Milloin ei ole soveliasta kertoa hengellisistä kokemuksista?

Hengellisistä kokemuksistamme kertominen ihmisille, jotka suhtautuvat avomielisesti niiden kuulemiseen, on suurenmoinen tapa vahvistaa muiden uskoa ja todistusta. Jos tunnet kehotuksen kertoa esimerkiksi rukoukseen saadusta vastauksesta, muut saavat enemmän uskoa siihen, että heidän rukouksiinsa voidaan vastata. Mutta jos sinulla on ollut epätavallinen tai syvästi henkilökohtainen hengellinen kokemus, on viisasta olla kertomatta siitä, ellei Pyhä Henki kehota sinua tekemään niin.

Presidentti Boyd K. Packer, kahdentoista apostolin koorumin presidentti, on sanonut:

”Olen oppinut, että me emme saa kovin usein voimakkaita, vaikuttavia hengellisiä kokemuksia. Ja kun sellaisia saamme, ne on yleensä tarkoitettu omaksi valistukseksemme, opetukseksemme ja ojennukseksemme. – –

Uskon myös niin, ettei ole viisasta puhua jatkuvasti epätavallisista hengellisistä kokemuksista. Niitä on suojeltava huolellisesti, ja niistä tulee kertoa vain silloin, kun Henki itse kehottaa tekemään niin toisten siunaukseksi. – –

Uskon, että meidän tulee kätkeä nämä asiat ja tutkistella niitä sydämessämme.”¹