuorovaikutustaitoja.
Yhdessä Chaset käyttivät kokemusta, jota he olivat saaneet kirkon tehtävissään ja – ennen kaikkea – isänä ja äitinä. Kun Chaset tekivät työtä jakamalla koulutarvikkeita ja kehittämällä pienten lasten hoitoa, heidän kokemuksensa vanhempina auttoivat heitä ymmärtämään paikallisten perheiden ja koulujen kohtaamia vaikeuksia.
Hoitakaa talousasiat
”Keskustelkaa sukulaistenne ja piispanne tai seurakunnanjohtajanne kanssa. Kun Herran palvelijat ymmärtävät ajallisen tilanteenne, te voitte saada kokoaikaisen lähetystyöpalvelun suomat iankaikkiset siunaukset.”5
Vanhin Robert D. Hales kahdentoista apostolin koorumista
Monet avioparit pelkäävät, ettei heillä ole riittävästi rahaa palvella lähetystyössä. He ajattelevat elinkustannuksia, lääke- ja asuinkuluja ja miettivät, kuinka rahoittaa sen kaiken. Kirkon johtohenkilöt ymmärtävät nämä todelliset huolenaiheet ja ovat tehneet menettelytapamuutoksia auttaakseen helpottamaan tätä taakkaa (ks. vasemmalla oleva oheisartikkeli). Silti taloudellisiin huolenaiheisiin tarttuminen edellyttää uskoa, huolellista suunnittelua ja joitakin uhrauksia.
Zimbabwelaiset Leonard ja Vera Chisango kokivat haasteita tehokkaan suunnittelunkin jälkeen. He olivat valmistautuneet koko avioliittonsa ajan palvelemaan lähetystyössä, ja he tiesivät, että eläkkeidensä ja sijoitustensa ansiosta he selviytyisivät ensimmäisestä lähetystyöstään Johannesburgin temppelissä Etelä-Afrikassa. Mutta kun he olivat palvelemassa, talous kääntyi äkkiä huimaan laskuun ja heidän sijoituksensa hupenivat.
Perheensä avun ansiosta Chisangot pysyivät lähetystyössään. Tuon uhrauksen siunaukset olivat ilahduttavia: heidän poikansa liikeyritys menestyi hyvin, heidän tyttärensä sai ylennyksen töissä ja heidän lapsensa oppivat tekemään yhteistyötä vanhempiensa tukemiseksi.
Monet vanhemmat lähetyssaarnaajat todistavat, että palvelemisen siunaukset ovat monin verroin suuremmat kuin ajalliset kustannukset. Vanhin Peter Sackley, kanadalainen lähetyssaarnaaja, joka palvelee vaimonsa Kellyn kanssa Hongkongin vyöhyketoimistossa, tiivistää monien ajatukset: ”Olen siirtynyt palkkatyöstä siunattuun työhön.”
Voittakaa esteet vahvistamalla uskoa
”Monet nöyrät myöhempien aikojen pyhät pelkäävät, etteivät he kelpaa lähetystyöhön. Mutta sellaisille tuleville lähetyssaarnaajille Herra on antanut tämän vakuutuksen: ’Usko, toivo ja rakkaus, silmämääränä vain Jumalan kunnia, tekevät hänet kelvolliseksi työhön.’”6
Vanhin Russell M. Nelson kahdentoista apostolin koorumista
Vanhempien lähetyssaarnaajien palvelemisen neljän esteen voittamiseen vanhin Hales on ehdottanut yksinkertaista parannuskeinoa: ”Uskokaa. Herra tietää, missä teitä tarvitaan.”7 Usko voittaa pelon, vahvistaa perheitä, auttaa vanhempaa lähetyssaarnaajaa löytämään oikean mahdollisuuden palvella ja auttaa talousasioissa.
Monia vuosia sitten sellainen usko kasvoi nuoressa puolalaistytössä Stanislawa Habelissa. Myöhemmin elämässä usko johti hänet ottamaan vastaan palautetun evankeliumin ja sitten aikuisiällä palvelemaan sukututkimuslähetyssaarnaajana Utahissa.
Sisar Habelin palvelutyö on opettanut hänelle huonosti tunnetun salaisuuden: ”Lähetystyö pitää nuorena.” Hän sanoo hymyillen: ”Kun unohtaa esteet, oppii olemaan kiitollinen. Oppii tulemaan enemmän Kristuksen kaltaiseksi palvelemalla muita, ja se on valmistautumista elämään taivaallisen Isän luona. Lähetystyö voi muuttaa iäkkään ihmisen elämän.”
Niin se todella muuttaa, samoin kuin niiden elämän, joita he nöyrästi palvelevat.
Chanta ja Sounthara Luangrath, jotka asuvat Kaliforniassa Yhdysvalloissa, näyttävät Laosia – maata, jossa he ovat syntyneet ja varttuneet ja jossa he palvelevat nyt lähetyssaarnaajina.
Sondra Jones palveli Marshallinsaarten naisten keskuudessa (vasemmalla miehensä Neldonin kanssa).
Martha Marin (äärimmäisenä oikealla) palveli kokoaikaisesti työllistämiskeskuksessa Pueblassa Meksikossa.
Raymond ja Gwen Petersen palvelivat kaksi kertaa lähetystyössä samoalaisten myöhempien aikojen pyhien keskuudessa.
George ja Hine Chase palvelivat humanitaarisen avun johtajina Papua-Uudessa-Guineassa.
Peter ja Kelly Sackley palvelivat Hongkongin vyöhyketoimistossa.
Leonard ja Vera Chisango palvelivat Johannesburgin temppelissä Etelä-Afrikassa (oikealla).
Stanislawa Habel auttaa asiakkaita sukututkimuskirjastossa Salt Lake Cityssä Utahissa Yhdysvalloissa.
Valokuva Johannesburgin temppelistä Etelä-Afrikassa Craig Dimond © IRI
Yllä vasemmalla: Vanhemmat lähetyssaarnaajat, jotka palvelevat Salt Lake Cityssä Utahissa, auttavat eri maista tulleita pakolaisia – kuten tätä ruandalaista Ntabwoban perhettä, joka sinetöitiin äskettäin temppelissä – asettumaan uuteen kotiinsa
Ylinnä: valokuva Robert Casey