Löysimme turvapaikan evankeliumista
Kenialaiset jäsenet erottuvat joukosta eläessään evankeliumin mukaan ja muodostaessaan turvapaikkoja maailmalta.
Nairobissa Keniassa on yli kolme miljoonaa asukasta, ja se on itäisen Afrikan runsasväkisin kaupunki. Se on vilkas paikka, jossa autot, kuorma-autot ja matatut – jaetut taksit, jotka palvelevat yksityisessä linjaliikenteessä – huristavat ruuhkaisilla kaduilla. Se on rautateiden, turismin ja teollisuustoiminnan kaupunki, jossa sijaitsee maanosan toiseksi vanhin arvopaperipörssi.
Mutta sen eteläpuolella, noin seitsemän kilometrin päässä Kenian pääkaupungin sydämestä, on hiljaista maaseutua. Nairobin kansallispuistossa maa on suojeltua, ja siellä näyttää samalta kuin satoja vuosia sitten. Kirahvit, vesipuhvelit, gnuut, seeprat, virtahevot, lehmäantiloopit, hirviantiloopit ja sarvikuonot käyskentelevät laitumella suurkaupungin siluetti taustanaan. Leijonat nukkuvat akaasiapuiden alla. Puisto tarjoaa näille eläimille turvapaikan sivilisaation puristuksesta.
Kaikkialla Keniassa on toisenlaisia, pienempiä turvapaikkoja. Kirkon jäsenet ovat luoneet suojasatamia maailman paineita vastaan. Elämällä evankeliumin mukaan he luovat pyhiä paikkoja, joissa he voivat seistä (ks. OL 45:32; 87:8).
Saan voimaa arvojen avulla
Opra Ouma sanoo, että Nuorten Naisten arvojen muistaminen antaa hänelle voimaa elää evankeliumin mukaan. ”Silloinkin, kun en ole kirkon nuorten naimattomien aikuisten seurassa, kun olen ulkona maailmassa, voin soveltaa Nuorten Naisten arvoja ja olla edelleenkin turvassa”, hän sanoo.
Opra sai kuulla näistä arvoista ensimmäisen kerran ennen kuin hänet kastettiin. Kun Opra oli 17-vuotias, hän näki eräänä päivänä kadulla lähetyssaarnaajat ja ihmetteli, keitä he olivat. Hän tutki evankeliumia vuoden ajan, ja hänet kastettiin, kun hän oli täyttänyt 18 vuotta. Myöhempien aikojen pyhien yhteisö vahvistaa häntä hengellisesti.
”Kun olen kirkossa toisten nuorten naimattomien aikuisten kanssa, tunnen olevani turvassa, mutta kun olen tuolla ulkona, en tunne oloani kovin turvalliseksi, koska suurimman osan ajasta olen joukon ainoa myöhempien aikojen pyhä”, hän sanoo. ”Joskus se on haastavaa, koska maailman mittapuut ja kirkon tasovaatimukset ovat aivan erilaiset.”
Pidän kiinni rautakaiteesta
Pyhien kirjoitusten tutkiminen on auttanut Stephen Odhiambo Mayembea löytämään vastauksia, joita emme hänen mukaansa voi löytää itseksemme. ”Tutkimalla pyhiä kirjoituksia voimme löytää vastauksia ongelmiin, joita meillä on jokapäiväisessä elämässämme”, hän sanoo. ”Ja tutkimalla pyhiä kirjoituksia saamme myös rohkeutta kestää loppuun asti, koska pyhät kirjoitukset ovat aina saatavilla ja ne opettavat meitä ja kertovat meille, mitä meidän tulee tehdä.”
Mormonin kirjan tutkiminen auttoi Stepheniä saamaan todistuksen kirkosta. Kun hän vieraili tätinsä luona, joka on kirkon jäsen, täti pyysi häntä tulemaan kirkkoon. Alettuaan lukea Mormonin kirjaa hän rukoili tietääkseen, onko se totta, ja sai vastauksen.
Hän sanoo, että pyhien kirjoitusten säännöllinen lukeminen auttaa häntä pitämään kirkon tasovaatimukset silloinkin, kun ihmiset hänen lähipiirissään kyseenalaistavat hänen uskonkäsityksiään. ”Koska olen kirkon jäsen, uskoni on vahvistunut ja sen myötä voin sanoa, ettei minua voi järkyttää [ks. MK Jaak. 7:5]”, hän sanoo.
Panen toivoni Herraan
Sharon Poche on huomannut, että kun päättää olla erilainen, on helpompi elää evankeliumin mukaan. Hän on sitoutunut pitämään käskyt, ja hänen ystävänsä kunnioittavat sitä valintaa. Hän päättää pitää itsensä poissa tilanteista, joissa olisi vaikea elää vanhurskaasti.
”Jos päätät leikitellä sen rajan – sen todella kapean rajan – tuntumassa, siitä tulee vaikeaa, koska voit kaatua rajan yli milloin tahansa”, hän sanoo hyvän ja pahan välisestä rajasta.
Sharon löysi kirkon 14-vuotiaana, kun hänen äitinsä päätti mennä kasteelle. Mormonin kirjan lukeminen oli vaivalloista, koska Nandi-heimoon kuuluva Sharon puhuu äidinkielenään kalenjinia. Vaikeuksista huolimatta hän alkoi tutkia Mormonin kirjaa englanniksi. ”Minulla oli tunne, että se oli hyvä asia, ja minulla oli lämmin tunne, joten jatkoin sitä. Rukoilin, kunnes tiesin sen olevan totta”, hän sanoo.
Sharon halusi mennä kasteelle, mutta hänen isänsä ei sallinut sitä. Joten neljän vuoden ajan Sharon kävi kirkossa, seminaarissa ja nuorten toiminnoissa odottaen tilaisuutta liittyä kirkkoon.
Kun Sharon täytti 18 vuotta, hänet kastettiin ja konfirmoitiin. Hän meni yliopistoon opiskelemaan psykologiaa. Hän solmi avioliiton Joseph Pochen kanssa helmikuussa 2013. Pian sen jälkeen he matkustivat Johannesburgin temppeliin Etelä-Afrikkaan tullakseen sinetöidyiksi. Hän sanoo, että evankeliumin tutkiminen auttaa häntä keskittymään tärkeisiin asioihin maailmassa, joka voi helposti olla hämmentävä.
”Minä tiedän, mistä elämässä on kyse ja miksi me olemme täällä maan päällä”, hän sanoo. ”Tuo tieto auttaa minua keskittymään asioihin, jotka ovat kaikkein tärkeimpiä.”
Saamme lisää voimaa
Nairobin kansallispuistossa on mustien sarvikuonojen rauhoitusalue. Täällä näitä uhanalaisia eläimiä kasvatetaan, ja täältä niitä siirretään toisiin puistoihin, jotta voitaisiin auttaa palauttamaan eläinkanta, joka on metsästetty lähes sukupuuttoon. Sitä pidetään yhtenä Kenian menestyksekkäimmistä ja tärkeimmistä rauhoitusalueista.
Samalla tavoin evankeliumi tarjoaa turvapaikkoja, joihin kirkon jäsenet voivat tulla, joissa he voivat saada voimaa, hankkia rohkeutta levittää evankeliumia eteenpäin ja perustaa uskon linnakkeita.
Opra Ouma
Stephen Odhiambo Mayembe
Joseph ja Sharon Poche
Alla: Sarvikuonoja laitumella Nairobin kansallispuistossa.