Opin lukemaan
”Synnyin hyvistä vanhemmista, ja sen tähden minulle opetettiin jonkin verran kaikkea isäni tietämystä” (1. Nefi 1:1).
Kun olin kuusivuotias, minulla oli vaikeuksia oppia lukemaan. Opettajani sanoi, että minun pitäisi käydä ensimmäinen luokka uudestaan. Isäni huolestui, kun hän kuuli siitä. Niinpä joka ilta päivällisen jälkeen hän harjoitteli kanssani lukemista. Isä teki siitä leikin, jotta säilyttäisin kiinnostukseni. Pian tunnistin sanoja, kun näin ne, ja isä palkitsi minut kiitoksin ja rohkaisuin. Luimme yhdessä tuntikausia, ja taitoni parani.
Opettajani päätti päästää minut toiselle luokalle. Isä oli ylpeä minusta. Hän oli aina kiinnostunut edistymisestäni koulussa. Jouluksi hän osti minulle kirjoja, joista tiesi, että nauttisin.
Muutama kuukausi sen jälkeen kun olin päässyt lukiosta, isäni kuoli syöpään. Hän ei ehtinyt nähdä, kuinka valmistuin korkeakoulusta ja lääketieteellisestä tiedekunnasta, mutta hän eli niin kauan, että tiesi, että olin oppinut rakastamaan lukemista. Se toi hänelle suurta tyydytystä.
Perheeni ja minä emme olleet kirkon jäseniä. Kerran kun olin opiskelemassa lääkäriksi, lainasin kirjastosta kirjan nimeltä Kummia tekoja ja ihmeitä. Sen oli kirjoittanut apostoli nimeltä vanhin LeGrand Richards. Kirjassa kerrottiin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkosta. Luin kirjan yhä uudelleen. Tutkin sitä ja rukoilin sen johdosta. Kirja valmisti minua liittymään kirkkoon muutama kuukausi myöhemmin.
Kun minut oli kastettu, sain tietää, että voisin mennä temppeliin ja kasteelle isäni puolesta. Hän oli saanut aikaan valtavan muutoksen elämässäni. Viimeinkin voin tehdä jotakin erityistä kiittääkseni häntä kaikesta, mitä hän oli tehnyt hyväkseni.
Minä rakastan edelleen lukemista. Lahja, jonka isäni antoi, on siunauksena elämässäni joka päivä, kun luen pyhiä kirjoituksia ja profeettojen sanoja.
Kuvitus Jared Beckstrand