Esimerkin siunaamia
Aivan kuten ystäväni vaikuttivat minun elämääni, sinä voit tuoda evankeliumin valon ystäviesi elämään sillä, miten elät.
Juttelin äskettäin erään ystäväni kanssa, jonka tunsin lukiossa. Puhuimme siitä, kun alkujaan tapasimme, sekä evankeliumin mukaisen elämän tuomasta ilosta ja vaikutuksesta, joka ystävillä voi olla elämäämme. Itse asiassa juuri ystävieni esimerkin ansiosta minä liityin kirkkoon.
Tulin Yhdysvaltoihin Amerikan Samoasta ensimmäisen kerran, kun olin 10-vuotias, sillä isäni halusi lastensa saavan enemmän koulunkäyntimahdollisuuksia kuin hänellä oli ollut. Asuin Seattlessa Washingtonin osavaltiossa tätini ja setäni luona. Kun olin 14-vuotias, muutin Kaliforniaan. Isoäitini, jonka kanssa asuin, oli temppelityöntekijä Los Angelesin temppelissä, mutta minä en ollut kirkon jäsen.
Kun olin yläasteella, menin mukaan oppilaskunnan toimintaan ja panin merkille oppilasneuvostossa muutamia ihmisiä, jotka erottuivat kaikista muista. He suhtautuivat kunnioittavasti muihin, puhuivat ja pukeutuivat siististi ja heissä oli arvokkuutta ja valoa, joka kiinnitti huomioni. Meistä tuli ystäviä, ja he kutsuivat minut kanssaan nuorten toimintailtaan. Pidin hauskoista, tervehenkisistä toiminnoista ja Hengestä, jota siellä tunsin, joten aloin käydä toimintailloissa säännöllisesti. Vain muutama viikko myöhemmin ystäväni tutustuttivat minut lähetyssaarnaajiin ja Mormonin kirjaan. Minut kastettiin pian sen jälkeen ja aloitin Mormonin kirjan elinikäisen tutkimisen.
Ystäväni noudattivat neuvoa, joka on kohdassa 1. Tim. 4:12: ”Näytä sinä [uskovista] hyvää esimerkkiä puheissasi ja elämäntavoissasi, rakkaudessa, uskossa ja puhtaudessa.” Kuten ystäväni, mekin voimme olla vaikuttamassa hyvään päivittäisissä toimissamme, kun elämme evankeliumin mukaan. Eläessämme niin, että elämämme kuvastaa tasovaatimuksiamme ja uskonkäsityksiämme, ne, jotka ovat valmiita ottamaan vastaan evankeliumin, panevat sen merkille ja haluavat tietää lisää.
Muistelkaa esimerkiksi kertomusta Almasta Mormonin kirjassa. Alma eli mukavaa elämää pappina kuningas Nooan hovissa. Kun Abinadi lausui todistuksensa, Alma uskoi häntä, ja vaikka olikin suuressa vaarassa, Alma kirjoitti muistiin Abinadin sanat ja opetti muille oppia Vapahtajasta (ks. Moosia 17:2–4).
”Ja tapahtui, että monen päivän jälkeen melkoinen joukko oli kokoontunut yhteen Mormonin paikalle kuulemaan Alman sanoja. Niin, kaikki, jotka uskoivat hänen sanaansa, olivat kokoontuneet yhteen kuulemaan häntä. Ja hän opetti heitä ja saarnasi heille parannusta ja lunastusta ja uskoa Herraan.” (Moosia 18:7; ks. myös jakeet 1–6.)
Kun myöhemmin Alma nuorempi aiheutti ongelmia kirkolle, enkeli vastasi Alman rukouksiin: ”Herra on kuullut kansansa rukoukset ja myös palvelijansa Alman – joka on isäsi – rukoukset; sillä hän on suuresti uskoen rukoillut sinun tähtesi, että sinut johdatettaisiin tuntemaan totuus” (Moosia 27:14). Alma nuorempi ja hänen ystävänsä tekivät parannuksen. Heistä tuli suuria lähetyssaarnaajia, ja he koskettivat hyvää aikaansaavalla esimerkillään tuhansien elämää.
