Temppeliin keskittymisen siunaukset

Joshua J. Perkey

kirkon lehdet

Ei ole suurempaa työtä kuin iankaikkisen perheen rakentaminen – ja tuo työ saa täyttymyksensä Herran huoneessa.

Harva asia elämässä vaikuttaa meihin kirvelevämmin kuin rakkaan ihmisen menettäminen. Sellainen menetys on koskettanut piispa Richard Rodriguezin ja hänen vaimonsa Ruthin elämää. Silti he ovat kohdanneet tämän haasteen näkevin silmin ja kuulevin korvin sekä temppelin pyhien toimitusten turvin ja osoittamalla uskoa, joka on johtanut heidät lähemmäksi Vapahtajaa, onnea ja rauhaa.

Menetykseen suhtautuminen

Richard ja Ruth tapasivat ollessaan työssä sementinvalmistusyrityksessä Azoguesissa, pienessä kaupungissa Andien vuoristossa Ecuadorissa lähellä Cuencaa. Richard oli käännynnäinen ja oli liittynyt kirkkoon äitinsä ja veljensä kanssa muutama vuosi aiemmin. Ruth ei tuolloin ollut kirkon jäsen.

”Tavattuani Ruthin en kyennyt jättämään häntä”, Richard sanoo hymyillen.

He menivät naimisiin vuonna 1996. Vain muutamaa kuukautta myöhemmin Ruthin isä kuoli.

”Hänen kuolemansa aiheutti vakavan masennuskauden elämässäni”, Ruth selittää. ”Rakkaan ihmisen menettämisestä ei toivu koskaan. Menetyksen tuntee aina.”

Vuonna 2001 kuoli Richardin äiti. Jälleen menetys toi paljon surua. Mutta vuosien mittaan Richardin tietämys ja todistus evankeliumista olivat kypsyneet, ja se toi hänelle lohdullista näkökulmaa.

”Evankeliumin ansiosta”, hän sanoo, ”ymmärsin hieman siitä, mitä äidilleni tapahtuu. Luin Ruthille kohdan Alma 40:11 ja selitin, mitä hengelle tapahtuu, kun se lähtee ruumiista. Se oli meille kummallekin suurena lohtuna.”

Tahdonvapauden arvostaminen

Ruth ei silti vieläkään kiinnostunut kirkosta, vaikka hän oli ystävällinen kirkon jäsenille ja lähetyssaarnaajille. ”En vain tuntenut tarvetta muuttaa uskontoani”, hän sanoo.

Richard päätti olla painostamatta asiaa. ”Joka kerta kun puhuimme kirkosta, keskustelu päättyi huonosti”, hän sanoo. ”Ja kun painostin häntä, siinäkin kävi huonosti. Niinpä lopetin. En halunnut tehdä sitä hänelle.”

Syksyllä 2001 lähetyssaarnaajat kutsuivat Ruthin erääseen kastetilaisuuteen. Hänen päätöksensä ottaa kutsu vastaan muutti kaiken.

Tilaisuudessa sisar, joka kastettiin, lausui todistuksensa. ”Hän puhui ihmeistä, joita hänen elämässään oli tapahtunut sen jälkeen kun hän oli tutustunut kirkkoon – terveyden, hyvinvoinnin ja voiman ihmeistä”, Ruth muistelee. ”Tuo sisar asui periaatteessa yksin, ja silti hänellä oli sellainen todistus.”

Ruth mietti, kuinka naisella, joka oli kokenut niin vaikeita koettelemuksia, voi olla sellainen usko. Tuo kysymys ja vastaaminen kutsuun osallistua kastetilaisuuteen koskettivat Ruthin sydäntä ja valmistivat häntä ottamaan vastaan Hengen todistuksen.

”Silloin tein päätöksen mennä kasteelle. Myöhemmin, kun olimme Richardin kanssa kahden, sanoin: ’Richard, mitä ajattelet siitä, että menisin kasteelle joulukuussa?’ Ja siinä se oli. Olin jo perehtynyt kirkkoon ja evankeliumiin. Mutta minun piti vielä kuulla oppiaiheet lähetyssaarnaajilta.”

”Jumala valmistaa ihmisten sydämiä”, Richard lisää. ”Me voimme tehdä joitakin asioita itse. Minä tein monia asioita, mutta näin kävi vasta kun Ruth oli valmis.”

Ruth on samaa mieltä: ”Minun oli voitettava monia haasteita, kun menimme naimisiin. Kun sitten viimein voitin nuo haasteet, tajusin, ettei minun tarvinnut odottaa elämääni uutta ihmettä. Vasta silloin olin valmis menemään kasteelle.”

Uskoen kohti haasteita

Ruthin kaste joulukuussa 2001 merkitsi muutosta siinä, mihin Rodriguezin perhe keskittyi. Tuon muutoksen myötä tuli hengellistä voimaa ja siunauksia, jotka ovat ohjanneet heitä tähän päivään asti.