”Ja näin he olivat välineinä Jumalan käsissä saattamalla monia tuntemaan totuuden, eli tuntemaan Lunastajansa.
Ja kuinka siunattuja he ovatkaan! Sillä he julistivat rauhaa; he julistivat hyvää ilosanomaa; ja he julistivat kansalle, että Herra hallitsee.” (Moosia 27:36–37.)
Minun ystäväni näyttivät hyvää esimerkkiä minulle myös, kun he päättivät palvella lähetystyössä. Vaikka kohtasin jonkin verran vastustusta, minäkin päätin, että haluan palvella lähetystyössä. Tuo päätös on muokannut loppuelämäni. Kun palvelin Apian lähetyskentällä Samoassa, lähetyssaarnaajat hoitivat monia pappeusjohtajien tehtäviä, ja minä näin, että kirkko saarilla tarvitsi vahvistusta. Päätin mielessäni tehdä oman osani – palaisin Samoaan, kun olisin saanut lähetystyöni ja opiskeluni päätökseen.
Valmistuttuani korkeakoulusta muutimme vaimoni kanssa Samoaan, missä kasvatimme lapsemme ja teimme työtä vahvistaaksemme kirkkoa ja yhteisöä. Isäni, joka ei ollut kirkon jäsen, oli aktiivisesti mukana paikallisissa liike-elämän ja yhteisön asioissa. Hänen elämänohjeensa oli: ”Jos jokin kannattaa tehdä, se kannattaa tehdä oikein.” Kun me sisarusteni kanssa löysimme evankeliumin ja elimme sen mukaan niin hyvin kuin taisimme, hän huomasi hyvää aikaansaavat muutokset elämässämme. Vuonna 2000 presidentti Gordon B. Hinckley (1910–2008) oli vieraana isäni talossa paluumatkalla Suvan temppelin vihkimistilaisuuksista Fidžissä. Tuolla käynnillä Henki kosketti isäni sydäntä, ja minulla oli etuoikeus kastaa hänet hänen ollessaan 82-vuotias. Hän sai suurta iloa evankeliumista ja viimeisinä elinpäivinään todisti siitä häpeilemättä ja rohkeasti muille.
Tiedän, miten tärkeää on olla esimerkki uskovista, ja millaista onnea se tuo elämäämme ja muiden elämään. Ystävieni hyvän esimerkin ja profeetan rakkauden ansiosta perhettäni ja minua on siunattu ilolla, jota evankeliumi tuo.
Me vaikutamme teoillamme muihin joka päivä. Huolehtikaamme siitä, että autamme muita ja kerromme heille tästä pyhien kirjoitusten totuudesta, jotta se voi tuoda onnea heidänkin elämäänsä: ”Muistakaa, muistakaa, että teidän on rakennettava perustuksenne meidän Lunastajamme kalliolle, hänen, joka on Kristus, Jumalan Poika, niin että kun Perkele lähettää väkevät tuulensa, niin, nuolensa pyörretuulessa, niin, kun kaikki hänen rakeensa ja hänen väkevä myrskynsä pieksevät teitä, sillä ei ole valtaa teihin vetääkseen teidät alas kurjuuden ja loputtoman onnettomuuden kuiluun, sen kallion tähden, jolle teidät on rakennettu, joka on varma perustus, perustus, jolle rakentaessaan ihmiset eivät voi sortua” (Hel. 5:12).
Vasemmalla: Arnold Fribergin teos Abinadi kuningas Nooan edessä © IRI 1951; oikealla: Arnold Fribergin teos Alma kastaa Mormonin vesissä © IRI 1951
Kuvitus Jerry Thompson © IRI