”Meidät sinetöitiin temppelissä 28. kesäkuuta 2003”, Richard sanoo. ”Sen ansiosta elämäämme on tullut monia siunauksia. Kaksi ensimmäistä lastamme sinetöitiin meihin, ja seuraavat kaksi lastamme syntyivät liiton alaisina. Lapsemme ovat siunaus.”

Richard selittää, että uskollinen palveleminen kirkossa on tuonut sopusointua heidän kotiinsa: ”Vaimoni ja minä olemme tasavertainen aisapari. Olemme kohdanneet haasteita ja koettelemuksia, mutta olemme kyenneet selviytymään niistä olemalla yhtä. Me uskomme samoihin asioihin. Koska meidät on sinetöity temppelissä, me tiedämme, että jos kestämme uskollisesti, Herra auttaa meitä.”

Temppeliin keskittyminen muuttaa seurakuntaa

Kun Ruth kastettiin, silloisessa Azoguesin lähetysseurakunnassa oli vain 25 jäsentä. Nyt se on vaarnaseurakunta, ja sakramenttikokouksessa on usein 75 jäsentä tai enemmän.

”Yksilöt vahvistuvat, kun perheitä vahvistetaan”, Ruth sanoo. ”Kun me jäsenet pidämme käskyt ja kuuntelemme kaiken, mitä johtajat meille opettavat, me vahvistamme perheitämme ja seurakuntaa. On kuin jokainen perhe olisi osa sementtiä, joka pitää seurakunnan yhdessä, niin että se voi kasvaa.”

Piispana Richard on edistänyt pyrkimyksiä vahvistaa perheitä siten, että he tekevät temppeliliittoja ja pitävät ne sekä käyvät usein temppelissä. Yksi osoitus tästä tähdentämisestä on seurakunnan temppelimatkat Guayaquilin temppeliin, joka on noin viiden tunnin ajomatkan päässä.

”Käymme temppelissä seurakuntana niin usein kuin voimme”, Ruth sanoo. ”Tavoitteemme on saada jokainen perhe sinetöidyksi temppelissä.”

”Se, että perheet ovat käyneet temppelissä sinetöitävinä, on auttanut heitä kasvamaan hengellisesti”, Richard lisää. ”Viime vuosina on sinetöity monta perhettä. Ja nyt he valmistavat omia perhenimiään ja suorittavat toimituksia esivanhempiensa puolesta. Ne, jotka niin tekevät, ovat sitoutuneet lujemmin Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin ja kokeneet suurempaa onnea. Temppeli on muuttanut jäsentemme näkemyksen.”

Temppeliin keskittyminen muuttaa yksilöitä

Pyhien, henkilökohtaisten kokemusten myötä Rodriguezin perhe on saanut voimakkaan, omakohtaisen todistuksen temppeliliitoista ja sijaistyön tekemisestä esivanhempien puolesta.

”Olemme tehneet työn setieni ja tätieni, isäni sisarusten, puolesta”, Ruth sanoo. ”Olemme tunteneet, että meidän pitäisi itse tehdä työ omien sukulaistemme puolesta. Tiedän, että sijaistyö, jota teemme, on totta. Tunnen suurta rauhaa työssä, jota olemme voineet tehdä esivanhempiemme puolesta. Se on ollut mitä erityislaatuisinta työtä.”

Richard todistaa: ”Rakastan temppelityön tekemistä niiden puolesta, jotka odottavat. Tämä on koko elämäntyömme. Tätä me haluamme tehdä.”

Temppelissä käyminen on muuttanut heidän perhettään. ”Kun meidät sinetöitiin yhteen temppelissä, asiat muuttuivat merkittävästi”, Ruth sanoo. ”Hengellinen voimamme on lisääntynyt.”

Richard on samaa mieltä: ”Meidän perheelle se on merkinnyt suurempaa perheykseyttä. Tieto tuosta perhesiteestä, joka on viime kädessä kaiken alku ja loppu, antaa meille voimaa mennä eteenpäin. Elämässä on aina haasteita. Mutta keskittymällä siihen, mitä temppeli meille antaa, me voimme kohdata tulevaisuuden eri tavalla. Se, että kykenemme suomaan nämä siunaukset – ja etenkin auttamaan muita perheitä tekemään samoin – tuo suurta iloa elämäämme. Tunnen suurempaa sitoutumista kodissamme.”

Richard on sitä mieltä, että perheen päätös valmistautua menemään temppeliin, ottaa vastaan toimitukset, tulla sinetöidyksi yhteen ja sitten palata tekemään sijaistyötä heidän esivanhempiensa puolesta on ollut yksi heidän suurimmista siunauksistaan. ”Kun me osoitamme uskoa ja otamme vastaan Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin ja etenkin kun menemme temppeliin saamaan sinetöivät ja pelastavat toimitukset pappeuden välityksellä, elämämme muuttuu”, hän sanoo. ”Se, joka ottaa vastaan temppeliliitot, ei ole enää samanlainen.”

Yllä: Richard ja Ruth Rodriguez lapsineen (vasemmalta): Maria Judith, Jorge, Richard jr. ja Freddy. Heidät sinetöitiin Guayaquilin temppelissä Ecuadorissa (oikealla).

Valokuva perheestä Joshua J. Perkey